Olen sairastanut masennusta jo jonkin aikaa. Syön lääkitystä. Ennemmin jaksoin kuntoilla ja hoitaa arkiasioita ym. Nyt oloni on huonontunut. Kaikki tuntuu turhalta... En näe enää syytä miksi pitäisi nousta aamulla sängystä ylös. En nuku kunnolla, ruokahalu huonoa...
Olisiko teillä antaa neuvoja millä selvitä pahemman yli?
Olisiko teillä antaa neuvoja millä selvitä pahemman yli?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Eipä oikein neuvoja tässä voi antaa kun itsellä vähän samanlaista.. Masentunut, väsynyt, ahdistunut. Sängyn pohjalta on vaikea päästä ylös jos tähän pisteeseen tulee, jolloin millään ei ole väliä eikä vain jaksa.. Kait se vain pitäisi aloittaa pikkuasioilla kuten kaupassa käynnillä ja kavereiden kanssa hengaamalla paitsi jos ei ole kavereita kuten minulla niin sit on vaan yksin.
Samaa täällä. Minusta kyllä mikään ei auta. Olen puhunut, mutta se on saanut minut vain vihaisemmaksi. En tunnu muutenkaan jaksavan olla muiden kanssa ja päivät menevät kukin nopeasti, vaikka aika tylsästi ja pakosti. Jotkut tekemiset hieman antavat muuta ajateltavaa. En tiedä miksi näin on käynnyt, ehkä osalti kun ei ole tiennyt mitä haluaa ja saannut töitä sekä ei ollut ketään tukemassa ja itse eristynyt ja ollut erilainen kuin muut.
Kiitos kun jaksoit vastata. Niin meitä on varmaan monia samassa tilanteessa. Kavereita ei minullakaan ole. Kaikki tuntuu vaikealta ja asiat kaatuu päälle. Ei meinaa jaksaa tätä. Paljon voimia sinulle.
Voimia sinullekin. Kait se elämä jossain vaiheessa muuttuu siedettäväksi :) yritetään jaksaa.
Minulla on eräs tuttava, joka aikansa makaa sängyn pohjalla ja sitten taas jaksaa hoidella asioitaan.
Kiitos Lonely_boy1234 ja samaa teille. Oloni on nyt todella tukala. Olen ahdistunut ja lääkkeet ei tunnu enää auttavan tähän olotilaan. Itsemurha mietteitä tullut.... En tiedä mitä enää tehdä...?
Minullakin itsemurha pyörii päässä koko ajan.. En itseasiassa tiedä miksi olen täällä vielä.. Tässä samassa tilanteessa ollut jo liian kauan.. Jos lääkkeet eivät auta enää niin käy hankkimassa uudet.. Lääkkeet minullakin oli, mutta ne eivät auttaneet. Saivat vain pahemman olon, mutta saan parin päivän päästä uudet lääkkeet , jos ne sit auttaisivat edes vähän.. Käytkö ammattilaiselle puhumassa? Itse käyn, mutta en yleensä puhu asioistani kenellekään niin on vähän vaikeaa puhua.. Mutta onneksi täällä voi jutella samanmielisten ihmisten kanssa :) yritä vain pärjätä siellä nii minä yritän pärjätä täällä :) ja on sinulla täällä yksi ystävä :)
Kiitos ystävällisyydestä lonely_boy1234. Käyn ammattiauttajalla. Tänään olin viimeksi. Puhuminen ja meneminen sinne on ahdistavaa ja vaikeaa. Hän sanoi nyt, että kohtelen itseäni kaltoin, kun en syö. Ei vain maistu. Kaikki on raskasta. Mikä lääkitys sinulla on mennyt?
Mulla oli mirtazapiini mutta ei se auttanut. Jospa seuraavat auttaisivat. Se puhuminen on kyllä vaikeaa. Minäkin olin noin puoli vuotta sitten täysin pohjalla. Join, ja vedin kaikkia lääkkeitä viinan kanssa ja viiltelin. Suhteeni oli juuri päättynyt melko ikävästi.. Olin yksin pimeydessä. Se oli pelottavaa. En tiennyt mitä tehdä. Olin kadoksissa ja silloin olisi pitänyt apua hakea. Nyt sitten kärsin siitä vieläkin. Kaikki ne asiat mitä silloin tapahtui pyörivät päässä. En pääse niistä muistoista eroon. Ne satuttavat joka ilta kun ne mieleeni palaavat..
