nimittäin diagnoosini...
kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä epävakaa persoonallisuus eristäytyvin piirtein?
Koskaan en ole tuota epävakaata persoonallisuushäiriötä eristyvin piirtein kiistänyt, mutta kysymykseni onkin seuraava.
Miten bipo voi olla perusbipo jos hän on eristäytynyt kaikesta?
Eikö bipon ominaisuuden ja sairauden kauheus tulekin ilmi juuri ihmismassassa ja toisia loukaten?
Miten olen koskaan voinut yksin ollessani tehdä pahaa toisille?
Lääkäri joka minut bipoksi dg teki diagnoosin jo 5min sen jälkeen kun saavuin vapaaehtoisesti psykiatriseen sairaalaan itsetuhoisten ajatusten vuoksi.
Miten yksinäisellä kaikesta eristäytneellä voi esiintyä suuruuskuvitelmia itsestään suhteessa muihin, miten voi pettää kun ei halua kenenkään lähelle...
Oikeasti en ymmärrä, olenko kaikenlisäksi vielä vajaaälyinen?
Minäkö bipo jota lapsesta saakka on haukuttu rumaksi, ollut aina yksin, toisten hylkimä, ihmisroska, hiljainen ja äärettömän surullinen?
Minun luullaan olevan ylimielinen, leuka ja itserakas.. vain sen takia koska kuulemma näytän siltä.
Itsetuntoa minulla ei ole, rumaksi aina haukuttu ja tuon vuoksi en juurikaan ole vastakkaista sukupuolta uskaltanut katsoa, koska tiedän saavani vastaukseksi: mene pois. Illat yksin kotona istuen tai telkkaria tuijottaen; takaraivossa ajatus muutu vielä kiltimmäksi, mutta miten? Mitä ihmettä vielä pitää muuttaa itsessään jottei vaan loukkaisi ketään?
Onko minun ainoa jalo tekoni itsemurha jotten olemuksellani ärsytä ketään ja saa näin aikaan esim naapureille tunnetta että olen leuhka?
En jaksa enää, en oikeasti jaksa. Kaksi vuotta olen miettinyt mikä kohdallani on bipoa ja miten voisin muuttaa käytöstäni. Kaupassakin käyn 10min sulkemisaikaa etten loukkaa/ärsytä ketään olemassaolollani.
Työni teen yksin, yrittäen selvitä mahdollisimman paljon omin avuin, vasta suuren pakon edessä kysyn apua.. en halua sitä mainetta, että olisin aina äänessä ja puhumassa.
Bipo kun on sairaus jossa kaikesta siis aivan kaikesta tekemistä voidaan tarpeentullen tehdä bipolaarista.. viimein siinä vaiheessa ihminen murretaan, kun alkaa tämä olet sairaudentunnoton hokema.
Koska en tunnista itsessäni sairautta bipo olen sairaudentunnoton ja vielä sairaampi kuin maaninen bipo.. psykiatri sanoi minun olevan todella vaarallinen tämän vuoksi itselleni ja muille. Minut pelastasi vain Seroquel Prong 800mg ja Deprakine 1500mg kombinaatio.
Kokeilin viime kesänä tuota komboa ja olin kuolla. Kuolla siihen tunteeseen minkä nuo lääkkeet saivat aikaan, olin tappaa itseni ja lapseni. ELin lääkityksen aikana sellaisten ajatusten kanssa ettei kukaan uskokaan.
kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä epävakaa persoonallisuus eristäytyvin piirtein?
Koskaan en ole tuota epävakaata persoonallisuushäiriötä eristyvin piirtein kiistänyt, mutta kysymykseni onkin seuraava.
Miten bipo voi olla perusbipo jos hän on eristäytynyt kaikesta?
Eikö bipon ominaisuuden ja sairauden kauheus tulekin ilmi juuri ihmismassassa ja toisia loukaten?
Miten olen koskaan voinut yksin ollessani tehdä pahaa toisille?
Lääkäri joka minut bipoksi dg teki diagnoosin jo 5min sen jälkeen kun saavuin vapaaehtoisesti psykiatriseen sairaalaan itsetuhoisten ajatusten vuoksi.
Miten yksinäisellä kaikesta eristäytneellä voi esiintyä suuruuskuvitelmia itsestään suhteessa muihin, miten voi pettää kun ei halua kenenkään lähelle...
Oikeasti en ymmärrä, olenko kaikenlisäksi vielä vajaaälyinen?
