Kiivaat tunteet ovat saaneet sinut sanomaan asioita, joita harva uskaltaa sanoa irl, tai edes netissäkään. Totuutesi ovat opettaneet minulle paljon itsestäni, naisista ja siitä, miten nainen minut voi nähdä. Koen, että on etuoikeus tuntea itseään ja tietää, minkälaisen vaikutelman ympäristölleen antaa. Moni mies ei saa sitä etuoikeutta. Siksi arvostankin saatanallista vihaasi hyvänä välineenä yrityksessäni hahmottaa erinäisiä asioita. Olet sinä kyllä väkevä nainen, ei voi muuta sanoa.
Suuttumuksesi on opettanut minulle paljon
Ihailijasi...
1421174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 39 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 142
Vanhimmat
ai onks jotenki erityistä olla vaikkapa ******?
sanoi kettu..Karvas ja pahanmakuinen.
Ei ole karvasta. On opettavaista. Se on aina hyväksi.
Hyväksikäyttäjä!
Kyllä, myönnän. Käytän hyväksi vihasi tuottamaa henkistä raaka-ainetta ja jalostan sitä oman ajatteluni mukaisesti. Antaessa saa, ei kun saadessa saa, vai mikä se ajatus oli? Anna vihalle aihetta, niin saat palautetta, joka kasvattaa sinua ihmisenä. Aivan, antaessa saa!
Haista kuule pieru....Mitä se sun vastapuoli siitä saa? sä oot niin huvittava tapaus. Täällä on huumori kukkinut tälle iltaa. tämähän on niin sekopäistä, että naurattaa ;D En osaa olla edes vihainen. Tämä on varmaan se sun palkka : Nauru ja hyvämieli siitä ettei tarvi toisten vihaa ollakseen elossa
Ei mutta näin se on. Kritiikki kasvattaa. Varsinkin, jos vihaaja on nainen, koska naisen vaistohan on lyömätön kaiken inhottavan, kypsymättömän, typerän ja alamittaisen havaitsemisessa.
Luottasit nyt itseesikin. Ajattelet liikaa. MIEHEKSI ; D
Luotankin, mutta haluan vahvistuksen NAISELTA.
Täältä pesee: Olet erehtyväinen ihminen kuten kaikki muutkin. Olet tehnyt virheitä, mutta niistä voi oppia ja ne voi saada anteeksi. Anna anteeksi myös itsellesi.
Ja sinä teet väärin, koska yllytät vihaa, manipuloit siihen. vain että saisit tahtoomaasi palautetta. Viis toisten elämästä, vaikka tärvelet sen, kunhan saat palautetta. Mutta oletko itse valmis antamaan palautetta, jotta toinenkin kasvaa. ihmissuhteet ovat vastavuoroisuutta.
Tämä ikävä-palsta orjuuttaa ihmisen eikä se ole hyväksi kenellekkään ihmiselle.
Siksi vain piipahdan tosi harvoin. Edellisen kerran noin kk sitten.
Tärvelen toisen elämän? Sano nyt ihan rehellisesti, että nopeutinko mä jotain luonnollista prosessia, vai mitä sä nyt meinaat? En haluais esittää näin tunkeilevaa kysymystä, mutta sun syytökset on kovia!
Kyllä, jos reality elämässä yllytät naisen raivoon vain saadaksesi tietoa lahjomattomalta naiselta. Tietoa, jota ei edes vihamiehesi kerro, jostain syystä.
Ei syytös ole kova. Lueppa ajatuksella koko ketju läpi. Siitä huokuu sinun halusi ja tahtosi ajaa tuo ihminen raivoon, vihaan, jostain syystä. Nautit siitä ja olet iloinen siitä. Onko sinulla empatiaa asettua tuon toisen asemaan, miltä se tuntuu.
Haluaako tuo nainen olla osa SINUN luonnollista prosessiasi. Ja mikä on se luonnollinen prosessi. Oletko edes hänen luonnollista "ympäristöään" vai oletko hankkiutunut hänen lähiympäristöönsä, jotta voisit vaikuttaa paremmin häneen.
No et kai sä nyt oikeasti ajaudu raivoon tällaisen nettijutustelun takia? Ja jos ajaudut, niin ehkä se kasvattaa sua ihmisenä ja tuo nöyryyttä sun persoonaasi.
Enkä halua ajaa herkkiä kullanmuruja mihinkään vihaan. Niiden kannattaisi kertoa, jos jotain sellaista on tapahtumassa.
Mitä tarkoitat luonnollisella ympäristöllä? Meillä on osittain samat piirit, mutta osittain täysin eri maailmoissa eletään. Haluaisitko, että poistun yhteisistä piireistämme?
Ai, olitkin jo vastannut. minulta hyvin usein jää katsomatta kun en ole jatkuvasti täällä kirjoittelemassa.
Nettikeskustelu sinänsä ei aiheuta närkästystä, ellei ihan jatkuvia asiattomuuksia ole. Jokin tietty oikeudenmukaisuus voi nostaa yllättäen tempperamenttini, jota en tiennyt itsessäni olevan pintaan :)
Joskus eri rintamilla olevat yhtäläiset taistot, voivat aiheuttaa seurauksena ylimääräistä volyymia, jota muuten ei olisi.
Riippuu tietnkin mitkä ovat ne yhteiset piirit ja mitkä erit. ja millaiset ovat toimintatapasi. Miten tiedät meidän toimintapiirimme, siis minun. Omasi tietenkin tiedät.
En ole sinun kullanmurusi. Tapasi kirjoittaa on mielestäni edelleen manipuloivaa käyttäytymistä, ettei vaan nämä kullanmurut kertoisi sinulle palautetta, jota kuitenkin kirjoittamasi mukaan kuitenkin haluat. Vai haluatko todella sitä.
Ajattelitko sen tuovan nöyryyttä vai nöyristelyä vai orjuutusta. Moni nykyaikana ehkä huomaamatta tai tarkoituksella haluaa orjuuttaa toista. Siihen olen monesti törmännyt.
Orjuutuksella saadaan toinen sidottua ja "ryöstettyä".
Ole hyvä.
Hyvä jos oppi on mennyt perille.
Riittääkö kiukkua vielä, vai voittaako ymmärrys? ;)
Omalla tavallaan menee. Ei ehkä sillä tavalla, jolla toivoisit.
Täälläkö te spekuloitte keskenänne ja totutatte sen in reality.
Ymmärrystä ei ole pätkänvertaa eikä tule ennenkuin rautalangasta face to face väännätte.
kun peesata ap:tä. Toi on just sun omaa auktoriteettia, ja siihen sä olet aina pyrkiny, mutta se, että ilmeisesti et ole onnistunu, ja se ei ole minun vika.
Hmmm... Tuo oli taas uusi ja mielenkiintoinen ajatus. Oma auktoriteetti... ja siihen pyrkiminen... Valottaisitko lisää tätä ajatusta?
Ilmeisesti olet jossakin ihmissuhteessasi koittanu ottaa sen määräysvallan mitä miehet hakevat, sillä mieshän kuvittelee olevansa se kruunupää jota on uskottava ja jonka sana on viimeinen.
Olet kylläkin joutunut huomaamaan ettei kaikki ole niin yksinkertaista, se alistamisen tunne "kuulijassa" on saanut vihan ja raivon nousemaan pintaan, se mitä joku sanoo vittui'luksikin. Se on opettanu sulle jotain mistä et ole aiemmin oikein ollu jyvällä, tai halunnut rekisteröidä sitä mitenkään, mutta olet joutunut huomaamaan että joitain muitakin on maailmassa kuin sinä.
Minä taas pidän siitä, että mies saa olla hieman hallitseva. Luotan mieheen, joka tietää mitä tekee Tämä koskee kuitenkin vain ja ainoastaan miestä, josta välitän syvästi. Toisaalta haluan alistua hänelle täysin ja toisaalta olen hyvin omapäinen ja kapinallinen. Minut pitää kesyttää ja voittaa kerta toisensa jälkeen itselleen ja se ei onnistu, ellei käytä auktoriteettia ovelasti ja taitavasti. Koen sen asetelman vain niin mielenkiintoisena, vaikka se alitajuista onkin.
Välillä otattelen hänelle, jota arvostan ja ihailen. Hän ärsyttää ja kiihottaa minua tavalla, jota en ymmärrä. Olen täysin myyty, kun hän katsoo minua kiinteästi ja pehmeästi. Hän osaa 'pudota' hetkessä pois kovasta kuorestaan niin halutessaan. Tuolloin hän kirjaimellisesti katsoo alhaalta ylös naista. Se on todella aseista riisuvaa. Hän on ihailtavan hillitty ja intohimoinen
samaan aikaan. Olen oppinut häneltä hyvin paljon. En voi huijata häntä, vaikka osin ehkä olen onnistunutkin siinä. Hän on niin älykäs ja tarkkanäköinen. Olen onnellinen,
että olen saanut olla hänen lähellään nämä kuukaudet. Vihaan ja rakastan häntä saman aikaisesti.
En tiedä... Tuskinpa tuosta on kyse. Kai se vaan on sitä, että vapaat sielut ärsyttävät niitä, jotka kantavat raskaita taakkoja, eivätkä meinaa jaksaa. Luonnollista se.
Vapaat sielut eivät ärsytä.
Ilkikuriset omaan napaan tuijottavat muiden hyväksikäyttäjät saa naisen kun naisen pillastumaan. Taidat olla tällainen tyyppi...
Voi olla... Mikä siinä on niin kauheaa, jos mies tuijottaa omaan napaansa? Ehkä se vaan miettii, että miten saisi elämänsä järjestykseen.
Kuulostaa intohimoiselta rakkaustarinalta. Voisit kirjoittaa jonkin rakkausromaanin tuosta suhteestasi, koska nehän perustuvat juuri tuolle sietämättömän ihanalle ja sielun hulluksi tekevälle jännitteelle, joka on kahden täysin erilaisen ihmisen välillä. Mies ja nainen eivät voi sietää toisiaan, mutta vielä vähemmän voivat elää ilman toisiaan. Kun pois päin työntävä voima on vahva, mutta vetovoima on vielä suurempi, niin siitä todellinen kiihko on tehty.
Omaan napaansa tuijottava mies on yleensä hyvin itseriittoinen ja tarkka kunniastaan. Hän huomioi hyvin valikoivasti muita ihmisiä ympärillään ja on hyvin vallan haluinen naisten suhteen. Toisaalta nämä ominaisuudet kiehtovat yleensä naisia kuten minuakin, niin kuin kirjoitin ketjussa omasta suhteestani autoritäärisiin miehiin, mutta toisaalta sellainen käytös ärsyttää.
Voi elämän kevät... Huomioi valikoivasti... Voisitko antaa esimerkkejä, mitä tällainen valikoiva huomio on käytännössä?
Voi voi, koulunpenkille takasin...
Oot ensimmäinen mies, jonka "kuulen" sanoman "voi elämän kevät"
Älä selitä. Tiedät, mistä puhun. En nyt väitä, että olet tällainen, mutta valikoivan huomion antaminen on seuraavanlaista käytöstä: Nämä miehet huomioivat erityisesti kauniita naisia ja rientävät sulostuttamaan heidän päiväänsä erilaisin huomionosoituksin: avaavat ovea ja jututtavat mielellään. Kaikki tämä vaiva vain siksi, että nainen miellyttää heidän silmäänsä. Oman napansa ympärillä pyörivä itseriittoinen mies tosiaan jakaa huomionsa epätasaisesti. Pitää aina olla joku erityishuomion kohde yleensä kaunis tai hyvässä asemassa oleva, joka heidän
itsetuntoansa pönkittää.
Juuri näin. Ongelmani on vain se, että elän pelkästään tarinassa, se on minun tragedia. Ymmärräthän, en tiedä haluanko kohdata todellisuutta. Olen mielikuvitukseni vanki ja niin pitkään kuin hän ei tee mitään käsin kosketeltavaa kuin ainoastaan katsoo, jään tähän tarinaan ties vaikka ikiajoiksi. Niin, se on surullista se.
Tekisit jotain, olisitpa osa mun tarinaa. Muuttaisit tämän juonen käänteet jotenkin. Tarvitsen sitä, että heräisin tästä unesta.
Niin. Siellä meidän piireissä. Voi pylly. Johtuskohan ihan kuule vaan siitä, että mä puhun ihmisille, jotka ottaa muhun kontaktia, ja siks, että Teen. Niiden. Kanssa. Juttuja. Siis voi pieru, luuletko sä että mä olen niitä yrittänyt iskeä? Onkohan kuule vähän tota ikäeroakin aika runsaasti monestikin? Nyt oon kuule nainen sulle vihainen. Siis jos tulit huomanneeksi, olin aika monellakin tapaa niiden kanssa tekemisissä. Ja siellä tutustuu ihmisiin. Tulee juteltua jne. Kun duunaa jutskia. Kässääksä?
:D kyllähän mä sen tiedän, kiusoittelen vain.
Paitsi, että hän valitettavasti näyttää liian hyvältä jo alun pitäen sopiakseen sammakoksi tähän tarinaan...
Käytin tahallaan väärää sanaa, koska vaikka henkilö ei olisi auktoriteetti, hän käyttää valtaa kuin olisi sellainen. Minussa herättää samalla ärsytystä henkilön itseriittoinen ja tunteettoman oloinen käytös, johon yhdistyvät huomion mielivaltainen jakaminen. Silti romanttiset kuvitelmat toisaalta kietouvat helposti tällaisen ihmisen ympärille ja siksi ainakin minun tunteeni jakautuvat kahtia. Toisaalta ärsyttää ja samalla kieroutuneella tavalla kiehtoo ihminen, joka voi tarvittaessa siis silloin, kun ei näe siitä olevan itselleen mainittavanpaa hyötyä olla hyvin eleetön ja tunteettoman oloinen aivan kuin toinen olisi ilmaa ja toisaalta hetkessä muuttua jälleen toisenlaiseksi, kun siitä on itselle etua. Tällainen ihminen käyttää valtaa laskelmoidusti ja hänen käytöksensä on siten autoritääristä ja mielivaltaista. Tämä vetoaa tietyntyyppisiin naisiin kuten tuossa toisaalla kerroin. Olen nainen, joka kuvittelee, että tällaisen miehen huomion saavuttaminen on voitto itselle, koska siinä
on haastetta. Huomiota on vaikea saada, koska se jakautuu mielivaltaisesti, siksi ärsytän häntä herättääkseni hänen mielenkiintonsa niin typerää kuin se onkin. Olen sellainen romanttinen hupsu, joka haluaa omassa mielessään idealistisesti kuvitella kaikenlaista romanttista hömppää. Uppoudun tosiaan värittämään kokemuksiani eri tavoin ja tarinoimaan kaikenlaista tunteista, vaikka järjellä ei tarinoinnin kanssa ole mitään tekemistä. En suutele ketään enkä tee mitään todellista aloitetta hänen kanssaan, koska näen nämä asiat hänessä ja itsessäni.
