Anoreksiabulimia?

Anoreksiabulimia kirjoitti:

Olen 18-vuotias nainen ja olen ollut aina tyytymätön omaan kehooni. Vuosi sitten alku kesästä paino näytti 86 kg ja olin todella masentunut ja epävarma. Olen siis 163 cm pitkä. Tein päätöksen ja aloin laihduttamaan. Aluksi paino laski hyvin hitaasti ja lipsuin jatkuvasti pitkin kesää ja syksyä kuuriltani. Heti vuoden vaihteessa sain kunnon sysäyksen painon pudotukselle, kun vaaka alkoi näyttään alta 70 kg. Rakastuin siihen tunteeseen kun taas oli puoli kiloa – tai mikä parasta, kilo lähtenyt. Kävelin hurjia 4 tunnin lenkkejä 6 km tuntivauhdilla juoksumatolla joka päivä kunnes paino laski siitä 70 kilogrammasta 60 kiloon. Sen jälkeen iski vaihe, jolloin söin periaatteessa vain salaattia, marjoja, hedelmiä ja puuroa. Paino jatkoi nopeaa laskuaan 55 kg. Sen jälkeen oli hiukan taukoa, eikä paino meinannut laskea juurikaan vaikka tarkkailin jatkuvasti sitä mitä suustani alas pistin. Huhtikuun lopussa painoa alkoi taas karisemaan ja toukokuun lopusta asti olen painanut 50-51,5 kg ja tällä hetkellä lukema näyttää 50 kg. Olen ollut pari viikkoa sitten sairaalassa tiputuksessa heikon oloni, rintakipujen, sydämentykytyksen, oksennusrefleksien (kuitenkaan mitään ei tullut ulos) takia. Nyt minulla epäillään sydämen vajaatoimintaa/rytmihäiriötä ja kuukautisiakaan ei ole näkynyt pariin kuukauteen kuin parin pienen pisaran verran. Olen erittäin masentunut ja en jaksa oikein mitään. En jaksa olla hauska, innostunut, keskittyä, suunnitella tulevaa, miettiä menneitä ja hädin tuskin jaksan miettiä tätäkään hetkeä. Ainoa ilon lähteeni on se, että aloin nyt eräälle parin viikon pikadieetille jonka aloitin maanantaina. Paino oli maanantaina 51,2 kg mitä säikähdin, koska se oli viikonloppureissullani noussut kokonaisen kilon. Nyt olen saanut sen kilon pois ja tavoitteena olisi painaa 47 kg – tai miksei vaikka 45 kg. Se mistä tämä kumpuaa, niin minusta on kiva kun näytän mahdollisimman rääpäleeltä. Oikeastaan nautin vaan siitä, että nyt joudun metsästämään farkkuja kuumeisesti, mutta vain siksi että tarpeeksi pientä ja napakkaa kokoa on vaikea löytää. Vuosi sitten kun oli tilanne, että en mahtunut lainkaan normaalien kauppojen pillifarkkuihin. Jotenkin myös nautin siitä, että ihmiset kauhistelevat ohkaisuuttani ja sitä, kuinka nopeasti olen saanut painoni tippumaan. Lisäksi haluan laihtua vielä siksikin, koska 55 kiloisena 45 kiloinen suunnilleen saman pituinen kaverini haukkui minua paksuksi. Katkaisin kaveriini välit mitään sanomatta ja nyt vain toivon, että painan pian itse entisen kaverini verran. Lisäksi minulla on poikaystävä, joka pari vuotta sitten petti minua 3 eri tytön kanssa. Yksi heistä oli hyvin laiha ja muut suhteellisen hoikkia. Tällä hetkellä voin ajatella, että ne pari muuta on paljon paksumpia kuin minä. Haluankin pian päästä siihen pisteeseen kun ajattelen siitä kolmannestakin naisesta, että hänkin on kohta mua paksumpi, ellei ole jo. Olen myös huomannut itsessäni täysin uuden puolen, sillä viikko takaperin ahmin ruokaa oikein kunnolla kunnes minua alkoi kaduttaa. Sen jälkeen päätin syödä 3 vuotta sitten vanhentuneita laihdutuslääkkeitä yliannostuksen, koska tiesin että niillä saisin kunnon oksennusputken itselleni aikaiseksi. Yritin aluksi tunkea lusikkaa kurkkuun, mutta en saanut sillä itselleni aikaan oksennusrefleksiä. Olen kyllä tavallaan huolissanikin omasta mielen/terveyden tilastani, mutta se ehkä kattaa vain 30 %, koska 70 % itsestäni sanoo, että haluan jatkaa samaa rataa. Nyt käyn punnituksissa, verenpainekokeissa ja verikokeissa kerran viikossa ja silloin tällöin otetaan myös sydänfilmi. Ajattelin kuitenkin huijata punnitukset niin, että juon niin paljon nestettä ennen niitä, että paino näyttää 51 kg. Toisaaltaan olisin iloinen, jos menisin vain normaalilla aamupainolla lääkäriin, koska haluaisin nähdä hänenkin reaktionsa kun dieettini on kerta alkanut toimimaan. Kuitenkin pelkään, että joudun sitten tiiviimpään hoitokontaktiin jolla minua on peloteltu, enkä millään halua painaa ainakaan yhtään 50 kg enempää. Haluaisin kuulla teidän muidenkin tarinoita/ajatuksia jotka kärsitte anoreksiasta, bulimiasta tai kummastakin? Haluaisin tietää mikä sai teidät ryhtymään alunperinkin laihduttamaan ja onko tarinassani jotain, mikä kuulostaa tutulta?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä