Miten ne pystyy siihen

Ilmeisesti, koska se johtaa siihen maita ja manteria järisyttävään narsistiseen romahdukseen?

Allekirjoitan kaikki esiin ottamaasi kohtaa...
ja alleviivattuna nimenomaan tuo.

"Siksi yhtälöstä kannattaa poistaa nimenomaan uhri."

"Kun olemme tulleet petetyiksi ja väärin kohdelluiksi - me suremme. Me suremme sitä mielikuvaa, joka meillä oli kiduttajastamme ja kiusaajastamme - kuvaa joka oli niin häilyväinen ja niin virheellinen. Me suremme sitä tuhoa jonka hän meissä teki. Me kohtaamme pelon, että emme enää koskaan kykene rakastamman tai luottamaan - ja me suremme tämän menetyksen.

Yhdellä iskulla me kadotimme jonkun johon me luotimme ja jota rakastimme, me kadotimme luottavan ja rakastavan itsemme, ja me kadotimme sen luottamuksen ja rakkauden jota me tunsimme. Voiko mikään olla tämän pahempaa?

Suremisen emotionaalinen prosessi koostuu monista vaiheista.

Ensin me olemme ällistyneitä, shokissa, elottomia ja liikkumattomia. Me leikimme kuollutta, jotta välttyisimme kohtaamasta sisäisiä hirviöitämme. Me olemme tuskamme luuduttamia, pelkojemme ja vaiteliaisuuden jäykistämiä. Sitten me olemme raivoisia, närkästyneitä, kapinoivia ja vihamielisiä. Sitten me hyväksymme. Sitten me itkemme. Ja sitten - jotkut meistä - oppivat antamaan anteeksi ja tuntemaan myötätuntoa. Ja tätä kutsutaan paranemiseksi.

Kaikki vaiheet ovat ehdottoman välttämättömiä ja sinulle hyväksi. On pahaksi olla raivoamatta takaisin, olla syyttämättä niitä jotka syyttivät meitä, kieltää, teeskennellä ja pakoilla.

Mutta on yhtä pahaksi meille, jos juutumme raivoomme. Pysyväisluontoinen sureminen on oman väärinkohtelumme jatkamista toisella tavoin.

Jos me loputtomiin elämme uudestaan riipaisevia kokemuksiamme, me tahtomattamme toimimme kiusaajamme kanssa yhteistyössä ja ikuistamme hänen pahat tekonsa. Lähtemällä me tuhoamme kiusaajamme ja minimoimme hänen merkityksensä elämässämme.

Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

9+3=12 kirjoitti:

Allekirjoitan kaikki esiin ottamaasi kohtaa...
ja alleviivattuna nimenomaan tuo.

"Siksi yhtälöstä kannattaa poistaa nimenomaan uhri."

"Kun olemme tulleet petetyiksi ja väärin kohdelluiksi - me suremme. Me suremme sitä mielikuvaa, joka meillä oli kiduttajastamme ja kiusaajastamme - kuvaa joka oli niin häilyväinen ja niin virheellinen. Me suremme sitä tuhoa jonka hän meissä teki. Me kohtaamme pelon, että emme enää koskaan kykene rakastamman tai luottamaan - ja me suremme tämän menetyksen.

Yhdellä iskulla me kadotimme jonkun johon me luotimme ja jota rakastimme, me kadotimme luottavan ja rakastavan itsemme, ja me kadotimme sen luottamuksen ja rakkauden jota me tunsimme. Voiko mikään olla tämän pahempaa?

Suremisen emotionaalinen prosessi koostuu monista vaiheista.

Ensin me olemme ällistyneitä, shokissa, elottomia ja liikkumattomia. Me leikimme kuollutta, jotta välttyisimme kohtaamasta sisäisiä hirviöitämme. Me olemme tuskamme luuduttamia, pelkojemme ja vaiteliaisuuden jäykistämiä. Sitten me olemme raivoisia, närkästyneitä, kapinoivia ja vihamielisiä. Sitten me hyväksymme. Sitten me itkemme. Ja sitten - jotkut meistä - oppivat antamaan anteeksi ja tuntemaan myötätuntoa. Ja tätä kutsutaan paranemiseksi.

Kaikki vaiheet ovat ehdottoman välttämättömiä ja sinulle hyväksi. On pahaksi olla raivoamatta takaisin, olla syyttämättä niitä jotka syyttivät meitä, kieltää, teeskennellä ja pakoilla.

Mutta on yhtä pahaksi meille, jos juutumme raivoomme. Pysyväisluontoinen sureminen on oman väärinkohtelumme jatkamista toisella tavoin.

Jos me loputtomiin elämme uudestaan riipaisevia kokemuksiamme, me tahtomattamme toimimme kiusaajamme kanssa yhteistyössä ja ikuistamme hänen pahat tekonsa. Lähtemällä me tuhoamme kiusaajamme ja minimoimme hänen merkityksensä elämässämme.

Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

Kyllä!!! Olen juuri käynyt kaikki nuo vaiheet läpi. Ja olo on nyt aika hyvä:) Annoin anteeksi. Mutta en unohda.