Itse ainakin toisaalta toivon, että itseriittoinen mies saisi, pystyisi saamaan, jonkun sellaisen naisen, jota hän kohtelee luonnostaan arvostaen eikä sellaista, jonka hän haluaa henkiseksi ja fyysiseksi sylkyastiakseen. Mutta ehkä se kauniin kohtelun illuusiokaan ei kestäisi itseriittoisella tyypillä, vaan hän alkaisi kohdella myös kaunista naista kuin roskaa, kunhan se on kerran saatu omaksi. Oikeastaan olen juuri sellaisen juntin tuntenutkin ja tunnen yhä. Joten lopputulos on aina sama: ruma luonne puskee aina lävitse :D ennemmin tai myöhemmin. Joten ihmisten on syytä ympäröidä itsensä ihmisillä, joiden luonteesta he saavat itsekin jotain hyvää.
Kaikenlaisia miehiä sun tuttavapiiriis kuuluukin. Oothan sä itsekin edustusrouvan oloinen nainen, jonka on luonnollista etsiä tällaisten alfaurosten huomioita mahdollisen pariutumisen toivossa. Onnea yritykseen, missä se nyt sitten tapahtuukaan. Itse en ole tuollainen autoritäärinen mies, joten en täysin ymmärrä tuota mekanismia. Mutta pätee varmaan johtajauroksiin, että niitä pitää liehakoida.
Hah, haista p*aska toisen kerran. Vai edustusrouva. En ole mikään edustusrouva. Osut todella harhaan. En ole. Sen sijaan on totta, että välillä "liehakoinkin",
mutta vain huvin vuoksi itseäni piristääkseni. On viihdyttävää saada ihmisistä esiin epävirallista puolta. Puhtaasti hupi minulle, mutta teen sitä
yleisimmin kaikille suuremmin valikoimatta ulkonäön tai aseman perusteella. Palkakseni saan vain puhdasta hupia itselleni. Hullulla on halvat huvit ;)
En tavoittele alfaurosten huomiota pariutumisen toivossa. Tavoittelen vain yhden miehen huomiota ja siitäkään hän ei kenties tiedä mitään. Olen kiinnostunut ennen kaikkea hänen ajatuksistaan. Mutta koska olen hänen suhteensa hyvin epävarma, joka taas johtuu siitä, että hän käyttäytyy aikaisemmin kuvaamallani tavalla eli arvaamattomasti, en ole tutustunut häneen. Voi olla, että aliarvioit minua räikeästi... toisaalta vastauksessasi on jotain tottakin elämästäni. Voisi luulla, että se on kulissi, mutta ei se ole sitäkään. Mitäpä se haittaa. En tiedä mitään sinusta, etkä sinäkään minusta. Kunhan vastailen, hupia
tämäkin.
No olet aika voimakas luonne ja naiseksi myös suhteellisen pitkä ja ruumiillisesti kypsä, minkä vuoksi sinun varmaan käytännössä on pakko flirttailla sen alfaurosmatskun kanssa, eli just nää kaikki hyvien perheiden suorittajapojat ja toisaalta oman elämänsä rokkikukot, joiden ainoa keino vietellä ketään on se teennäinen renttuus. Vaikea mun olis kuvitella sua 170 senttisen hitsarin kumppaniksi.
Kuka oot? liehakoida?? hmmmm...kuulostat tutulle ; D
Sä tiesit sen tytön, joka olin, katsoit sen silmiin. Joten mikset nää sitä tyttöä sen naisen alla joksi kasvoin.. oletko vielä se sama poika?
Mielenkiintoista, menet henkilökohtaisuuksiin. Olet yhtä tyly kuin vastauksesikin ja lisäksi puhuttelet naista kuin mikäkin moukka. Ehkäpä siksi ihmissuhteesi ovat menneet myrskyisiksi ja olet vihanaisten ympäröimä. Luen vastauksestasi rivien välistä, että kaikesta päätellen oma pituutesi on sinulle ongelma, kun sitä minullakin arvuuttelet.
Arvoisa ap. käymämme "keskustelun" pohja on aivan yhtä mätä kuin tuttavuus kaltaisesi ihmisen kanssa olisi irl. Pahoittelen huonoa kielenkäyttöäni, yllyttäminen on pahasta yllytyshullulle. Parhaan vastauksen alkuun esittämiisi kysymyksiin saat ihailemaltasi naiselta. Sitä en näppäilemäni tekstin perusteella luonnollisesti ole.
Toivon sinulle silti kaikkea hyvää.
Minä olen pitkä mies, enkä koe pituuttani ongelmaksi. Tunnistamisen estämiseksi sanon, että pituuteni on jossain välillä 187-205 cm. Millä tavalla olin nyt tyly sinulle sinä onneton katkera helposti loukkaantuva pöhkö? :) Enkö nimittele sinua arvosi vaatimalla tavalla hysteerinen teiniprinsessa? Onko sinulla nyt arki ihan sekaisin, niin kuin kaltaisillasi tunteellisilla hupakoilla usein on? Pitääkö mun tulla näyttämään, miten se arki laitetaan järjestykseen?
Olen loukkaantunut.
Jos mun mielipidettä kysytään, niin ihan esteettisessä mielessä pituus sopii paremmin naisille ja se on varmaan syy miksi muotinäytösnaismallit on 180 senttisiä ja actiontähdet alle 170 senttisiä. Oon huomannut saman koirissa joskus, että ne kaikkein voimakkaimman (en löytänyt ihan sitä sanaa mitä etsin, mutta sellaista vahvaa läsnäoloa) näköisillä koirilla on suhteessa lyhyemmät jalat ja tosi vankka keho. Sitten taas niihin pidempijalkaisiin koiriin yhdistyy jokin sulokkuus enemmänkin. Mutta niin se niissä onkin, että kaikki taistelulajiset koirat on niitä lyhyempiä ja vankkoja. Eli sellainen on taistelijan keho. Siksi se on aika miehekäs ja mä ainakin tykkään kovasti. Näyttää hyvältä.
En oo hysteerinen enkä teiniprinsessa, mutta tykkään kun sanot kauniisti ja hellästi. Haluan itsekin kohdella sua hyvin. Ja etkö säkin tykkää siitä, kun saat viattoman hymyn mun kasvoille ja suukon poskelle. Tykkäät kumminkin :)
Sun ei tarvitse laittaa mun arkea mihinkään järjestykseen, kun osaan ihan itse. Se on ihan hyvässä järjestyksessä. Sen verran mussa on jotain matemaattisloogista puolta, että ajankäytöt ja muut on hyvin mietitty ja arki pyörii vaikka joskus saisit mun sydäntä vähän pamppailemaan. Sellaista se on :)
Lopeta se loukkaantuminen. Heti. Oot ollu loukkaantunut ihan tarpeeksi viime kuukausina.
Heh, ei pituudessa ole esteettisyys tärkeää, vaan pituus. :) Actiontähdet on mun mielestä urpoja kaikki, siis jos ne on jotain kamppailulajitähtiä. Mä en halua olla mikään taistelija. :D
Monet supermallit on muuten aika kolhoja siinä pituudessa ja laihuudessaan. Kaameita tsombeja, varsinkin kun joku huumehörhö meikkitaiteilija on loihtinut jonkun fantasiameikin niiden luurankojen kasvoihin.
No onhan tärkeää! :) Kyllä mun silmä on ainakin tykännyt levätä yhdessä miehessä :) Mutta ehkä se silmän lepääminen on mun oma ongelma, kun tykkään katsella niin paljon. Jokainen yksityiskohta on niin sopusuhtainen mittasuhteiltaan. Tiedän aika hyvin kaikki sellaiset naisten ja miesten kehojen mittasuhde-erot ja muut ja suoraan sanottuna nautin hänen katselustaan, koska hänessä ne kaikki on niin komeasti. Taistelijan keho mikä taistelijan keho :)
Niin mutta eikö ne näytäkin vähän sellaisilta horjuvilta antiloopeilta? Pituus ei oo yhtään voimakasta ja miehekästä. Enemmän sellaista huteraa. Sitä paitsi selkäkin taitaa olla vahvempi ja parempi lyhemmillä miehillä, joten se on ihan evoluutiotakin, että se vankkuus viehättää, koska ne liian pitkät selät ei ole hyväksi lajille.
Sutkin nähdessään kaikki ajattelee varmaan, että jaa urpo actiontähti :D Joten pidä teidän mainetta yllä olemalla ei-urpo :) Kaikki pitkät miehet on kumminkin kateellisia kun ne ei näytä yhtään lihaksikkailta, vaan gaselleilta :)
No mua ei sillä lailla kiinnosta, missä naisten silmät lepää toisissa miehissä, enkä mä jaksa siitäkään kauheasti välittää, jos niitä joku mussa miellyttää. Ei pitkä mies välttämättä ole sellainen laiha honkkeli. Iso osa toki on, eikä se elämä välttämättä mitään juhlaa sellaisena ole. Lyhyellä miehellä taas usein on alemmuuskompleksi, josta voi kehittyä aika skitsoidinenkin taipumus, eli kaikki pyörii sen oman lyhyyden ja siitä johtuvan kelpaamattomuuden ympärillä, eikä välttämättä edes miehinen voima sitä poista. Ei, en haluaisi olla lyhyt tässä nykyisessä uudessa julmassa maailmassa, jossa lapselliset ihmiset painaa alas aina toisia, jos jokin heikkous on löydettävissä. Siis tässä narsistisessa maailmassa ulkoiset asiat on tärkeitä ja miehellä kyllä pituus on etu tällaisessa maailmassa. Suurimmalla osalla miehistä on Suomessa komplekseja, joiden perimmäinen syy on ulkoisissa seikoissa. Niin julmaa aikaa me eletään.
Hahaa, ap on siis lyhyt mies!!
En ole, mutta saathan sinä niin uskoa. :)
Mun mielestä tää maailma on ihan omituinen, koska kyllä se elokuvateollisuuskin jo todistaa sen, että mikä näyttää miehekkäältä ja parhaimmalta.
Ja on se itselläkin ollut ihan aina niin, että kaikki miehet joita oon pitänyt miehekkään näköisinä, niin ovat aina olleet lyhyempiä. Vaikka siis kaukaa katsoisin enkä osaisi arvioida pituutta. Se vankkuus vaan on tosi miehekästä. Ja väittäisin että itselläni on aika suuri oikeus sanoa niin, koska niitä kehon mittasuhteita, lihaksia, luita, kultaisia leikkauksia ynnä muita on tullut aika paljon opeteltua ja tutkittua. Niihin kiinnittää sen vuoksi vielä erityistä huomiota ja todella ihanalta tuntuu katsella sellaista miestä, jolla on tosi komeat kehon mittasuhteet. Olen oikeastaan ihan iloinen ettei se mies ole elämässäni, koska mun silmät vaeltelisi sitä pitkin ihan liikaa kun se vaan puuhailisi arkisia askareitaan ja ajattelisin ettei se huomaa, niin voin omaksi ilokseni nauttia sen kehon katselusta. Joten tavallaan ihan hyvä ettei saa liikaa sitä liian hyvää, niin tulee arkiaskareistakin jotain kun ei unohdu tuijottelemaan toista :)
Mun mielestä ne alemmuuskompleksit on tosi surullisia, koska tää maailma on ihan outo. Sun ja mun molempien pitää oikeesti olla välittämättä hittojakaan sellaisesta hirveästä maailmasta ja tehdä parempi. Ei anneta sen julmuuden koskettaa meitä, koska me ei olla samanlaisia kuin ne. Maailma voi parantua jos kaikki tekee niin ja antaa rakkauden olla suurin voima.
Se miksi jotkut naiset aina meuhkaa siitä pituudesta on oikeasti siksi, että ne on niin isoja ja rotevia tai muuten miehekkäitä ettei ne tunne itseään muuten naisiksi. Sellainen ihminen joka on sinut oman naiseutensa kanssa ja tietää ja tuntee olevansa nainen ei tarvitse mitään sellaisia varmistuksia sille. Joten sekin kertoo vaan niiden itsejänsä ongelmista. Kun siis vaikka miehellä olisi kuinka paljon lihaksia tahansa, niin se ei aina kaikissa tapauksissa pysty olemaan sitä naisen 120 kiloista ruhoa leveämpi :) Niin sitten se pituus on niille naisille ainut keino tuntea itsensä naiseksi ja siksi ne korostaa sitä.
Etkö muka ollenkaan ole huomannut, että se voima ja lihasmassa on sellaista, mitä ne pitkät miehet kadehtii? Mä oon ainakin sattumalta kuullut monen pitkän miehen valitteluja asiasta. Siis ihan kateutta. Ja kun ei ne pitkien miesten lihaksetkaan näytä yhtä hyviltä, kun ne on sellaisia pitkulaisia.
Ja missä sitä oli juuri tutkimus, että naiset tykkää eniten leveistä hartioista. Sulla on tosi leveät ja miehekkäät hartiat. Oikein sellaiset huomattavan leveät. Ne on kanssa mun mielestä sellainen tosi miehinen piirre ja selkeä merkki naisen ja miehen muotojen erosta. Suuri osa ihmisistä ei ikinä saisi samanlaisia, vaikka ne tekisi mitä. Ne vaan on tosi ihanat.
varma tieto. Piiiiitkä honkkeli mies on ;)
No kun en vaan oo lyhyt, niin en osaa vastata tuohon viestiin niiltä osin kun se käsittelee lyhyen miehen lihasten ja luuston voimaa ja kultaista leikkausta. :)
Pituus ei oikeastaan ole seksuaalinen asia, eikä sillä ole kovin suurta merkitystä suhteessa naisiin. Jotkut naiset arvostaa sitä. Pituus on enemmänkin kilpailuvaltti miesten välisessä kilpailussa, joka on kovaa. Se on aika primitiivinen vaisto miehissä, joka sanoo että pituudesta on apua juuri luontaisen auktoriteetin kehittämisessä. Pituus tietysti on vain yksi asia siinä. Ei tarvitse olla pitkä voidakseen menestyä.
Pituus ja luonne muuten liittyy toisiinsa. Pitempi mies on useimmiten rauhallisempi kuin lyhyempi. Sun on pakko olla rauhallinen kehosi kanssa, kun se on niin iso.
Leveät hartiat on joku naisille tärkeä juttu. Vähän saman tyyppinen asia kuin rinnat, tai pylly tai sääret, tai reidet miehelle. Paha sanoa, mikä niissä miellyttää, mutta niin se vain on. Mutta mä en ole kauhean sukupuolisesti orientoitunut ihminen, joten tällaisilla jutuilla ei ole mulle samaa merkitystä kuin monille muille. Toki niillä jokin merkitys on, mutta ei niin suunnaton kuin monille muille.
Eli pitempi mies on ehkä myös kömpelömpi, koska se keho on iso? Lyhyemmalla miehellä on jalat niin sanotusti enemmän maassa. Mun mielestä sulla on kehosi jotenkin tosi hyvin hallinnassa. Siis ihan poikkeuksellisen hyvin. Luulen että se johtuu siitä vankkuudesta ja lihasmassasta. Sä et ehkä itse näe itsestäsi sellaisia asioita, mutta oon aika varma että se oman kehon hallinta tuo jotain selvää auktoriteettiä miesten välisessä kanssakäymisessä. Ne sun lihakset on ikäänkuin koko ajan tapetilla, koska se voima ja hyväkuntoisuus näkyy siinä miten liikut. Jokainen liikkeesi näyttää sen, että hallitset kehosi.
