Teiniäiteys ei koskaan häviä, vaikka ehkäisyvalistukseen syydettäisiin miljoonia koska teinin logiikalla tyttö on jotenkin cool ja aikuismainen, kun saa lapsen nuorena. Eivät ne raskaudet monesti edes ole vahinkoja, vaan ensimmäisen vauvakuumeen kourissa "suunniteluja" juttuja. "Unohdetaan" ottaa pillerit jne. Mahdollisesti yritetään saada sidottua jätkäkaveri lapsen avulla itseensä. Tätä ei tietenkään kukaan myönnä.
Tällä teinien harjoittamalla logiikalla päästään miettimästä esim. sitä kiperää kysymystä, mihin ammattiin kouluttautuisi, jos tuntuu siltä ettei mikään kiinnosta. Saadaan myöskin näytettyä muille tytöille, että vientiä on jätkien keskuudessa. Näitäkään seikkoja kukaan tuskin myöntää.
Harmi vaan tajuntaan ei kaikilla mahdu se, että asiassa pilataan pahimmillaan useamman ihmisen elämä. Itsellä voi olla harhakuvitelmia äitiyden ihanuudesta ja siitä, ettei se haittaa, vaikkei pääsekään menemään ja huvittelemaan niin vapaasti kuin muut ikäisensä. Tätäkään ei tietenkään kukaan myönnä. Vauva ei vaan millään pysy kauaa pelkkänä suloisena köllöttelevänä vauvana, vaan kasvaa pieneksi, vaativaksi ihmiseksi, jolle kaikki on uutta ja joka tarvitsee kasvatusta ja aikuisen ihmisen opastusta. Jos/kun nuorella ei sitten olekaan resursseja (mm. jaksamista ja laajempaa näkemystä) kasvatustyöhön, sekä äiti että lapsi kärsivät. Lapsen isän elämä voi olla tältä osin pilalla, jos hän on luottanut siihen puheeseen, että tyttö syö pillereitä eikä ole riskiä raskaudesta. Nuorella miehellä olisi elämä edessä ja sitten joku ilmoittaakin tällaisesta kiviriipasta, mistä ei eroon pääse vaikka tahtoisi. Ei hyvä. Miehillä kun ei juuri ole oikeuksia tällaisessa tilanteessa.
Tietysti sitten on näitä naapurin pojan kanssa koko ikänsä seurustelleita, jotka menevät naimisiin ja hankkivat perhettä viimeistään heti täysi-ikäisiksi tultuaan, ja jotka vakuuttavat oikeasti olevansa kypsiä ottamaan vastaan sen kaiken vastuun, minkä tämä tuo tullessaan ja sen myös tekevät. Heillä on yleensä asennetta ja toivoa sopii, että voimat riittävät ja sisua löytyy pysyä yhdessä vaikeinakin hetkinä.
Miettikää kuitenkin hyvät ihmiset muutaman kerran ennen kuin alatte leikkimään näin isoilla asioilla kovin nuorena. Elämää on jopa vielä 20 ikävuoden jälkeenkin, uskokaa tai älkää. Itse ainakin olen oppinut elämän varrella tosi paljon kaikkea, mitä haluan lapsilleni opettaa ja kuinka haluan heidät kasvattaa, kun olen malttanut odottaa muutaman vuoden pahimpien teinivauvabuumien ylitse. Jos olisin saanut lapsen 16 -vuotiaana (jolloin kuvittelin olevani tosi kypsä ikäisekseni ja oikeestaan jo aikuinen), olisi lapsi menettänyt aika paljon siihen nähden mitä minulla on nyt hänelle tarjota.
Tällä teinien harjoittamalla logiikalla päästään miettimästä esim. sitä kiperää kysymystä, mihin ammattiin kouluttautuisi, jos tuntuu siltä ettei mikään kiinnosta. Saadaan myöskin näytettyä muille tytöille, että vientiä on jätkien keskuudessa. Näitäkään seikkoja kukaan tuskin myöntää.
