Sattuu, ei ketään kenelle puhua

Olen 32-vuotias nainen. Olen ollut masentunut lapsesta lähtien. Äitini on narsisti, alkoholisti lapsuudessani itsetuntoni murskannut. Mitään tunteita ei ole saanut näyttää kotona, kehuja tullut ainoastaan suorituksista (opiskelu tai työ). Isäni on alistunut ja mykistynyt kuin myös alkoholisti. Siskoni on narkomaani. Veljeni etäinen. Suhteet muuhun sukuun etäiset.

Nyt olen eroamassa 3 vuoden suhteestani. En rakasta miestäni enää, mutta hänen mukanaan katoavat loputkin turvaverkot. Tämä kesä on ollut aivan kamala. En saa henkeä. Ei ole ketään kelle puhua. Häpeän itseäni, aikuisen naisen tulisi pärjätä. Olen tosi yksinäinen, enkä kehtaa valittaa ystävilleni. Ei ole varaa terapiaan. Lääkkeet auttavat vain jonkin verran. vihaan itseäni, olemustani, tunteitani, lapsuudessa saatu häpeä kahlitsee kehoni ja mieleni niin, etten voi liikahtaa.

En jaksa enää elää.
2200
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Hei,

en tiedä milä paikkakunnalla olet mutta itse sain kolme vuotta sitten apua vastaavassa tilanteessa Helsingissä menemällä Auroran psykiatriseen päivystykseen jossa kyllä ymmärretttin ja auttoi. Kävin siellä muutaman kerran aina kun ahdistus ja paha olo kasvoivat sietämättömiksi. Kannattaa terveyskeskuksen kautta kysyä.

Kavereille voi ja saa "valittaa", tälläsia tilanteita vasten ystävät ovat joten soita ihmeessä heille ja hakeudu seuraan niin paljon kuin mahdollista!

Paljon tsemppiä!

Äänestä

Tunnistan tuon olosi paremmin kuin uskotkaan. Jos jaksat meilailla, niin laita viestiä profiiliini ja annan meiliosoitteeni. Myöhemmin voidaan vaikka soitellakin. Olen 36-vuotias nainen. Älä jää yksin tuon olosi kanssa!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kahleissa kirjoitti:

Olen 32-vuotias nainen. Olen ollut masentunut lapsesta lähtien. Äitini on narsisti, alkoholisti lapsuudessani itsetuntoni murskannut. Mitään tunteita ei ole saanut näyttää kotona, kehuja tullut ainoastaan suorituksista (opiskelu tai työ). Isäni on alistunut ja mykistynyt kuin myös alkoholisti. Siskoni on narkomaani. Veljeni etäinen. Suhteet muuhun sukuun etäiset.

Nyt olen eroamassa 3 vuoden suhteestani. En rakasta miestäni enää, mutta hänen mukanaan katoavat loputkin turvaverkot. Tämä kesä on ollut aivan kamala. En saa henkeä. Ei ole ketään kelle puhua. Häpeän itseäni, aikuisen naisen tulisi pärjätä. Olen tosi yksinäinen, enkä kehtaa valittaa ystävilleni. Ei ole varaa terapiaan. Lääkkeet auttavat vain jonkin verran. vihaan itseäni, olemustani, tunteitani, lapsuudessa saatu häpeä kahlitsee kehoni ja mieleni niin, etten voi liikahtaa.

En jaksa enää elää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu