Uskonliikkeen määräämä eristäminen

Suurin osa yksinäisyydestä on syytä, että henkilö ei osaa luoda tunneyhteyksiä toisiin ihmisiin, ei omaa sosiaalisia taitoja, ei ole tunneyteyttä myöskään omiin tuntesiin. Vaikka ihmisiä on ympärillä, asianomainen kokee olevansa ulkopuolinen ja toimii robottimaisesti, antaa koko ajan tiedostamattomia viestejä että pysykää etäällä, alkää astuko reviirilleni. Kuitenkin kaipaus on yhteyteen. Sitten ihmettelee, kun jää aina yksin tai menettää heti sosiaaliset suhteet.

Keissa:lle

Ihminen voi "oppia" juurettomaksi ja kadottaa yhteyden itseensä tai kykenemättä sitä edes rakentamaan jo aivan elämänsä alkumetreiltä alkaen, riippuen kodin ja lähiympäristön ympäristön vaikutuksesta jolloin yksi erityisen tärkeä henkinen rakennusvaihe jää terveellä tavalla tapahtumatta.

Mikäli kotiolot ovat henkis-tunneperäisesti vaikeat, niin lapselle on tärkeää löytää jo pienenä "korvaavia" vanhempia ja sisaruksia, jotta kodin vahingollinen vaikutus laimenisi ja saisi terveitä ihmissuhdemalleja ja tukea, sekä hyväksyntää itselleen.

Syystä usein sanotaankin (mm. psykologit), että ihmissuhteet ja vuorovaikutuksen tärkeät perusasiat oppii jo pienenä lapsena.

Siksi terve ja tasapainoinen vuorovaikutuksellinen kasvualusta on tärkeä elementti, vaikka tokihan lukemattomat vaikestakin lähtökohdista olevat ovat rakentaneet tasapainoiset ihmissuhteet.

Syntyvälle pikkuihmiselle vanhempien tarjoama hyvä "vastaanotto", kiintymys, hyväksyntä, tuki ja rakkaus ovat parhaat mahdolliset evään tasapainoiselle itsetunnolle ja terveelle minäkuvalle, joka on suuri voimavara kaikessa toiminnassa myös tulevaisuudessa lapsen aikuistuttua.

TV:ssä alkoi ohjelmakin Amerikkalaisesta uskontoyhteisöstä Amish-liikkeestä, jossa noudatetaan noita vanhoja uskonnollisia perinteitä ja joista eroaminen on vaikeaa ihmisille. Onkin omia yhteisöjä eronneille henkilöille, mutta samalla kun eroaa yhteisöstä niin joutuu jättämään kaikki ystävät ja tutut taakseen.

Kyse ei silti ole mistään kovin isosta ongelmasta. Tosin onhan Suomessa uskonnollisia yhteisöjä kuten suursuosion omaavat Suviseuratkin paljastavat (taisi olla kävijöitä yli 50.000).

-----

Kaikilla yhteisöillä on siltikin samanlaiset toimintatavat. Eli jos tekee jotakin niin ei kuulu yhteisöön jne... Yleensä vain se määrittelee että mitä tekee ja miten. Kaikilla tosin ei ole muutenkaan vastaavia yhteisöjä, koska eivät ole liittyneitä mihinkään. Sekin voi olla raskasta.

Tuollainen jehovantodistajien yhteisö siis voi tuoda siinä mukana oleville sellaisen sosiaalisen ympyrän, jota he haluavatkin omata. Kun taas olemalla poissa siitä he saattaisivat olla täysin yksin.

monenlainen tilanne:lle

>> Onkin omia yhteisöjä eronneille henkilöille, mutta samalla kun eroaa yhteisöstä niin joutuu jättämään kaikki ystävät ja tutut taakseen. ...Kyse ei silti ole mistään kovin isosta ongelmasta.

Eikö eliniäksi irti repiminen läheisistä rakkaistaan ja perheiden pysyvä rikkirepiminen ole "kovin iso ongelma"?

On kaksi aivan eri asiaa tulla erotetuksi tai itse erota jostakin yhteisöstä ja saada ko. organisaation taholta elinikäinen lähestymiskielto entisiin yhteisön jäseniin nähden ja jopa omiin rakkaisiin perheenjäseniin.

Ei yhteisöstä pois lähtenyt ole halunnut hylätä rakkaita läheisiään ja elinikäisiä ystäviään.

Avioerotkin tuottavat jatkuvasti paljon henkistä tuskaa siihen liittyville, mutta heillä on kuitenkin vapaus koettaa ponnistella suhteiden ylläpitämiseksi.

Vartiotorniseuran karttamisdirektiivi repii elinikäisesti raa-asti hajalle kokonaisia perheitä, erottaa toisistaan sisaruksia, aikuistuneita lapsia vanhemmistaan ja vanhempia lapsistaan ja isovanhempia.

Vartiotorniseura kieltää olemasta kanssakäymisissä entisten yhteisöön kastettujen uskontovereiden kanssa ja tämä koskee myö myös kaikkia rakkaita läheisään. Ainoa poikkeus ovat edellen kotona asuvat alaikäiset lapset tai tuosta uskonliikkeestä eronnut aviopuoliso. Ohjeena on olla edes tervehtimättä.

Kyse ei ole jäsenien omasta vapaasta valinnasta ja oikeudesta olla tai olla olematta kanssakäymisissä läheistensä ja ystäviensä, sekä sittemmin entisten yhteisön jäsenien kanssa, vaan tuon uskonnollisen organisaation ehdottomasta vaatimuksesta. Karta tai tulet itse hylätyksi ja kartetuksi. Kyse on epäinhimillisestä ihmissuhteilla kiristämisestä.

Elinikänsäkin ko. yheisössä olleilta sittemmin revitään kertalaakista kaikki elinikäiset ihmissuhteet jopa omiin rakkaisiin perheenjäseniin. Kuin kaikki läheiset ympäriltä kuolisivat kertalaakista.

Tuossa karttamisessa ja perheiden epäinhimillisessä rikkirepimisessä ei myöskään kunnioiteta perustuslaillista uskonnon ja vakaumuksen vapautta.

Mielenterveysseuran projektissa Uskonto ja mielenterveys (1992) selvitettiin uskonnon ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyksiä. Samassa yheydessä työryhmä kehitteli uskonnollisten yhteisöjen eettiset periaatteet.

Jehovan todistajien edustajana oli Veikko Leinonen, joka myös allekirjoitti nämä periaatteet.

Seitsemäs eettinen periaate kuuluu näin: ”Huolehtivat siitä, että uskontokunnasta voi halutessaan erota joutumatta minkäänlaisen painostuksen tai syrjinnän kohteeksi tai minkään elimen tai uskontokunnan edustajan kuulusteltavaksi tai puhuteltavaksi.”

Sekä Vartiotorniseuran omasta kirjallisuudesta periaate jota se itse ei kuitenkaan noudata:

"Ketään ei saisi pakottaa - - valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." (Herätkää! heinäkuu 2009, s. 29)