Hölmöläisyyden synkeä kaipuu

Kepun ja persujen gallupeilla mitattu suosio alkaa uhkaavasti lähentyä hallituspuolueiden suosiota. Se kuuluu tottakai demokratiaan ja jokaisella on silloin oikeus harjoittaa itsekidutusta ja omien etujen vastaista politiikkaa.

Kaiken lisäksi näyttää siltä, että nämä kaksi oppositiopuoluetta ovat löytämässä yhteisen sävelen. Se on selkeä vastaveto Kokoomusjohtoiselle liberaalille politiikalle. Kyse on paljossa vapaamielisyyden vastustamisesta ja käpertymisestä sikiöasentoon pakoon "pahaa" maailmaa.

Kepun ja persujen politiikassa korostuu muutama tärkeä asia. Ensinnäkin näkemys talouspolitiikasta on valtiolähteistä ja valtiovetoista. Nämä jollain tavalla kokevat, että julkisen vallan rahasammosta riittää jaettavaa kaikkiin asioihin ja politiikan sisältö voidaan mitoittaa sen mukaan. Politiikka ei siinä painota lainkaan siihen, mitä Kokoomus on aina vaatinut. Eli ensin on tienattava ja vasta sitten jaettava. Junttipuolueiden näkökulma on toinen erityisesti rakenteiden osalta. Ne rakentavat Suomea jakonäkulmasta, mutta ei siitä, miten jaettavaa saataisiin eniten kasaan. Talouspolitiikka on sanalla sanoen kotimarkkinavetoista, koska suuntautuminen vientiin tarkoittaa tottakai tinkimistä kaiken maailman "pidä koko maa asuttuna" politiikasta. Kokoomus lähtee taas siitä, että hae rahat ulkomaan viennistä ja asu sitten sen jälkeen missä haluat ja mihin on varaa. Tässä on valtaisa näkökulmaero. Toinen painottaa korkean teknologian vientiä, toinen jotain maatalouden pärjäämistä, jos hieman kärjistetään.

Talouspolitiikan linjavaihtoehdot ovat suuntauminen kohden laajenevaa vapaakauppaa tai sitten protektionistä kotimarkkinataloutta. Protektionismissä pisimmälle pärjäävät USA ja Pohjois-Korea. Kummankaan ei tarvitse tinkiä tasostaan kovin paljoa. Heikoimin tulevat taas pärjäämään Saksan, Ruotsin ja Suomen tapaiset taloudet, jotka ovat panneet kaiken toivonsa vapaakauppaan ja viennin edistämiseen. Siis Kokoomusjohdolla toivo on pantu tähän, mutta oppositio suuntaa kohden protektionismia. SDP:n näkemys on tässä kohdin epäselvä ja jossain määrin ristiriitainen.

Talouden ohella toinen merkittävä poliittinen ero liittyy arvomaailman eroihin. Liberaali näkökulma, jota Kokoomus Vihreiden ja RKP:n ohella tänä päivänä parhaiten edustaa, painottaa suvaitsevaisuutta ja monimuotoisuutta, jotka on varsinkin pohjoismaissa onnistuttu saavuttamaan sen jälkeen, kun uskonto politiikkaa ja arvoja johtavana asiana on menettänyt rajusti merkitystään. Suomessakin nousee koko ajan yhä enemmän esille vaatimus yhtenäiskulttuurin suosimiseen. Tämä koskee lähinnä persuja, Kepun johdossa on pitkään ollut vallalla yllättävänkin liberaali arvokysysten draivi. Kovimmat hyökkäykset on tehty maahanmuuttoa, sukupuolivähemmistöjä ja ruotsinkielisyyttä vastaan. Yleensä tällainen kehitys johtaa ennen pitkää arvofasismiin, mikä on tuttua islamilaisesta kulttuurista ja meilläkin aiemmin kristillisessä arvomaailmassa. Silloin uskonnottomuus oli kiellettyä, mikä nykypäivän länsimaisesta arvomaailmasta katsottuna on useimmille tietysti käsittämätöntä. Persuilu ei ole edes sivuuttanut tätä. Puoluejohtaja Soini kertoo avoimesti katsovansa asioita - kaiken lisäksi meille enemmänkin vieraan uskonnon - katolaisuuden perspektiivistä. Se on sikälikin huvittavaa, kun muistetaan, miten fasistinen uskonto katolaisuus on historian saatossa inkvisitioineen ja pedofilan vuoksi ollut.

Kun Euroopan talous on hankalassa vaiheessa, osalla ihmisistä on taipumusta kääntyä sisäänpäin kohden synkeämielisyyttä ja muut poissulkevaa arvomaailmaa. Kyse ei siten ole vain talouden ongelmista vaan yleisemmin ihmiskunnan tuskasta ja sen hölmöläismäisistä ratkaisuyrityksistä.