Ja voin kertoa sulle jotain ehkä siitä pituudestakin, kun itse venähdin nuorena tosi nopeasti pituutta ja kaikki ystäväni olivat lyhyitä. Se ei ollut yhtään kiva tunne, vaan tunsi itsensä todellakin kömpelöksi ja tuntui siltä, että ne ei edes katso mua enkä näe kunnolla niiden silmiä, kun ne juttelee. Oli aina vähän sellainen ulkopuolinen olo ja halusin tosi paljon olla lyhyempi. Sen takia musta nykyäänkin tuntuu tosi kivalta, jos ihmiset on samaa pituusluokkaa. Ne on jotenkin kiva ja helppo kohdata. En haluaisi edes mitään pitkää miestä. Ja voin myöntää senkin vaikka, että kun tuolla kaupungilla kävellessä välillä joku mies ottaa kontaktia, kun vaikka seison liikennevaloissa ja haluaisin vaan siitä tilanteesta pois, niin se on tosi helppoa niiden pitkien miesten kohdalla, kun jos ei katso sinne ylöspäin eli siirrä pään asentoa, niin se keskustelu ei oikein kohtaa. Sen takia mun mielestä samanpituiset ihmiset on ihania, koska niiden silmät on siinä lähellä. Uskon, että lyhyet ihmiset ovat kokeneet ehkä täsmällleen saman ja siksi tuntevat pahaa mieltä, vaikkei näissä asioissa oo mitään pahaa. Mutta itselläkin meni vaikka kuinka kauan hyväksyä oma pituus (168) kun olisin halunnut olla 150 senttiä :) Mutta nykyään oon ihan tyytyväinen, vaikka korkeita korkoja välttelenkin kengissä ja ostan aina ne, missä ne on suht. matalat.
Kai niitä leveitä hartioita olisi ihana silitellä ja mieheen syliin on ihana juosta hellästi ja koskea sen hartioita.
Niin ja sama ei ehkä voi ihan suoraan päteä, että sustakin olisi kiva silitellä sen juuri tapaamasi naisen rintoja, pyllyä, sääriä ja reisiä, kun se juoksi sun syliin :D Tai en tiedä tekisikö sun mieli tehdä niin sellaisessa tilanteessa, mutta älä ainakaan paljasta sitä :D Mutta siis oikeasti nekin on sellainen sukupuolimuotojuttu. Miehen hartioissa on kulmikkuutta ja naisessa on pyöreyttä ja pehmeyttä.
No niin, siis kyllähän tämä tuli jo krhm selväksi, että pitemmät miehet eivät miellytä esteettistä silmääsi, mutta olen ihan oikeasti tosi tyytyväinen pituuteeni. Niitä harvoja asioita, joista en mitään muuttaisi. Pituus on siis jäsenissä kohdallaan. No niin, se siitä. Mutta joo, naamaani oon ihan suht tyytyväinen myös. Jännä juttu muuten sinänsä, kun siinä 15 ikävuoden kulmilla tapahtui sellainen juttu, että tuo naamavärkki jotenkin hassusti parani ulkonäöltään, niin johan akkojen suhtautumistapa muuttui. Eli ihan turha kenenkään tulla selittämään mitään, ettei miehen pärställä ole väliä. Jos jollakin on väliä, niin sillä.
Mutta joo, ihan hyvä että sä olet noin kiihkeä lyhyiden miesten fani. Jos tätä joku lyhyt mies lukee, niin sillä saattaa vaikka ruveta... s.. ei kun siis itsetunto paranemaan. Toisaalta tunnen lyhyitä miehiä, joilla on itsetunto rautainen.
Ehkä se sun naama oli aina hyvä, mutta aloit vaan siinä murrosiässä miehistyä kasvonpiirteiltäsi sen verran, että tytöt tykkäsi :) Kyllä mä ainakin muistan, että ne murrosiän merkkien näkymiset oli jotenkin tärkeitä. Varmaan ihan sellainen alitajuinen juttu, että ne kertovat siitä valmiudesta siihen sukupuolten väliseen kanssakäymiseen. Viestittävät jotenkin valmiudesta, joka liittyy sitten kiinteästi siihen kiinnostukseen tai jotakin sellaista :) Sun naama oli varmasti ihan täydellinen silloin nuorempanakin, mutta tytöt alkoi sitten tykätä kun aloit miehistyä :)
Ja voin kyllä itsekin kertoa, että poikien mielenkiinto oli hieman uudenlaista kun ne rinnat alkoi kasvaa, niin ette te yhtään erilaisia ole :) Ja mulla kävi muuten niin, että pojat alkoi kiinnostua musta sen jälkeen kun otin permanentin ja hiukset näytti ehkä jotenkin mukavimmilta, niin tulkitsin sen aina joksikin sellaiseksi ettei ne muuten olisi tykänneet... vaikka voi se tietty johtua niistä samaan aikaan kasvaneista rinnoistakin :D
Sun jutut ei sitten millään meinaa pysyä asiallisina, tuhma :) Peitän heti säikähdyksissäni lyhyiden miesten faniuteni jos se alkaa aiheuttaa tuhmia reaktioita :D Haluun ihailla rauhassa ja sä saat leikkiä asiasta tietämätöntä :)
Voi sentään. :) Tuhmuuksia tuli kirjoitettua. Onko se sun uusi ihastus lyhyt, auktoriteettinen ja liikunnallinen? Joillekin miehille rinnat on todella tärkeät. Itselleni ei aivan niin olennaiset. Eri ruumiintakenteisiin sopii erilaiset rinnat. Mutta naisille itselleen rintojen koko kuntuu olevan todella tärkeä asia. Aivan koko minuutta säätelevä melkein. Joskus vähän nuorempana huvitti se, että kaunis nainen uskalsi jutella, mutta kaunis ja isorintainen uskalsi jutella vapautuneesti. Sellainen ero. Iän myötä naisetkin toki kypsyy ja rentoutuu, mutta tunnen naisia, jotka jotenkin sekoaa isoihin tisseihinsä. Itsetunto paranee ehkä jopa liiankin hyväksi.
Se ihastus on vaikka mitä :) Paljon enemmän kuin muut tuntemani ihmiset.
No ne rinnat on niin tärkeät jo siksikin, että olisi kiva että kaikki vaatteet näyttäisi hyvältä päällä. Vähän niin kuin miehillä ne lihakset ehkä. On paljon tyytyväisempi olo, kun tulee sellainen tiimalasimaisempi muoto. Enkä siis tarkoita että niiden pitäisi olla esillä, ei todellakaan. Myönnän, että jätän käyttämättä tosi monia vaatteita siksi, että tissit ei oikein näytä hyvältä niissä, vaikka mulla on nytkin yksi keltapilkullinen mekko tosin päällä, missä ne ei näytä hyvältä. Ja vaatteita tulee aina ostettua silleen, että rinnoille epäedulliset leikkaukset karsiutuu pois.
Mutta nuo on vähän sellaisia hölmöjä juttuja, tiedän itsekin. Oon oikeastaan ihan tyytyväinen rintoihini vaikkei ne mitkään suuret olekaan, kun niiden muoto on kumminkin ihan kaunis ja nännit ihan kivat :) Niin tykkään niistä kyllä. Ei se koko oo oikeastaan edes tärkeä, mutta varmaan monet naiset silloin sitä miettivät kun ovat yksinään peilin edessä ja pukevat sen paidan päälleen, mikä ei näytä hyvältä.
Mutta en mä kyllä oikeasti edes haluaisi isoja rintoja, koska tulisi kaikkia selkäongelmia sitten. Ja on ne isot tissit ehkä välillä jotenkin liian pornon näköisetkin. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan. Siis tosi negatiivisessa mielessä. Sellaiset lollot. Niin en ehkä haluaisi itselleni sellaisia ja nää omat, vaikkeivat mitkään isot ole, niin nää on ehkä enemmän sellaiset aidon seurustelun tissit :D Tai jotain :) Siis sellainen gonzoilu on vaan jotenkin jostain seksi/pornoilumaailmasta ja ihan aitoihin suhteisiin liittyvät asiat on erilaisia ja sellaisia ei niin suoraan naamalla olevia ja isoja, vaan hillitympiä ja vakavastiotettavia. Ja oon paljon mielummin siinä aidossa välittämisen ja seurustelun maailmassa.
No eihän se mikään ihastus olisikaan, jos ei se olisi paljon enemmän kuin muut.
Enpä ole tullut ajatelleeksikaan sitä, että rintojen koolla on niin iso merkitys pukeutumisessa, mutta täytyyhän sen olla, koska saman massatuotetun paidan pitäisi sopia sekä iso, että pienirintaiselle naiselle, mikä lienee vähän hankalaa.
Mullakin on vähän vaikeuksia vaatteiden ostossa, kun miesten isoja kokoja on yllättäen aika huonosti kaupoissa. Stockalla ja muissa paremmissa kaupoissa on, mutta niissä on vain sellaisia vaatteita, että ne päällä näyttää porvaripojalta. Toisaalta se on lompakolle hyvä, että ei löydy sopivia vaatteita ihan joka paikasta ja toisaalta se on ulkoiselle olemukselle hyvästä, että pakosta joutuu ostamaan laatukauppojen kamaa.
Kävin äsken iltakävelyllä ja mulla oli vähän parempilaatuiset kangashousut päällä. Ei niitä kyllä voi edes verrata farkkuihin. Farkut on tosi hiostavat ja epämukavat näin kesällä, mutta laadukas kangashousu on jotain ihan muuta. Laatu maksaa, mutta aina se on parempi käyttää. Ostin viime kesänä yhdet mustat nahkakengät, joiden normaalihinta oli 130 €. Ei niissä oikein vieläkään näy mitään kulumisen merkkejä siinä nahkapinnassa.
Musta tuntuu että miesten vaatteita on ihan surkeasti Suomessa muutenkin. Oon joskus katsellut niitä valikoimia ja miettinyt että miten voivat olla niin suppeat. Ja jos totta puhutaan, niin silloinkin tuli mieleen että miten ihmeessä se ihastus on aina näyttänyt niin tyylikkäältä ja siltä, että sillä on täydellisesti istuvat vaatteet ja tosi ihana oma tyyli, kun eihän niissä kaupoissa juuri ole miesten vaatteita! :) Oon melkein ällistynyt siitä ollut miten se onkin niin tyylikäs, vaikka vaatekaupoissa ei oo valikoimia nimeksikään. Mutta kai se vaan osaa. Joillain ihmisillä on hyvä tyylitaju, sillä on uskomaton. Tykkään paljon. Mutta tykkäsin hänestä vaikka perunasäkissä, niin ei sen oo väliä, mutta vaikutuksen on tehnyt. Toki hänellä on varmasti arkivaatteensa ja näyttää niissäkin yhtä hyvältä, mutta tarkoitan vaan että on tehnyt hänen tyylitajunsa muhun suuren vaikutuksen, kun on näyttänyt niin hyvältä kun on nähty. Sellainen oma tyylinsä.
Rintojen kannalta ne edestä napitettavat paidat on kaikkein hirveimpiä :) Tosin ei niitä vain voi saada sopimaan joka koolle. Ja itseasiassa rintaliivienkin ostaminen on aika hankalaa. Eikä siis rintojen koon vuoksi suoranaisesti, mutta jostain syystä sellaisten massatuotettujen rintaliivien se ympäryskoko alkaa 75 sentistä. Mulla oli se rintakehän ympärys viimeksi kun mittasin 67 senttiä. Eli ei toivoakaan. Ja kun sen pitäisi vielä olla vähän tiukka, kun ne venyy vähän kumminkin. Sitä 65 senttistä kokoa on vain erikoisliikkeissä ja joskus jos on sitä 70 kokoa jossain, niin sitä on vaan A tai AA kupissa, korkeintaan B. Joten ei ole helppoa tissien kanssa aina :) Olisi niin ihanaa voida ostaa jostain h&m:ltä niitä alusvaatteita ja heittää pois kun kuluvat, mutta ei. Toisaalta oon ihan samaa mieltä, että laatu on hyvästä. Oon niin monta kertaa miettinyt että olisi ihana mennä Thaimaaseen ja teetättää siellä hyvillä ja halvoilla räätäleillä juuri sellaisia vaatteita kuin haluaa. Ne sopisi just eikä melkein :) Mulla on kyllä mekoissa aika sellainen standardikokoinen vartalo, mistä jotkut koulukaverit ovat välillä huomautelleet, että oon teetättänyt vaatteet kun ne sopii mun vartalolle just eikä melkein ja sanoivat että niille ei ikinä. Mutta sen takia onkin niin helppo käyttää mekkoja. Housujen ostaminen on ihan kamalaa. Mulla on aina ollut reidet vähän pulleat suhteessa muuhun kroppaan, niin ne housut jää niistä kiinni ja jos ei jää, niin ne on vyötäröltä löysät. Joten se ei onnistu ikinä sujuvasti.
Niissä mekkojen ostossa katson nykyään tosi paljon sitä kangaslaatua ja ostan yleensä vain jos se on hyvä. Varmasti kivat ne kangashousut tälleen kesällä etenkin.
Tein joskus nuorempana itse vaatteitani. Yhdet farkutkin tein, mutta ei nykyään oikein aikaa riitä sellaiseen, mutta saisi laatukankaista tehtyä. Ja rinnoille sopivia :)
En tajuu miten te miehet kestätte niitä suppeita valikoimia kaupoissa. Mun mielestä miesten vaatteet on kyllä tosi kiinnostavia myös ja harmi että ei oo aina se valikoima kovin hääppöinen. Toista se on jossain Lontoossa.
No en mä tiedä onko ne valikoimat aivan niin huonoja tavalliselle miehelle. Mulla vaan se koko-ongelma, mutta mullakin kaapit täynnä vaatteita. Pitäisi hommata vaatekaappeja pari lisää. Just laskin, että takkejakin mulla on yhdeksän. Siis sellaisia laatutakkeja. Joka talvi melkein pitää ostaa takki-pari, kun niitä on niin hyvät valikoimat. Onhan Stockallakin se koko 1. kerros pelkkää miesten vaatetta, siis uusi ja vanha puoli. Ja kaikki parhaat merkit edustettuna. Sitten on Sokos, Halonen, Aleksi13... Esim. norjalaiset sanoo että Helsingissä on tosi hyvät vaatekaupat verrattuna Osloon. Ja moni ruotsalainen on sanonut että Stocka on Helsingissä on ihan must, koska se on niin paljon parempi kuin Stokiksen isot kaupat. Käytiin kaverin kanssa just Tukholmassa ja siellä NK:ssa ja se on ihan oikeasti kälyinen paikka. Lontoo tietty on asia erikseen...
Mutta joku Anttila on oikeasti, en viitsi edes sanoa mistä ne sen miestenvaatteet on.
Mä olen omaksunut ton mun pukeutumistyylin sieltä meidän piireistä. Jännä miten paljon ympäristö vaikuttaa. Mulla on klassinen helsinkiläinen tyyli. Sit on se uusi punsvihreä miesten pukeutumistyyli, jota moni kaveri ja tuttu kokeilee, mutta mä en vaan pysty sitä omaksumaan. Liian hapokasta. Naisilla se tyyli on ihan eri asia.
