Elämän- & Kuolemanpelko

Mitä täällä enää teen?

En ole tarpeeksi hyvä kenellekään.
24 vuotta täällä ollut, pelkkää tuskaa koko elämä.
Ei ketään, ketä kutsua ystäväksi.
Ei ketään, ketä soittaisi.

En ole ihminen. Olen liian ruma ollakseni ihminen.
Ne katseet kaupungilla pureutuvat lävitseni.
Kuulen kuiskaukset, naurun.
Pidätän kyyneliä, poistun.

Missään en ole katseilta turvassa.
Ei ole yhtään päivää, jolloin saisin olla rauhassa.

"Kattokaa mikä läski, kunnon norsu, ei toi ees oo enää ihminen".
En ole ihminen. En ole sen arvoinen.

En jaksa jatkaa. Mietin hetken.
Kuolema. Se houkuttelee, mutta pelottaa.

Pelkään kuolemaa, mutta pelkään myös elää.
En tiedä mitä tekisin. En halua kumpaakaan.
En kuolla, enkä elää.

Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä?
Haluan ystäviä, mutta kukaan ei halua minua ystäväkseen.
Haluan olla kaunis, haluan kelvata, haluan kulkea kadulla ilman,
että saan osakseni halveksuntaa.

En halua elää tässä maailmassa.
Pitäisikö alkaa käyttämään aineita, että voin irtautua kaikesta tästä
paskasta, mutta samalla olla hengissä?
4141
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

vois olla monen ihmisen päiväkirjasta tuo teksti...
paskaahan tää elämä on, mut eletään nyt ihan vaan sen kiusaksi, tokas joskus yks luokkakaveri :)

Äänestä

Itsemurha on syntiä ja sitä ei saa tehdä. Jumala on voimallinen kääntämään elämäsi suunnan. Oletko koskaan käynyt Hellutaiseurakunnassa, itse sain hyviä ja todellisia ystäväsiä joistakin uskovaisista.

T:uskis

Äänestä

Onhan paljo tehtävissä ulkomuodollekin, jos on ylipainoa, niin nykyään on uusia laihtumistapoja, esim. pätkäpaasto, joka siis on normaaia syömistä, sitten jokin aika syödään vähemmän tai paastotaan, 8/16 , mm. tarkoittaa, että on 8 tuntia normiruoka, sitten paastotaan 16 .

Äänestä

Kommentoi aloitusta


IkuisestiYksin? kirjoitti:

Mitä täällä enää teen?

En ole tarpeeksi hyvä kenellekään.
24 vuotta täällä ollut, pelkkää tuskaa koko elämä.
Ei ketään, ketä kutsua ystäväksi.
Ei ketään, ketä soittaisi.

En ole ihminen. Olen liian ruma ollakseni ihminen.
Ne katseet kaupungilla pureutuvat lävitseni.
Kuulen kuiskaukset, naurun.
Pidätän kyyneliä, poistun.

Missään en ole katseilta turvassa.
Ei ole yhtään päivää, jolloin saisin olla rauhassa.

"Kattokaa mikä läski, kunnon norsu, ei toi ees oo enää ihminen".
En ole ihminen. En ole sen arvoinen.

En jaksa jatkaa. Mietin hetken.
Kuolema. Se houkuttelee, mutta pelottaa.

Pelkään kuolemaa, mutta pelkään myös elää.
En tiedä mitä tekisin. En halua kumpaakaan.
En kuolla, enkä elää.

Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä?
Haluan ystäviä, mutta kukaan ei halua minua ystäväkseen.
Haluan olla kaunis, haluan kelvata, haluan kulkea kadulla ilman,
että saan osakseni halveksuntaa.

En halua elää tässä maailmassa.
Pitäisikö alkaa käyttämään aineita, että voin irtautua kaikesta tästä
paskasta, mutta samalla olla hengissä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu