...nainen sanoi minulle, että ei aio tehdä lapsia kanssani, koska en käytä alkoholia. Elämme vuodessa 2013. No, ei se muutenkaan olis mun kanssa lapsia halunnut, mutta kunhan ilmoitti että en ole isäainesta. Älä nyt loukkaannu tästä kulta.
Ajatelkaas sitä, että...
Torjuttu mies
143994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 143
Vanhimmat
IMHO, on vaan plussaa jos mies ei käytä /käyttää vähän alkoa. Sellaisten miesten kanssa ne lapset tehdään.
täällä. Näin kävi tansseissa: tutustuin tyttöön ja olimme yhdessä jonkin
aikaa, kunnes alkoi olla aika käydä vessassa. Tyttö tuli juosten luokseni
taas oli kaikki hyvin hetken, kunnes (entiset) kaverini juotti kossuu puoliväkisin
mulle ja tulos: ei tyttöä
Yleensä se menee toispäin
En mä ihan niin sanonut. Mua vaan vähän huolestuttaa se, että kun itselle ei se alkoholi niin maistu, niin olisi kiva jos ne saisi siitä sellaisen normaalin esimerkin.
Olisin mä halunnut niitä sun kanssa ja olisit ollut maailman paras isä. Enkä mä niitä oikein kenenkään muun kanssa oo koskaan osannut kuvitellakaan. Olisit tosi ihana isä. Mutta mä saan silti olla tosi tarkka niistä asioista, koska haluun ehdottoman positiivisen ja rakastavan ympäristön lapsille. Tiedän että sun kanssa se olisi onnistunut. Ne pari juttua oli vaan sellaisia, joiden olisi pitänyt vähän muuttua, niin olisin ollut täysin tyytyväinen. Ja ilman niiden muuttumistakin olisit ollut ihan täydellinen isä, mutta kai lapsille saa toivoa parasta.
Jos me oltaisi oltu yhdessä, niin oltaisiin ihan vaan rakkaudesta tehty paljon lapsia, tiedän sen. Että olisi siinä sitten aikamoista hulinaakin ollut :) Mä oikeesti halusin sun kanssa lapsia enemmän kuin mitään. Älä loukkaannu niistä parista vaatimuksesta, kulta.
Sun huumorintaju on tietyssä mielessä salakavala. Sä kirjoitat ihan tosissasi noita juttuja, mutta mä luulen, että kesken kirjoittamisen sä saat aina jonkin hulvattoman idean, jonka sä koepallona heität vastapelurille. Oikeasti huvitti niin suuresti se sun heitto, että nauroin muutamaan otteeseen ääneen. Vapauttavaa. :)
Luulisin että ne vähäiset miehet jotka täällä kirjoittelevat ovat tulleet torjutuiksi tai eivät jostain syystä ole kelvanneet kaipaamilleen naisille tmv. Tuli vain tästä jotenkin mieleen.
Jos on löytänyt sellaisen ihmisen josta aivan kauheasti pitää niin miksi tuollaiset asiat ovat erityisen ehdottomia,eikö niistä voisi jotenkin sopia että voisi olla yhdessä? kompromissi?
Joo tiedän. Se oli lempeä tapa tehdä selväksi se, ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Sen kyllä tiesin kertomattakin, mutta tuleepahan asia rautalangasta väännetyksi. Ei sekään huono asia ole, tässä meidän sotkussa. :)
Torjutulla miehellä on väärä nimimerkki, koska ei se ollut mikään lempeä tapa tehdä selväksi :) Ne oli vaan sellaisia syvempiä ajatuksia siitä, mistä voisi vähän kiikastaa. Mä oon sellainen ihminen etten anna sellaisten asioiden olla mitään voittamattomia, vaan asioita joista pitäisi jutella. Joissa pitäisi löytää yhteistä suuntaa. Uskon aina kaiken selviävän juttelemalla.
