Muutamia vuosia sitten en uskonut sellaisia ihmisiä edes olevan olemassakaan kuin narsisteja. Kuvittelin kaikkien ajattelevan ja tuntevan suurin piirtein samalla tavalla kuin itsekin.
Ikäväkseni elämän raadollisuus paljastui ja peto oli lähempänä kuin olisin ikinä voinut uskoakaan.
Nykyisin käyn joka sunnuntai kirkossa ja kiitän usein Jumalaa siitä, mitä minulla on.
Kiitän empatiakyvystä, kiitän sympatiasta, kiitän siitä, että voin olla iloinen ystävän puolesta, kiitän siitä, että saan hyvän mielen antamisesta ja auttamisesta ja kiitän siitä, että pystyn rakastamaan ja tuntemaan läheisyyttä.
Ne tekevät elämästä elämisen arvoisen ja ne ovat arvokkaimmat aarteeni. Mikään rahamäärä ei pystyisi korvaamaan niitä. En usko, että edes haluisin elää ilman niitä tunteita.
Mitä elämisen arvoista on, jos niitä ei pysty tuntemaan?
En pysty oikeasti ymmärtämään, mitä elämisen arvoista on narsistin elämässä.
Pystyykö joku ymmärtämään?
Ikäväkseni elämän raadollisuus paljastui ja peto oli lähempänä kuin olisin ikinä voinut uskoakaan.
Nykyisin käyn joka sunnuntai kirkossa ja kiitän usein Jumalaa siitä, mitä minulla on.
Kiitän empatiakyvystä, kiitän sympatiasta, kiitän siitä, että voin olla iloinen ystävän puolesta, kiitän siitä, että saan hyvän mielen antamisesta ja auttamisesta ja kiitän siitä, että pystyn rakastamaan ja tuntemaan läheisyyttä.
Ne tekevät elämästä elämisen arvoisen ja ne ovat arvokkaimmat aarteeni. Mikään rahamäärä ei pystyisi korvaamaan niitä. En usko, että edes haluisin elää ilman niitä tunteita.
Mitä elämisen arvoista on, jos niitä ei pysty tuntemaan?
En pysty oikeasti ymmärtämään, mitä elämisen arvoista on narsistin elämässä.
Pystyykö joku ymmärtämään?
Vastaukset 34
Vanhimmat
"Muutamia vuosia sitten en uskonut sellaisia ihmisiä edes olevan olemassakaan kuin narsisteja. Kuvittelin kaikkien ajattelevan ja tuntevan suurin piirtein samalla tavalla kuin itsekin. "
Näin minullekin kävi, oli se aika järkytys kun se tuli selväksi. Ainakin tuli selväksi mistä oneglmat johtui, mutta surullisinta oli kun sai tietää että parempaa ei ole luvassa, sillä narsisti ei muutu koskaan. Sitä ennen sitä piti parempia aikoja liitossa merkkinä siitä että liitto toimii ja siinä on jopa rakkautta, oli väärässä, en ymmärtänyt että se on narsistisen elämän yksi vaihe "kangastus"
"Kiitän empatiakyvystä, kiitän sympatiasta, kiitän siitä, että voin olla iloinen ystävän puolesta, kiitän siitä, että saan hyvän mielen antamisesta ja auttamisesta ja kiitän siitä, että pystyn rakastamaan ja tuntemaan läheisyyttä."
Erinomainen asenne ajatella tuolla tavalla, kiitos ideasta. Tavallaan tuntemaan tervettä itsekunnoitusta siitä että omaa normaaleja ominaisuuksia.
"Tavallaan tuntemaan tervettä itsekunnoitusta siitä että omaa normaaleja ominaisuuksia"
Tuo voi muuttua narsismiksi.
Eikä voi! Narsismi on lapsuuden vaurio eikä siihen kuulu ilo siitä, että voi ja saa tuntea normaaleja iloa tuottavia tuntemuksia. Sinun kaltaisesi kontrolloivat, tukahduttavat ihmiset ovat todellinen maanvaiva.
"Tuo voi muuttua narsismiksi."
Niin se jossakin määrin pitääkin, on olemassa sairasta ja tervettä narsismia. 34"#!" jo totesi, sairas narsmi tulee jo lapsuudessa, joten sitä se ei ole.
Terve itsekunnioitus (narsimi) on hyväksi, koska läheinen voi olla niin maahansyösty, että itse kunnioitus on mennyt eikä hän näe itsessään mitään arvokasta. Juuri tuon takia aloittajan itselleen antama myönteinen palaute meidän kaikkien on hyvä muistaa. Jos narsisti ei arvosta meitä, niin me itse temme sen mutta terveellä tavalla, joka ei ole keltään pois vaan päinvastoin.
"Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen." Narsismi terveenä ominaisuutena tarkoittaa mielikuvia ja käsityksiä, joita ihmisellä on itsestään.
Yleisimmin käsitteellä tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä.[1]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi
Ainakin minun tuntemallani ovat koetosten voitot riemujuhlaa. Usein myös jännitys, toteutuuko omien ponnistelujen tuloksena odotettu juttu... Siinä vaiheessa, kun näyttää että tulee tulosta, on riemu ylimmillään. Myös lapsekas hauskuus, kun joku varakas tai (minun tapauksessani) varakkaaksi kuvittelemansa nainen ottaa hänet hellään huomaansa. Silloin menee lujaa ja hyvin.
Normaalin esittäminen ja arjen pyörittäminen kunniallisen näköisesti tuottaa myös tyydytystä hänelle. Hänet tuntevat saavat siinä taas kerran ällistellä ja huomata erehtyneensä hänen suhteensa.
Kokee myös rakkaudeksi käsittämiämme hormoniryöppyjä tavallista useammin. Kun normaali rakastaa vain yhtä tai nykyään ehkä muutamaa, narsistilla piisaa kokemusta.
Kaikenlainenkin vaihtelu piristää ja virkistää narsistia. Tuskansa hän kokee todellakin siitä, että ei tule hyväksytyksi toisten taholta, tai ainakaan hänen tekonsa ei saa hyväksyntää. Siksihän hänelle on tärkeää se narsistille ominainen silmänpalvonta, että kun tekee hyviä tekoja, ne pitää kaikkien huomata. Siinä hän ostaa hyväksyntää.
Narsisti nauttii kiitoksista, kehuista, ihailusta ja palvonnasta. Hän järjestää elämänsä ja asiansa niin, että niintä tulee. Siinä ovat todellakin tiellä sitten ne, jotka kapuloita hänen rattaisiinsa laittavat, tai hänen elämäänsä normittavat ihmiset yleensä.
Narsistihan on liikkumisen, näyttelemisen, valehtelun, kieroilun, huijaamisen mestari. Hän tekee ihmisten sydämiin attentaatteja, joiden seurauksena sitten pian häneen petytään.
Mutta tuon kaiken vuoksi, mikä ettei, siinä riittää narsistille elämäntyötä.
Pesunkestävät narsistit eivät kyllä tunne rakkautta ja he pystyvät uuden "rakkautensa" dumppaamaan vaikka ihan alussa, jos siitä ei saakkaan hyötyä.
He sanovat sitä rakkaudeksi, mutta tietävät itsekin, että se on jotain muuta.
Tästä syystä narsisti voi ihan yhtä hyvin ottaa itseään 30v vanhemman, vaihtaa toiseen sukupuoleen jne. koska kyse ei ole rakkaudesta vaan hyödystä.
Narsisti pystyy tuntemaan seksuaalista tyydytystä, onnistumisen iloa, ylenmyyden tunnetta ja sitä tunnetta kun saa jotain (mitä muut kadehtii). Kun tajuaa narsistin tunne elämän positiivisen puolen rajoittuvan noihin neljään, niin ymmärtääparemmin narsistin toimintaa. Ja näistäkin neljästä kolme viimeisintä on tavallaan samaa asiaa.
Ei kai se ole mikään ihme, että narsisti on niin riippuvainen valeminästään, jonka avulla hän pystyy tuntemaan ylemmyyttä...eli periaatteessa sitä ainoaa positiivista tunnetta.
"Kokee myös rakkaudeksi käsittämiämme hormoniryöppyjä tavallista useammin. Kun normaali rakastaa vain yhtä tai nykyään ehkä muutamaa, narsistilla piisaa kokemusta."
Et ehkä tätä allekirjoita gfdd..
Tiedän narsistin dumpanneen alkavan rakkauden, mutta tiedän myös, että se perustuu korvaavien tai "parempien" jatkuvaan läsnäoloon narsistin elämässä. Hän ei jää koskaan yksin. Ei koskaan. Never.
Mielestäni narsisteilla on seksuaalinen suuntautuneisuus. Sehän ei ole kytköksissä empaattisuuteen sillä tavoin, että empaattisuuden puute määrittelisi sitä. Myöskin narsistilla on tarve esittää normaalia, vaikka onkin perverssi. Ei pesunkestävä narsisti ota sitä taakkaa, mitä ympäristöltä tulee, jos alkaa 30v. vanhemman kanssa seurustelemaan. Muutenhan tuo on mahdollista kenellä tahansa ihmisellä.
Homoseksuaalisuuden saloja ei käsittääkseni vielä tänä päivänäkään tunneta perinpohjaisesti, mutta empatiantunteen puuttumiseen senkään ei kai luulisi liittyvän. Tuntemani homoseksuaalit ovat ihan normaaliempaattisia.
Luulisi minunkin narsistini sitten joskus humalasekopäissään takertuvan mieskavereihinsa, sellaisesta ei kuitenkaan ole mitään tietoa tämän tapauksen kohdalla. Nyrpistää nenäänsä myös huomattavasti itseään vanhemmille, mitä seksuaalisuuteen tulee.
Ei ole käsittääkseni myöskään tietoa siitä, että narsistilta puuttuisi tiettyjä hormooneja, jotka toimivat kiivaasti rakastumisvaiheessa. Olen henk.koht. sitä mieltä, että varsinaisessa rakastumisvaiheessa ei tarvita empatiaa, sitten myöhemmin sitäkin enemmän, kun hormoonihuuma on ohi.
Väitän, että narsistin rakastuvat.
"Myöskin narsistilla on tarve esittää normaalia, vaikka onkin perverssi".
Samaa mieltä kanssasi. Minun tuntemani narsisti käyttää aika ison osan tuloistaan maksullisiin naisiin mm. "vakkarihuora", jonka kanssa suhde kestänyt melkein 20 vuotta. Huorissa häntä viehättää kaksi asiaa: a) se, että saa olla vain ottava osapuoli ja b) se, että he suostuvat hänen lempipuuhaansa (rimming 'perseen nuoleminen').
Samaa miettinyt minäkin, erikoiset seksuaaliset taipumukset, fetissiä ja mahdollista "piilohomoutta" ym... no, erikoista mielestäni, jollekkin ihan normaalia.