Mä en tiedä naisten tyyleistä oikein mitään. Siis mitä niitä oikein on? On hipsteri tyyli ja sä voit olla hipsteri miljoonalla eri tavalla. Sit on semi-hipsteri tyyli, ja kai joku klassinen tyyli, jossa voi olla hipsteri-vaikutteita. Sitten on liikenaisen tyyli, joku emo-tyyli, lähiöprinsessa-tyyli, ruotsalainen H&M-tyyli, sporttimuija-tyyli... Miten sä valitset sun tyylin ja mikä se on?
No nuo onkin ne ainoat ihan hyvät kaupat, joissa on vähän jopa valikoimaa :) Ja stokka on ihan hyvä. Sokoksella on tosin välillä vähän nyrpeitä myyjiä, en joskus nuorempana tykännyt käydä siellä sen vuoksi. Tosin enää eivät ole nyrpeilleet yhtään. Yksi kaveri oli joskus töissä stokkalla ja se sanoi, että siellä oikeesti panostetaan asiakaspalveluun ja se on niiden brändi ja usein sai kaivaa jollain tapaa vammautuneen asiakkaan lompakon hänen taskustaan ja maksaa hänen kortillaan ja se on stokkan imago, että se on niin luotettava ja asiakaspalvelulähtöinen, että sinne voi tulla asioimaan niin, että myyjä näppäilee tunnusluvutkin.
Mäkään en oikein siitä NK:sta oo tykännyt. Jotkut urheiluhousut tai vastaavat oon sieltä joskus ostanut.
Oma vaatehuone olisi aika ihana :D Ei nyt mikään sellainen ihan ylitse menevä, mutta ees sellainen pieni makuuhuoneen yhteydessä. Tosin tarkalla suunnittelulla ja neliöiden hyötykäytöllä se ei varmaan mikään utopisinen haave edes ole.
Mä oon joskus vienyt takin ompelijalle, että tekee siitä tyköistuvan. Maksoi 20 euroa ja oli oikeesti tosi hyvä sen jälkeen. Tosin se takki ei ollut mikään vaivalloinen pienentääkään. Se ompelijan käyttäminen on ihan kätevää kyllä, jos jaksaa. Mä en aina oikein jaksa ja kun osaisin itsekin, niin sitten ne jää roikkumaan ne pienentämiset.
Oon iloinen sun puolesta, että sulla on niin hyvä tyylitaju :) Koska ei se niin vaan onnistu, että omaksuu sen jostain. Se tietty vaikuttaa miten pukeutuu mistä on sen omaksunut, mutta väittäisin että moni muu ei näytä yhtään niin hyvältä kuin sinä, vaikka olisi samoista piireistä omaksuttu. Joten on siinä jotain selkeetä silmää sulla. Tosi ihana tyyli jokatapauksessa :) Erittäin onnistunut, sulle sopiva, persoonallinen, mielenkiintoinen ja hot :) Oot osannut jotenkin tosi mielenkiintoisella tavalla yhdistää sellaisen rosoisuuden ja ihan viimeisen päälle sliipatun siisteyden. Siis tosi onnistunut on kyllä ja varmasti tosi kiva tyyli käyttääkin, kun sopii vähän joka tilanteeseen. Pisteet sulle siitä :)
Miten se on eri asia naisilla se tyyli? Paitsi että vaatevalikoimaa on enemmän :)
Mulla on varmaan sellainen tosi tyttömäinen pohjavire siinä mun tyylissä. Paljon mekkoja ja kukkia ja värejä. Ja sitten siihen yhdistyy niitten piirikuvioiden kautta vähän se sellainen liikenaisen tyyli, että on kynähameita ja sellaista, mutta en tykkää yhtään olla pelkästään missään jäykässä jakkupuvussa, vaan mulla on sitten usein vaikka se kynähame ja joku röyhelöisempi tai värikkäämpi paita. Ja hassut korvakorut, jotten oo liian jäykkä. Mutta varmaan ne kuviot vähän vaikuttaa, vaikkei siellä todellakaan kaikki pukeudu niin, mutta ihmiset (tarkoitan siis asiakkaita) tuntuvat odottavan sellaista. Niin ehkä se on nykyään yhdistelmä sellaista. Ja sitten yhdistän siihen usein vielä vähän nahkaa joko pitkävartisten kenkien tai vyötärövyön tai jonkun kautta, että on vähän särmää. Niitä kenkiä tosin voi käyttää vain pidempien hameiden kanssa, ettei mee halvan oloiseksi.
Nykyään oon tosin alkanut käyttää kauheasti beigeä, valkoista ja hennon vaaleanpunaista, kun ne sopii mun ihonväriin, mutta ehkä mun vaatekaappi on keskivertoa värikkäämpi. En tiedä näkyykö musta enää kauheasti se millainen olin teini-iässä, mutta kai sekin siellä alla on ja ainakin siitä näkyy millainen muiden pukeutuminen viehättää. Ja ehkä joskus on jotain rosoisempia yksityiskohtia, tai sitten ei mutta siihen pyrin. Ehkä siten etten pelkää käyttää outoja yksityiskohtia tai jotakin sellaista.
Eli en osannut kuvailla kovin hyvin, mutta ei se mitään :)
Myönnän, että mua vähän ärsyttää se, että vaan Stocka, Halonen ja Sokos on oikeasti hyviä miesten vaatekauppoja ja niissäkin valikoima on naisilla ainakin kaks kertaa isompi. Syynä on se, että helsinkiläinen nainen pukeutuu hyvin, mutta toi suomalaisen miehen pukeutuminen. Tää on niin klishee, mutta mä en tajua mikä suomalaisia miehiä vaivaa. Siis sitä porukkaa, joka painaa kadulla menemään joku vanha toppatakki päällä ja kulahtaneet farkut lököttäen. Sano mulle nyt naisena, että mikä juttu se on, eikö ne uskalla mennä kunnon vaatekauppaan? Onhan siellä niitä naismyyjiä, jotka saattaa tulla puhumaan jotain ja se voi ahdistaa suomipoikaa, mutta sitten on suomipoikis, jotka osaa pukeutua ja uskaltaa mennä kauppaan. Tai sitten joku keski-ikäinen mies ostaa vaikka laatutakin. Niskassa lukee kauluksessa "Bugatti" (se on miesten laatumerkki, en tiedä onko sillä naisten vaatteita, ja melkein samaa tasoa on Hugo Bossin kanssa), mutta se Bugatin takki on hassun värinen, esimerkiksi ripulinruskea, vihreä, ja se on liian pieni. Pikkuisen liian iso takki ei ole niin paha, mutta liian pieni on. Eli kun äijä päättää sitten uskaltaa sinne kauppaan, niin sieltä tarttuu just se väärä tuote mukaan. Lahja se on sekin. Tai kun joillakin on villakangastakki. Siitä tuli suosittu juttu joku 4-5 vuotta sitten vaikka aina niitä on ollut. No, jos sulla on pitkä, liikemiehen villakangastakki, ja sä olet opiskelija, niin kannattaako sinne selkään vetää hassun näköinen sporttireppu? Tai jos se villakangastakki on niin vanha, että selässä on valtavat rypyt, joita ei saa pois, niin voiskohan ehkä ostaa uuden takin? Tai jos se on nukkaa täynnä? Sitten on harmaat college-paidat, sinivalkoraidalliset neuleet ja muut hirvitykset. Ja kyllä niitä ostetaan. En tajua... :D
Aika eläväisesti ja hyvin kuvasit sen tilanteen :D Ihan hymyilytti kun oli niin hassua kuvausta.. ja osuvaa.
Se on ihan totta, että varmaankin se kysyntä määrää tarjontaa ja miehillekin olisi enemmän valikoimaa, jos ne miehet kävisi muuallakin kuin citymarketin vaateosastolla.
Omien havainnointien perusteella se kyse on juuri siitä että miehille se vaatekauppaan meneminen on tosi vaikeaa. Ja etenkin kun ne naismyyjät hyökkää kimppuun. Oon ollut itse monesti tukena ja joutunut ihan sanomaan, että kyllä sinne voi mennä, vaikka ne myyjät sieltä haukkamaisesti heti tuleekin eikä tarvitse sanoa niille mitään, kyllä minä sanon ja voit olla hiljaa. Eikä ne jostain syystä sitten niin aktiivisesti sitä apua yritäkään antaa, kun on nainen mukana (onko joku stereotypia, että mies on ihan surkea omien vaatteiden valitsemisessa? :D)
Mutta se se tuntuisi olevan. Tosin kyllä minäkin tykkään siitä tunteesta kun on joku mukana, vaikka itsekin on ihan ok käydä niissä eikä mua haittaa ne myyjätkään, kun voi kohteliaasti sanoa ettei tarvitse apua ja kysyä jos tarvitsee.
Mua hieman nyt huvittaa tää ajatus että onko sulla niin loistava tyyli siksi, että handlaat ne kauppojen lähestyvät naismyyjät niin paljon paremmin kuin perusmies... :D Tuli ihan uusi taso tähän tyylikeskusteluun :)
Mutta ehkä se tyylitaju näkyy juuri siinä, että oikeat tuotteet tarttuu mukaan ja ennenkaikkea ja nimenomaan noissa yksityiskohdissa, joista sanoit. Tuo reppujuttu oli kaikkein huvittavin mielessä :) En pahalla naura, mutta se on totta että se yhdistelmä on aika julma :) Mutta ihan oikeesti noi jutut mitä sanoit ei todellakaan oo kaikille miehille selviä. Sulla on tosi hyvä tyylitaju ja sä tiedät noi, mutta monelle miehelle nuo asiat tuntuu olevan hepreaa.
Ja oikeesti tuollaisia miehiä kuin sinä on tosi harvassa. En tiedä miksi, mutta teitä on oikeesti vähän.
Kokeilisit joskus jotain rentoa jakkupukua. Vaaleaa, ja sitten joku vaaleanpunaista huivia vaikka. Jos sulla on miehiä työkavereissa, niin ne saattaa lämmetä, koska sellaista jakkupuku tekee. Siis ihan kiusallas vaan. Tosin kaikki luulis, että sä oot ison firman johtajistoa, mutta mitä sitten. Joskus kun pistän jonkun tosi hienon takin, hienot kangashousut ja meen vaikka just Stockalle, niin myyjät kyttää heti, että mitä tolle rikkaalle urpolle sais myytyä. Yritän nykyään pukeutua aavistuksen verran rennommin, kun en oo vuorineuvoksen poika, vaikka saatan ihan vähän näyttää sellaiselta. Sit kun sä oot tyylikäs ja käyttäydyt vähän nyrpeästi, kun on vaikka rahat finaalissa tai jotain, niin kaikki on silleen, että nyt hissun kissun. Saattaa joskus huvittaa salaa se. Mä ajattelin kokeilla vielä vähän rennontaa tyyliä. Koitan käyttää esim. ihan mustat ja raskaat takit pois. Saa nähdä saanko aikaiseksi.
tuulipuku, tuulen ja ulkoilunkestäviä kamppeita. farkkuja, legginsejä ja tunikoita. Töissä työasu. En osta joka vuosi vaatteita, mielummin laitan muuhun. Monesti revin kaapista, mitä löydän. Teen pihatöitä, lenkkeilen ja samoilen. Mieluiten kulkisin talja päällä kuin luolakansa aikoinaan. Ei kenenkään tarvis miettiä, mitä pukea, kun kaikilla olis nahka vaan tai ehkä sittenkin katottais, että miks tuolla on karhunnahka ja mulla vaan oravan. ihminen on sellane.
Siis mä oon sellaista ehkä pellavaista tai jotain vaalea jakkupukua etsinytkin, mutta en oo ihan täydellistä vielä löytänyt. Mutta kumminkin sellaista, missä se materiaali olisi vähän laadukkaampi ja vähän tekstuuria siinä. Mutta tosi kiva vinkki tuo vaaleanpunainen huivi, kiitti :) Aion muistaa sen.
Mun tyylissä on ainoo huono puoli oikeesti kyllä se, että käytän vähän liian virallisia vaatteita ja ne ei oo kovin rentoja, mutta sellaisista tykkään, niin ei niin väliä. Mun kaikki kaverit ja tutut on siihen tottuneet, että en oo ikinä juuri muunlaisissa vaatteissa, niin ei se mitenkään haittaa. Naiset onneksi saa pukeutua aika vapaasti, kun meillä on sellainen joku pukeutumisen kulttuuri harrastuksena eikä sen tarvitse niin liittyä aseman ilmaisuun.
Hassu juttu tuo, että nyrpeästi käyttäytyminen kun on rahahuolia ja se suhtautuminen :D
Mun mielestä kiva idea se tyylin rennontaminen myös. Siis siinä mielessä tosi kiva juttu, että et silleen pysähdy paikoilleen, vaikka sulla on tosi hyvä ja täydellinen tyyli. Mä ostan itse tosi harvoin nykyään mustia vaatteita ja etenkin mustat takit mua on ärsyttäneet kun tuntuu ettei Suomessa muuta myydäkään, kun itse haluaisin etenkin talvella tosi värikkäitä takkeja, vaikka valkoisia oonkin käyttänyt nyt. Mutta sopii se musta miehille kumminkin. Ja tiettyihin vaatekappaleisiin.
No en mä tiedä onko mun tyyli niin ihmeellinen, onhan Stadissa kaikenlaisia kukkopoikia. Ehkä mulla on sopiva yhdistelmä arkisuutta ja sitten juhlavuutta, tai prameutta, tai mitä se nyt on. Menee ehkä pikkuisen överiksi, myönnän, mutta jollain hassulla tavalla just se pikkuinen överiys on se juttu, kunhan se pysyy sellaisissa rajoissa, ettei silmiin särje. Mua pitää kurissa se, että en voi mennä omieni pariin ihan minkä näköisenä tahansa. En vaan voi.
Joskus hyväksyn naismyyjän avun, ja pari kertaa se on oikeasti jeesannut. Ne arvioi koon tosi hyvin, mutta väri ja muu sopivuus niitä ei kiinnosta. Siksi saatan torjua avun. Nyt noissa mitä oon viimeisen vuoden aikana ostanu, niin en ole apua ottanut vastaan, koska tiedän kyllä paremmin kuin ne myyjät, niinhän se on kyllä. Ja sit se on niin, että kun vaate maksaa yli 100 euroa, niin se on miesten puolella se raja, jonka jälkeen melkein kaikki näyttää hyvältä. Miehet ei varmaan tajua sitä, että kun se maksaa paljon, niin se on hyvästä materiaalista tehty, napakka ja sen on yllätys yllätys suunnitellut joku jolla on ns. esteettistä silmää. Aika simppeliä loppujen lopuksi. Ostin esim. yhden sinisen kesätakin. Mulla oli kaks vaihtoehtoa. Toisen normaalihinta oli 100 euron tietämillä ja toisella 140 euroa. Sovitin ensin sitä halvempaa. Näytti kivalta. Mutta se kalliimpi näytti fantastiselta jollain kummalla tavalla. Mun oli pakko ostaa se. Hinnalla ei ollut enää mitään väliä.