Surullista että vointisi on ollut niinkin huono. Ikävää. Toivotaan, että saisit uusista lääkkeistä apua. Voimahalaus sinulle. Minulla menee myös mirtazapin 60mg päivässä. Lääkitys ei tunnu nyt olevan kohdillaan. Ahdistus on kamalaa. Olen alkanut suunnitella itsemurhaani... En näe ulospääsyä tästä...
Kiitos :) ja vaikka en ole paras henkilö sanomaan tätä niin aina on ulospääsy, mutta siinä voi kestää kauan ennen kuin sen löytää. Olisin minäkin mielummin kivan tytön kanssa yhdessä ja nauttisin, mutta tällä hetkellä en siihen pystyisi.. Ja itsemurha on niin vaikea toteuttaa.. Olen yrittänyt, mutta en siihen pysty ja ahdistun vain lisää, kun en pois sillä tavalla pääse tästä olotilasta. Yritä jaksaa :)
Kiitos lonely_boy1234. Kuinka sinun lääkeasiat on mennyt? Minulla lisättiin masennuslääke mirtazapinin lisänä. Ja ahdistukseen lääke tarvittaessa. Olen vielä tosi väsynyt. En tiedä miten saisin päiviin sisältöä... Yritän kovasti selviytyä.
Moi taas :) elikkäs nyt ei ole mitään lääkkeitä vielä, koska olen niin väsynyt että en tapaamiseen mennyt ja nyt on uusi aika vasta viikon päästä ja olo todella kauhea.. Ainut mikä on helpottanut vähän on ollut juominen :( mutta en sitä halua jatkaa.. Elämässä ei mitään tapahdu.. Ei ole tekemistä eikä seuraa.. Hitaasti vain eteenpäin mennään.. Miksi pitää olla elämä näin vaikeaa.. Miksei asiat ikinä onnistuisi ja tapahtuisi välillä vaikka jotain hyvää.. Virheitä olen tehnyt aikoja sitten ja "maksan" niistä kalliisti vieläkin.. Olen jo menneisyyden taakse jättänyt, mutta ei auta.. Muut eivät unohda.. Olisi kiva tavata uusia ihmisiä ja nauttia kesästä kun sitä on vielä jäljellä :(
Moi! Luin näitä teidän tekstejä, olen itse käynyt tuon vaiheen läpi 2kertaa elämässäni. Nyt vanhat hyvät lääkkeet käytössä, ja elämä alkaa maistua, edes jonkin verran paremmin. Minulla keskivaikea masennus, paniikkihäiriö, ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Nyt lääkityksenä trityl 100mg, cipralex 20mg ja täsmä lääkkeenä diapam 5mg, jota tarvitsen enää todella vähän.
Tsemppiä teille kummallekin, ja uskokaa minua, vielä koittaa se parempi päivä!! Muistakaa myös se, että masennus lääkkeet pitkä vaikutteisia, joten paras tulos saavutetaan n.3-4vkon päästä.Alkuun useammat lääkkeet tekee olosta vielä sietämättömämmän, mutta jos vain alun jaksaa, varmasti alkaa auttämaan.
Olen ammatiltani hoitaja, joten on käsitys myös lääkkeistä.Minulla toipuminen vei 9kk.
Minulla myös on tällä hetkellä keskivaikea masennus. Lääkityksenä on Venlafaksin 75 mg päivässä. Se vaan niin en saa nukuttua öisin. Toisinaan kyllä ja sitten päivät ovat kaikki ihan piloille menneitä. Päivällä tietenkin väsyttää ja voimat ovat vähissä ja tekis mieli nukkua välillä.
Illalla tuntuu olo väsyneeltä. Kun menen vuoteeseen, niin ei tule uni. Neljäkin tuntia lojun ja yritän saada unen, mutta ei. Ei onnistu ei. Mitään uni tai nukahtamislääkettä minulla ei ole käytössäni.
Tämä unettomuus on vaivannut minua jo muutamia vuosia pahasti.
Venlafaxin 75 mg on lisännyt minulla ruokahalua.
Kuten huomata saattaa niin olen nytkin hereillä. Nousin vuoteesta, koska ei uni tullut niin ei. Ajattelin jo keittää aamukahvit, mutta koko päivä pitäisi jaksaa.
Olen ajatellut pyytää nukahtamislääkettä tai vastaavaa, mutta vaan mietin niin tuleeko niihin riippuvuus?
Tästä ei tule enää mitään tästä unettomuudesta, alan olla jo melko loppu.
Moi! Nukahtamis lääkkeitä on monen laisia, ja ne ihan hyvä apu, koska unettomuus vie pohjan parantumiselta. Kysy lääkäriltä nukahtamiseen tarkoitettuja lääkkeitä, ei uni lääkkeitä kuten Tenox jne.