Minäkö bipo jota lapsesta saakka on haukuttu rumaksi, ollut aina yksin, toisten hylkimä, ihmisroska, hiljainen ja äärettömän surullinen?
Minun luullaan olevan ylimielinen, leuka ja itserakas.. vain sen takia koska kuulemma näytän siltä.
Itsetuntoa minulla ei ole, rumaksi aina haukuttu ja tuon vuoksi en juurikaan ole vastakkaista sukupuolta uskaltanut katsoa, koska tiedän saavani vastaukseksi: mene pois. Illat yksin kotona istuen tai telkkaria tuijottaen; takaraivossa ajatus muutu vielä kiltimmäksi, mutta miten? Mitä ihmettä vielä pitää muuttaa itsessään jottei vaan loukkaisi ketään?
Onko minun ainoa jalo tekoni itsemurha jotten olemuksellani ärsytä ketään ja saa näin aikaan esim naapureille tunnetta että olen leuhka?
En jaksa enää, en oikeasti jaksa. Kaksi vuotta olen miettinyt mikä kohdallani on bipoa ja miten voisin muuttaa käytöstäni. Kaupassakin käyn 10min sulkemisaikaa etten loukkaa/ärsytä ketään olemassaolollani.
Työni teen yksin, yrittäen selvitä mahdollisimman paljon omin avuin, vasta suuren pakon edessä kysyn apua.. en halua sitä mainetta, että olisin aina äänessä ja puhumassa.
Bipo kun on sairaus jossa kaikesta siis aivan kaikesta tekemistä voidaan tarpeentullen tehdä bipolaarista.. viimein siinä vaiheessa ihminen murretaan, kun alkaa tämä olet sairaudentunnoton hokema.
Koska en tunnista itsessäni sairautta bipo olen sairaudentunnoton ja vielä sairaampi kuin maaninen bipo.. psykiatri sanoi minun olevan todella vaarallinen tämän vuoksi itselleni ja muille. Minut pelastasi vain Seroquel Prong 800mg ja Deprakine 1500mg kombinaatio.
Kokeilin viime kesänä tuota komboa ja olin kuolla. Kuolla siihen tunteeseen minkä nuo lääkkeet saivat aikaan, olin tappaa itseni ja lapseni. ELin lääkityksen aikana sellaisten ajatusten kanssa ettei kukaan uskokaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eristäytynyt erakko meikäläinenki on vaikka se bipo diagnoosi löytyy. Ehkä syy on siinä et meillä on masispainotteinen bipo? Perusmaanikot taitaa suurimmaks osaks olla niitä jotka tuhoo toisia ihmisiä ja oman elämänsä. Siis sellaset 1 tyypin bipot joilla on paljon maniaa ja lyhyitä masennuksia. Eikä kaikki bipot oo samanlaisia. Meitä löytyy joka lähtöön. On niitä maanikoitaki jotka ei petä tai muuta. Mulla oli joskus nuorempana kivoja hypiksiä ku elämä oli mahtavaa, mut en silti pettäny koskaan. Nykyisin ei enää niitä euforisia manioita oo ollenkaan vaan pelkkiä raivokausia. Niistä on seksuaaliset halut kaukana.
Mua on myös syytetty ylimielisyydestä. En sitä oo vaan tosi ujo, jäykkä ja varautunut. Tuntemattomat pitää sitä kai sit ylimielisyytenä. Tietty niinä raivokausina voin olla ylimielinen mut tarkotin nyt ihan omaa luonnetta. Huono itsetunto on mullaki. Mul ei oo kyl koskaan ykskään lääkäri sairaudentunnottomuudesta sanonu sanaakaan. Päin vastoin mua kohdellaan niinku mussa ei ois mitään vikaa. Vähätellään sairautta. Sulla taas on käyny niin et lääkäri liiottelee asioita.
Mielestäni kannattaisi kokeilla sellaista SSRI:tä, joka tekee sosiaalisemmaksi. Itse asiassa se taitaa olla kaikkien SSRI-lääkkeiden ominaisuus. Sen lisäksi Lamictal, joka minulla vei pois 10 vuoden masennuksen koska sitä oli hoidettu pelkällä masennuslääkkeellä, vaikka kyseessä on epävakaa persoonallisuus ja/tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Myös lisänä on Ketipinor vaikeaan unettomuuteen, mutta neuroleptiä ei kannata syödä ennen kuin ei mikään muu auta, on se sen verran tujua lääkettä.