No mä ajattelin että just sun hyvän väriseen ihoon se jakkupuku ja huivijuttu olis sellanen, että jos pitää joku mies vailla töissä ihan oikeasti saada ansaan, niin onnistuu kyllä. Sit vaan meet nopeesti kotiin ja piilotat kaapin perälle sen.
Jos laittaisit polveen ulottuvan tumman hameen, mustat varsikengät ja kivan värisen ja tiukasti istuvan takin näyttävän kampauksen kera, niin ajatteleppa vähän..
Siis mun on pakko kertoa, kun olin nuori, niin mun vanhemmat valitti mulle aina siitä, että kun ne vei mut vaatekauppaan niin osoitin aina heti sieltä sen kaupan kalleimman vaatteen mitään hintoja katsomatta, että sen haluan. Niin kyllä sen laadun ja hyvän suunnittelun oikeasti näkee. Se on meillä kotona edelleenkin vähän sellainen vitsimäinen juttu, että jos osoitan jotain, että ompa ihana, niin se on varmaan se kallein.
Mutta se laatu säilyttää myös arvoaan tosi hyvin. En oo niistä naisten kalliista käsilaukuista ihan kauheasti välittänyt, mutta ne voi oikeasti ajatella sijoituksena, koska ne säilyttää rahan arvoa inflaatiolta ja ostajia on käytetylle merkkilaukulle vaikka kuinka.
Oon todellakin sitä mieltä, että sulla on silmää. Ja ihan varmasti paremmin monesti kuin niillä myyjillä, koska se on harvinaista. Esimerkiksi mulle ei ole KUKAAN KOSKAAN antanut pukeutumisvinkkiä, josta oikeesti oon ajatellut, että mielettömän hyvä :) Joten kyllä sulla on silmää ihan selvästi.
Mun mielestä sun tyyli on tosi hieno. Arvostan ja tykkään paljon. Siinä sun tyylissä on vielä jotain sellaista, että se sopii moniin paikkoihin ja piireihin. Voin kuvitella että tuut tosi hyvin toimeen kaikenlaisten miesten kanssa. Mulla taas on ehkä vähän niin, että jos mä joudun mun piireistä kauhean kauas, niin se mun tyyli hieman liikaa puskee esiin. Joten tosi paljon tykkään siitä sun tyylistä, koska se on vähän pramea ja tosi siisti, mutta se sopii kaikkiin tilanteisiin ja siinä on sitä arkisuutta ihan täydellisessä suhteessa.
Nyt taidan mennä nukkumaan :) Hyvää yötä, tyyliniekka :)
No tulihan se sieltä... Pitäsköhän tää viesti edes lähettää? :)
Ihan kuin tuntisit mun vaatekaapin! :D Siis tuo viimeinen on mun yksi lempiasu, vaikka en käytä sitä kovin usein, koska haluaisin vielä ihan vähän kivemman hameen löytää, kun sellaisia hyviä pidempiä hameita on tosi vaikea löytää. Ihme tyyppi oot :) Mutta hyvää yötä nyt, ihan hullua miten tiesit että just tuosta asusta itsekin tykkään :D Siis juuri niin, että ne kengät näkyy pitkälle polveen asti, mutta niistä ei näy sitä vähän vääriä mielikuvia tuovaa yläosaa.
Oon niin vaikuttunut susta, vaikka olin jo aikaisemmin... Huh. Nyt meen hämmennyksen vallassa nukkumaan :)
Niin mikä tuli? totta vain kirjoitin. Toiset naiset tykkää enemmän pukeutua kuin toiset. Eipä siinä sen kummempaa. Tai onko tämä ketju taas sellainen, jossa sama kirjoittaa monella eri nikillä? Siis onko?
Oot sinä kyllä naurattanut tätä poikaa tänä iltana. :) Tiedätkö, mikä mun tyyli on? Se, että kun katon vaikka jotain takkia, niin näen että se on liian iso, koska läskiä on lähtenyt. Sitten kelaan, että ei... taas pitäis yrittää löytää jotain ja rahaa ei ole kauheasti. Lähden vaeltelemaan kauppoihin ja katon niitä rättejä mitä siellä on. Surkea, naurettava, omituinen, liian kallis... ja sitten se ainoa, joka on siedettävän näköinen ja hinnaltaan niissä rajoissa että sen voi ostaa. Siinä mun tyyli. Olisinpa niin rikas, että voisin valita tyylini...
No olihan se, sinä senkin......antaa olla. Hahhaahaa, miten en sitä heti ajatellut. Ihan selväähän tuo nyt on, kun luen uudestaan viestisi. nyt tulee tukkapöllyä..; D
Siinähän se tyylitaju tosi hyvin näkyykin, kun saa sen tyylinsä kasaan siedettävällä summalla. Hyvä silmä punnitaan. Helppoahan se olisi, jos olisi varaa omaan henkilökohtaiseen räätäliin, joka tekisi kaikki niin kuin haluaisi :D Tosin silloinkin pitäisi tietty olla silmää, mutta ainakin ne istuisi aina.
Mä olen ainakin tosi tyytyväinen kun oon löytänyt jonkun hyvän vaatteen halvalla tai koko tyylinkin ja oon saanut kommenttia, että ostan vaatteeni varmaan jostain putiikeista. Se on erityisen hauskaa silloin, kun joku vaatekappale tosiaankin on sieltä citymarketista tai jostain. En silleen lähtökohtaisesti sorsi mitään kauppaa, vaan ihan niiden vaatteiden laatujen ja potentiaalien perusteella mietin vaikka en nyt vaateostoksille mihinkään cittariin lähdekään. Joskus sieltä cittaristakin voi silti löytää jotain. Kaikkein paras massavaateketju mulle on Mango. Sielläkin on paljon kaikkea huonoa, mutta ajoittain siellä on laadukkaista kankaista tehtyjä juttuja eikä ne oo sen kalliimpia edes. Ja ne kankaiden laatuerot on ihan selviä verrattuna vaikka H&M:ään. Vila on taas ihan kiva noin muuten.
Mutta joo, ihan uskomaton tyyliniekka olet :) Maailmankirjat on jotenkin ihan sekaisin, mutta eipä se haittaa :) Oli varmaan kiva hämmentää mua vielä entisestään, vaikka alunalkujaansakin olin täysin vakuuttunut sun tyylistä :) Mä sanon jopa silleen, että kivoin tyyli mitä olen kellään oikealla ihmisellä nähnyt koskaan. Ja sitä tarkoitan. Vetoaa muhun ja paljon. Ja vaikutusta vaan lisää se, että nähtävästi sun naistenvaatemaku ja tyylitaju on myös ihan loistava. Tuollaisia miehiä ei vaan ole olemassa montaa. Ainutlaatuinen olet, mutta sen oon aina tienytkin :)
Ja en muuten ketään yritä vaatteilla saada ansaan enkä etenkään töistä tai koulusta tai mistään. Sua korkeintaan voisin yrittää, mutta ehkä oon kiltti enkä yritä :) Ne tyypit niissä piireissä on vähän sellaisia poikamaisia eikä niissä ole milliäkään siitä sellaisesta aikuismaisesta, miehekkäästä, ripauksen rosoisesta mutta täydellisen siististä charmista mitä sulla siinä tyylissä on. Elämänkokemus näkyy. Ja sen lisäksi sussa on myös sitä poikamaisuutta, mutta jonkinlaisena veikeytenä hymyssä ja tuikkeena silmissä. Joten ei ne oo mitään suhun verrattuna. Oot sä vaan aika ihana.
Nyt meen hommailemaan muuta, mukavaa loppupäivää. Voisin melkein ärsyyntyä siitä, että oot noin ihana, mutta en nyt viitsi :) Vietä kiva päivä.
Mä voisin melkein olettaa, että sä tykkäät miehissä enemmän sellaisesta punavihreästä indie-tyylistä. Sellaisesta kapinallisesta, räikeästä jne. Ja nyt lopetat ton tyyliniekka höpötyksen. En ole koskaan kokenut olevani mikään tyyliniekka vaikka oon joskus saattanut provota jotain sen suuntaista jossain. ;)
Jos saisit vaatettaa mut, niin mitä sä mun päälle laittaisit?
Me varmaan ollaan jotenkin henkisesti samiksii noiden Cittarien suhteen. Muakin jotenkin hävettää, jos mä meen sinne vaateosastolle. Tulee kai joku myötähäpeäkin, kun katsoo hassusti aseteltua vaateosastoa ja niitä hyvin kummallisia vaatekappaleita, joita sieltä löytyy. Se on muistutus siitä, mitä me suomalaiset pohjimmiltamme olemme. Talonpoikainen maatiaiskansa. Kun aikuinen mies, esimerkiksi perheenisä ostaa vaatteensa Cittarista, niin onhan siinä jotain sydäntä särkevän surullista.
Siis etkö sä arvosta meidän piirien miehiä? Ajattele jos ne(me) tietäis siitä, että niistä ei tykätä. :) Oot kiva poika kato ja sun ympärillä on kypsiä beibejä. Ja sä oot fiksu poika ja tiedät vaikka mitä. Ja sä oletat että ne naiset kunnioittaa sua siks, kun sä oot pätevä ja kiva. Mut ne naiset ajattelee, että tota en ainakaan huolis, kun on niin tylsä, poikamainen, jankuttaja ja epämiehekäs pätijä. Raukkaparka. Ajattele, minkälaisia haavoja se voi mieheen jättää. Oot todistetusti hyvätasoinen mies. Mut sit ne muijat haluu sen rosoisen rokkikukon, tai prätkäjätkän, tai baareissa juoksevan wannabe-rentun. Miestä ei oikeasti haluta mihinkään yhteisiin juttuihin mukaan ja kun se avaa suunsa, niin kaikki on silleen, että apua, taasko se alkaa selittämään jotain, ja miks se on noin ujo... Olis nyt kerrankin hiljaa. Kyllä kato tällaset jutut huomaa. Vaisto kertoo kaiken. Sellainen meidän kohtalo on. Surkea.
No arvaapa vaan miksi tykkään siitä kapinallisesta tyylistä. Ne joilla ei ole yhtään ns. munaa siinä pukeutumisessa ovat ennenpitkään niitä cittari-perheenisiä. Sellaisen vähän rosoisemman tyylin valinneen kohdalla on hieman todennäköisempää, että se pystyisi tulevaisuudessakin vastustamaan niitä cittarin vaateosastoja, vaikka ne olisi niin kauhean helppoja ja käteviä. Siitäkin syystä se sliipattu viimeistely siinä sun tyylissä varmaan vetoaa muhun, kun siinä on omapäisyyden lisäksi tarkoitusta ja sitä prameutta vähän sitä kautta, joten se on kaikkea muuta kuin cittarin vaateosasto. Mä en katsos itse halua ikinä jäädä sinne loukkuun ja se on aika paljon helpompaa kun valitsee seuransa huolellisesti.
Mutta en mä niin mistään sellaisessa stereotypisestä räikeästä tyylistä tykkää. Jos tarkoitat sellaista hippimäistä-kirkkaankirjavat-palestiinahuivit -juttua. Palestiinahuivikin on ihan kiva, mutta mustavalkoisena ja oikein yhdistettynä. Kapinallisesta joo, mutta enemmän tykkään sellaisesta musta-valko-harmaasta kuin sellaisesta hippimäisestä, jos kärjistetään.
Mitä pukisin sulle? Jos saisin mitä vaan laittaa sun päälle... sellaiset tiukat pillifarkut on ihan mun lemppari. Ei ne kyllä kaikille sovi, mutta sun kohdalla ne kaikki mittasuhteet on vielä niin täydelliset, että mukava katsella sellaisissa. Ja ne viittaa siihen tyylimaailmaan, mistä tykkään. Sitten sen lisäksi sellainen hyvin istuva t-paita ja tarkasti viimeistelty olemus, niin tykkäisin paljon ja ihan täydelliseltä näyttäis. Ihan kokonaan mustastakin pidän, mutta valkoiset paidat näyttää aika kivalta sun päällä. Ja niistä pillifarkuista tai farkuissa ylipäänsä tykkään sellaisesta vaaleasta, hieman harmaaseen taittuvasta sinertävästä väristä. Sellaista väriä näkee kyllä aika harvoin.
Jos nyt yritän keksiä jotain sellaista, että mistä pitäisin sun päällä mutten oo nähnyt (enkä oikein muittenkaan ihmisten päällä) niin tykkään tosi paljon kanssa sellaisista harmaista ns. puvun housuista, jotka on ihan hitusen verran kiiltävät, mutta kumminkin mattapintaiset. Ja tosi hyvin istuvina. Mä en tykkää kauheasti siitä, että vähän juhlavampana pukeutumisena käytetään sitä puvun takkia, vaan mun mielestä se voisi olla niin päin, että puvun housuja. Puvuista en pidä ja mun mielestä on hyvä mitä enemmän miehet niitä puvunkäyttöodotuksia rikkovat, koska se on aika tylsä vaate. Ja jos on pakko käyttää pukua, niin sitten mieluiten yksi ihan kunnon puku, joka istuu kuin hansikas, ehkä sellainen liivi kanssa siihen ja vähän jotain omaa twistiä. Eli mittatilauspuku ja harvalla sellaiseen on oikeesti varaa, joten mielummin ei pukua ollenkaan.
Mutta niistä housuista tykkään. En mustista, mutta harmaista. Ne ei vaan tosin sovi kaikille, koska jos sellainen perustyyppi pistää ne päälleen, niin se ei näytä miltään, mutta sulle ne sopisi ihan täydellisesti, koska sussa on tarpeeksi särmää, joka painottaa sitä. Sun hiukset esimerkiksi on ihan täydelliset sellaisten housujen kanssa. Ja sitten joku paita tuomaan arkisuutta siihen. Ihan täydellinen.
Niin mutta katsos kun mä olen niiden piirien nainen ja myös hyvätasoinen, niin ei ne pojat voi olettaa, että lankeisin niihin tosta vaan tai olisin niiden otettavana. Lankeen siihen kehen lankean ja jos se sattuisi olemaan se rosoinen rokkikukko, niin se on varmasti se kaupan kallein sitten. Mutten usko, että munkaltainen nainen lankeaa sellaiseen rokkikukkoon, jonka sanavarastoon kuuluu "muija"... :)
........
Enkä mä sitä niiden poikien kiinnostamattomuutta mitenkään hiero niiden naamaan. Oon niille kiltti ja kohtelias, mutta täysin viileä. Ainut hetki kun se voisi niillä ehkä vähän hieroontua naaman olisi se, jos vieressä olisi se ihana rokkikukko ja käsikädessä rakastuneina ja iloisina. Mutta silloinkin ne ajattelisi ehkä vaan, että se on hyvä jätkä ja siinä on aika paljon enemmän kuin heissä.
Miten niin ei haluttaisi yhteisiin juttuihin mukaan? Sehän on parasta ja etenkin silloin, jos se mies on sellainen jonka tyylikin on vaan aivan ihana, niin kai sitä nyt vähän haluaa esitellä vaikkei se mikään palkinto olekaan, mutta tuskin kukaan sille halulle voi mitään, kun on siitä miehestä ylpeä ja tosi rakastunut siihen. Juuri sellaisen miehen kanssa olisi niin täydellistä supista ja naureskella taidenäyttelyssä kahdestaan, koska se mies näyttää siltä, että siinä on sisältöä. Ja oikeesti mikä sen parempaa olisikaan kuin että se on ujo, koska silloin se ei ainakaan katoile seurustelemaan omien hyvänpäiväntuttujen kanssa, vaan tietää että se on varmasti lähellä ja saa viettää laatuaikaa ihan kiinni siinä ja sen kanssa jutellen ja muille kertoillen siitä ja sen jutuista. Ja mistäs tiedät vaikka ne kaveritkin olisi tosi sydämellisiä ujoja kohtaan... onhan ne sentään mun kavereita :)
Voihan se mies istua lähellä hiljaa ja hymähdellen kun siitä puhutaan, koska kukapa pystyisi olla puhumatta sellaisesta ihmisestä, johon on rakastunut. Ja sitten kun se sanoo jotain, niin kaikki kuuntelee ja antaa positiivisia ja tykkääviä eleitä, koska se mies on niin mielenkiintoinen tyyppi, että kaikki haluaa tutustua siihen.
Mutta harvoimpa sellaista miestä kohtaa, kun on niin niissä omissa piireissään. No, sellaista elämä on :)
Mä oon aina ajatellut, että jos miehen pitää pukeutumisellaan viestittää, että siinä on munaa, niin se kertoo lähinnä siitä, että siinä miehessä on sitä munaa, mutta aivan liian vähän, ja siks sitä pitää korostaa. Sitäpaitsi, mitä ihmeen väliä sillä on, jos miehessä ei ole munaa? Asiallisesti tässä maailmassa hommat hoidetaan, eikä munalla. Mun tausta vaikuttaa silleen et mä en ymmärrä mitään renttuilua naisten vuoksi. Mä arviostan vapaata, sivistynyttä yhteiskuntaa ja jotkin silmille hyppivät tosimiehet sais suksia kuuseen.
Mun ei olis pitänyt kysyä siltä, mitä sä mun päälle pukisit. Haavoituin. Huhhuh.. Voi kauhistus sentään.
Puvun housut on sellaset, et niissä se prässi estää niitä käyttämästä arjessa. Pakolaiset ja eläkeläiset käyttää, mutta se niille suotakoon.
Joo, ymmärrän, ettei tylsä selittäjä vetoa sielukkaaseen naiseen. Itsessäni on tylsyyttä, myönnän, mutta olen sinut sen kanssa. Se kuuluu temperamenttiini, enkä voi asiaa muuttaa. Mä olen muutenkin niin kaukana teidän muijien maailmasta, että se tylsyys tuskin on pahin ongelma.
Aika hyvin sä kuvaat suhtautumistasi miehiin. Ja et ole meidän porukoissa ainoa samalla asenteella. Musta se, on ihan hyvä asenne. Mitä sitä tosiasioita peittelemään. Mutta ajatteleppa, että ns. kaveripoika-osastoon kuuluva mies ei yleensä tajua sitä särmättömyytensä, tylsyytensä ja muun vaatimattomuutensa aiheuttamaa kiinnostuksen puutetta, vaan tällainen mies pitää itseään aivan huipputyyppinä, todellisena unelmamiehenä. Miehillä on taipumus katteettomaan itsetuntoon. En ymmärrä, miksi se piirre ärsyttää vain krhm, tietynlaisissa miehissä.
Kerro lisää siitä, mitä ajattelet sydämessäsi tavispojista. Tää on mielenkiintoista.
Mä en tarkoittanut sitä sellaisella stereotypiamaisella junttimaisella tavalla sitä ns. munaa. Koko sanakin on niin tyhmä, että laitoin siksi ylipäänsä sen ns.
Tarkoitin sellaista persoonaa, luovuutta ja kykyä olla eri mieltä. Jotakin ei-konservatiivista. Sellaisesta tahallisesta silmille hyppimistä en arvosta, vaan pidän sellaisesta miehestä, joka käyttäytyy hillitysti, koska teen itsekin niin. Mutta josta löytyy yllättävillä hetkillä ihan uudenlaista puolta ja jossa on jotain muutakin. En tykkää rentuista, kuten sanoin niin pidän sellaisesta kauniista kohtelusta ja sitä edellytän.
Mä olin vaan täysin rehellinen ja sitä varmaan halusit. Oon pahoillani, jos haavotuit. Ymmärrät varmaan silti sen, että pidän nimenomaan siitä sun tyylistä enkä halua sun olevan mitään muuta. Kunhan luettelin vaatekappaleita, jotka mun mielestä näyttävät kivoilta. En tarvitse ketään kulkemaan rinnalleni sellaisissa vaatteissa että se kelpaisi, vaan arvostan sitä ihmistä sellaisena kuin se on ja se on paljon ihanampaa että näkee sitä itseään niistä sen vaatteista ja voi vaikuttua, että kylläpä se on taas tyylikkään ja seksikkään näköinen.
En mäkään aio pukea sun vuoksi jakkupukua päälle, vaan pistän ihan vaan itsepäisyyttä toisenlaiset vaatteet ja sitten vasta voisit nähdä mut jakkupuvussa, jos olisit tosi kiltti. Siis jossain mielikuvitusmaailmassa, jossa leikitään hiekkalaatikoilla yhdessä. Enkä mäkään pitäisi siitä että ilmestyisit mun eteen mun valitsemissa vaatteissa, kun niin kovasti pidän sun omasta tyylistä. SINUSTA, en itselleni muokatusta sätkynukesta.
Pakolaisissa ja eläkeläisissä ei sitten oo mitään vikaa. Surullisia kohtaloita molemmissa ryhmissä ihan tarpeeksi varmasti.
Mä sanon rehellisesti jos multa kysytään, mutta ei sitä kysymistä tarvitse pelätä, koska aina voi käsitellä sitä haavoittumista ja tulla lopputulokseen, että ehkä se haavoittuminen onkin tarpeetonta, mutta on kiva kun tietää vastauksen silti.
Ja mä en muuten tarkoittanut sellaisia prässättyjä. En löytänyt nopeasti hyvää kuvaa ja noissakin on prässit, mutta tarkoitin jotain tuollaista http://i00.i.aliimg.com/wsphoto/v0/628363078/Sale-freeshipping-spring-summer-autumn-men-s-straight-suit-pants-casual-fashion-slim-british-style-trousers.jpg
Vaikka muuten tuo tyyli on ihan liian tylsä ja siisti. Parhaiten pukeutuva mies olet mun maailmassa jokatapauksessa, niin sun on ihan turha loukkaantua. Enhän mäkään loukkaannu, vaikka sanoisit haluavasi nähdä mut ties missä asuissa. Mä vaan tykkään tosi paljon sun jaloista ja mun mielestä tuollaiset housut toisi niitä myös ihanasti esiin. En mä niistä housuista itsessään tykkää, mutta ajatus niistä sun komeissa jaloissa on kiva.
Etkä saa anteeksi tuota muijittelua :) Saat vähintään pussata mun varpaita, että hellyn.
Ei mua haittaa, vaikka pyörisit niissä cittareissa, kunhan et jämähdä ihan kokonaan sellaiseksi muumioksi. En tykkäisi siitä. Mutta mun mielestä se et ole sinä. Sä oot muuttunut. Ennen et ollut tuollainen. Eikä se ole aikuiseksi kasvamista, vaan sun omia piirejä, että ehkä oot välillä vähän liian muumioituneessa seurassa ja se vaikuttaa suhun. Mutta mä tiedän kumminkin ettet oikeasti ole sellainen. Siis oon huomannut sen muumioitumisen kyllä ja aina joskus kaipaan sitä vanhaa sinua. Mutta toiset ihmiset muokkaa ja vaikuttaa eikä sille mitään voi.
Entä minkä vuoksi mä olen niin kaukana sun maailmoista? Mikä mun vika on? Ja vika siis. Kerro ihan suoraan, kun haluat kuitenkin. Eikä sitten mitään hempeilyjä, vaan ihan suoraan vaan. En ota pahalla.
Teissä muijissa on mielenkiintoista se naisen vaiston suoma kyky nähdä mitä miehessä on. Voitte pilkkoa miehen palasiksi, arvioida jokaista osa-aluetta ja antaa arvosanan. Ja kun useilta naisilta omaisista vihanaisiin tulee samansuuntaisia arvosanoja, niin sen on pakko pitää paikkansa. Joillakin osa-alueilla joutuu myöntämään täydellisen alamittaisuutensa ja joillakin osa-alueilla on kehitystä tapahtunut. Vaikuttaa siltä, että joitakin miehiä tämä naisten taipumus loukkaa ja pelottaa suuresti. Tietysti sellaisia miehiä, jotka ovat olevinaan jotain, mitä eivät ole. Meissä kaikissa miehissä, tuota noin, on sellaisia taipumuksia. Mutta erityisesti huvitti eräs yltiöporvarillinen mies, joka joutui työskentelemään punavihreiden naisten kanssa. Tällä miehellä oli konkreettista valtaa näihin naisiin, mutta naiset eivät pitäneet miehen persoonasta. Oli piinallista seurata loukatun miehen ja näiden beibien välistä sotaa. Kyllä tämä ihmisen sydämen rakkaudettomuus on jotain maagista, eeppistä suorastaan.
Oma muumioitumiseni johtuu aika pitkälti suunnattomasta stressistä ja väsymyksestä. Toisaalta olen joutunut painimaan vähän pomoni kanssa. Hän on sellainen persoona, että siinä pieni ihminen jää kakkoseksi.
Noi housut on kivat kyllä. Aavistuksen verran himmeämmät saisivat olla. En usko, että olen parhaiten pukeutuva mies jonka tunnet. Aikamoista legendaa heität nyt. Mun pukeutuminen on sittenkin aika kohtuullista. Tämän tiedät kyllä. :)
Kerro nyt jotain oikein rujoa ja ilkeää tavismiehistä. Sitten voin kertoa, jos maailmankuvassasi on jotain muuttumisen varaa.
Niin ja pakolaisissa ja eläkeläisissä ei todellakaan ole mitään vikaa. Siksi suon heille vekkihousut.
Muuten, voit ihan rauhassa myöntää että tunnet sukupuolista vetoa voimakkaan maskuliinisiin renttumiehiin. Ei se minua loukkaa. Olen itse vähän erilainen persoona, joskin suht. miehekäs varmaan joo, mutta persoonallisuuteni spektri poikkeaa jonkin verran pahimmista rentuista. Sä näet siinä mun taustan vaikutuksen. Et ihan salee olis koskaan uskonut, että mä olen tollanen. Myönnä pois vaan. :)
Sun ulkonäkö on tosi maskuliininen ja kyllä mä siihen tunnen vetoa, mutta mä en pidä huonosta käytöksestä, joten ne sisältäkin rentut ei vetoa. Ja tiedätkö, että se kyllä näkyy ulospäinkin, mitä siellä sisällä on. Sustakin. Se on yksi selkeä syy, miksi oon suhunkin niin tykästynyt, että se kyllä näkyi ulospäinkin ettet oo sellainen. Eleistä ja silmistä. Mä tykkään siitä yhdistelmästä.
Ja jos pitäisi valita jompikumpi, niin mä ottaisin sun luonteen, koska se on ihan yliverto. Ei tarvisi luopua siitä sun tyylitajustakaan, niin voisit ainakin mua pukea :D Oot niin tuleva shoppailukaveri :D No ei vaan. Mutta luonne sussa on ihana. Se tausta näkyy paljon, mutta se ei haittaa tippaakaan, koska se on yksi taso sua ja tekee susta vaan entistä rakastettavamman ja arvostan sua paljon. Mä en ihan yhtä paljon arvostusta voi sitä sun ulkokuorta kohtaan tuntea, kun synnyit komeana, niin se oli sillä selvä :) Ja vaikka väität että sun ulkonäkö parani jossain iässä, niin komea sä oot ollut ihan ensihetkestä lähtien, mutta se on sitten vaan lähtenyt kukoistukseen. Toki sitä arvostan, että pidät ulkonäöstäsi huolta, mutta eikö sekin oo ehkä luonnekysymys..
En todellakaan myönnä! :) Sä olet juuri sellainen kuin aina ajattelin ja toivoinkin. Paitsi miljoona kertaa parempi ja ihanampi. Oon yllättynyt kyllä, mutta siksi että ne kaikki ihanat piirteet mitkä näin ovat tosi paljon vahvempia ja ihanempia kuin ulospäin näkyi.
En usko olevani erityisen komea. Toisaalta mä en osaa sitä arvioida. Tiedän kyllä, että ihan pahimmasta päästä en ole, eli ehkä oon peruskomea. Sanoppa muuten naisena, että eikö ookkin suomimiehet aika hirvityksiä monesti ulkoisesti? Komeita urheilijapoikia on, mutta aika vähän. Korkeintaan neljäs-, viidesosa. Sen täytyy ahdistaa teitä naisia, että suomimies on niin ruma. Sanotte aina, ettei sillä ole väliä, mutta kyllä on. Niin kuin joku katkera mies sanoi, niin kyllä nainen näkee komeassa miehessä sen kauniin sisimmänkin helpommin.
Kauneus ja komeus on ihmiselle vaikeita asioita, koska ihminen haluaa että asiat ansaitaan. Ulkoinen viehättävyys antaa ihmiselle epäreilun edun. Elämä on erilaista monesti kuin muilla. Se synnyttää tällaisena seksin aikakautena suunnattoman katkeruuden niitä kohtaa, joille rakkaus ja seksi ovat varattuja. Tiedät itsekin sen viehättävänä naisena. Ne komeat ja remuavat rokkikukot viehättävät sinua. Tiedät, että se on itsekästä, mutta et välitä, koska kaikki ovat itsekkäitä. Tiedät että ilman sitä viehättävyyttä et haluaisi komeaa renttua. Tiedät, että tavispoika on kiva, mutta koska hän ei ole komean sydämesi pysyy kylmänä. Mieskin tietää sen ja siksi välillänne on välinpitämättömyyden hyytävä muuri. Se, joka tekee maailmastamme niin kauhean.
En nyt syyllistä sinua. Et saa ottaa mitään näitä juttuja henkilökohtaisesti, koska niitä ei ole tarkoitettu sellaiseksi.
Mun mielestä olet erityisen komea ja se on ihan selvää. Eikä se ole vain mun mielipide, vaan uskon ihan kenen tahansa allekirjoittavan sen. Ihan samalla tavalla mä voin sanoa etten koe itseäni viehättäväksi, mutta sitä voi olla vähän vaikea arvioidakin täältä oman nahkansa sisältä, kun ei itseään näe. Itse itseään joutuu katselemaan hyvin vähän, joten muut ihmiset on parempia arvioitsijoita niissä jutuissa.
