Onko muita kohtalotovereita, joiden mielestä lauantai iltaisin yksinäisyys korostuu?
Mielestäni arkenä yksinäisyys ei niin korostu, mutta näin lauantai iltana korostuu.
Mielestäni arkenä yksinäisyys ei niin korostu, mutta näin lauantai iltana korostuu.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kyllähän se luonnollisesti korostuu, kun tietää että muut tekevät lauantaisin aina jotain yhdessä. Minullekin tulee usein viikonloppuisin tunne, että pitäisi olla jossain muualla kuin yksin kotona.
mulla on onneksi melkein aina viikonloput töitä, niin se tunne jää pois... Nyt oli pomo "ystävällisesti" antanut minulle kerrankin viikonlopun vapaaksi, niin hirveetä kuraahan tää on.
Se olis sitten vaan treffit viinipullon kanssa, ja toivoo että sammuu ennen kuin itku tulee.
alkoholistilortto. ei tommosia kukaan huoli
toiset ei sarkasmia tajua, ne ne on hölömöjä ihmisiä
Kyllä se tosiaan viikonloppuisin korostuu. Itse olen niinkin onnekas että kumppani kyllä löytyy, muttei hänellä ole aikaa minulle. Vaikka kaipaisin hänen seuraansa. Aina löytyy joku syy miksi ei muka voi nähdä. Kaikkia muita hän voi nähdä mutta ei minua. Ja kavereillanikin on muuta tekemistä. Yksinäinen olo, mutta minkäs teet. Vierähtää se aika netissäkin, tosin välillä tuskallisen hitaasti, ja lopulta voi ruveta nukkumaan.
No joo, kyllähän tämä lomalla oleminen pitkästyttävältä alkaa tuntua oli sitten viikonloppu tai ei. Olen keksinyt kaikenlaista tekemistä itselleni ja ohjelmaa, mutta ei sitä voi loputtomiinkaan reissata ja käydä milloin missäkin, kun menee hemmetisti rahaa.
Tähän on o niin tottunut kun on monta vuotta viettänyt viikonloput ja arjet yksin et eipä täs ihmeempiä mietintöjä tarvii.
Mut jos meet terasille ja katsot kun muut on siellä kavereineen tai tyttöystävineen niin sitä miettii et kuinka surkea elämä itsellä on.
kyllä hiljaista on, ainakin tällä 46-v naisella. Olen aina ollut niin yksin että ei kukaan. Nyt on se aika että tajuaa että klaikki chansit perustaa perhe tai pariutua on sitten todellakin lopullisesti ohi. Tähän mennessä se pieni toivo ihmeestä oli, vaan nyt sekin on ohi. Siitä huolimatta täytyio repiä motivaatio elämään. Käyn töissä, teen ruoan, hoidan huushollin. Kesälomaa mennyt viikko. Puhelin ei soi, ei ole ketään kelle soittaa. Työkaveritei tiedä kuin yksin olen, ei ne välitäiskään, kaikilla on perheet. Jos kuolisin ei kukaan tietäisi, kaitpa porrassiivooajat heräisi e hkä hajuun, paitsi jos muumioituisin ei olisi hajuakaan,ehkä työkaverir jossain vaiheessa kaipaisi yhtä työläistä?
joskus sitä miettii miksi synnyin . Eihän tämän elämän näin pitänyt mennä. Olen yrittänyt pyytää työkavereita kylään, kahville jn mutta eivät lähde.En usko että kukaan muu on oikeasti näin yksin.
Kyllä meitä keski-ikäisiä yksinäisiä naisia on vaikka millä mitalla. Syystä tai toisesta yksinäisiä. Katsoin juuri leffan Rakkaudella, Maire. Miten upea ja rakastava ihminen, jonka ympärillä pelkkiä välinpitämättömiä päiväperhoja. Tällaisia upeita naisia ollaan, ja miten vähän ympäristö sitä tuntuu arvostavan.
eivät ole vielä menneet. Itse olen 45v. pikkumies ja tunnen olevani vielä nuori ja olenkin sitä. En vain enää tiedä haluanko ketään elämääni. Ihmiset ovat vaikeita ja liian itsekkäitä. Voihan sitä olla yksinkin onnellinen. Ei se toinen sitä tee.
taas kirjoittavat omiaan sinkkumies ei pikkumies.
Olenskalle: kyllä meitä yksinäisiä naisia on muitakin, ja tosiaan vailla ketään,
Minullakin tilanne sellainen, että kukaan ei kysele, jos delaan.
Tsemppiä sulle, ja koetetaan pärjätä, vaikka moivaatio elämään täytyy kaivaa joka päivä kiven alta, eikä sitä löydy sieltäkään.
Laitapa jokin sähköpostiosoite, jotta voi muutkin yksinäiset ottaa yhteyttä.Voitas perustaa sellainen hylättyjen verkosto, joka pitäs vähän huolta toisistaan ja vois keksiä jotain tekemistäkin. Yksin matkustelu/ viihtellä käyminen kun on tylsää, ja vähän vaarallistakin on yksinäisen naisen ulkomailla liikkua, jos ei ole mikään elämäntapamatkaaja.
Ja yli 8-kymppissii naisii niitä vasta paljoin vapaana onkin.