Harmi vaan tajuntaan ei kaikilla mahdu se, että asiassa pilataan pahimmillaan useamman ihmisen elämä. Itsellä voi olla harhakuvitelmia äitiyden ihanuudesta ja siitä, ettei se haittaa, vaikkei pääsekään menemään ja huvittelemaan niin vapaasti kuin muut ikäisensä. Tätäkään ei tietenkään kukaan myönnä. Vauva ei vaan millään pysy kauaa pelkkänä suloisena köllöttelevänä vauvana, vaan kasvaa pieneksi, vaativaksi ihmiseksi, jolle kaikki on uutta ja joka tarvitsee kasvatusta ja aikuisen ihmisen opastusta. Jos/kun nuorella ei sitten olekaan resursseja (mm. jaksamista ja laajempaa näkemystä) kasvatustyöhön, sekä äiti että lapsi kärsivät. Lapsen isän elämä voi olla tältä osin pilalla, jos hän on luottanut siihen puheeseen, että tyttö syö pillereitä eikä ole riskiä raskaudesta. Nuorella miehellä olisi elämä edessä ja sitten joku ilmoittaakin tällaisesta kiviriipasta, mistä ei eroon pääse vaikka tahtoisi. Ei hyvä. Miehillä kun ei juuri ole oikeuksia tällaisessa tilanteessa.
Tietysti sitten on näitä naapurin pojan kanssa koko ikänsä seurustelleita, jotka menevät naimisiin ja hankkivat perhettä viimeistään heti täysi-ikäisiksi tultuaan, ja jotka vakuuttavat oikeasti olevansa kypsiä ottamaan vastaan sen kaiken vastuun, minkä tämä tuo tullessaan ja sen myös tekevät. Heillä on yleensä asennetta ja toivoa sopii, että voimat riittävät ja sisua löytyy pysyä yhdessä vaikeinakin hetkinä.
Miettikää kuitenkin hyvät ihmiset muutaman kerran ennen kuin alatte leikkimään näin isoilla asioilla kovin nuorena. Elämää on jopa vielä 20 ikävuoden jälkeenkin, uskokaa tai älkää. Itse ainakin olen oppinut elämän varrella tosi paljon kaikkea, mitä haluan lapsilleni opettaa ja kuinka haluan heidät kasvattaa, kun olen malttanut odottaa muutaman vuoden pahimpien teinivauvabuumien ylitse. Jos olisin saanut lapsen 16 -vuotiaana (jolloin kuvittelin olevani tosi kypsä ikäisekseni ja oikeestaan jo aikuinen), olisi lapsi menettänyt aika paljon siihen nähden mitä minulla on nyt hänelle tarjota.
Vastaukset 17
Vanhimmat
lapsen tekoon tarvitaan aina kaksi. joten jokaisen äidin ja isän yksi tehtävä on painottaa MYÖS pojilleen, että seksiin kuuluu asiallinen ja oikein käytetty ehkäisy.
jos nuorimies haluaa seksiä, mutta ei halua isäksi, on syytä käyttää aina ja kaikkien kanssa kondomia. silloin ei tarvitse syyttää tyttöä isyydestään.
päivästä lähtien on kondomista tullut 100% varma ehkäisin? nimittäin siihen loppuu miehen oikeudet. vaikka poika olisi käyttänyt ehkäisyä, jos kumi kuitenkin puhkeaa, hänellä ei enää ole ihmisoikeuksia.
kaverini teki itsarin jouduttuaan tähän tilanteeseen. en voi ymmärtää miksi tyttö ei käyttänyt ehkäisyä kun kerran tiesi ettei aborttiin pysty. ei pystynyt edes jälkiehkäisyyn, kaverini painostuksesta huolimatta.
kortsu ei ole henkivakuutus olla joutumatta isäksi. vaan parasta on olla sekoamatta yhteensään teinityttöön.
Kukaan ei voi sanoa että kondomi olis täysin varma.. olen pahoillani sun kaverin puolesta... mut ei muija siihen suostu että painostetaan myönnän sen että itse en myöskään aborttia tee.. mut mä sanoin sen mun jätkä kaverille heti alussa... me ei käytetty ehkäsyä mut me puhuttiin myös siitä et "jos" käy niin että tuun raskaaks että pidetäänkö me vauva.. nyt mä oon toisella kuulla... molemmat ollaan innoissamme.. ymmärrän sitä että vauvasta tulee iso vastuu ei riitä että on vastuussa ittestään.. mulla on mun jätkän tuki sekä mun vanhempien tuki.. ja itse olen sitä mieltä että jos molemmat haluaa lapsen ja on valmiit ottaan vastuun siitä nii asia on ok.. mut jos toinen vastustaa on parempi puhua vaihtoehdoista..esim adoptio.. tai joku vastaava.. itse olisin ollu valmis tekeen abortin jos mun jätkä kaveri ei vielä olis muksua halunnu... mut ei me kaikki muijat tollasia olla... Jaksamista!!!!
