Hei! Onneks osaan myöntää tän ittelleni ja muille, oon nimittäin aivan liian hysteerinen tässä raskaudessa. Tänään viikkoja 17 2, ennestään mulla puolentoista vuoden ikäinen poika ja sen jälkeen tuli kaks keskenemenoa rv 8 ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Tuntuu että mulla on edelleen suruaika kesken niistä menetyksistä, en voi olla ajattelematta niitä, sen verran kova paikka ne mulle oli ja jouduin käydä psykologillakin juttelemassa kun tuntu että jäin suruun kiinni. Mulla on ollut alusta saakka ihan hemmetin rankkaa psyykkisesti ja fyysisesti tässä raskaudessa. Kun pahin keskenmenon pelko alko hälvenemään ekan kolmanneksen jälkeen tuli ihan järkyttävät vastakivut enkä pysty vieläkään nostaa mun esikoista (13 kg) ilman että tuntuu kuin joku vetäis puukolla mun mahan auki. Se tuntuu tuossa alamahalla ihan keskellä ja melko jatkuvasti, reippaita kävelylenkkejäkään en pysty tekemään. Mut on tutkittu ja asiat on kaikinpuolin ok, viime maanantaina kävin lääkärillä sisätutkimuksessa ja kohdunkanavaakin oli 5 senttiä vielä jälellä. Mua silti pelottaa päivittäin että menetän tän vauvan ja jotain kauheaa tapahtuu! en pääse tästä ajatuksesta irti ja mua harmittaa koska haluisin niin nauttia tästä raskaana olemisesta niinkuin esikoisen kohdalla. Puhuminen läheisille on jonkin verran helpottanut mutta kun ei niillä oo vastaavanlaisia kokemuksia itellään. Oon ravannut yhtä kyytiä neuvolassa sydänääniä kuunteluttamassa ja aina on kuulunu normaalisti, tietty ovat siellä huolissaan tästä mun vatsakivusta koska ei helpotu. Oon kerran viikossa käynyt ne kuuntelemassa. Nyt kaipailisin kovasti kohtalontovereita ja neuvoja miten jatkaa tästä eteenpäin. Kiitos vastauksista ja onnelllista odotusta kaikille!
Muita hysteerisiä ja pelokkaita odottajia?
hysteerinen mamma
5204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En erittele syitä miksi olen ihan samanlainen ,mutta historian takia minäkin.
Valitettavasti sitä ei todennäköisesti saa pois kokonaan enää..
Joten henkisesti tulee olemaan raskasta varmastikin loppuun asti.
On helpompi itselle ,kun myöntää ja tiedostaa että niin se vain nyt on! Ihan sama mitä muut sanoo:/
No.mitä tulee kokemuksiin joita kaipasit.niin mulla eka raskaus ( josta lapsi syntyi) meni mallikkaasti .ei kipuja tms..
Nyt sit toisen kohdalla tuli mullekkin nuo kivut ( ihan jumalattomia) välillä tekis mieli vaan huutaa kivusta eikö pysty liikkumaan.
Olen niiden suhteen oppinut uskomaan matkanvarella siihen,että asia ( niin nurinkuriselta kuin se jotenkin tuntuukin) on niin että kun on uudelleen synnyttäjä ja kroppa jo " tietää mistä on kyse" on liitoskivut,lihasten venymiset ym..niin paljon nopeammin eteneviä asioita,että kipu aiheutuu tidennäköisesti siitä.mulla kans lenkit ( jopa kevyt kävely) aiheutti ihan lamaannuttavaa kipua alavatsalla.sitä seurattiin sit säännöllisesti ( lähteekö kohdun seutu kehittymään liian aikaisin) niin eipä lähtenyt..
Itseasiassa olen tässä hulluuden partaalla selvinnyt jo viikolle 37 :) ja kävikin niin,että nyt loppua kohden on kivutkin helpottaneet jonkunverran! Kohdunkaulaa on ed.jäljellä 2cm ja kohdun suu täysin kiinni ja napakka!
Lämpimästi suosittelen sinulle doplerin ostamista..maksaa sen 30 euroa ( käytettynäkin myyvät esim.torilla).
On auttanut mua pahimpien hetkien yli kun saa samantien kuunnella vauvaa!:)
Sit liikkuminen tuntemuksien mukaan.itse en jäänyt paikoille vaikka sattuikin..mutta ainahan voit tehdä niinkin ja yrittää välttää rasitusta jos se helpottaa ..