Niinpä, ja yhdessä toisessa ketjussa kommentoin, että rima vaan pysyy korkealla. Kai se johtuu siitä, että keski-iässä jo eletyn elämän kokemuksella tietää mitä haluaa ja siksi ei vähempään tyydy....ennemmin yksin kuin epätyydyttävässä seurassa:)
Mistä olet? Minäkin olen yksinäinen, kukaan ei soita ei käy. Lapset on jo niin isoja ettei kaipaa kun ruoka-ja vaatehuoltoa. Eivät enää vietä aikaa äidin kanssa. Voitais tutustua. Minä olen Tampereelta.
"Mut jos meet terasille ja katsot kun muut on siellä kavereineen tai tyttöystävineen niin sitä miettii et kuinka surkea elämä itsellä on. "
Näinpä juuri. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti. Lopulta ei enää jaksa mennä ihmisten ilmoille katsomaan vain miten muilla on hauskaa.
mee terassille ja mieti, miten hyvä sun elämä on... Lämmin ilma, kylmä juoma, ei velvollisuuksia ketään kohtaan :)
aina voi mennä sinne terassille naureskelemaan, miten kaikki muut on niin mainstream...
Viikonloput ja juhlapyhät pahimpia. Arkena yksinäisyys siedettävämpää, kun on vapaa olemaan miten haluaa toisten raataessa. Kyllähän se perhe olisi ollut mukava asia, mutta 46-vuotiaana vaikuttaa olevan parisuhdekuvioiden ulkopuolella.
Riippuu vähän mitä haet. Helsingissä on enemmän naisia kuin miehiä ja sinun ikäluokkasi miehillä riittää vientiä, jos tavoitteet on realistiset. Jos haluat niin paljon itseäsi nuoremman naisen, että toiveena ovat yhteiset lapset, niin saattaa olla haasteellista. Jos haet oman ikäistäsi naista, jolla joko on jo lapset tehtynä tai joka ei niitä koskaan ole halunnutkaan, niin pääset suurin piirtein valitsemaan haluamasi. Ja osalla naisista ne lapset ovat jo aikuisia, joten jos ajatus "isäpuoleksi" ryhtymisestä ahdistaa niin tarjolla on myös niitä joilla lapsia ei enää asu kotona.
Hyvin osaavat pysytellä piiloissaan. Olisin tehnyt ne lapset jo nuorena, mutten ole kaksineuvoinen. Nyt ihan sama haluaako lapsia vai ei, sitä vientiä ei vaan ole.
Kyllä saat yh-naisia. Kaikki saavat. Yritä edes.
Yh:t eivät kiinnosta. Tulee liikaa toisten ongelmia kaupanpäälle.
Ja näillä hedelmöityshoidoilla saadaan sitten lisää yksinhuoltajia ja huollettavia, kun Yksinäiset naiset kärkkyy randomisiittiöitä tai kasvatuttaa itselleen lapsen toisen kohdussa. Kauhia huoli on meedialla siitä onko tarpeeksi spekun luovuttajia jotta saatas lisää aviottomia lapsia, niinkuin niitä ei vielä ennestään olisi. onneksi spekunluovutuksesta tehtiin nyt hiljan pikkasen hankalampaa, tai ainakin tyhmpeämpää. Ei kai nyt naisparikaan mitään lapsia itselleen tarvi
Lauantai-iltana raktorin kaa oli tarkoitus lahtea niittamaan, kaataa muutama pelto vuaan, ja jättaa luoko kuivahtamaan.
Ensin siina oli vaan pouta ja ma, sitten saapu pari sadepilvea, kone törmas suureen kiveen sarkuen ja mina riensin kotiin Piruu parkuen.
kalja auki ja rokit soimaan, kyllä se siitä.
Kävin viime lauantaina yksin terassilla ja on pakko myöntää että kyllä siinä orpo olo tuli kun katseli juhlivia, iloisia kaveriporukoita ja kuhertelevia pariskuntia. Siinä ehkä suurin syy miksi terasseille ei ole kovin mukava mennä yksin. Onhan minulla toki kavereita mutta nekin on yleensä aina jossain muualla.
Mun mieelestä män oon mielummin yksin kun tappelen ryyppäävän miehen kanssa mikä tekee just niin kun hän haluaa täysin huomioimatta mun tunteet edes joskus.
Nuorempana mä jaksoin uskoa paranukseen siihen malliin että jos hän vaan rakastuu muhun niin ryyppäminen JA roivaaminen loppuu.
SE VASTA RANKKAA OLI.
Tee kolomivuorotyötä, niin et tiedä edes mikä on sunnuntaifiilis.. Ei kyllä korostu mikään päivä..
HANKOON sitten vaan siel järjestetään EPÄVIRALLINEN LIVE - TREFFI TAPAHTUMA 26 - 28 HEINÄKUUTA
Tarkoitettu kaikille SINKUILLE niin HOMOILLE HETEROILLE NUORILLE VANHOILLE TAI MUUTEN VAAN PARISUHTEENSA KYLLÄSTYNEILLE OSAPUOLILLE.
Vedä peppus ylös sohvasta ja lähde hankoon.Tee jotain omalle "kohtalolles" .
Pue päälles jotain sinistä niin että muut pystyvät sut tunnistamaan.
Tuu yksin tai järjestäkää kimppabussin ihan miten vaan kunhan ossallistut. Eihän sitä koskaan tiedä!!
Koskee MYÖS 40 - 50 ironiska mill on vielä pilke silmäkulmassa jäljellä.