Tarkoitin, että onko N:lla yhteyttä tällaisilla seksuaalisilla mieltymyksillä, eroaako
niin sanotusta "normaalista" rakkauselämästä ja seksuaalisuudesta?
Mielestäni hyvä ja normaali seksi perustuu aina hyväksyvään vastavuoroisuuteen, annetaan ja otetaan, ja kaikki mikä tuntuu hyvältä, kaikki mistä kumpikin nauttii on sallittua. Narsistin kanssa sekstailu on pinnallista yksipuolista antamista "tee sitä ja tätä". Mielihyvän tuottaminen partnerille on toissijainen asia. Oletan, että narsisti etsii seksuaalisia purkautumisteitä hyvin itsekkäästi käyttäen toista osapuolta vain välikappaleena tai uhrina.
Olen huomannut tällaista: kun narsisti löytää oikein hyvän sauman, minkä löytymisestä hän narsistin kriteereillä mitattuna on erittäin "onnellinen", hän kokee oman narsistinelämänsä huippuhuumaa ja samalla rentoutuu ja lepää narsistinlepoaan.
Rentoutuminen auttaa myös narsismissa, niinkuin joissain varsinaisissa kehityshäiriötiloissakin. Eli oireet vähenevät, ja tila lähenee "normaalia". Tämän vuoksi rakastunutta narsistia on vaikea nähdä narsistiksi ainakaan rakkauden laadun perusteella. Väitän, että noina hetkinä kulkee jopa vuorovaikutus. Siksi narsisti hakee uusia tunteita vaikka miten ja millä uhalla, kun se on hänen ainoa keinonsa löytää yhteys.
Vieläkin, kun olemme yhdessä, tunnen hänestä kumpuavan rentoutuneisuuden ja normaliuden yhteisinä sänkyhetkinämme.
"Väitän, että narsistin rakastuvat."
Pikemminkin hurahtavat. Rakkautta tutkineen professorin mukaan jotkut rakastuvat omaan rakkauden tunteeseen, toinen on vain väline jonka avulla tunteen voi saavuttaa. Tällainen hurahdusaika kestää max 2-4 kuukautta, sitten tulee arki vastaan ja toinen ei merkitse mitään, jolloin pitäisi löytää uusi kohde..
Tämä tunteeseen rakastuminen selittäisi narsistin kohdalla sen, että miksi narsisti ei hurahduksessaan pysyty keskustelamaan järkevästi yhteisestä tulevaisuudesta. Koska tuollaiseen keskusteluun liittyy myös huolestuttavia piirteitä, narsisti suojelee hurahdustaan, mikään ei saa rikkoa tunnetta.
Tämä selittää osittain myös sen että miksi narsisti pettää parisuhteessa. Hän haluaa kokea tuon tunteen uudelleen, siihen tarvitaa uusi uhri ja entisestäkään ei halua luopua, koska on siitä jollakin tavalla riippuvainen.
Rakastuminen rakastumisen tunteeseen on huumeeseen rakastumista. Addiktio.
"Pikemminkin hurahtavat. Rakkautta tutkineen professorin mukaan jotkut rakastuvat omaan rakkauden tunteeseen, "
Niin, omaan rakkaudentunteeseen. Yritän olla raadollisen rehellinen itseäni kohtaan, nyt kun pystyn siihen. Joten: mikäpä sen mukavampaa, kun tuntea ihan itsessään rakkaudentunne. Tottakai siihen narsistikin sen kumppanin tarvitsee.
Rakkautta nykymääritelmissään on moitittu mm. kaupallisen kapitalsistisen yhteiskunnan tuotteeksi. Eikös se ollut Maon Kiinassa jopa kielletty. Se on meille niin pyhää... Kun siitä seuraa taloudellista turvallisuutta ja kaikkea hyvää.
Jos nyt pystyy rakastumaan omaan rakkaudentunteeseensakin, niin eikö se todista, että pystyy rakastumaan.
Hurahtamisesta: koskaan, koskaan en enää kuvittele, että minä tunnistaisin aidon rakkauden ja hurahtamisen välillä eron. Kun ajattelen, että ainoa ero on siinä, että narsisti tai muu nopsajalka toimii nopeasti ja muiden pyyteiden perään, kuin minulla on mahdollisuus hänelle tarjota. Tai haluaa hallita muuten vain, eikä minua voi.
Siksi minusta on rakkautta kaikki, mikä siltä näyttää. Sitä myöden sitten viisastuneena tutkin muuta sisältöä. Tiedän petoksen mahdollisuuden nyt ihan toisin kuin ennen. Siis on niin aidon näköistä, etten ajattele tulevaisuudessakaan rakkauden puutteellisuuden perusteella narsistia tunnistavani. Kriteerit ovat muualla, ja luultavasti hyvin piilotettu siinä kohtaa.
Kivasti pohdit rakkauden merkillisyyksiä.
Siitä tuli mieleeni että jos rakastaa tunnetta, ei välttämättä rakastakaan kohdetta, jolloin se läheinen toimisi vain esineenä tai keinona huumantunteen saamiseksi. Tällainen vakava riippuvuus saattaa aiheuttaa kuvaelmien mukaisia oireita missä narsisti tarvitsee lähdettä sammuttaakseen rakkauden janonsa, ja samalla inhoaa riippuvuuttaan ja lähdettään. Vuoristorata-ajelu-suhde.
"Siitä tuli mieleeni että jos rakastaa tunnetta, ei välttämättä rakastakaan kohdetta, jolloin se läheinen toimisi vain esineenä tai keinona huumantunteen saamiseksi"
Niin tuosta tuli mieleen Ännäni suhteen alussa useinkin toistama pointti, että ollaan ns. etuoikeutettuja kun voidaan vielä kokea tällaista...