Kirjoituksesi oli hyvä, ja asiallinen ja se tosiaan tulisi jokaisen nuoren henkilön lukea!
Vauvat ovat kuin muoti ilmiö josta ei loppua näy. Kukaan ei ennen lasta voi tietää mitä se lapsen tulo tuo tullessaan mutta itse, nuorena äitinä kannata että odottakaa! Minusta ei ole mitään järkeä alaikäisenä, eikä ehkä vielä kaksikymppisenälään suunnitella lasta koska suoraansanottuna siitä ei tule mitään! Ei sillä etteivätkö monet nuoret olisi hyviä ja vastuuntuntoisia vanhempia, monet yrittävät kaikkensa mutta mitä esim. 15v voi elämästä sen enempäää tietää, oikeasti?!
Se ei riitä että lapsen ruoka- ja vaipparahat haetaan sosiaalilta ja isovanhemmat hoitavat viikonloput kun nuoren vanhemman on saatava kokea se taakse jäänyt nuoruus.
Hosumisella tekee vain lapselle hallaa, mitä pieni lapsi ei todellakaan ansaitse, vaan lapsi ansaitsee aikuiset vanhemmat jotka ymmärtävät mikä lapsi on, mitä hän tarvitsee ja jaksaa lapsen kanssa vielä ensi huuman jälkeen sillä lapset sairastavat, itkevät, riehuvat, ovat uhmakkaita, eivät vain kauniita, söpöjä palleroita jotka tuhisevat nukkuessaan.
Tämä asia ei tästä muutu mutta ajatelkaa tosiaan sitä asiaa lapsen kannalta, älkää omanne. Hoitakaa oma elämä ensin siihen jamaan että se lapsi voi siihen tulla, ei ennen!
Lapsi on suuri lahja, rikkaus, jota kauniimpaa ei ole, sitä ei kenelläkään ole oikeus pilata.
Ja haluan vielä sanoa että vanhemmissakin vanhemmissa on huonoja, jopa kamalia vanhempia kuten joka ikäpolvessa mutta monella "aikuisella" on ammatti luettuna ja elämä vakaalla pohjalla.
Kannattaa oikeasti kuunnella niitä jotka ovat siinä olleet ja joilla on siitä kokemusta! Olen aina ollut sitä mieltä että ikä ei tee hyvää äitiä,. eikä kyllä teekkään mutta se on suuri apu, on elämänkokemusta, talous vakaa, tukeva parisuhde ym..
Haluan toivottaa tsemppiä ja onnea jokaiselle vanhemmalle, nuorille ja vanhemmille. Kun vaan jaksaa rakastaa ja yrittää itse, sillä pääsee jo pitkällä.
Rakastakaa lapsianne pyyteetömästi!
ajatuksella kirjoitettu ja totta.
monesti teinitytöillä on vielä kiire siksi, että vihdoin saisivat jonkun joka heitä oikeasti rakastaa (lapsi). kaikki mainitsemasi ja tämäkin syy ovat täysin vääriä syitä alkaa vanhemmaksi.
olin minäkin jo 14 vuotiaana niin kypsää, niin kypsää... nyt se enää hymyilyttää. onneksi en sentään ollut niin paukapää että olisin alkanut lapsia väsätä alaikäisenä.
ja tosiaan elämää on veilä kahdenkymmenenkin vipden jälkeen. silloin se vasta oikeestaan alkaakin, mikäli sitä ei ole mennyt ja pilannut teininä...
tsemppiä sulle!
Rikon varmaan turvallisen mielikuvitusmaailmasi kun kerron , että vaikka sain lapsen nuorena (ja olen nyt "jo" 30) ei elämäni ole pilalla, eikä tietääkseni lapsenikaan elämä.
On tosi ikävää lukea tällaisia yleistyksiä ja negatiivisia suhtautumisia TAVALLISIIN asioihin jotka kuuluvat arkipäivään.
Naiset ovat saaneet lapsia "liian nuorena" jo iät ja ajat ja siitähän heitä ja heidän lapsiaan on helppoa syyllistää. Epäilemättä, jos lapsellani olisi ollut esim. ongelmia koulussa, ylipainoa tai vaikkapa kehityshäiriöitä, se johtuisi siitä että minä olen hänet niin nuorena synnyttänyt.
Kuitenkaan, kun lapseni nyt sattumoisin on sosiaalisesti taitava, koulussa hyviä numeroita saava ja muutenkin kelpo lapsi useankin ihmisen mielestä, tämä ei johdu siitä että olen lapsen nuorena saanut.