Mun mielestä suomalaiset miehet on ihan komeita ja kivannäköisiä, vaikkakin niillä suurimmalla osalla on se tyyli vähän hakusessa :) Mutta ihan kivoja ovat. Mä oon ihan iloinen, että asun Suomessa. Toki siis jotkut latinonaiset on ehkä ihanimpia mitä maa päällään kantaa ja miehet ihan ok kanssa, mutta mä tykkään suomalaisista miehistä tosi paljon. Kuten sanoin, on se oma kohta sydämessä. Mutta suomalaiset naiset ei mun mielestä oo ihan kauhean ihania, itse tykkään niistä latinonaisista, että ovat tosi nättejä.
Luulen, että sulla ja mulla molemmilla on ahdistusta niistä meidän ulkokuorista. On vaikea uskoa, että kukaan joka hyväksyy nyt olisi hyväksynyt joskus silloin lapsena kun sitä kipeimmin kaipasi. Ja siksi kaikki se hyväksyntä tuntuu roskalta. Mulla on ihan sama. Mä olisin halunnut tuntea sut lapsena. Haluaisin sitä enemmän kuin mitään muuta. Olisin halunnut, että me oltaisi oltu kavereita ja sä olisit ollut mulle rakas enkä olisi antanut minkään tulla meidän väliin tai satuttaa sua.
Mä tiedän kyllä ihan komeitakin miehiä ja meidän välillä on silti se välinpitämättömyyden muuri. Mutta se johtuu siitä, että mun sydän jäi sille ensirakkaudelle. Eikä mitenkään vahingossa, vaan syystä. Oonko mä itsekäs, jos rakastan edelleen sitä poikaa, jota mun sydän rakasti ensimmäisestä silmäyksestä asti ja silloin kun se ei vielä tiennyt mitä rakkaus edes on? Usko pois, oon yrittänyt olla rakastamatta. Muttei sitä voi rikkoa, minkä maailma on tarkoittanut.
Joo, tässä on nyt joku juttu, mikä närästää. Sun täytyy ymmärtää, että mä olen ollut paljon mamujen kanssa tekemisissä ja mulla on ollut mamu-kavereita. Esim. joskus nuorempana, siis teininä mulla oli oikein lämpimät välit yhden puoliksi venäläisen tytön kanssa. Pidän mamuista. Poikkeus ovat ne, jotka pöllivät lompakkoni. Oikeastaan, mamutaustaiset tytöt on jotenkin aina tykänny musta ja tunne on ollut molemminpuolinen. Sä olet jostain kehittäny käsityksen, että olen melkeinpä kunnon rasisti. En ymmärrä ollenkaan, mistä on kyse, milloin se on tapahtunut. Mä en myöskään osaa ymmärtää, että mikä vika realismissa on tän asian suhteen. Otappa nyt huomioon, että mä olen kasvanut täällä. Mun suhtautumistapa mamuihin on luonteva, eli ei yhtä ihannoiva kuin sulla, koska mä olen täältä kotoisin. Nyt mä isken vähän vyön alle, mutta mun täytyy se tehdä.
Nyt myönnän, että mua loukkaa pahasti tää asia. Olen kasvanut kansainvälisessä ilmapiirissä, olen aina saanut mamuihin hyvän yhteyden, mutta sitten tulet sinä, nuori suomalainen nainen vakuuttuneena siitä, että olen rasisti ja että et voisi tehdä lapsia mun kanssa (sitäkin on siis mietitty), koska olen rasisti. Se on ihan sama kun menisit jonkun randomin luokse kadulla, ja sanoisit sille, että sun kaa en tekis lapsia, koska oot köyhä. Käsittämätön kuvio. Ekaa kertaa sun kanssa mulla on tunne, että mä en tajua mistään mitään. Koita nyt ymmärtää, että mä olen suurkaupungin kasvatti. Saat suuttua, mutta mä tiedän tästä asiasta enemmän.
Voi tietysti olla, että et pidä suomalaisista miehistä. Ei sun sitä mulle tarvii myöntää. Ja mä en ole mikään pahaoloinen mies, joka tarvii naisten huolenpitoa. Nää jutut liittyy siihen, mitä mä olen. Ne liittyy mun maailmaan ja ne tarvii hoitoa siellä.
Jos sä nyt vaikka avaisit vähän tota rasismi-juttua, koska sä häpäiset mua täällä erittäin ylimielisellä asenteella. Siis ootko sä ihan oikeesti HC-feministi? Jos olet, niin onhan tää aika...vaikee tsydeemi.
Rakastat vielä jotain lapsuuden ensirakkautta? Mä muistan just ja just sen nimen ja miltä se näytti. Olin silloin 7 v. Oot sä kyllä uskollinen luonne, ei voi muuta sanoa. Kyllä sä varmaan jollain tasolla tajuat, että oot kaunis nainen. Naisista muuten tosi harva on ulkonäköönsä tyytyväinen.
Mä muistan lapsuudesta vieläkin ne kaikki tytöt, joiden kaa oltiin hyvii kavereit. Jotenkln hassua, mutta ne oli just sellaisia emotionaalisia ja fiksuja kuin sä.
Ne aurinkoiset kesät, se parempi maailma ja se viaton luottamus ja sympatia, kipinä. Joku kumma yhteys...Muistan vieläkin yhden tytön kauniin hymyn. Se oli niin fiksu tyttö ja terävä, aito ja valoisa. Olin silloin 7 v. Onhan se kaunista. Yks niistä kirjoitti mulle feisbuukkiin yv:n, jossa se kerto ajatelleensa usein mua. Oltiin kavereita 5-7 vuotiaina. Eikö oo mielettömän kaunista? :)
Miten mä tuota asiaa avaisin? Vaikka en olekaan suurkaupungin kasvatti, niin mun elämänkokemukset on sellaiset, että tunsin lapsena tummaihoisen pojan, joka oli vähän ylipainoinen ja kaikki kiusasi sitä aina. Se oli ihan suomalainen. Ne haukkui sitä ja töni ja potki. Mä pussasin sitä, jotta sillä olisi parempi mieli. Se on toinen niistä kahdesta pojasta, jota oon muuten koskaan pussannut edes. Kävin niillä joskus ja keinumaissa koulun pihalla sen kanssa, mutta kavereita oltiin vaan ja molemmat tiedettiin, että oltiin kummatkin ihastuneita muihin ihmiseen. Se tykkäsi mun kavereista, jotka kiusasi sitä.
Siitä kasvoi tosi ahdistuneen ja tuskaisen oloinen aikuinen, mutta mulle se on aina ollut kiva ja kohtelias, vaikka muille tytöille ei olekaan. Siitä kasvoi myös komea. Mä en oo koskaan ollut ihastunut siihen enkä oo nytkään, mutta surullinen siitä kohtelusta ja siitä että maailma oli sellainen ja haavoitti sitä.
Vaikea itse analysoida, mutta kai tuo kokemus on siellä taustalla ja syy miksi koen tosi epäreiluksi kaikenlaisen haukkumisen ja otan ehkä aika herkästikin nokkiini sellaisesta. Mun mielestä sä haukuit vähän liikaa enkä sellaisesta tykkäisi. Kiva kuitenkin, että selvensit. Voisit silti sanoa mun mielestä niin, että "en tykkää niistä tyypeistä, jotka vei mun lompakon" eikä että "en tykkää niistä mamuista jotka vei mun lompakon". Kyllä sä sen tiedät, että noilla pienillä jutuilla on merkitystä.
Ja okei, jos pystyt hyväksymään maahanmuuttajia etkä suureen ääneen hauku niitä, niin voisin seurustella sun kanssa, mutta en edelleenkään tekisi sun kanssa lapsia, jos ei ne rivien välissä olevat vivahteetkin olisi kaikkia ihmisiä kunnioittavia. Sori nyt, mutta oon siitä aika tarkka, koska mun mielestä lapsella on oikeus kasvaa positiivisessa ja kunnioittavassa ympäristössä. Mun mielestä mulla on oikeus vaatia sitä, koska mä kunnioitan sua koko sydämestäni. Mutta on se kuilu nyt jonkinmoinen tuon asian kanssa.
Mä uskon, että sä oot fiksu ja ymmärrät, että sellaiset rivien välissä olevat negatiivisuudet loukkaa niitä ihmisiä, jotka saa aina kuulla sitä.
Ja mä en tarkoittanut kertoa sulle siitä tummaihoisesta pojasta tehdäkseni sua mustasukkaiseksi, vaan siksi että sä tuut mulle joskus siitä mieleen. Se olisit voinut olla sinäkin. Paitsi silloin ehkä oltaisiin oltu toisiimme ihastuneita eikä muihin. Niin mun mielestä sun nimenomaan pitäisi nää jutut ymmärtää ettei ihmisiä saa kohdella niin.
Mä en ihannoi maahanmuuttajia, vaan inhoan sellaisia ihmisiä jotka haukkuvat ja lyttäävät toisia, niin sitten tunnen tarvetta mennä haukutun puolelle. Mutta en missään nimessä suomalaista miestä vastaan. En ikinä vastaan, koska suomalaiset miehet on mun sydämessä. Mä en ole tippaakaan feministi. Oon joskus sanonut, että olisin mielummin sovinisti, koska mun mielestä maailma on parempi paikka silloin, kun ihmiset yrittävät pitää muiden kuin itsensä puolta. Silloin ihmisistä ehkä tuntuisi rakastetulta ja hyväksytyltä. Mä yritän aina pitää miesten puolta ja olla miehille hellä, vaikka jonkun verran vaadinkin.
Ja entä sitten jos olisin HC-feministi? :D Mistä oikein revit noi... Tekisitkö itse silloin mun kanssa lapsia, vai sekö se kynnyskysymys olisi? Voin sitten kiusallanikin esittää hetken sellaista. No ei vaan.
Niin tai sitten se ensirakkaus oli aika rakastettavaa sorttia :) Niin kuin ehkä itsestäsi ja tuosta nätistä facebookviestistä huomaat :) Tosi söpöä. Se mun ensirakkaus alkoi kun olin 14. Lapsi vielä kuitenkin ja ne tunteet säikäytti mua paljon, kun en ollut sellaista kokenut.
En mä peiliin katsoessani itseäni mitenkään kauniina pidä, mutta ehkä joskus muiden ihmisten seurassa niiden eleistä huomaa että ne ehkä pitää. Mutten mä näe peilissä mitään erikoista, vähän epäsymmetrisen naaman vaan. Muttei se mitenkään haittaa mua. Oon mitä oon ja enempää en voi olla. Ja mua varmaan jonkinverran kaunistaa se, että valkkaan vaatteet huolella ja laitan hiukset ja kevyen meikin joka päivä, niin ehkä se huoliteltu ulkonäkö jotenkin viehättää ihmisiä sitten.
Hassua, että kirjoitit nuo jutut, kun mä mietin samaan aikaan sitä, miten se poika olisit voinut olla sinä ja miten sä tuut mulle jotenkin siitä mieleen. Oon joskus miettinyt, että jäiköhän sydän jotenkin niihin ihmisiin eri tavalla, koska se tiesi ja tunsi, että sä oot olemassa. Tulevaisuushan ei tapahdu jossain kaukana tulevaisuudessa, vaan samaan aikaan kuin menneisyys ja tämä hetki. Siis ihan noin fysiikan mukaan. Ehkä me oltiin jotenkin toistemme sydämissä silloinkin vaikkei tunnetukaan. Mun on pakko myöntää kyllä, että jokin odottamisen, hukkaamisen ja tyhjyyden tunne maailmasta on sun kohtaamisen myötä kadonnut. Joten kiitos siitä.
Tää menee korniksi ja sä et tätä usko, mutta mä tutustuin ala-asteella yhteen poikaan, joka oli puoliksi afrikkalainen ja puoliksi suomalainen. Mä menin sen puolelle, koska kaikki kiusas sitä. Joo, uskottava tarina, mutta mä oon kuule ollut lutunen ja viaton pojankossi. Sellainen herkkä ja vääryyttä vihaava. Täällä päin, missä asun, mamut haukkuu aina toisiaan rasistisin nimityksin. Se on koomista. Itse en vahingossakaan hauku ketään rasistisesti, koska mä tiedän mitä oikea syrjintä on. Eli aivan oikeassa olet.
No, me nyt ei tavoiteta toisiamme tässä asiassa.
Uskoiskohan tuota :) No hassuja sattumia on niin paljon, että voin uskoakin. Kyllä mä sen tiedän, että oot ollut viaton poika. Viattomista viattomin. Tiedän sen. Oot vieläkin siellä sisälläsi se sama poika, vaikka paljon on maailma kovettanut ja raskaita asioita ollut. Sä oot silti se sama poika edelleen. Ehkä me ei kuitenkaan olla näissä asioissa tavoittamattoman kaukana, tiedä häntä. Mutta hyvää yötä kumminkin, meen nyt iltapuuhille :)
Joo, kyllä se ihan tosi tarina oli. Kerran menin yhteen paikkaan sitten lukioikäisenä ja tapasin sen pojan äitinsä kanssa siellä. Menin juttelemaan ja tutustuttiin uudestaan ja löydettiin hyvä ystävyys. Mutta sitten huumeet vei sen. Se ei ollut sun maailmankuvasta kovinkaan kaukana. Näätsä miten vastakohdat vetää toisiaan puoleensa? Sä oot ollu tänään jotenkin aseistariisuvan herkkä. Mä en tiedä enää missä mennään, mutta onko sillä niin väliäkään. Yhden jutun sanon, sun käsitys musta on vinoutunut vähän ja se johtuu tän stoorin aikaisemmista käänteistä. Mä veikkaan, että kun sä joskus tuomitsit mut ja mä vastasin takaisin niin kuin vain mä voin loukattuna vastata, niin mä haavoitin sua jotenkin pahasti. Muuta selitystä en keksi. Ja hyvää yötä. Mä lähden iltauinnille. Musta tuntuu, että me sittenkin löydetään joku yhteys. Hatara, mutta kuitenkin. Tie rauhaan. :)
Koskettava juttu se. Ehkä mä uskon, että sä sisimmässäsi tiedät ettei ketään saa syrjiä, vaikka kirjoititkin aiemmin sellaisen viestin, joka nähtävästi poistettiin... :D Tosin munkin kiltti viesti poistettiin, niin en oo ihan vakuuttunut sensuurista.
Joo.. Osaat nähdä, mistä johtuu. Kyllä mä haavotuin tosi pahasti silloin. Mutta tiedän ettei se ollut sun vika ja oon kyllä yrittänyt antaa sulle anteeksi ihan kaiken. Ja oonkin mielestäni onnistunut siinä. Kun en vaan tykkää olla kellekään vihainen enkä eteenkään sulle. Sussa on jotain sellaista, ettei sulle voi olla vihainen. Vaikka se vähän sellaista vinoumaa ja vaikeutta varmaan edelleen aiheuttaa vähän, niin enemmän mua raastaa se miten itse käyttäydyin sua kohtaan silloin. Sä olit niin kauhean kiltti ja ihana ollut vielä juuri niihin aikoihin, mutta mä muutuin ihan sokeeksi kaikelle ja näin vain torjuntaa. En tajua miten menin sellaiseksi, koska mä en oo sellainen. Sanoin sulle pahimmat sanat mitä ikinä pystyin keksimään, kun ajattelin ettet välitä kuitenkaan, niin ei ne satuta. En vaan tajunnut kuinka paljon ne satutti. En itseasiassa tajunnut sitä hetkeen. Musta tuntuu että oon tajunnut sen todellisen sattumismäärän vasta tänä vuonna. Se on tosi tuskainen asia mun sisällä ja yritän jotenkin selvitä sen kanssa ettei se olisi pelkkää syyllisyyttä, surua ja halua ruoskia itseä. Ne kaikki asiat, että täräytän sulle liian suoraan asioita joskus johtuu siitä, että mulle tulee se tuska siitä mitä sanoin, koska en oikeasti tarkoittanut siitä sanaakaan. Sanoin vaan ne kaikkein pahimmat sanat, jotka keksin. Mulle nousee kyyneleet silmiin ja tekisin mitä vain, että näkisit ettei ne sanat olleet totta.