Mutta noh, huuma haihtuu...ja kaiketi loppupeleissä hänestä sitten tuntui tuolta...
"ja samalla inhoaa riippuvuuttaan ja lähdettään."
Mutta otsikoon ja aloittajan kiitollisuuden ilmaisuihin liittyen...tuli mieleen joskus muinoin lukemani tämmönenkin ajatelma...
Voit keskittyä asioihin joista olet kiitollinen
ja tulla paremmaksi ihmiseksi...
tai voit keskittyä asioihin,
joihin olet pettynyt ja tulla katkerammaksi ihmiseksi
valinta on sinun...
Kuulostipa siltä että näin se on!
Meillä nimittäin todella tuntui että narsisti oli riippuvainen minusta ja siitä tunteesta mitä parhaimmillaan sai. Mutta sitten toisaalta välillä jokin ärsytti välillä kovasti, oma itsensä, minä ym ja silloin piti heittäytyä ilkeäksi, nälviä ja nipistellä.
Yhtä vuoristorataa, siltä se tuntui. Lisänä vielä minä, joka en ihan kaikkeen taipunutkaan. Ja työnsin häntäkin pois.
Sitten kun hänellä oli varma uusi uhri, merkkejähän toki oli ollut jo hetken. Niin minut saattoi hylätä ja vaihtaa ne tuntemukset häneen.
" ja vaihtaa ne tuntemukset häneen. "
Tuo on minunkin kokemuksessani erittäin silmiinpistävää. Minun kanssani koettu alkoi siirtymään suhteesta toiseen. Aina oli niin auvoinen uusien kanssa pitkään. Väkisinkin kaiken kauheuden keskellä tunsi vielä raivoa ja sekopäisyyttä siitä, että hän kuvitteli kaikenmaailman lumppujen sisältävän samoja asioita, joita oli minusta löytänyt.
Minulla on sellainen olo, että vielä nytkin mennään minun voimillani. Jos jätän hänet, hänen nykyinen toinenkin suhteensa kaatuu, ja varmaan kaikki muukin.
"että hän kuvitteli kaikenmaailman lumppujen sisältävän samoja asioita, joita oli minusta löytänyt."
Niin...millähän perusteella sitten luokittelet ne muut kaikenmaailman lumpuiksi ja mistä syystä...tarpeesta vertailla ja tuntea/korostaa omaa paremmuuttasi...
"Minulla on sellainen olo, että vielä nytkin mennään minun voimillani. Jos jätän hänet, hänen nykyinen toinenkin suhteensa kaatuu, ja varmaan kaikki muukin."
ja mitä tuohon tulee...niinhän sitä moni luulee, että toisen ihmisen elämä ja onni vain sen toisen varassa...no saahan sitä luulla ja tuntea itsensä mahtavaksi sillä tavalla...
Mutta eräänlainen totuus piilee siinäkin, että jos minä tai sinä kuolisimme tähän paikaan...niin maailma/muut ihmiset jatkaisivat elämäänsä tavalla tai toisella...
ei sota yhtä miestä kaipaa ja mielestäni on harhaista ajatella että toinen elää/seisoo tai kaatuu vain minusta/minun varassani...
mutta noh, saahan sitä kuvitella itsellään olevan niin paljon valtaa toiseen ihmiseen nähden...kuvitella ettei toinen kykene millään elämään ilman minua...että ilman minua hänellä ei ole mitään/ketään...
"Mutta eräänlainen totuus piilee siinäkin, että jos minä tai sinä kuolisimme tähän paikaan...niin maailma/muut ihmiset jatkaisivat elämäänsä tavalla tai toisella..."
Joo, mutta nyt olemmekin narsismin kimpussa ja narsistin liepeillä hohtavien lähteiden äärillä. Narsistin rajattomuus saa aikaan sen, että hän siirtää vaivatta toisen ominaisuuksia toiseen. Minä saan huonoa muista ja muut hyvää minusta, niin hän tasaa.
Sinäkin tasaat. Eli minun harrastus ja opiskeluansioni, kuten myös muu kunniallinen uurastus ja hyveellinen luonteeni menee lumppujen hyväksi, ja lumppujen laiskuus, juoppous, huoraaminen ja kaikkinainen epäluotettavuus taas kaatuu minun niskaani.
Näin.
Eli minä teen työn ja muut ottaa kunnian. Vaikka tuohon kunnianjakoon syyllistyy yleensä vain sairas rajaton narsisti.
"Eli minun harrastus ja opiskeluansioni, kuten myös muu kunniallinen uurastus ja hyveellinen luonteeni menee lumppujen hyväksi, ja lumppujen laiskuus, juoppous, huoraaminen ja kaikkinainen epäluotettavuus taas kaatuu minun niskaani"
Täh...
En ny ymmärtänyt...
mutta paheksun tuota toisiin naisiin kohdistettua nimittelyä ja halveksuntaa...
"En ny ymmärtänyt..."
Tai et halua ymmärtää... Et ehkä uskalla ymmärtää... Väitätkö, että on ihan sama, mitä ihminen tekee? Voi juoda muut pöydänalle harvasen päivä. Maata vaikka kymmenen miehen kanssa per ilta, ja aina on ihan sama... Ja sinä vain et ymmärrä, mutta sitä toista, sitä raitista ja hyveellistä työssäkäyvää ja lapsistaan huolehtivaa ahkeraa naista, joka vielä itseäänkin kehittää harrastuspiireissä ja vapaaehtoistöissä, niin. Häntä sinä muistat paheksua. ;).