Tämän viestiketjun ensimmäinen viesti oli mielestäni asiaa sisältävä MUTTA hyvin yleistävä, TODELLA negatiivinen ja TODELLA lannistava, jos sitä sattuu lukemaan tyttö joka on samassa tilanteessa kuin minä vuosia sitten...
Itse haluan sanoa kaikille nuorille äideille, että edessänne on vaikeampi tie kuin muilla äideillä, koska joudutte todistelemaan että pärjäätte. Siispä kehotan että ÄLKÄÄ todistelko! Opetelkaa tuntemaan itsenne ja lapsenne hyvin, luottakaa vaistoon ja intuitioon. Sillä todistelulla elätte vain muiden elämää, ettekä omaanne. Tärkeintä on tuntea itsensä, kunnioittaa itseään ja rakastaa itseään niinkuin kunnioittaisi ja rakastaisi muitakin ihmisiä!
et rikkonut mitään. teen sosiaalityötä nykyisin ja olen vastapainoksi nähnyt lukemattomia entisiä teiniäitejä asiakkaanani. osa alkoholisoituneita yms. yhteistä heille kaikille on se, että he katuvat elämänsä menettämistä. ymmärtämättömyyttään ja vilkasta MIELIKUVITUSTAAN, että he muka voisivat pärjätä. usein täysin mahdottomista lähtökohdista.
ps. vain syyllinen syyllistyy.
eikös poikkeus vahvista säännön?
toisaalta yhden poikkeuksen turvin ei muutoksia tehdä yleiseen käytäntöön. vaikka se niin mukavalta tuntuisikin.
joka ryhmässä on aina poikkeuksia, mutta sääntöä ne eivät muuta.
mutta etkös sä nyt yleistä vähäsen liikaa? siis toki on monia alkoholisteja ja narkkareita, jos heidän syy on nuorena saatu lapsi, ni mikä ettei,ainahan he syyn löytävät muualta kuin itsestään. ei se silti sinua sosiaalityöntekijänä oikeuta yleistämään,päinvastoin,eikös sinun työsi ole antaa uskoa elämään,niin nuorille kuin vanhemmillekkin? minä uskon että kaikki ei ole valmiita vanhempia saadessaan lapsen, mutta uskon että he kasvavat äideiksi ja isiksi ajan kanssa, ja osa jää kasvamatta,mutta en usko sen olevan kiinni iästä. toki jos saa lapsen vanhempana niin on itsellä enemmän elämänkokemusta ja sen tuomaa varmuutta, mutta ei se tarkoita sitä etteikö nuorellakin olisi paljon annettavaa ja etteikö hän osaisi yhtäläillä kasvattaa lasta,iästä huolimatta uskon sen olevan vaativa prosessi. isloista syksyn jatkoa kaikille !!=)
yleistää nämä avunhakijat ja elämänsä pilanneet valehtelijoiksi ja väittää, ettei noin voi käydä?
Mietihän sitä...
Jokaisessa teiniraskaudessa ja teinivanhemmuudessa on olemassa samat riskit. Olet varmaan kuullut myös yli nelikymppisten suurentuneesta riskistä saada vammautunut lapsi. Silti jostain ihmeen syystä nelikymppinen ymmärtää ikäänsä kohdistuvat riskit ja käy kiltisti kokeissa ja testeissä. Mutta kun on kyse teinistä, hän tietää aina paremmin eikä koskaan anna periksi! Siis edes lapsen takia.
Ihan oikeasti on olemassa asioita, jotka liittyvät riskinä pelkkään ikään. Niin vanhana kuin nuorena. Molemmissa ääripäissä on kyseessä pelkkä biologia, ikä, toisessa kehittymättömyys ja toiseessa ylikypsyys.
Odotan kommenttia.
olet saanut nähdä ns. teiniraskauksien varjopuolia enemmän kuin hyviä jo työsi takia, tämän vuoksi katsantokantasi asiaan on varmaankin tuo. Usein juuri sosiaaliammattilaisten apua tarvitsevat ne äidit joilla on ongemia, jos ongelmia ei ole niin ei apua tarvita. Olen nähnyt tämän "kolikon" useammaltakin puolelta, en työni puolesta mutta tuttavapiirini kautta. Teinille raskaus ei todellakaan paranna asemaa ikäistensä seurassa, päinvastoin. Vastuuntunto ja kyky kantaa vastuuta ei todellakaan aina ole nähtävissä iästä, entä 25 vuotiaat äidit jotka juovat alkoholia päihtymykseen asti ollessaan raskaana? Ongelmia on jokaisessa ikäryhmässä.