Kaikki ei ole koukuttavia lääkkeitä.
Kyllä minä ainakin suosittelen tenoxia unilääkkeeksi kun se on minulla auttanut enkä ole tullut riippuvaiseksi. Lääkäriltä en tietenkään ole tenoxejani saanut kun eivät jostain syystä suostu niitä määräämään vaikka ne auttaa parhaiten.
Neenee mitä kuuluu?
Ota neuroleptilääkitys ja vedä psykiatriasi nekkuun.
t. 35 vuoden kokemus eri psyykenlääkkeistä, tällä hetkellä seronil ja opamox tarvittaessa, aina ei kannata uskoa hoitsuja tai lääkäreitä, toisinaan vertaistuesta saa parhaimman avun/tuen
Diagnoosini krooninen masennus, keskivaikea masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, asperger, vaikea ocd
Nukahtamislääkkeitä ei koskaan kannata alkaa käyttämään kuten ei mitään muitakaan lyhytvaikutteisia bentsoja.
Minä olen ammatiltani myös hoitaja, olen naisihminen ja minullakin on lapsia.
voisin muutamalla sanalla kertoa mitä tuhoa psykiatrian lääkkeet minulle saivat aikaan.
Olen 43-vuotias nainen, lapsesta saakka kokenut kovia (väkivaltainen isä, koulukiusaamista, yksinäisyyttä jne)
Kotoa lähdin pois 18-v, koska en kestänyt väkivaltaa ja henkistä kiusaamista. Päädyin naimisiin miehen kanssa, joka ajautui itsemurhaan kolmen vuoden yhdessä olon jälkeen. MInulle jäi lapset ja paljon mieheni tekemää velkaa.
Selvisin maksamalla lainat, opiskelin ja sain hyvä palkkaisen työn. Kokoajan tähän saakka järki pysyi päässä, elin hiljaiseloa ja elämä hymyili.
Työssä paineet kasvoivat ja esimies vaati aina vaan enempi ja enempi, minä venyin ja venyin, tulosta tehtiin. Kuitenkin lepo, uni ja rauhoittuminen jäi vuosiksi ja väsymys sekä tyytymättömyys nostivat päätään. Tilani tulkittiin masennuksesti johon sain ajanhengen mukaisen lääktityksen.. koska lääktiys ei auttanut tunteisiini ja oloihini olitiin pian tilanteessa jossa söin 4 erilaiseta masennuslääkettä maksimiannoksella.
Tuota kesti 6kk ja lopetin masennuslääkkeet.. olin masennuslääkkeiden aikana tehnyt 20.000 euron edestä velkaa ostellessani pahaanoloon vaatteita, astioita ja sisustanut kotia.
Itkuhan siitä tuli, kun heräsin todellisuuteen, että rahat eivät riitä kuin velkojenmaksuun. Taas hyväuskoisena psykiatrian piiriin hakemaan apua. Nyt tilani tulkitiin kaksisuuntaiseksi johon sain tasaavaa ja neuroleptejä. Tämä lääkitys ajoi minut aivan uuteen kauhumaailmaan, maailmaan jossa ei ollut toivoa, ei tulevaisuutta, ei uskoa huomiseen.. minulta katosi tunteet, katosi muisti, minä vain nukuin ja kuolasin.
Lopulta lopetin neuroleptitkin ja annoin itselleni aikaa. Aikaa kuunnella itseäni ja katsoa missä menen. Minulla meni vuosi pääni saamiseksi kuntoon, tuon jälkeen ymmärsin ja oivalsin että psykiatrian määräämät hoidot (eli lääkkeet) ajoivat minut outoihin ajatuskuvioihin ja tekoihin. Ennen lääkkeitä voin hyvin, selvisin tukalistakin tilanteista ja ennenkaikkea elämässä oli päämäärä.
Mitä minulle parhaillaan kuuluu? Olen taas töissä ja voin hyvin. Ilman lääkkeitä jaksan ja selviän. Yöt nukun hyvin, 10 tuntia nukun.
Minulle heitettiin paljon raskaansarajan mt-diagnooseja tuosta vaan, tuntematta kuitenkaan taustoja sen paremmin. Diagnoosien vuoksi olen veitsenterällä sillä jos työnantajat saisivat näistä vihiä olisin pian ilman työtä.
Milloin tämä maailma muuttui tämmöiseksi paikaksi? En todellakaan suosittele kenellekään psykiatrian palveluita. Tuolla ei ihmisiä auteta vaan elämä tuhotaan ja lääkkein sekä diagnooseihin ajatetaan työkyvyttömyyseläkkeille.