Minä uskallan sanoa mielipiteeni, koska minun ei tarvitse sitä piilotella menettämisenpelossa.
"Väitätkö, että on ihan sama, mitä ihminen tekee?"
No tuota en ymmärrä toisten ihmisten halventamista heidän elämäntapojensa vuoksi...yritän kohdata ihmisiä periaatteella...jotenkin tähän tapaan...
älä tuomitse jos et tunne, äläkä turhaan väitä tuntevasi... periaatteella, älä tuomitse ennenkuin olet kysynyt/ottanut selvää miksi...
"Ennen kuin tuomitset minut; Pue kenkäni jalkoihisi.
Kävele ne kadut, jotka minä olen kulkenut.
Käsittele menetys ihmisistä, jotka olen menettänyt.
Kestä kaikki tunteeni ja tapahtumat, mitä olen kokenut.
Kompastu jokaiseen kiveen, johon minäkin kompastuin.
Nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä, kuten minä.
Vasta sitten voit tuomita minut tai elämäni"
"sitä raitista ja hyveellistä työssäkäyvää ja lapsistaan huolehtivaa ahkeraa naista, joka vielä itseäänkin kehittää harrastuspiireissä ja vapaaehtoistöissä, niin. Häntä sinä muistat paheksua. ;)."
Mitä tuohon hyveellisen naiseen tulee...en paheksu häntä vaan hänen tapaansa halveksia muita naisia...ikäänkuin korottamalla itsensä heidän yläpuolelleen omilla ansioilaan...oiva esimerkki asiasta myös tässä...
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/paasiainen/publikaanin_ja_fariseuksen_sunnuntai.htm
Tuota miten nämä asiat liittyvät menettämiseen pelkoon en ymmärtänyt...kun ainakin monesti on tullut istuskeltua/jopa lonkeron kera "ei niin hyvien" ihmisten seurassa/kohdattua heidät sellaisenaan...likaojastakin saattaa löytää helmiä...eikä se minua miksikään ole muuttanut...eikä minua sen takia ns. kunnon ihmiset ole syrjineet...en usko/koe että minua pidettäisiin ns. huonona naisena...
Noh, on olemassa sivistystä ja sydämen sivistystä...ja yhteiskunnankin sivistysten mittarina voidaan pitää sitäkin, miten se kohtaa/huolehtii vähäosaisistaan...
kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan..
Toivoisitko sinä itse itseäsi nimiteltävän/halveksitun naisena tuolla tapaa...kuin sinä itse nimittelet/halveksit...lumpuiksi yms.
Toteutuuko tuo periaate kohdistettuna toisiin ihmisiin sinun kohdallasi...vai ajatteletko että sinä olet oikeutettu hyvään kohteleluun...ja muita naisia voi/saa kohdella/nimitellä miten tahtoo...
En usko että n:si muut naiset ovat sen huonompia kuin sinäkään...ajattelen että purat pettymystäsi/katkeruuttasi siitä ettet saa kokonaan n:si omaksesi...niihin toisiin naisiin...ettei vika ole n:si vaan toisissa naisissa jos ei heitä olisi niin "kaikki" olisi hyvin...
Ensinnäkin, uskon, että noilla likaojan puoleisilla ihmisillä kuulijoita ja tukijoita riittää. Mitä enemmän itkua ja valitusta, sitä enemmän päähän taputusta. Eivät he enää minua tarvitse. Tällaisilla muilla yksinjääneillä sensijaan on ystävistä pulaa. Harrastuspiirit ja muut societeet ovat melko kovia ympäristöjä.
Suomen mittakaavassa, valinnanmahdollisuudet ja sosiaalisuus on hyvin rajoittunutta. Se, mikä amerikoissa on niin suurta, se kaikki täällä on niin pientä. Suomi lienee maailman perhekeskeisin maa, joten huom! tällaiset vanhemmat sinkut jäävät jo vähän kaikessa sisäpiiriystävyyden ulkopuolelle. Vaikka olisi kuinka etevä työssään ja muita taidoiltaan, ei se lähennä muiden ihmisten kanssa.
Tiedän, että kaljakuppilakansa on hyvin fiksautunutta yhteen. Tuntevat toisensa pitkältä ajalta ja aina löytyy seuraa, koskaan ei tarvitse olla yksin. Hyvän mielen tuo kaljalasi, joten miksi surisin heidän olemistaan. En todellakaan ymmärrä.
Tuomitsemispuoli sensijaan. Yksi alkoholisti tuhoaa ympäristöstään monen ihmisen elämän. Mutta jos sinä et koe, että asia olisi noin, niin ehkäpä hyväksyt sitten tuhon. Minä koen sen huonona. En todellakaan haluaisi kuulua kaljakuppilajengeihin. Nähnyt olen, ja sen verran olen kuullut, että turina käy. Ja naisilla kaameat viinan syömät äänet rääkyvät kaameaa huutoa ja räkänaurua estottomasti. Hyh. Mutta ehkä se virtsa ja lika ei sinua kauhistuta. Sinua ei kauhistuta lika ja rappio, eikä sisäelinten ja mielen vaurioitumien. Tuumaat vain, että hyvin on asiat.
Mielestäni sinun ohjeellinen runoelmasi on kaunistelu juopoista ja yritys samaistaa heitä muihin. Toteutatko itse tuota kaikensyleilevää "totuus" ohjetta esim. minuun? Tunnetko minut, kun tuomitset minut ihmiseksi, joka yrittää korottaa itseään toisia tuomitsemalla?
