1. Ei laastarisuhdetta
2. Tarpeeksi pitkä suruaika yksin
3. Asioiden käsittely ja purkaminen ilman uutta suhdetta
4. Terapiaa ja vertaistukea vuodesta, useampiin vuosiin (riippuen tuhon määrästä)
5. Yli pääseminen (se paskiainen ottaa kuitenkin yhteyttä ja yrittää takaisinpaluuta kun tämän hetkinen lähde kuivuu ja tarvitsee uuden uhrin)
2. Tarpeeksi pitkä suruaika yksin
3. Asioiden käsittely ja purkaminen ilman uutta suhdetta
4. Terapiaa ja vertaistukea vuodesta, useampiin vuosiin (riippuen tuhon määrästä)
5. Yli pääseminen (se paskiainen ottaa kuitenkin yhteyttä ja yrittää takaisinpaluuta kun tämän hetkinen lähde kuivuu ja tarvitsee uuden uhrin)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ikään kuin tänään ei hommat olisi mennyt tarpeeksi pieleen ihan muutenkin niin enkös sattunut kaupungilla tähän omaan tapaukseen törmäämään fillaroidessa. Hän ei minua (onneksi) tainnut nähdä, mutta itsehän hyvä etten rypenyt saman tien ja sykekin nousi potenssiin kaksi välittömästi.
Ja tämä meidän "juttumme" päättyi jo reilusti yli puoli vuotta sitten ja silti hakkaan päätä seinään jatkuvasti asiaa ajatellen. Töissäkin puolet ajasta menee tämän helvetillisen ajatusten kiertokehän, mitä teki, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä olisi pitänyt jättää tekemättä yms...
Tokaisipa kerran, että en muita tule saamaan ja täytyypä itse todeta, että ei hyvältä näytä sen asian suhteen. Mitä enemmän aika kuluu sitä enemmän ahdistus ja epätoivo vain kasvaa. En tiedä miksi, mutta vaikka kuinka yritän todistella itselleni saavani ja pystyväni niihin asioihin missä hän minua vähätteli niin tuntuu, että yritän todistaa näitä eritoten hänelle vaikken missään tekemisissä hänen kanssaan olekkaan.
Ja yksinäisyys / yksinoleminen on melkoista myrkkyä jolloin kaikki pimeät mietteet iskevät pintaan kahta kauheampina.
Koska tämä piina loppuu ja pääsen tästä biatchista kunnolla yli... Varsinkin, kun ne harvat joille olen tästä avautunut vähättelevät asiaa rajulla kädellä tokaisten, että "Ei noista pidä välittää".
Reilu puoli vuotta on vielä lyhyt aika suhteesta. Älä panikoi, anna aikaa itsellesi. Flashbackit ovat tavallisia vielä tuossa vaiheessa.
Yksinäisyys ei ole kiva tunne ja ihmisen normaali tarve ja kaipuu toisen läheisyyteen...niin. Mietipä kuitenkin eräs asia mielessäsi tarkkaan: oletko valmis uuteen suhteeseen, jos edellinen aiheuttaa jatkuvia ajatuksia mitä tuli tehtyä ja tekemättä?
Puhuit tuossa vähättelystä. Tiedäthän ettei arvostuksesi ja arvokkuutesi ole yhden ihmisen varassa, joka ei kyennyt sitä arvostusta osoittamaan? Sen sijaan, että hakkaisit sitä ainoaa päätäsi seinään, ala tehdä huomioita millainen yksilö olet, arvokas itsenäsi, riittävä itsenäsi.
Läheisesi, joille olet avautunut...älä tuomitse heitä. Jotka eivät samaa ole kokeneet, eivät asiaa myös samalla tavoin ymmärrä. Ja varmaan jokainen tavallaan haluaa lohduttaa/auttaa pääsemään yli jostain sellaisesta, joka ei ollut arvoisesi. Se on heidän keinonsa - minkä osaavat - tukea sinua. Eiväthän he kuitenkaan väärässä ole.
Muista, aikaa on, ei kiirettä mihinkään. Anna itsellesi lupa siihen. Kaikki aikanaan.
Jos toinen on vähätellyt sinua, niin onko hän rakastanut sinua? Ei
Jos olet lopettanut suhteen koska sinulla on ollut huono olla siinä niin mitä olet tehnyt väärin? Olet suojelut itseäsi ,onko se väärin? Ei
Keskity nyt vain itseesi ja opettele uudeleen rakastamaan itseäsi niin se tasapainoinen suhde voi pompsahtaa jostakin yks-kaks.
"3. Asioiden käsittely ja purkaminen ilman uutta suhdetta"
S24 Narsismi-palstan kaltainen virtuaali-sosiaalinen ympäristö tarjoaa hyvän mahdollisuuden asioiden käsittelylle. Nuo muutkin kohdat ovat hyviä aloituksessa.
TÄMÄ PALSTA EI OLE VERTAISTUKEA!
Tällaiset palstat helposti aiheuttavat enemmän tuhoa kuin hyötyä ja siksi aina pitää hakeutua oikeisiin vertaistukiryhmiin, oikeaan terapiaan jne.
Näillä sivuilla kirjoittaa useampia mielenterveysongelmaisia ja rikkinäisenä voi mennä halpaan näitten ihmisten kanssa.
Olen lukenut täällä monen lempeästi asioihin suhtautuvan nimimerkin todella asiantuntevia kommentteja. Kiitos heille!
Hei se olo ei mene itsestään ohi! Itsekin pyörittelin asioita muutaman kuukauden, välillä häntä vihaten ja syytellen päässäni ja välillä - lyhyesti epäillen kaikkea kuvittelemaani. Vaika tiesin että mikään hänen minusta sanoma ei olekaan totta. Niitä syytöksiä en uskonut missään vaiheessa.
Jos hän vähähätteli sinua, valehteli, sai olon huonoksi, niin ei se rakkautta ollut.
Sinun pitää vaan päättää mennä jutun ohi! Anna hänelle anteeksi. Anna itsellesi anteeksi. Kehitä itseäsi, ajattele mitä tarvitset voidaksesi hyvin, tutustu läheisriippuvuuteen?
Itsekin näin HÄnet vähän aikaa sitten ja hetkellisesti olo huononi paljon. Mutta se ei kestänytkään kauaa. Minussa, sinussa, meissä ei ole MITÄÄN vikaa!:) Anna hänelle anteeksi ja mene eteenpäin. Itselläni se vaati sen. Annoin anteeksi.
Sitä ennen vain mietin katkerana että se tyyppi ei ansaitse MItään anteeksiantoa.
Ei ehkä, mutta minä olen sellaisen yläpuolella:)