Olen ehkä onnekas. Siinä mielessä, että voin sinnitellen yrittää pärjätä ilman mitään lääkkeitä. Alkoholi lieventää vain hetken. Mielialan pudotus alkaa nopeasti. Uskon tuohon mitä täällä kerrotaan; hyvien suojamekanismien kassa tyhjentyy.
Lähes sietokyvyn rajojen yli teen kuntosalitreeniä autotallissa. Siitä uskon, että se pitää kehon kivut poissa ja säännölliset, henkiset lamat jotenkin hallittavissa.
Silti hidasta liukumista jonnekin tuntemattomaan tapahtuu koko ajan. Katson vuodenaika kerrallaan kuinka kauan pärjään yhteiskunnan hoivapaikkojen ulkopuolella. Niihin en omasta tahdosta halua.
Kiitos kirjoituksestasi, olen ihan samaa mieltä psykiatrian mielettömyydestä. Vahvat psyykelääkkeet aiheuttaa kauhua ihmiselle itselleen ja ympäristölle. Ihan hullu maailma jos ei osata hoitaa oireita ja ongelmia muuten kun liian vahvoilla lääkkeillä.
Minulla on masennus ja ahdistus ollut 6 vuotta,käytin alkoholia reippaasti 10 vuotta parantaakseni huonoa oloa. Olen nyt eläkkeellä mielenterveydellisistä syistä.Syön lääkkeitä:Seroguel ketipinor,melatooni ja zopinox.Olen syönyt jatkuvasti noin 4 vuotta.Miten pääsen eroon lääkkeistä?
mtkl =mielenterveyden keskusliitto järjestää kuntoutuskurseja. Kannattaa hakeutua sellaselle. viikko kursilla tekee hyvää, on vertaistukea, liikuntaa, ryhmäkeskusteluja ym. ja jos paikkana on kylpylä aina parempi.
näitä rahoittavat kela ja ray.
Itse olen pientä helpotusta löytänyt lukemisesta kun voin uppoutua kirjan maailmaan ja päästä hetkeksi pois tästä paskasta maailmasta missä elämme. Musiikin kuuntelu voi helpottaa oloa myös vähän.. käyn myös psykologilla
Kiitos kailkille. Olen nyt syönyt uusia lääkkeitä pari viikkoa. Mielialani on alakuloinen vieläkin. Olo voimaton. Haluaisin pois tästä olosta.
Moi :) mitkä lääkkeet sinulla nyt on? Minulla in nyt escitalopram. Olen pari viikkoa käyttänyt ja ei ole vielä auttanut. Olo vain pahentunut.
Hei. Ikävää, että vointisi on vieläkin huono. Voimia. Minulla menee nyt sertralin, mirtazapin, truxal. Ahdistuksesta kärsin. Varmaan ei truxal riitä. Itsemurha tapoja olen ajatellut... Joskus olen yrittänyt, mutta jouduin vain teholle.
Tännekin kelpaisi keinot selviytyä masennuksesta. Valitettava totuus taitaa kuitenkin olla, ettei tämän hoitoon ole olemassa mitään taikasauvaa eikä ihmelääkettä :(
Pahinta on kuitenkin sen mukanaan tuoma arvottomuuden tunne ja yksinäisyys.
Olisihan se kuitenkin joskus hienoa jutella edes JONKUN kanssa, etenkin jos se joku ymmärtää omien elämänkokemuksiensa kautta jotain asiasta.
Vertaistukea edelleen saatavilla lähettämällä yksityisviestiä profiilini kautta,
sieltä voi saada sitten enemmän käytössä olevat yhteystiedot!
Kaikki yhteydenotot enemmän kuin tervetulleita. Kirjoitin muutama viikko sitten tänne palstalle vastaavan ilmoituksen, muttei kukaan tähän asti ole uskaltautunut ylittämään yhteydenottokynnystä :)
Lähde Suomesta jonnekin lämpimään maahan, misä aurinko paistaa ja on koko ajan lämmintä.
ei ole yksilökohtaisia neuvoja,miten päästä masennuksesta. se on niin yksilöllistä.