Itselle aktiivi liikkujana tulee vain niin turkasen huono olo jos ei yhtään liiku ja tee jotain .
Mä sit köpöttelen välillä kuin mummo .mutta köpöttelen kuitenkin!
Yritä jaksaa ja hanki oikeasti toi dopleri ..on vielä pitkä matka edessä sulla jos et saa itseäsi jotenkin rauhoittuun
Moi! Kiitos vastauksesta, oli helpottavaa lukea jonkun muunkin tarina ja löysin tosi paljon samoja piirteitä itestäni. Kyllä mä oon silti päivittäin kävelylenkillä käynyt ja välillä pyöräilemässä, kipu tuntuu välillä voimakkaammin varskinkin kun reippaammin kävelee, mutta välillä ei ollenkaan. Itekkin aktiiviliikkujana oon tottunut liikkumaan paljon ja usein eikä paikalleen jääminen ole kyllä mistään kotoisin. :/ Oon harkinnut useasti tuota dopplerin ostoa, mutta oon vähän epäileväinen sen suhteen. Löytääkö sen sykkeen varmasti sieltä? Mähän meen ihan paniikkiin jos en oo varma onko kyseessä mun oma syke vai vauvan ja varsinkin viikonloppuisin kun neuvolat on kiinni tulis hirvee hätä kun ei pääse heti sinne kuuntelemaan. Kun eikös se napavaltimon sykekkin muistuta paljon niitä vauvan sydänääniä niin mistä voin olla ihan varma? Että onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. En haluis tästä kyllä enää hysteerisemmäks tulla. :( Mukava kuulla että oot selvinnyt "selväjärkisenä" jo noille viikoille. :) Mulla tuohon on vielä vähän matkaa. Onneks meillä alkaa näillä näppäimillä talonrakennusprojekti ja sitä myötä sisustuksen, keittiön ym. suunnittelu joten luulis että se jos jokin saa mun ajatukset muualle. Täytyy yrittää jotenkin rentoutua ja luottaa omaan kroppaansa, ei tästä muuten mitään tuu. :/
no mä kuulin doplerilla jo viikosta 9 asti.
sydämmensykettä lähinnä muistuttava ääni (johonka voi sekoittaa) on istukan virtaukset..kysyin asiasta neuvolassa ja ne sano että jos nyt sattuu ne sekoittamaan. Niin lopputuloksen kanssa sillä ei liene suurta merkitystä..eloa kuin eloa:)
Mutta its eolen tehnyt niin, että jos olen epävarma (kotidoplerit on jopa parempia kuin neuvolan vanhat kuluneet..) niin etsin sit vielä toiden kohdan josta kuulen. Aika nopeasti oppii tietämään istukan sijainnin ja sydänäänet kyllä ainakin inä erotan. Tällä laittella (angle sounds) ne sydämmen lyönnit kuuluu tosi monesti sellaisen kunnon jumputuksena..ei pelkkänä "suhisevana" kuten neuvollasakin monesti..
Mutta jos siinä on riski, että saat siitä lisää stressiä ni anna olla:)
Elämä on kuitenkin sellaista, että asioille oikein mitään voikkaan..edelleenkin kaikki menee varmasti hyvin (kuten molemmat varmaan tiedetään..) ja JOS nyt jotain satuu..ni ei siinä paljon auta doplerit tai muutkaan..
tsemppiä!
Moi! Oon edelleen vähän kahden vaiheilla sen dopplerin kanssa. Kyselin siitä neuvolasta niin ne ei sanonu oikeen juuta eikä jaata asiaan. Pelkäsivät vaan että aiheuttaa mulla lisästressiä. On mulla neuvolassa aika nopeesti syke löytynyt, istukka mulla vaan on etuseinämässä ja oon kuullut että silloin voi sydänäänet kuulua huonommin.
En tiedä dopplereista, mutta olen tavannut ihmisiä, joilla on verenpainemittari kotona ja jotka ovat sen takia aivan poissa tolaltaan. Painetta mitataan jatkuvasti, ja jos se vähänkin nousee, ollaan melkein ambulanssia tilaamassa.
Tunnetko jo vauvan liikkeet? Ne ovat kuin terveisiä lapselta: "Täällä ollaan, äiti!"
Netti on täynnä toinen toistaan surullisempia kertomuksia. Yritä olla lukematta niitä nykyisessä herkässä tilassasi, ja "ruoki" itseäsi ja samalla vauvaasi iloisilla, myönteisillä kertomuksilla. Niitä on paljon enemmän.