Mä haluaisin niin paljon pyytää sulta sitä kaikkea anteeksi mutten osaa. Ne sanat jumittuu johonkin ja kyyneleet nousee silmiin ja jään vaan istumaan hiljaa. En vaan osaa kirjoittaa. Ja mua pelottaa puhua siitä, koska en oo antanut sitä itselleni anteeksi, niin ajattelen ettet säkään voi koskaan antaa anteeksi. Pelkään sua vähän siitä puhuessa. Anteeksi etten osaa puhua siitä. Se on näillä näytöllä olevilla kirjaimilla liian vaikeaa, en osaa. Mutta tiedä aina se, että halusin pyytää sitä anteeksi. Olisin halauksessa tuntenut pahaa mieltä ja puristanut sua tiukemmin, kun kyyneleet yrittäisi nousta silmiin ja kun olisit katsonut mikä on, niin olisin sanonut anteeksi ja kertonut kaiken syyn, vaikka kyyneleet valuisi koko ajan ja sanat tarttuisi kurkkuun.
Yritän kumminkin olla vahva ja kantaa vastuun. Sun ei tarvitse luottaa muhun jos et pysty ja haluan antaa sulle asioita, että susta tuntuisi siltä, että voit satuttaa mua. En pelkää, koska tiedän että se on sun oikeus, mutta tiedän myös että olet kiltti ja ihana ihminen.
Kyllä muhun sattui pahasti, oot oikeassa. Mä näen ajatuksissa sen haavan menevän vinottain koko mahan läpi, yläreunasta alareunaan ja niin syvältä kuin voi. Mutta se on arpeutunut ja parantunut. Se arpi on iso ja rujo, mutta se ei haittaa mua. Kun näen sen, en ajattele sitä sen syntymistä, vaan sitä, että niinkin paha haava voi parantua. Ja se on sun jälki. En haluaisi ikinä itsestäni mitään pois, joka muistuttaa susta. Ja mä muistan kaiken hyvällä, en pahalla. Sulla oli oikeus satuttaa. Säkin oot yrittänyt antaa mulle anteeksi ja se on kauneinta, mitä kukaan on koskaan yrittänyt tehdä mulle. Sä pyrit aina hyvään.
En mä tutustunut siihen poikaan siksi, että olisin halunnut jotenkin olla suvaitseva, vaan siksi, että mä halusin ystävystyä sen kanssa uudestaan, kun oltiin vanhoja kavereita. Ei ihonväri ole mikään tärkeä asia.
Muistatko yhtään, että milloin toi kaikki tarkalleen tapahtui, mistä kerroit? Mä en enää tarkkaan muista. Vuodet menee sekaisin. 2008?
Mä en tiedä, voisinko mä uskoa todeksi tota, mitä kerroit. Siis olenko mä satuttanut sua niin paljon? Ettet vaan nyt keksi tuota, tai liioittele.
Kiva kun sä kerroit mulle tuon. Oot ollut sille pojalle kiltti ja se on varmasti arvostanut sitä, koska kaikki ihmiset ei ole samanlaisia. Mullekin se on tärkeä asia ja tekee iloiseksi, että teit niin.
Se oli keväällä 2008. Joko maaliskuun loppua tai huhtikuun alkua. Mun on niin vaikea sanoa siitä mitään, kun ne sanat tarttuu kurkkuun. Muhun sattui tosi paljon 2009. Ajattelin etten selviä siitä. Olin oikeastaan ihan varma etten selviä siitä koskaan. Makasin vaan sängyssä ja itkin ja tunsin itseni irralliseksi itsestäni. Se pahanolon ja katkeruuden vellominen oli pahinta. Mä en tiedä olisinko ikinä selvinnyt siitä ilman sitä sun ystävää. Luulen että se auttoi meitä molempia. Se sai jotenkin mulla sen olon purkautumaan sisältä ja se katkeruus hävisi, vaikka paha olo jäikin. Sitten monen vuoden aikana se on hiljalleen hellittänyt ja nyt musta tuntuu siltä, että se on hellittänyt kunnolla. Ne asiat, mitä sä oot kertonut on vaan saanut mut rakastamaan sua ihan koko sydämestäni enkä ikinä voisi tuntea sua kohtaan mitään pahaa. Sellaisia ihan pieniä asioita on vielä, että saatan tuntea torjunnasta loukkaantumista aika syvästi, mutta pääsen nykyään sen yli, kun vaan ajattelen kuinka ihana ihminen olet ja kuinka paljon kaikkea epäreilua oot kokenut, niin mä en halua olla loukkaantunut enkä tuntea mitään pahaa, vaan olla hellä ja rakastaa sua. Sen takia ne mun omat sanat on varmaan alkaneet myös raastaa pahemmin, kun oon tajunnut miten ne sua satutti.
En osaa sanoa mitään. En yhtään mitään. Ei tää ole mahdollista. Missä toi kaikki tapahtui ja mitkä mun sanat niin pahasti loukkasi?
lääkäri.
En mäkään osaa sanoa mitään.. täällä. Mua haavoitti kaikkein pahinten se tunne, että sä katoat ja menetin sut. Se tuntui sellaiselta pistolta omiin unelmiin, mitä olisin halunnut sun kanssa ja samalla menetin sut. Mä tiedän, että ehkä sustakin tuntui samalta joskus. Mä en enää edes muista niitä sanoja, koska se tuntui niin kuollettavan pahalta, että menetin sut. Kyllä ne sanatkin sattui, mutta eniten niissäkin sattui ne jotka kertoi että menetin sut. Sellaiset kun sanoit ettet valinnut mua. Se sattuminen oli sellainen vellova tuska sun menettämisestä ja tuntui että lähdit sillä tavalla, että käänsit puukkoa haavassa. Tiedän ettet ehkä arvanut kuinka se sattuu ja olin satuttanut sua. Mutta se oli se mikä sen ison haavan teki. Ja musta tuntui koko ajan ettei mulla olisi oikeutta oli surullinen. Niin ne kaikki sellaiset asiat, joilla ehkä halusit pyyhkiä mut pois myös loukkasivat. Sen takia se sun ystävä auttoi niin paljon, koska mä sain oikeutuksen sille, että muhun sattuu. Joku näki sen, että mun sydän murtuu, koska rakastin sua.
Mä oon niin pahoillani siitä kaikesta mitä tapahtui. Mulla on yksi tosi musta kohta elämässä ja se on se, kun sua loukkasin. Se tuntuu ajatuksissa mustalta, ihan kaikki siihen aikaan. En osaa sanoa tarpeeksi. Mä toivon, että sä voisit jotenkin nähdä sen, että se raastaa mua, että satutin...
Kuka tää mun ystävä oli?
Se joka kirjoitti jotakin. Ei se muuta tehnyt kuin kirjoitti ja antoi tunnelman niille. Se asia auttoi mua saamaan ne tunteet ulos. Kerran se käveli mut kiinni, kun törmäsin siihen jossain missä säkin olit, siis ehkä 2007 tai jotain, mutta säikähdin ja juoksin karkuun. Se oikeesti välittää susta. Se ajatus lohdutti mua joskus, että ehkä se osaa korjata sun sisältä asioita, koska se tuntee sut ja ehkä se osaa sanoa ne niin, että suhun ei satu ja ne asiat on hyvin. Mä pidän siitä sun ystävästä siksi, että mä näen että se välittää susta tositosi paljon. En mitenkään muuten pidä, jos sitä joskus mietit. Ja oon ihan iloinen ettei se oo nyt meidän asioissa mitenkään välikätenä, koska on paljon kivempi kun nää asiat on vaan sun ja mun välisiä.
Piäpä tunkkis senkin sontiainen...
Paljon opettamista olisi kyllä vielä.
Menikö oppi perille siten, ettet toista enää samaa virhettä, jäädäksesi kiinni? Siitäkö kiität? Joku saattaa edelleen nähdä, näkymättömine verhojen taakse, osata lukea signaaleja näistä selvemmistä merkeistä huolimatta, jotka kenties osaat peittää jatkossa. Ehkä saman naisen vaistoa et pääse enää koskaan testaamaan, tuottaako se sinulle tyydytystä?
Sitä se tarkottaa. Todennäköisesti yrittää "jalostaa" itseään näillä opeilla saadakseen kusetettua toisia yhä paremmin ja hankkimaan mielihyvää itselleen toisten kustannuksella. Narsistiset ajatukset.
Sittenhän meitä on kaksi.
Rauhoitutaanpas nytten.
Hän se aina saa minut nauramaan, kun samaan aikaan koko muu maailma mua vituttaa. Samoin sait sinä, ap.
Jaahas. Vihassa kyllä löytyy. No en ole ylpeä kaikista kirjoituksistani. Toden totta, ne on olleet täynnä suunnatonta ja mittaamatonta vihaa. Myös samalla tapaa rakkauttakin. Älä sitä unohda.
"En tiedä tästä asiasta oikeastaan paljonkaan"
Heitän vihaisesti löylyä!
:D onks hyvät löylyt, onks sulla saunakaverii?
EI! :(
Mä tuun sun kaveriksi muru :)
En oo kauneuvesta palkittu, mutta ee oo rummuuvestakaa sakotettu..hihhih! ; )
Siinä sitä lukemista taas riittää.
Ihmettelenpä vain, miten ap.:llä voi olla ketään vihanaista. Vaikuttaa niin suloiselta mieheltä. ;)
Ap.:tä on selvästi jäänyt vaivaamaan, jonkun naisen kommentti pukeutumisen tyylilajeihin iittyen? Juuri tämän naisen mielipide on ollut tärkeä ;)
Itse ostan vaatteita milloin mistäkin kirpputoreilta ja miten milloinkin huvittaa. Jos näyttää hyvältä, niin ostan. Vaatteita on paljon, tyylistä en tiedä, mutta vaihtelu
virkistää pukeutumisessakin.
Ap taitaa keskustella ihan itsensä kanssa. Katsokaapa viestien lähetysaikoja. No onhan sekin harrastus.
Kerjää sääliä ja on paljastanut vahingossa paljon itsestään.
Vahingossako? Ei. Täysin harkitusti tekee ja eihän tuossa mitään tai ketään paljastu :D
Häijyytesi on opettanut minulle paljon. En tiennyt ennen, että ihminen voi olla noin sairas
Oletkohan nyt ottanut jotain vähän liian henkilökohtaisesti ja mielikuvitus on tehnyt tepposet...virtuaalitodellisuus on aina kyseenalainen. Tekee hyvää elää myös normaalia elämää.Itsekin rannalla näitä lueskelen ja nautin upeasta säästä.
Ei tuokaan viesti ollut sulle....Hän ei varmaan ole edes täällä
en ole netissä rannalla enkä missään muulla. kotona vain. Meitä ihmisiä monenlaisia.
Syytätkö minua siitä, että olet nähnyt saman kuin minäkin ja tajuat kaiken? Totuus on totuus.
Jos tarkoitat minua, en ikinä tuomitsisi sinua. Ihailen luovuuttasi ja tarkkanäköisyyttäsi...toinen asia on sitten se, että tarkoititko minua. Tunnistin kyllä.
Syytän sinua, että käytät ihmisiä pelinappuloina. Minulle yks ja sama. Mun elämä ei tähän kaadu.
Taas näitä muodin paris kaiken aikansa viettävii homostelijoit, ette sit työllistyny joo. Tunnistin kyl entisii luokkalaisii vuodelt kypärä ja miekka. Vieläki samat jutut, keksikää parempii ;)
joo..o mut sisällä tietokoneella 24/7 ei oo hyvä juttu. Pitää lähtee välillä ulos ja nähdä muitakin ihmisiä vaikka sitten rannalle.
Pahimmat puolesi: olet harvinaisen pitkävihainen, et anna hevin anteeksi, et jousta, loukkaannut pienestäkin itseesi kohdistuvasta arvostelusta, sinun pitää saada olla aina oikeassa, olet pelkuri/raukkis (pelkäät liian monia asioita punkeista korkeisiin paikkoihin), olet synkkyyteen taipuvainen.
Parhaat puolesi: olet halutessasi hauska, keskusteleva, luotettava (hoidat raha-asiasi yms. velvollisuudet täysin moitteetta), olet utelias (haluat matkustella ja kokea uutta), olet söde ja musikaalinen.
Mikä ihmeen totuus? Absoluuttista ei ole tai menee uskonnon puolelle
Ihan hyvä analyysi Ap.:stä munkin mielestä :)
Ne pitkävihaisuudet ja anteeksiannon vaikeudet johtuu mun mielstä siitä, että se on kokenut niin epäreiluja asioita, että kaikki muukin jää kalvamaan sinne samaan haavaan. Se ei oo sen luonteenpiirre, vaan elämän aikaansaama asia. Ap:n luonne on mun mielestä oikeesti syvältä sisimmästään anteeksiantava ja sen näkee siitä, että se yrittää jatkuvasti käsitellä asioita. Näen paljon sitä halua antaa anteeksi, vaikka se ei pysty aina siihen. Joten tosi positiivinen ihminen siellä kaiken alla. Kyllä mustakin tuntuu samalta kuin Ap:stä kun mietin sen elämää, niin ihan jokainen sen kohtaama paha asia tuntuu niin epäreilulta, että se vaan sattuu. Munkin on vaikea ajatella antavani anteeksi niille jotka häntä satuttaa, vaikkei se satuttaminen edes osu suoraan muhun. Se epäreiluus on niin pahaa. Mutta Ap on tosi positiivinen siellä sisällään ja se näkyy. Ehkä joskus se pääsee vielä enemmän esiin.
Punkit on kyllä inhottavia! :D Mieti kun sen kiertää ihosta pois ja se heiluttelee vielä jalkojaan... Kuka nyt ei pelkäisi sellaista ihan tajuttomasti :D Ja korkeet paikat....
Ap on sitäpaitsi monesti oikeassa. Se on fiksu ja sillä on tarkka vaisto. Sen mielipiteitä kannattaa kuunnella. Joskus se vaan vähän turhan nopeasti ehkä tuomitsee, mutta mun mielestä se osaa keskustella ja osaa nähdä sen keskustelun kautta että se oli ehkä turhaa. Siitä keskustelevuudesta pidän tosi paljon. Asiat pitääkin selvittää perinpohjin.
On se tosi ihana ihminen :) Paljon positiivisia puolia ja kaikki vähän negatiiviset puoletkin on sellaisia, että niiden alta loistaa suunnattomasti positiivisuutta. Joten on ihana :)
mutten kotia haluais