ei ole helppoa tietä. ensin pitää haluta muutosta, saada edes pieni toivonkipinä jostain, mikä muuttaa asioita. se voi olla ystävän soitto tai joku tarve vaikka lähteä lenkille tai soittaa itselleen apua mielenterveystoimistosta, mistä nyt ikinä apua kokeekaan saavansa. se voi olla myös oma soitto ystävälle ja halu puhua. minulla se oli pitkäaikaisen työttömyysjakson jälkeen soitto yhdestä työpaikasta, että tuletko haastatteluun. olin iltahämärässä pienen päähänpiston ja optimistisemman mielialan hetkellisesti tullessa raaputellut hakemuksen. sydän pamppaili koko yön(haastattelujännityksen takia), koska olin mökkihöperöitynyt totaalisesti (näin surkuhupaisesti sanottuna) ja minulla oli diagnosoitu paniikkihäiriökin tuolloin, joten helppoa ei ollut mennä haastatteluun. olin nimittäin kerran joutunut soittamaan ambulanssin kotia, kun luulin että kuolen, kun eka paniikkihäiriö tuli. kotonaolojaksoa ja synkkyyttä oli kestänyt kaksi vuotta!
aloitin työt seuraavalla viikolla reissutyössä. se oli kuin shokkihoitoa. podin tuota ennen jopa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. yhtäkkiä olin samassa kämpässä muutaman ihmisen kanssa, jotka olivat kanssani reissutyössä. tämä saattaa kuulostaa ihan koomiselta jollekin, että miten tuo muka noin ahdistavaa on, mutta minulle on, kun kaks vuotta kämpillä olin lymyillyt. yöllä tuntui hotellihuoneessa, että taas se paniikkihäiriö tulee, alkoi jo tuntuakin siltä, mutta sain hillittyä sen. olishan se hävettänyt alkaa "hepuloimaan" uusien työkavereiden kanssa. masennus oikeastaan kaikkosi siinä, kun kävi töissä ja jutteli ihmisten kanssa. teki töitä, ei miettinyt asioita liikaa, kuten työttömänä, jolloin kelaili mielessään kaikkea synkkää, kuinka on paska ja hyödytön ihminen. olen tajunnut, että minulle parasta terapiaa on tekeminen. käsillä tekeminen ja työnteko. muutama hyvä työkaveri ja liikunta ulkona. kunpa joskus saisin tutkinnonkin ja saisin energiaa opiskella itselleni jonkun kädentaitoammatin.
Kiitos kaikille neuvoista ja kokemuksista. Minulla ahdistus on alkanut käydä sietämättömäksi. En pysty keskittymään asioihin. En jaksa oikein enään välittääkkään mistään... Olen nyt aivan uupunut. Lääkkeitä löytyisi kaapista, mutta en haluaisi vielä luovuttaa lopullisesti.
Neenee mitä kuuluu? Toivottavasti hyvää :)
Hei kaikille. Olen nyt syönyt lääkkeitä jonkun aikaa. Sertralinistä on tullut kovia yöhikoiluja. Psykiatri ehkä vaihtaa masennuslääkkeen toiseen. Lääkevaihdokset on todella vaikeita minulla. Truxalkin vaihdettiin diapamiin. Ahdistuksen kanssa painin vieläkin. En jaksaisi tätä millään. Tämä on raskasta. Tuntuu, että hajoan palasiksi... :(
Moikka Neenee :) harmi ettei olosi ole parantunut. Ei kyllä minunkaan.. Ahdistusta on melkein koko ajan ja en edes kaupassa ole uskaltautunut käymään.. Masennus vähän helpottunut, en tiedä johtuuko lääkkeistä vai mistä.. Ei tiedä mitä tekisi.. Päivät menee kotona ollessa eikä ole mitään tekemistä.. Olisi kiva jos olisi seuraa, jossa viihtyisi.. Mutta voimia sinulle paljon ystävä :)
Itse voin kyllä sanoa vain hyvää Hyperiforce Novasta eli tuosta apteekissa myytävästä mäkikuisma tableteista. Olo on paljon iloisempi ja positiivisempi. Jos se on lumevaikutusta niin ei minua haittaa. muita lääkkeitä en syö joten ei tartte miettiä yhteensopivuutta. heikentää kuulemma hormonaalisen ehkäisyn tehoa ja ei sovi monien lääkkeiden kanssa kuten juuri masennuslääkkeiden.
Masennuslääkkeet aiheuttanevat vain olonne huononemista, koska ne kroonistavat masennuksen pitkässä käytössä. Suosittelen arvioimaan uudelleen lääkekäytön järkevyyden sekä harrastamaan itseopiskelua psykiatristen lääkkeiden ikävästä todellisuudesta. Happy hunting!
Kiitos vastauksista. Minulla menee nyt uusi masennuslääke ja muut pysyneet samoina. Diapam auttaa ahdistuksissa. Niin se olisi hyvä, jos selviäisi ilman mitään lääkkeitä mutta omalla kohdallani se ei näköjään onnistuisi. Vähän on huojentuneempi olo nyt. Kuitenkaan en uskalla hyppiä vielä riemusta. Voimia tahdon kaikille lähettää.