Kun kadottaa tunteet... :(

Et sinä minusta aivan tyypilliseltä nuoreltamieheltä vaikuta.

Helppoa sanoa, että älä turhaudu.
Jos muutosta elämääsi haluat, niin se kyllä lähtee aina itsestä. Kun muutoksen itse saat aikaan ajatteluusi, asenteisiisi, toimintaasi, alat vetään puoleesi myös niitä ihmisiä, joita kiinnostaa, mitä oikeasti ajattelet ja olet.

Ehkä itsensä tunteminen ja itseluottamus saa aikaan sen, että ei tarvitse hakea vahvistusta omalle arvolle hurmaamalla aina uusia leidejä.
Olet arvokas sellaisena kuin olet. Riittää kun hurmaat yhden leidin, jonka kanssa haluat jakaa elämäsi. Mielestäni parisuhde ja rakkaus tarvitsee aikaa ja omistautumista ei omistamista, jotta se pääsee kehittymään. Ja uskon, että mitä siihen satsaat, saaat monin verroin takaisin kaikilla osa-alueilla, niin rakkaudessa kuin rakastelussa. Tunteet ovat tärkeitä rakkaudessa.
Kyllä ihminen on luotu sekä ajattelevaksi että tuntevaksi. Niin miehet kuin naiset.

Saattaa olla, että miehet itsekin ovat osasyyllisiä siihen, ettei heitä osata enään kuunnella. Monesti on seksi, seksi, seksi. Sekin on tärkeä osa ihmisen elämää, mutta niin myöskin muut osa-alueet.

ajattelin lyhyesti kertoa oman tarinani, josko siitä olisi mitään apuja....
olen kohta 40-v nainen ja omassa parisuhteessa tyytymätön. en kuitenkaan vielä valmis lähtemään siitä, lapsi liian nuori. laitoin treffi-ilmoituksen nettiin ja halusin siinä seikkailua. vastauksia tuli kaikenlaisia ja seikkailtuakin tuli, kunnes eräänä päivänä huomasin kirjoittavani enää yhden ihmisen kanssa.... sitä kirjoittelua on nyt jatkunut muutaman kuukauden ja olen tutustunut häneen ihmisenä todella paljon. paljon syvällisemmin kuin jos olisin tavannut hänet esim. baarissa. olemme puhuneet aika paljon puhelimessa. tapaamme ennen joulua, koska hän asuu toisella puolella maapalloa. ja mikä ihmeellisintä, olen aivan rakastunut tähän ihmiseen. kuka järkevä ihminen voisi sanoa samaa, olla rakastunut ihmiseen pelkästään tunteiden perusteella, näkemättä, koskaan vielä koskematta toista? en tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu...
mitä haluan sinulle sanoa, ole rehellinen itsellesi, uskalla tuntea niitäkin tunteita, mitkä eivät välttämättä ole hyviä... jos jokin toisessa ihmisessä ei vastaa tunteitasi, toimi sen mukaan, vaistonvarassa. jokaiselle meille on olemassa oma vastinparimme, harva meistä uskaltaa oikeasti antaa sen löytyä.

sama on tilanne täälläkin.
-Tosin olen nuori nainen, mutta onkohan tuolla sukupuolella niin väliä...

Voi
omaan "tarinaani" lainata sinulta muutaman lauseen tähän alkuun :

Olen
Räväkkä, erittäin tunteellinen, ja musikaalinen
"taivaanrannan-maalari".

Edellinen
seurustelusuhteeni oli...Noh, pintaa, niinkuin kaikki aiemmatkin.
Olin
toki jollain tasolla kiinnostunut, ja halusin yrittää "jotain ihan oikeaa ja kestävää"
-kerrankin.
Mies
oli ulkoisesti ihanne : hyvän näköinen, älykäs ja persoonallinen tapaus,
jolta ihailijoita ei puuttunut.
Jostain
"kumman syystä" hän rakastui minuun.
Mutta
taas kävi niin...Jo muutaman viikon jälkeen tuntui, että
toiselle riittää se pelkkä pilvissä liitely, kyljessä
kihnuttaminen ja rakastelu.

Kaiken "syvemmän" hän sivuutti taitavasti.

Ei
kuulemma osannut jutella ja "mistä muka olis tarvinnu?"
Niimpä...
Se
kun ei pelkästään riitä.

Siinä, puolessa vuodessa ehdin kyllä kiitettävissä määrin kiintyä,
mutta
tiesin että olisi aika nostaa kytkintä.

-Se sattui, mutta niin oli pakko tehdä.
Sisuksia syö, kun oma minä ei pääse oikeuksiin,
eikä
toista edes kiinnosta minkään syvempi tarkastelu.
Ei hyvällä eikä pahalla. -Hei hei.

Niimpä minullekin kävi kuin sinulle.

Annoin
miesten rakastua itseeni, mutten enää itse osannut kiintyä.
Oli muotoutunut asenne, ettei ketään, varsinkaan nuoria
kiinnosta "oikea ajattelu"

(en tarkoita sillä nyt jatkuvaa vakavamielisyyttä, sillä sitä en missään nimessä ole!), niimpä aloin itsekin toimimaan niin. Etenemään suhteissa ajattelematta, ja tuntematta mitään.

-Mutta sitä yhtä ja samaa tyyppiä, oli se kuka tahansa,
ei kauaa katsella jaksa "tyhjällä päällä".
Oravanpyörä....
Siitä se lähti.

Nooh...
Nyt kai olen löytänyt, (ja olenkin) rakastamisen taidon. Oikeasti.
Osaan
pysähtyä, nauttia hetkestä, ja elää siinä.
Minulta
se vaati peiliin katsomista, itseni tutkiskelua... -Ja tietysti sellaisen ihmisen löytämistä joka aidosti kolahtaa!
Ei
niistä aiemmista tapauksista olisi elämänkumppania saanutkaan,
sen
tiedän nyt, näin jälkeenpäin.

Mutten
olisi pystynyt mihinkään, -vieläkään, ellen olisi tajunnut "harhailujen" jälkeen selvittää päätäni.
-Etsiä syitä ja seurauksia.

Nyt taas, kylläkin, vapaalla jalalla, (eron syyt eivät liity enää mitenkään edellä-mainittuihin..)
mutta
kaikesta oppineena...
-Kykeneväisenä jatkamaan matkaa. =)