Että sinä täällä kaipailet ja ikävöit minua. Säälittävää! Miksi minua kaipaisit? Ehkä joskus välitit, tuskin enää...tunteet muuttuu, minkäs teet.
Luen näitä viestejä, kuvittelen...
typerä nainen
8214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
typerys..et ole ainut..vieläkin sydän toivoo mutta järki tietää :(
Sydän sanoo muuta, järki tietää, että jos jotakin olisi ollut tapahtuakseen, se olisi jo tapahtunut....kyllä meitä riittää.
Pahinta kun jotain tapahtuu irl ja täällä jokin aloitus on sellainen joka on samantyylinen kuin irl tapahtunut/sanottu asia, mutta kun ei voi olla varma. Sisimmässään uskoo ettei hän täällä pyöri ja vielä vähemmän kaipaamassa minua, mutta jos kuitenkin...Ei voi tietää, eikä ole mitään konstia selvittää asiaa paljastamatta omia tunteitaan ja joutumatta naurunalaiseksi.
Ditto! Miten hitossa sitä kehtaisi tunnustaa toiselle että kirjoittelee ikävissään jonnekin suomi24 ikäväpalstalle, kun irl ei uskalla tunteistaan puhua.
Kyllä sitä keinoja löytyy jos tosissaan haluaa ja toisekseen ehkä se yhtäläisyys on vinkki sille että ottaisit irl sitä yhteyttä ja katsoisit miten homma alkaa rullata?
Hän (mies) on minua sen verran nuorempi etten usko kiinnostusta minuun olevan.
Tästä on tullut tapa. Toisinaan oikeasti ikävöin, että jopa itkettää, luulen että itku on jotakin muuta kuin varsinaista ikävää..
Koska sillä hetkellä todellisuus muistuttaa kaikesta ja onko itku sitten jotakin, pettymystä, itsesääliä vaiko kaipausta epätodelliseen, vaiko surua kaikesta, luulen että surua.....??
Ei voi tietää..
No, mun kuulumisia:
En syö enää lääkkeitä( masennukseen). Sellainen tunne on noin viiden vuoden kokemuksella, että ne jotekin turruttaa ihmisen... Kosketus tunteisiin poistuu.... se on hyvä, sillä joskus se kosketus voi olla liian musertavan vahva,....toimintakyky ja arjessa selviäminen horjuu vakavasti..... Se on todella vakava asia....
Mutta nyt kun kaikki on jo melko hyvin hallinnassa, tunnen iloa siitä, ettäesim. uuden pienokaisen syntymä eilen sai minut itkemään, ja siitä tunteesta että se oli sitä iloa kaikesta siitä, mitä uusi lapsi voi tuoda tullessaan.... uudet vanhemmat esikoisen saatuaan jne.... kaikki se...
Tässä on ihan tarpeeksi löysää annettu tänne ja nyt on todellakin tarve kiristää korsettia.... Mua ahdistaa lavea ja leveä elämäntyyli, jos oikeasti roikutaan löysässä silmukassa..... Koska olen ollut ns. vapaalla melko monta vuotta omasta tilanteestani johtuen, on todellakin aika palata siihen ruotuun, josta se punainen lanka löytyy ja mistä tietää kuinka kiristää sopivasti, jotta vapaat hillot ei mene minne sattuu!!
Nyt taitaa ääni muuttua tässä huushollissa ja elämäntyyli melko pitkälle.
Tästä on hyvä jatkaa!
Toivottavasti:)
Ja se ihmismielen sanoinkuvaamattoman typerä köyhyys, joka siellä ihan tämän tästä näyttää asustavan, niin rakas Jumala, anna minulle ymmärrystä heidän kohtaamiseen..... koska en halua olla tyly!
Annan heille viisautta olla!, Olla, sanan kaikessa merkityksessä. Ja olemisella en tarkoita että heikon ja aran pitäisi oasta löytää se oikea tie olla heidän joukossaan, vaan se, että he rauhottuisivat, ja löytäisivät sen merkityksen, joka heidän elämälleen on annettu, ilman toisen kontrollointia, väheksymistä tai saartamista.
Anna heille se viisaus.
Ja ennen kaikkea: Anna minulle voimaa kohdata kaikki se mennyt, sillä HE eivät todellakaan tiedä mistään mitään, ja miksi olet antanut heille luulon että he tietävät? Oi Jumala, Miksi?
Ovatko he Saatanasta? Heidän toiminta vaikuttaa sellaiselta, mutta mikä pitää antaa anteeksi tietämättömyydestä ja mikä siitä että he käsittelevät sen tietämättömyyden kautta ympäristöään kuin pahaiset pirut tai vapauteen päässeet teinit, joilla ei mitään käsitystä muusta kuin omasta itsestään?