Et ymmärtänyt viittausta menettämisen pelkoon. Olet useaan otteeseen kertonut omasta läheisriippuvaisuudestasi, mutta et muka ymmärrä, että läheisriippuva on arka ja alistunut, eikä uskalla tuoda mielipiteitään ja tunteitaan esiin. Mutta jos jotenkin olet sitoutuneempi noihin alkoholisoituneisiin, kuin muihin, niin olet tietysti valinnut puolesi. No, se on "turvallinen" puoli lähes alkoholisoituneessa Suomessa, missä terveelliset elämäntavat ja mahdollisuus niihin on hyvinkin kortilla, saati, että lenkkikavereita löytäisi. Olisi jo ihan liikaa.
"No tuota en ymmärrä toisten ihmisten halventamista heidän elämäntapojensa vuoksi...yritän kohdata ihmisiä periaatteella...jotenkin tähän tapaan..."
Todellakin, halventaminen ei onnistu, tulevat hyvin kalliiksi tälle muutenkin työttömyysaallon ja alasajon runtelemalle yhteiskunnalle. Ovat juuri se sakki, joka tulee tosi kalliiksi pelkästään itse valitsemansa elämäntavan takia. Heidän läheistensä terapiat maksavat myös. Kannatan, että rahat ohjattaisiin vanhusten huoltoon, ja nuoremmat eläisivät niin, että olisivat kantavana voimana. Ja hoitaisiva ja kasvattaisivat lapsensa niin, että nämä selviytyisivät.
Yhteiskunnan sivistyksen suurin mittari on juuri se, miten hoidamme vanhukset. He ovat kaikkein avuttomampia, ja he ovat hoitonsa ansainneet. Eivät ne, jotka vastuuttomuuttaan syöksyvät alaspäin. HERÄÄ!
"Toivoisitko sinä itse itseäsi nimiteltävän/halveksitun naisena tuolla tapaa...kuin sinä itse nimittelet/halveksit...lumpuiksi yms."
En toivoisi, ja siksi en elä niin! Mieti nyt hyvä nainen hiukan sinäkin.
"ajatteletko että sinä olet oikeutettu hyvään kohteleluun...ja muita naisia voi/saa kohdella/nimitellä miten tahtoo..."
En ole oikeutettu yhtään mihinkään täällä hikisessä kaljasuomessa, mikä tämä risuläjä täällä pohjoisessa jäätikö reunalla on. Täällä hyvää kohtelua ja arvostusta saavat ainoastaan juopot.
Minä en pystyis narsistin kanssa seurustelemaan, kun vaadin asioita, joita hän ei pysty toteuttamaan, joten sen vuoksi en ole alkujärkytyksen jälkeen itkenyt hänen peräänsä. Silloin alussa sitäkin enemmän. Juopoista en ole koskaan tykännyt, muutenhan olisin siellä rapakossa itse. Mihinkään muualle ei Suomessa ole niin lyhyt matka ja oikoinen tie, kuin kaljakuppilaan.
Minun mielestäni alkoholismi on suuri ongelma, on aina ollut.
Raamatusta löytyy melkein mitä vain. Sitä voi käyttää myös melkein miten vain. Sillä voi lyödä vaikka toisia päähän. Näitä iskuja on tullut, mutta en silti ala juopoksi enkä mene kaljakuppiloihin, vaikka kuinka ajat ja yrität.
Arvostakaa vain juoppoja, ihan kaikessa rauhassa. Hyökätkää muiden kimppuun ja tehkää tasaista jälkeä, niin, ettei moista menoa edes halveksittaisi. Olkaa tasaveroisia, kun enää vähänenvä joukko näkee vaivaa kulttuurin ja elämänlaadun säilyttämiseksi.
Ennen kun sanottiin, että nälkä on aina seuranamme, nyt voisimme sanoa, että juopot ovat aina seuranamme.
"No tuota en ymmärrä toisten ihmisten halventamista heidän elämäntapojensa vuoksi...yritän kohdata ihmisiä periaatteella...jotenkin tähän tapaan..."
Sinun kanssasi... jos muistat täälä palstoilta erään xcch:n kirjoituksen, jossa hän sanoi, että kun muut puhuu asioista, niin narsistien kanssa puhutaan periaatteista.
Sinun kanssasi ollaan siis periaatteissa. No, siitä huolimatta minä puhun asioista, joita pystyn kyllä perustelemaan periaatetasollakin. Sinä et taas pysty noita asioita lähestymään kuin periaatetasolla ilmeisesti. No, kerrothan itsekin nautiskelevasi istuksimisesta kuppilassa ja jonninjoutavien turisemisesta.
"Sinun kanssasi ollaan siis periaatteissa"
Niin tässä kohtaa kyllä...jos puhun tietynlaisten ihmisten kohtaamisesta...kuten alkoholistien yms. maailman murjominen ihmisten kohtaamisesta...niin pyrin kohtaamaan ihmisen sellaisenaan...ilman etukäteis tuomitsemista...
Mutta huomaan kyllä, että sinulla on tietynlaista periaatteellista vihaa alkoholisteja kohtaan...vaikka et heitä tuntisikaan...eivätkä he olemassaolollaan vaikuttaisi sinun elämääsi mitenkään...
tiedä sitten mistä se johtuu...mistä syystä nimenomaan sinä koet alkoholismin niin suureksi ongelmaksi...Tiedän kyllä, että alkoholismi sairastuttaa myös ympärillä olevia...kuulutko sinä heihin...
