Odotan esikoistamme rv 19 4, ja olen huomannut itsessäni alakuloisuutta. Ennen en paljoa itkeskellyt, mutta tämän raskauden aikana olen alkanut itkeskelemään ihan pienistäkin asioista.
Nyt minusta on alkanut tuntumaan etten ehkä sittenkään ole onnellinen. En tiedä johtuuko se tästä ympärillä olevasta hälinästä. Kaikki haluavat puuttua asioihini, eikä minulla ole oikein sitä "omaa tilaa" enää..Välillä minusta on myös tuntunut että miehenikään ei enää rakastaisi minua. Tunnen itseni jotenkin alakuloiseksi ja vähän ahdistuneeksi. Tiedän että minun pitäisi yrittää olla positiivinen pikkuisen takia, mutta välillä on näitä hetkiä kun mikään ei tunnu toimivan.. Onko jollai jotain apuja, millä voisin kohentaa itsetuntoani? Enkä todellakaan kaipaa mitään ilkeitä kommentteja...
Nyt minusta on alkanut tuntumaan etten ehkä sittenkään ole onnellinen. En tiedä johtuuko se tästä ympärillä olevasta hälinästä. Kaikki haluavat puuttua asioihini, eikä minulla ole oikein sitä "omaa tilaa" enää..Välillä minusta on myös tuntunut että miehenikään ei enää rakastaisi minua. Tunnen itseni jotenkin alakuloiseksi ja vähän ahdistuneeksi. Tiedän että minun pitäisi yrittää olla positiivinen pikkuisen takia, mutta välillä on näitä hetkiä kun mikään ei tunnu toimivan.. Onko jollai jotain apuja, millä voisin kohentaa itsetuntoani? Enkä todellakaan kaipaa mitään ilkeitä kommentteja...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on ihan normaalia. Raskausaikana hormonit heittelee. Itsekin tunsin olevani vähän masentunut raskausaikana, välillä tosin tuli hetkittäisiä onnellisuuskohtauksia.:) Harvassa ne oli. Kyllä siinä alkoi kyseenalaistaa päätöstään, oliko sittenkään järkeä hankkia lasta. No, ohihan se sitten meni vauvan synnyttyä pikkuhiljaa. Tosin mulle taisi normaalin baby bluesin lisäksi kehittyä lievä synnytyksen jälkeinen masennus. Nyt vauvan ollessa 7kk ikäinen, sekin on onneksi ohi mennyt.
Älä ole itselles liian ankara ajatustesi takia. Jos huolettaa, ota neuvolassa asia esille.