olisi punonut elämämme lankoja yhteen....salassa meiltä molemmilta.
Tämän juonen on ollut pakko alkaa jo kauan ennen kuin edes toisistamme mitään tiesimme. Olemme kuitenkin tunteneet toisemme vasta melko vähän aikaa...ainakin, jos miettii tätä tunteiden määrää. Miten on mahdollista tuntea näin paljon ihmistä kohtaan, jota tuskin tuntee.
..ja silti minulla on tunne, että minä tiedän kuka olet ja tiedän, että olet minua varten...ja minä olen sinua varten....tuntuu oudolta, mutta turvalliselta, oikealta.....minun ajatuksissani.
Tämän juonen on ollut pakko alkaa jo kauan ennen kuin edes toisistamme mitään tiesimme. Olemme kuitenkin tunteneet toisemme vasta melko vähän aikaa...ainakin, jos miettii tätä tunteiden määrää. Miten on mahdollista tuntea näin paljon ihmistä kohtaan, jota tuskin tuntee.
..ja silti minulla on tunne, että minä tiedän kuka olet ja tiedän, että olet minua varten...ja minä olen sinua varten....tuntuu oudolta, mutta turvalliselta, oikealta.....minun ajatuksissani.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Juu, tämä on ehkä ennennäkemätön tarina, rakkaustarina :) Jotenkin käsittämätön..Meillä on ollut kuitenkin aika hyvätuuri ;)
Tiedän varmaksi että se punominen on alkanut paljon ennen kuin tunnettiin. Näen ne merkit siellä menneisyydessä, jotka kertoo siitä.
Luuletko että joku uskoisi sinua, suosittelen menemään maata ja kuvitella vähemmän
Ollutkin antoisa päivä tänään. Huomiseksikin luvattu aurinkoa. :)
no, mitä sä sit täällä oot ???
sua tulin moikkaamaan. :)
Voihase tuntua ku rakastua höpsähtää, mutta se on vaan sitä ihtiään, ei se oo todellista. Tunteet tietenki on totta, mutta järki kannattaa pitää ajantasalla.
Toisaalta sattaa rakastua höpsähtää sen takia, että kuvittelee, että tässä on nyt joku korkeampi tarkoitus tässä kohtaamisessa.
Ja saattaa ollakin, mutta ihan erilainen tarkoitus kuin itse luuli ja toivoi. :)
Malttia, malttia.
mielenkiintoinen näkökanta. Mulla se ei ole menny koskaan noin päin. Mutta tosiaan tuokin on mahdollista. Tuo kaikki on totta. Monesti jälkeenpäin huomaa tarkoituksen. Tälläkin hetkellä olen tyytyväinen yhdestä kohtaamisesta tällä palstalla. siinä ei ole mitään ihastumista, mutta vieny mun ajatukset pois tyhjästä kaipauksesta ja olen saanut etäisyyttä tunteisiini. järki palaamassa päähän, jos sitä nyt koskaan on ollutkaan ;)
kiitos siitä !
entä jos kukaan ei usko sua ;)
Mitä se haittaa? Ei tässä ole kyse minusta, vaan yleisesti käsitellään asiaa. sä kiusaat. senki aivokiekura!
itse en usko noihin kohtaloihin, sielunkumppanuuteen yms.
Sinnehän se, kyllä sä tiedät. Vai aivokiekura :) Kyllä mä susta sitten niin...ja niin...
Minäkään en ennen uskonut, ennen kuin tapasin hänet. Hän on niin erilainen ja omalaatuinen. Jotain vain niin hyvää minulle. Kuin hyvä kasvattaja, tunteiden avaaja ja oman itseni tuntija. Kaiken tämän sydämessäni ja sielussani tiedän, vaikka en edes kunnolla tunne häntä.
mutta haistakaa pieru : D
Joo, anna paukkuu vaan :D
pelimies :(
Minulle tapahtui juuri näin, siksi kirjoitan. Olihan siinä ihmisessä ominaisuuksia jotka viehättivät ja oli hyvä olla hänen lähellä. Mutta järki sanoi, että ei kuitenkaan ole minun tyyppiä..Tulkitsin tietyt asiat kuitenkin niin, että oli tarkoitus tavata ja että tämä on se minulle tarkoitettu ihminen. Halusinkin uskoa niin ja se heijastui tunteisiin.
Otin siipeeni pahasti parikin kertaa ja nyt toivun siitä. Tarkoitus kohtaamisella kyllä toden totta oli, oppia tuli..
nainen :)
Mä en ;)
Tunnen samoin.. mutta tunnemaailma on niin hölmöä, ettei voi olla varma tekeekö oma mieli tepposia, vai onko oikeasti myös toinen samalla tunnetasolla..
vaikka uskon korkeimpiin voimiin ei se tarkoita etteikö vastuu olisi k o k o a j a n itsellä. On tyhmää uskoa muuta.
Järki näyttelee villin mielikuvituksen ohella niin suurta osaa, ettei mitään sellaista tapahdu, mitä katuisin. Leikittelen vain :)
kolikon toinen puoli. Järki se vain muistuttelee olemassaolostaan.
Jooh, mut vaisto voi viedä harhaanki. Pahasti...
Tuntemukseni ovat saman suuntaiset kuin aloittajalla. Jotain ihmeellistä tapahtui kohdatessa.
En edes osaa kuvitella, että itse järjestämällä olisin keksinyt toimia ja tuntea kuten "elämä järjesteli" - elämän värejä kirkastaen.
Kohdatessani olin upoksissa harmieni kanssa ja hän ilmestyi eteeni avukseni. Voiko elämältä parempaa edes toivoa, kun ymmärtävää ihmistä?
voi!
Se on paljon se.
Sama tunne mullakin rakkaani...