Toisaalta tiedetään että on olemassa myös raitistuneita alkoholisteja...jotka pelkällä tahdonvoimallaan sinnittelevät juomatta...ilman että hoitaisivat muuten psyykeään...puhutaan ns. kuivasta huikasta/humalasta...
ja usein he tuomitsevat kaikki alkoholia käyttävät, syystä että ovat katkeria siitä että joku voi nauttia alkoholia silloin tällöin...ilman että siitä koituu sen kummempia ongelmia...
Minäkin kuluun alkoholistin läheisiin, myös lapseni kuuluvat...mutta siltikin pyrimme kohtelemaan meille niin läheistä alkoholistia ihmisenä...lapsillenikin olen aina korostanut, että "se juoppo" on siitä huolimatta teidän isänne...ja te olette hänen lapsiaan...
Tuon myötä he tietävät myös, että jokainen juoppo on ollut joskus jonkun lapsi...useimmat ovat myös jonkun isiä/äitejä/sisaria/veljiä/sukulaisia/ystäviätyötovereita...he ovat siten myös niitä lähimmäisiä...joita meidän pitäisi kohdella niinkuin toivoisimme itseämme kohdeltavan...
Lapseni ovat nuoria aikusia, käyttävät alkoholia silloin tällöin itsekin...mutta kantavat toisinaan huolta myös joidenkin kavereidensa liiallisesta ryyppäämisestä...tai heidän koti oloistaan...syystä, että he tietävät...sen oman kokemuksen kautta...mitä on olla alkoholistin läheinen...
Mitä taas tuohon tulee...
"Mutta ehkä se virtsa ja lika ei sinua kauhistuta. Sinua ei kauhistuta lika ja rappio, eikä sisäelinten ja mielen vaurioitumien."
Niin totta kyllä...minua ei kauhistuta...rappio, virtsa, lika , ulosteet, veri, räkä, mätä yms. ei mielen eikä sisäelinten vaurioituminen...syystä että näen sellaista joka päivä työssäni...ja nuo kaikki liittyvät myös vanhuuteen ja sairauteen...
Mitä tulee vanhuksiin ja alkoholin käyttöön ...niin olen ammattiini liittyen tehnyt aikoinaan opinnäytetyöni aiheesta...alkoholi ja ikääntyminen...
koska alkoholisismi sairautena koskee myös vanhusväestöä tänäpäivänä...varsinkin kun keskioluen vapauttumisen jälkeinen ns. "märkäsukupolvi" alkaa olla siinä iässä, että hekin ovat tulossa vanhustenpalveluiden piiriin...ettei alkoholismi/liiallinen alkoholinkäyttö ole vierasta esim kotihoidonpalvelujen piirissä työskenteleville...varsinkin kun siihen lisätään iän myötä tapahtuva fyysisen kunnon heikkeneminen ja sairauksien hoitoon käytetyt lääkkeet...
Mitä taas tuohon tulee...
"No, kerrothan itsekin nautiskelevasi istuksimisesta kuppilassa ja jonninjoutavien turisemisesta"
Niin kyllä...joskus on ihan kiva käydä kuppiloissakin ja turista jonninjoutavistakin vaikka toisinaan siellä herää myös hyvinkin syvällisiä keskustelua niin yhteiskunnan tilasta kuin ihmisenä olemisestakin...samoin on joskus mukava juoda lasi tai pari viiniä ystävien kanssa silloin tällöin...
Onhan olemassa sanontakin..."viina on viisasten juoma"...
mutta toki tuttavapiirini kuuluu myös raitistuneita alkoholisteja...kuin muuten vaan absolutisteja...kukin tyylillään elää mikä itsestä parhaimmalta tuntuu...
Ihminen on arvokas ainutkertaisuutensa takia. Jos hän tuhoutuu, ei kukaan eikä mikään taho pysty häntä palauttamaan.
"ihmisiä on kuin muurahaisia, kaukaa katsottuna samanlaisia.." -VL-
"alkoholistien yms. maailman murjominen ihmisten kohtaamisesta..."
Hohhoijaa, vai murjoo maailma alkoholistiparkoja, ovat varmaan kertoneet ihan itse. Ja itsekö eivät murjo maailmaa, vaikka jokainen alkoholisti vaurioittaa läheltään monen ihmisen elämää vakavasti...?
"mistä syystä nimenomaan sinä koet alkoholismin niin suureksi ongelmaksi.."
Koen kyllä muutakin suureksi ongelmaksi, alkoholismi nyt vain sipaisee tätä n-aihetta myös. Jokaisella suomalaisella on näköpiirissään alkoholisti, ihan varmasti. Myös minulla, jopa useita eri elämän vaiheissa ollut. Mutta ei vanhemmat, eikä vanhempi sukupolvi suvussa. Mikä on ollut siunaus, siitä kiitän.
Raitistunut alkoholisti muuten yleensä myöntää juopottelun kaameuden. Sensijaan olen kuullut lähipiirin kaunistelevan heitä ikäänkuin kysymys olisi loistokkaasta vaihtoehtoisesta elämäntavasta...
"he ovat siten myös niitä lähimmäisiä...joita meidän pitäisi kohdella niinkuin toivoisimme itseämme kohdeltavan..."
