Yksin päivästä toiseen ihana pieni lapsi seurana.,välillä kaipaisi juttuseuraa. Seuraa kahvitteluun tai leffaan yms. Tai vaikka tavata muita kotiäitejä. On yritetty löytää äiti kavereita tai vaikka perhe kavereita. Miten voikin olla niin vaikeeta tutustua nykypäivänä uusiin ihmisiin. Vaunukenkillä kävellään vaan ohi. Ei niitä kavereita muutenkaan paljoa ole. Nekin muutama mitä on niin ei oo aikaa tai rahaa tulla käymään. Kun itse en kovin kaukana voi käydä vielä. Pääkaupunkiseudulla asustellaan. Mies on mutta töissä Käy eikä ymmärrä varmasti tätä yksinäisyys asiaa tai että edes joskus saisi jutella jonkun kanssa tai käydä vaan kylässä.
Kotiäiti vaan
Kotäiti
8169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vauva-lehden tai Kaksplussan palstat voisivat sopia sinulle paremmin. Täällä ei ole kuin katkeria vanhojapoikia ja meitä, joilla pikkulapsivaihe on jo ohi.
Siinä taas osoitus täällä kirjoittelevien tasosta. Toista alennetaan ja samaan
hengenvetoon itseä ylennetään.
Heh, nettihörhörikollisia jo melkoinen osa tästäkin kansasta, näilläkin
palstoilla näitä säännöllisesti pyörii.
Eikö se miehes vietä sun kanssa aikaa töiden jälkeen?
Olisihan se kiva jutella joskus muidenkin kanssa ja et ois päiväsaikaan edes joskus jotain puuhaa. Tai vaikka ottaa muutamana tunniks irtiotto kotoota elokuviin tai kyläilyyn. Eipä oo paikkoja missä kyläillä.
mennä leikkipuistoon jossa on toisia samassa tilanteessa. Siinäkös sitä tutustuu.
Nii sitä luulis. Poika sen ikäinen ettei vielä oikein ulkona leiki. Eikä vaunuissa enää viihdy pitkiä aikoja. Onhan sitä käyty perhekahviloissa mutta tuntuu olevan että on oma piirinsä. Vaunuilevat äidit niin ei sitä nykypäivänä jäädä toisen äidin kans juttelemaan.
Vauva-aika on raskasta mutta onneksi tilapäistä. Omalla kohdallani paras ratkaisu oli se, että menin aika pian viikonloppuisin keikkatöihin laitosapulaiseksi (koulutukseni oli ihan eri alalle mutta noihin töihin pääsi silloin ja pääsee nyt koska tahansa ja nopealla perehdytyksellä). Isä sai aikaa olla lapsen kanssa kaksistaan ja itse pääsin aikuisten ihmisten seuraan edes silloin tällöin. Sitten kun lapsi oli puolitoistavuotias niin pääsin osa-aikatyöhön erääseen palveluammattiin; tein töitä 2-3 iltaa viikossa joka toisen viikonlopun. Rahakin oli tietysti tervetullutta mutta myös se, että minä pääsin pois kotoa ja lapsi ja isä saivat keskinäistä aikaa (lapsi oli enemmän minun perääni silloin kun olin kotona; minä olin se jonka piti leikkiä ja ruokkia ja pyyhkiä pyllyä jne).
Varsinaiset ystävyyssuhteet rajoittuivat miehen siskoon ja muihin hänen kauttaan tulleisiin perhetuttuihin, koska omat sukulaiseni ja ystäväni olivat jääneet kotipaikkakunnalleni, mutta toisaalta sitä vapaapäivinä sitten ihan nauttikin siitä, kun sai vain olla lapsen kanssa kahden.
Meidän pikkakunnalla toimiin seurakunnan puolesta ainakin talvella äiti- ja lapsi piiri. Onmyös jokin perhekahvila.
Mitäs olis vaikka jokin vauvaunitikerho ym. Lähden lapsen kanssa jonnekin ulos vaikka uimarannalle tai puistoon. eiköhän sinne tule muitakin pienten lasten äitejä ja rohkeasti vain juttelemaan.