jo päästää koska se olisi järjellistä. Mitä tämä turhautuminen vielä teettääkään :-/
En pääse irti
vaikka haluaisin
7631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Päästä vaan. Mä en enää jaksa miettiä, mutta nyt asia on niin että teen vielä kaksi lasta, ehkä kolme.
En näe enää mitään muuta syytä ylipäätään olla olemassa. :)
En halua omistautua työlle, itselleni, enkä varsinkaan joutilaisuudelle.
Minä olen ajatellut, että kohta olen raskaana, vedän asenteella pikkulapsivaiheet ja käyn asenteella ja kunnianhimoisesti yliopiston.
Nyt olosuhteet sen sallivat.
Mun on nyt tehtävä tämä. Tiesitkö, että kohtaamisemme alkumetreillä hetkellä sain keskenmenon ei -toivotusta raskaudesta? Se oli testi, jossa joku testasi että kuinka hedelmällinen olen, sillä sellainen hän on. Piku lipsahdus, painostuksen, vittuilun ja muun paskan jälkeen. No minä olen hedelmällinen. Voi vittu hänelle! Olin juuri pääsemässä jaloilleni, ja saanut henkistä jaksamistani tukevan lääkityksen kuntoon ja tämä eräs jatkaa oman miehisyytensä testaamista vielä kun olosuhteet sen sallivat....
Jotenkin, kaikessa surkeudessaan raskaus menikin kesken, sopivasti, kun olin jo kaiken tuntenut sisälläni.
Niin, ja nyt elä sinä elämääsi irti päästäen...
Tämä oli minulta vain toetamus ei minnekään....
Minä haluan niitä lapsia joita jumala toivottavasti suo ja jatketaan omilla teillämme.....
Ei mulla ole enää mitään merkitystä kuin tällä lähipiirillä. Muut olen jo käsitellyt.
Paljon olet kokenut ja kestänyt. Miksi et kohdista viestiäsi sille miehelle kenelle nuo ajatukset ja tunteet kohdistuvat.
Voisi olla oikeasti terapeuttista sanoa ne niillä voisi olla suuri merkitys myös sen toisen ihmisen silmissä.
Tuo oli ajatus vain minkä viestisi herätti.
Ei silläkään ole enää väliä. Millään ei ole. Muuta kuin omilla unelmillani ja sillä kuinka saan pitää vauvaa ja elää pienten kanssa, se on unelmani.
Voin olla onnellinen ja tuottaa onnellisuutta vain pienen lapsen kautta. En ole koskaan ollut energisempi, kuin vauvan kanssa. Jos en olisi äitiyttä kokenut, en tietäisi onnesta mitään.
En ole äiti, joka kaipaa vertaistukea, puistoja ja yhteiskunnan tarjoamia puistopalveluita...En ole tarvinnut vertaistukea, ja olisinkin, olen käsitellyt ajatukseni itsekseni. Vierastan ajatusta kaksi lasta, 5 vuotta ja töihin. -tyyliä!! Ei ole minun. .Puistoruokailut tukevat lasta silloin, kun en ole kotona.
Ja minun lapseni ovat saaneet nauttia hyvästä päivähoidosta, esiopetuksesta ja koulusta -todella!! Enkä ole se äiti, joka häärää energisesti jokapaikassa keräämässä varoja siihen ja siihen ja on järjestämässä vanhempainiltoja.
Minä riitän lapselleni ja luotan heihin, että he pärjäävät missä tahansa ympäristössä, ilman äidin jatkuvaa läsnäoloa ja huomiota vanh. illoissa.... Minusta ihan ok, mutta kokemus on osoittanutm että riitän vähemmälläkin ja maailma pyörii ilman sähellystä!!
JOS päiväkoti tarvitsee apua, autan ja annan, mutta jos sillä menee hyvin, kiitän kauniisti. Työtään täällä jokainen tekee ja se on aikuisen asia, miten sen tekee!! Se vain on näin, ja minun lapseni ovat ensisijaisesti minun vastuullani ja minun huolenpitoani vailla.
Näitä aikoja kaipaan.
Ja se on tuottanut hedelmää, kiitollista sellaista.
Ps .muistelin mennitä :=)
Minä kirjoitin aloituksen -> älä esitä toista kuin olet. Mun aloituksessa ei ole kyse asioista joita sä olet esittänyt.
valehdella olevas ap?
Sori, todellakin näin kävi. En ole ap, vaikka toisessa niin kirjoitin, vissiin jokus ennekin kirjoitellut :) SORRY!
Ootko aloittaja m vai n?