En tiedä, miten toivoisin itseäni kohdeltavan, jos joisin. Luultavasti toivoisin, että rehelliset ihmiset sanoisivat suoraan, että olen mennyt liian pitkälle. Missä kohtaa sinun mielestäsi suhtautuminen muuttuu mahdollistamiseksi ja huonoon yllyttämiseksi? Ei kai voi olla tavoite, että moni vahingoittuu, itse vahingoittuu, sisäelimet kärsivät... Kai se nyt sentään on huono?
"Mitä tulee vanhuksiin ja alkoholin käyttöön .."
Kai toivot, että tulevat polvet ovat valistuneempia? Nyt ikääntyneiden nuoruudessa ei juurikaan ole valistettu alkoholin ja tupakan vaaroista.
" kuppiloissakin ja turista jonninjoutavistakin vaikka toisinaan siellä herää myös hyvinkin syvällisiä keskustelua niin yhteiskunnan tilasta kuin ihmisenä olemisestakin.."
Muuallakin voi turista jonninjoutavia. Syvällisiä keskusteluja herää myös muualla, ja niitä voi käydä selvinpäin. Tuo ei tee juopottelusta hyväksyttävää. Sen taakse ei voi kätkeytyä, että on syy juomiseen. Maailmaa parannetaan paremmin selvinpäin. Ajatukset eivät kuppilasta juuri etäämmälle lähde.
" tuttavapiirini kuuluu myös raitistuneita alkoholisteja...kuin muuten vaan absolutisteja...kukin tyylillään elää mikä itsestä parhaimmalta tuntuu... "
Ikäänkuin alkoholismi kuuluisi tosiaan hyväksyttävänä tilana muiden elämäntyylien rinnalle :). Mielestäni ei kuulu. En ole absolutisti, voin juoda seuranvuoksi lasillisen tai kaksi. Olen ollut joskus jopa humalatilassa, muutamankin kerran. Tuskin tuo tarpeellista kuitenkaan on ollut.
"Sensijaan olen kuullut lähipiirin kaunistelevan heitä ikäänkuin kysymys olisi loistokkaasta vaihtoehtoisesta elämäntavasta..."
Tuohon en ny sentäs usko...en usko kenenkään oikeasti alkoholistin läheisen puhuvan tuohon tapaan...
"En tiedä, miten toivoisin itseäni kohdeltavan, jos joisin."
Niin ehkä sitten sinusta voisi puhua samaan tapaan kuin itse puhut heistä...halveksuen nimitellen h-alkuiseksi ja lumpuksi...
"ehkä sitten sinusta voisi puhua samaan tapaan kuin itse puhut "
Näin varmaan tapahtuisi. Että jos fyysiset vauriot eivät riittäisi pelottamaan (riittävät!), niin empä haluaisi moisen kuuluisuuden keskellä oleilla.
Tiedätkö, että naisten alkoholismi on ollut ennen harvinaista juurikin siitä syystä, että sosiaaliset paineet ovat olleet naisia kohtaan kovat?
Ainakaan minä en voi sanoa, että olisi ollut huono. Että ei olisi saanut tuomita, naistenkin olisi pitänyt voida juoda vapaasti. Näin meillä olisi menneisyydessäkin naisalkoholisteja huomattava määrä. Luultavasti narsistejakin, koska lapset olisivat jääneet huomiotta.
"Tiedätkö, että naisten alkoholismi on ollut ennen harvinaista juurikin siitä syystä, että sosiaaliset paineet ovat olleet naisia kohtaan kovat?"
joo tiedetään...mutta syitä on ollut muitakin mm. naiset olivat usein raskaana koska ehkäisyä ei ollut...kuin myös naisilla ei ollut omaa rahaa...
mutta pointtini tässä on edelleen...se että alkoholistikin on ihminen ja hänellä on ihmisarvonsa ja häneen tulee suhtautua ihmisenä...
En tuomitsisi/nimittelisi/halveksisi sillä tavoin juovaa naistakaan sillä tavalla kuin sinä teet...
Enkä edes ymmärrä miksi koet sellaisen tarvetta jos ei kerran lähipiirissäsi ei edes ole sellaisia...
Ilmeisesti asenteesi liitty n:ksi nimeämääsi kumppaniin jonka olet kertonut seukkaavan myös alkoholisoituneiden naisten kanssa...
En tiedä...voisin ajatella etten itse voisi seurustella miehen kanssa, jonka tietäisin hyväksikäyttävän seksuaalisesti alkoholisoituneita naisia...
"En tiedä...voisin ajatella etten itse voisi seurustella miehen kanssa, jonka tietäisin hyväksikäyttävän seksuaalisesti alkoholisoituneita naisia... "
Tuohon on pyssännyt minullakin ennen. En voinut kuvitellakaan suhdetta hänen kanssaan. Sitten meni parikymmentä vuotta, etten ollut kuullut hänestä mitään, ja hän pääsi esittämään minulle kesänäytelmää... Mies oli kuin uudestisyntynyt. Ei vanhoja tapoja enää, ihan muuttunut mies. Osasi ylenkatsoa oikeaa porukkaa ja nyrpistää nenäänsä oikeaan suuntaan (minun mielikseni).
Oikeasti en ole voinut ajatella hänen hyväksikäyttävän heitä, tai sitten hyväksikäyttö on kulkenut myös toiseen suuntaan... Hän oli niin kaameassa delirium-juomaputkessa, kun hän "jätti" minut, ettei hänessä ja niissä naikko.. öh, naisissa ollut suurtakaan eroa. Järkyttävä tapaus.
Jos tapaus ei olisi ollut niin ääriään myöden ravisuttava, en olisi tässä kirjoittamassa. Että joku ristiriita tässä minullakin täytyy olla tämän tapauksen tiimoilta.