Ittellä on keskivaikee masennus, miten siit pääsisi pois? Käyn terapiassa ja mulla on ihmisiä tukemassa, mutta ei auta... Mulla todettiin masennus jo keväällä, et se on kohta ollu puolisen vuotta.
Tuntuu, ku ei jaksaisi enää yhtää elää. Tykkäsin ennen kirjoittaa, nykyään ei oo mittää inspistä. Haluun vaa kuolla...|:
Kiitos, ku luit, toivottavast teillä on ideoita tämmöselle 15v tytölle, joka on ihan loppu...
Tuntuu, ku ei jaksaisi enää yhtää elää. Tykkäsin ennen kirjoittaa, nykyään ei oo mittää inspistä. Haluun vaa kuolla...|:
Kiitos, ku luit, toivottavast teillä on ideoita tämmöselle 15v tytölle, joka on ihan loppu...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yritä vain nauttia elämän pienistä asioista. Ota aurinkoa, näe kavereitasi ja pidä hauskaa. Ja jos tykkäät kirjoitella niin yritä se inspiraatio löytää kivoista asioista elämässä :)
No mie oon yrittänyt löytää inspist, mutt ei vaa tuu :/ Joo, koitan myös nauttii pienistä asioist, mutt ei vaa auta, en enää tiie, mikä auttais :(
No höh. Oletko masennuslääkkeitä miettinyt? Jos ne helpottasivat oloa?
En oo sitä eritysesti miettiny, koska mulle sanottiin terapias, et puhuminen auttaa.
Masennuksen taustalla on yleensä pitkäaikainen kehitys, joskus jopa vuosia. Myös siitä parantuminen vie oman aikansa. Ei sinun kannata heittää toivoa. Käy vain terapiassa ja sitten kun alat jälleen jaksaa niin ala kirjoittelemaan.
Jos nyt on tosi vakeaa niin saattaa tulla välillä helpompiakin jaksoja ennen parantumista.
Et ole ainut jolla on elämässä vaikeaa.
Parasta mitä nyt voi tehdä on se että käsittelee tuntemuksiaan ja ajatuksiaan just sielä terapiassa ja puhuu myös muille. Masennus ei hetkessä helpota varsinkaan jos syyt juontaa juurensa pitkälle. Mulla on ollut masennusta siitä lähtien kun olin 15. Olo vaihtelee, joskus on parempi ja joskus taas tuntuu että otetaan takapakkia. Tärkeintä on kuitenki se että oppii taas nauttimaan asioista. Pystyy ajattelemaan muutakin kun masennusta ja sen aiheuttajia. Toivoa ei kannata heittää. Ymmärrän kyllä paremmin ku hyvin jos tuntuu toivottomalta kun ei pysty nauttimaan niistä hyvistä pienistä aisoista ja olo on rehellisesti sanottuna voimaton. Mulla ainakin kävi niin että yks päivä vaan tajusin taas kuinka pystyin nauttimaan pelkästä aurinkoisesta päivästa ja muista yksinkertasista asioista.
Ajan kanssa se helpottaa, itsellä 6 vuotta masennusta takana ja vasta tänä vuonna on alkanut vihdoin helpottaa terapian ja oikean lääkityksen avulla.
Okei, no toivotaan niin =)