Ei kaveria, ei sukulaisia, puhumattakaan kumppanista. Ei edes tuttuja.
Voiko sitä tunnetta edes kuvitella sellainen, joka ei sitä ole itse kokenut? Pelkkä ystävien vähyys voi olla rankkaa, mutta millaista se sitten on, kun on todella yksin.
Onko ihmisiä jolla ei ole koskaan ollut ystävää? Heistä ei ole ehkä kukaan IKINÄ pitänyt. He olivat koulussa AINA yksin välitunnit. Kukaan ei ihastunut heihin ikinä, he eivät ole pitäneet ketään ehkä edes kädestä. Kukaan ei ole sanonut heille mitään positiivista, ei kehunut heitä.
Toisaalta tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa, jos on joskus vähän kokenut jotain ihanaa, tietää millaista se voi olla, mutta tietää myös ettei sellasta enää tapahdu todennäköisesti ikinä. Se saattaa olla rankempaa, kuin se, ettei ikinä olisi kokenut mitään, muistot eivät kummittelisi.
Yksinäisyyden kuopasta on myös vaikea päästä pois, koska kuoppa ruokkii itseään. Vaatii todella voimakasta luonnetta ja henkistä vahvuutta, jos pystyy elämään pidemmän päälle aivan yksin.
Voiko sitä tunnetta edes kuvitella sellainen, joka ei sitä ole itse kokenut? Pelkkä ystävien vähyys voi olla rankkaa, mutta millaista se sitten on, kun on todella yksin.
Onko ihmisiä jolla ei ole koskaan ollut ystävää? Heistä ei ole ehkä kukaan IKINÄ pitänyt. He olivat koulussa AINA yksin välitunnit. Kukaan ei ihastunut heihin ikinä, he eivät ole pitäneet ketään ehkä edes kädestä. Kukaan ei ole sanonut heille mitään positiivista, ei kehunut heitä.
Toisaalta tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa, jos on joskus vähän kokenut jotain ihanaa, tietää millaista se voi olla, mutta tietää myös ettei sellasta enää tapahdu todennäköisesti ikinä. Se saattaa olla rankempaa, kuin se, ettei ikinä olisi kokenut mitään, muistot eivät kummittelisi.
Yksinäisyyden kuopasta on myös vaikea päästä pois, koska kuoppa ruokkii itseään. Vaatii todella voimakasta luonnetta ja henkistä vahvuutta, jos pystyy elämään pidemmän päälle aivan yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miten on mahdollista, että ei ole edes sukulaisia: Onko niin että olet ollut yksinäisen äidin lapsi, jolla ei ole ollut sukua tai sitten kasvanut jossain lastenkodissa. Voitko kertoa miten olet tähän elämään tullut? Voin ymmärtää, että on orpo ole jos on noin yksin. Mutta voit siäkin saada veilä läheisiä ihmisiä ympärillesi.
Ihan hyvin mahdollista, ettei ole sukulaisia. Minä olen kasvanut lastenkodeissa ja sieltäkin muut ovat joko vankilassa tai kuolleet huumeisiin ym.. Minä kituutan ilman KETÄÄN juuri ap:n mainitsemalla tavalla.
Mikset ota jotain onnetonta yksinäistä miestä?
No eihän parisuhteeseen mennä tuosta noin vain: pitää olla jotain miehen ja naisen välistä rakkautta ja synkata yhteen. Ystävä ja tukija voi olla, mutta seurustelusuhteessa tarvitaan kyllä paljon syvällisempää ja sitä jotain -- ainakin alussa.
Eipä suku enää kovin laaja ole ja on vain kaukaisia sukulaisia. Sikoilla on oma kiinteä perheyhteiönsä ja työnsä, joten ei heistä olla minulle paljoa apua. Kuitenkin olen onnistunut vuosien myötä kehittelemään ihmisuhdeverkoston ympärilleni.
Nyt kiinnostaa ottaa selville kantaisovanhemmistani. Uskon vahvasti elämään ajallisen jälkeen ja odotan sitten tapaavani myös kaukaiset esivanhempani.Toivon teilleettä löydätte hyviä ihmisiä elämäänne.
Mikset mene vaikka paikalliseen mielenterveyskuntoutujien tukiyhteisöön? Pelaamaan bilistä ja juttelemaan. Ihan yksin rauhassa voit myös istuskella, katsella TV:tä ja kuunnella toisten rupattelua, jos ihmiset aristavat. Suosittelen myös hakeutumista psykoterapiaan.
voisin hyvin elää erakkona lopunelämää. Silti ei tartte kokea olevansa yksinäinen. Tuskastun ihmisten parissa aika helposti. On olemassa varmaan vanhuksia jotka viettää hiljaiseloa yksin. On jotkut muumioituneet koteihinsa. Aika rajua, mutta elämä on.