Teini-ikäiset lapseni eivät ymmärrä, mikä on heille parasta!

Heh, asentestasi kyllä paistaa läpi tietty ylimielisyys. Sinun mielestäsi siis rehellinen ammatti kuten kosmetologi ei ole mitään. Luuletko että nykymaailmassa korkeakoulutus takaa yhtään mitään. Entäpä jos tyttäresi menee sitten yliopistoon lukemaan jotain humanistista ainetta jolla ei ole mitään käytännön arvoa, saa sitten totutella olemaan työttömänä, mutta onhan se hienoa kun äiti pystyy silti sanomaan että meidän tyttö onkin sentään maisteri vaikka elääkin työttömyyskorvauksella.

Toisella tyttärelläsi on kunnon suunnitelma! Kosmetologin ammatissa ei ole mitään vikaa - sinun ja miehesi pitäisi hävetä tuollaista ylimielistä asennetta! Toinen tyttäresi vaikuttaa mielestäni tyypilliseltä murrosikäiseltä. Hän mitä luultavammin kaipaa kunnon juttelua opinto-ohjaajan kanssa. Vanhempien antama tuki ei sekään olisi pahitteeksi!

Luultavasti tytär B:tä ei huvita kertoa sinulle suunnitelmistaan tarkemmin, kun sinä jo nyt suhtaudut hänen suunnitelmiinsa huvittuneena, kuten itse kerrot. Annat hänen ymmärtää, että suunnitelma on huono. Ehkä se onkin, mutta voisit keskustella mieluummin hänen kanssaan ihan oikeasti ja vakavasti, häntä mollaamatta ja hänen toiveitaan latistamatta. Ehkä löytäisitte jonkun kompromissin, kuten, jos hän viettäisi vaikka vaihto-oppilaana vuoden Japanissa?

Sinä et oikeastaan VOI päättää lastesi elämästä. He opiskelevat ja elävät elämäänsä vain itseään, EIVÄT sinua varten. Jos teillä on hyvä keskusteluyhteys, niin silloin voit yrittää neuvoa heitä. Jos taas teidän perheessänne asiat hoidetaan siten, että sinä ja miehesi käskette, niin ei voi mitään. Parasta on, että tuet molempia tyttäriäsi, tekivät he mitkä valinnat vain.

Niin, eikä kosmetologin ammatissa ole mitään pahaa. Jos tytär A tahtoo tehdä sitä työkseen, parempi on, että hän opiskelee alan. Ketään ihmistä ei voi pakottaa opiskelemaan vasten tahtoaan, siitä seuraa vain ongelmia ja huonoja arvosanoja.

Anna tyttö A:n opiskella kosmetologiksi, mitä haittaa siitä on? Sen jälkeen voi kuitenkin hakea vielä jatkokoulutukseen, ammattikorkeaan tai sinne yliopistoonkin, vaihtaa kokonaan alaakin jos tahtoo.
Tai jos tyttösi päättääkin vaihtaa alaa vaikka ekan vuoden jälkeen, saa hän suorittamistaan yhteisten aineiden kursseista hyväksilukuja lukiossa tai muulla ammattikoulun linjalla.

Ehdota tyttö B:lle esimerkiksi taidelukiota. Huomauta, että Japanissa opiskelua arvostetaan vielä enemmän kuin Suomessa - siellä on vaikeaa löytää työpaikkaa ilman koulutusta ja muutenkin saattaa tulla katsotuksi alaspäin, jos on lopettanut peruskouluun. Sikäläisestä sosiaaliturvasta en tiedä, mutta se lienee huono. Myös kansalaisuutta on vaikea saada ilman työ- tai opiskelupaikkaa. Tyttösi ei siis Japanissa saisi mistään rahaa. Eikä muuten juuri Suomessakaan sitten, kun lapsilisä loppuu.

Lukioilla ja muilla oppilaitoksilla on kuitenkin juuri noita vaihto-ohjelmia, joiden kautta Japaniin voisi päästä joksikin aikaa asumaan. Siinä olisi jo jotain syytä mennä opiskelemaan.
Jos muu ei auta, lahjo tyttö hankkimaan koulupaikka vaikkapa sillä, että kustannat hänelle sitten japanin kielen opintoja vaikka kansalaisopistossa?

Tapaus B:

18-vuotias saa tehdä, mitä haluaa. Jos lähtee Japaniin, niin lähtee. Kuka maksaa, on kysymys.

Eihän teidän vanhempien asia ole tähän mitenkään puuttua, rahahanat kiinni ja tyttö itse hoitaa täysi-ikäisenä asiansa.

Tapaus A:

En kyllä itsekään pitäisi ajatuksesta, että reippasti yli yhdeksikön keskiarvon omaavasta ysiluokalle menevästä tyttärestäni tulisi kosmetologi. Onko teillä kotona ulkonäkökeskeistä vai mistä moinen ammatti on hänen päähänsä pälkähtänyt? Turhuuksien turhuus koko voiteilla läträäminen. Onneksi meillä tyttärellä on arvot kohdallaan ja puhuu vakavasti lääkärin ammatista.

Kodin arvot ja esimerkkihän tässä on olennaista. Olen itse akateeminen ja toivon sitä jokaiselle lapsellenikin väheksymättä sinänsä duunariammatteja. Ne eivät vain ole meidän juttumme. Kaksi vanhempaa lasta ovat Helsingin yliopistossa ja esikoinen on jo valmistunut juristiksi.