Aina puhutaan että teiniäiti ei ole vielä oppinut elämältä tarpeeksi, mutta olen nähnyt itse ns. aikuisia pariskuntia ja äitejä joita elämä on opettanut hiukan turhankin kovalla kädellä, tätä opetusta he ovat sitten jakaneet eteenpäin lapsilleen yhtä kovalla kädellä kuin ovat itse saaneet oppia.
Sanoisimpa siis suhtautukaa hyvät ihmiset asioihin tapauskohtaisesti, kuka teistä voi sanoa olevansa niin kaikkitietävä että voi mennä toisen ihmisen valintoja arvostelemaan? esim. 40-vuotiaalle vammaisen lapsen synnyttäneelle sanomaan: katso mitä olet tehnyt, tiesithän sinä riskit, silti halusit lapsen, lapsen etua ajattelematta!!
Ja sinulle nimim. VANHA, luulin että sosiaalityötä tekevän tehtävä ei ole etsiä syyllistä, oikein tai väärin tehnyttä, vaan auttaa hädässä olevaa parhaiten ko. tapaukseen sopivalla tavalla.
aivan toinen asia millä prosentillä näitä ongelmia missäkin ikäluokassa esiintyy. Teineillä se on huomattavasti suuremmassa mittakaavassa kuin esim. mainitsemassasi 25-vuotiaitten ryhmässä.
Auttaa ei voi, jos kielletään tosiasiat...
sanon, että asiani koskee SYNNYTTÄNEITÄ teinejä... heillä joilla ei jälkikasvua ole, on huomattavasti ongelmattomampi elämä. Myöskin siinä suhteessa, ettei tarvitse vapauttaan rajoittaa ja leikkiä sitten nauttivansa siitä.
"Leikkiä sitten nauttivansa siitä!"
Voi luoja. sinä et todellakaan ole mikään sosiaalialaan liittyvä henkilö, sillä mielipiteesi on kerrassaan vain huvittava.
Minua alkoi hymyilyttämään. Toisaalta koko tämän kirjoittamasi jutun idea, toisaalta se kuinka "fiksusti" sen kirjoitit. Ihan kuin faktapohjalta, jotenkin tietävästi.
Tosiasiahan on kuitenki se, että sinä et sitä lasta saannut 16-vuotiaana. Sinä et myöskään silloi ole elänyt lapsen kanssa teininä, etkä sinä ole pohtinut näitä asioita joita olet tuohon kirjoittanut.
Minua hymyilyttää vielläkin. Nyt vain se, kun katson jo aikuisikään ehtineitä lapsiani, ja voin (ikävä myöntää) lukea kirjoituksesi tietäen sen olevan kaikkea muuta kuin totta.
Hyvää syksynjatkoa!
Kuulehan, muutamankin tällaisen tapauksen vierestä nähneenä (niin 16-vuotiaana kuin nyttemminkin) olen kyllä pohtinut näitä asioita ihan tarpeeksi kirjoittaakseni mitä kirjoitin. Saathan Sinä tietysti väittää minun tietämyksestäni mitä tahansa, jos kerran katsot sen vaivan arvoiseksi. Hymyileminen sinänsä on kiva juttu, sitä kannattaakin harrastaa.
Ainahan asia vaan menee niin, että ajatteletpa sitten mitä tahansa, löytyy jostain joku, joka oman massasta poikkeavan kokemuksensa perusteella (tässä tapauksessa Sinun onnistunut teiniäiteytesi, mistä tosin kaikki kunnia Sinulle) väittää homman yleisestikin toimivan niin. Valitan, ei se vaan läheskään aina toimi. Ei ainakaan tässä aihepiirissä.
Hyvää syksyn jatkoa myös Sinulle.
Kirjoitin tuon vain siksi, että sinun kirjoituksesi tuntui koskevan kaikkia entisiä ja tämän hetkisiä teiniäitejä/isiä.
Huomauttaisin vielä siitä, että olet todellakin ollut sivustaseuraaja, omakohtaista kokemusta sinulla ei ole. Ei myöskään tunteita ja taitoja ja mitään aiheeseen omakohtaisesti liittyvää, tämä on meidän eromme.
Tämä on asia josta ei pidä kinastella. Sinä olet sanonut sanottavasi ja minä sanottavani, sekä toivotan onnea ja voimia jokaiselle tämän hetken nuorelle äidille/isälle!