Kai siinä alkoholijutussakin voisi kompromissin tehdä, mutta en tiedä miten. Kun vaan niin selkeästi näen sen, että se loisi lapsille sellaisen turvallisen olon koko elämästä eikä ne pelkäisi humalaisia, kun ne näkisi vaikka sellaisen tilanteen, että olisi jo etukäteen puhuttu, että isä lähtisi illemmalla kavereiden kanssa parille. Tunnelma olisi koko ajan täysin positiivinen ja iloinen. Ja kun lähtisit, niin saisit kaikilta iloiset suukot poskille. Sillä aikaa lasten kanssa vaikka askarreltaisiin kun olisit poissa ja riennettäisiin iloisesti sua vastaan, kun tulisit takaisin ihan siedettävään aikaan. Ja pussattaisiin sua hellästi. Jos et haluaisi lasten nähden puhua humalassa, niin kertoisin, että oot väsynyt ja menet sänkyyn, mutta hymyilisit niille. Ja sitten kun ne saa omat iltatoimensa tehtyä ne voisi tulla sun viereen nukkumaan ja minäkin ihan lähelle ja rakastavasti ja hellästi silittäisin sua, koska olet niin ihana. Ja aamulla herättäisi taas ihan normaalisti, paitsi ehkä me tykättäisiin viipyillä toistemme lähellä vähän enemmän eikä tekisi mieli heti nousta. Mun mielestä tuollaisesta vaan saa sellaisen turvallisuuden tunteen siitä alkoholista, että ei sitä tarvitse pelätä eikä se tuhoa mitään. Niin niiden ei koskaan tarvisi pelätä humalaisia. Tai vaikka edes niin, että ne näkee, että meillä on viinipullo, kun ollaan paljon toistemme lähellä ja iloisia, kun odotetaan, että lapset menee siksi illaksi hoitoon. Ne vaan on jotenkin tärkeitä sellaista normaalia suhdetta luovia asioita ehkä ja niin oon ajatellut joskus.
Mun mielestä sussa on kaikkein suurin potentiaali saada ne lapset suhtautumaan alkoholiin tosi terveesti, mutta vaikka oot jo tosi pitkällä, niin ehkä hitusen vielä, niin se asia on ihan täysin kunnossa. Sun on tärkeää jutella välillä siitä, mutta ihan neutraalisti kertoen. Sitä neutraaliutta ihan vähän lisää, niin sun lapsille ei tuu ikinä mitään ongelmaa siitä, vaan ne on siltä suojassa aina ja sen vuoksi, että sinä olet sinä ja vahva.
Mutta vähän hupsu aihe nyt nää lapset :)
Ihanko tosissaan kirjottelet tuollaista?
Ehkäpä löydät vielä jonkun jota voit muovailla ja ohjata omien halujesi mukaan. Huh huh!
Se oli vaan sellainen ajatus ei mitään todellisuudeksi haluttua. Halusin sen avulla vaan tuoda esiin, että se olisi turvallinen tilanne. En halua muovailla enkä ohjailla ketään. Ehkä siinä alkoholiasiassakin on ihan yhtä paljon kyse hänestä itsestään. Toivoisin niin paljon ettei hänen tarvisi tuntea sitä kohtaan vaikeita tunteita. Olisin iloisin koko maailmassa, jos hän ei joku hetki kokisi sitä niin vaikeaksi ja itseään huonoksi, jos hän ihan sivistyneesti ja kiltisti juo jotain ja sitten lopettaa. Kai nuo ajatukset kuvaa sitä, että olisin niin iloinen, jos hän olisi ihan kunnossa ja hänen haavansa niin hyväksi parantuneita. Se on aika kaukainen odotus, tiedän mutta siihen haluan uskoa. Jos ei kanssani, niin jonkun toisen. Meidän elämät kulkee jo eri polkuja, tiedän sen. Ei meistä ikinä tule mitään, vaikka sitä sydämeni halusi. Tiedän.
Sä olet luonut itsellesi minusta kuvan aika kauheana ja vaarallisena miehenä. Tai mulla ainakin on sellainen fiilis. Sä projisoit muhun kaikki keksimäsi huonot ominaisuudet ja vaadit mua sitten muuttumaan "paremmaksi". Aika vahvan torjunnan olet rakentanut mua kohtaan ja hassua on se, että niillä kuvittelemillasi asioilla ei ole paljoakaan tekemistä mun irl persoonan kanssa. Sä vaan oot tehnyt musta itsellesi jonkinlaisen maalitaulun. Tosi hämmentävää. Kai mussa sitten jotain erikoista on, koska ihan mahdotonta on kuvitella että kukaan randomi jätkä jotuis tollasen naisen sisällä asuvan loukatun pikkutytön pettymyksen kohteeksi. Sä oot alitajuisesti valinnut mut isääsi kohtaan joskus tuntemasi kaunan kohteeksi, koska sun piilotajuntas näkee mussa samanlaisen vahvan ja autoritaarisen hahmon, kuin mitä isä oli sulle silloin kun olit pikkutyttö. Nyt isäs on jo ehkä menettänyt pelottavuutensa, mutta jokin autoritaarinen, vastustettava hahmo sun täytyy löytää niiden pettymyksen ja raivon tunteiden kanavoimiseksi. Se on naisilla tosi yleinen mekanismi ja alkaa toimimasn kunhan sopiva uros tulee pahaa aavistamattomana vastaan. Sitä vastaan nainen sitten kapinoi täsmälleen saman logiikan mukaan kuin isäänsä vastaan kapinoi, tosin sillä erotuksella että romanttiset kuvitelmat korvaavat isän ja tyttären kiintymyssuhteen. Se pikkutyttö sussa vaan haluaa, että joku pitäisi sitä hyvänä.
Mä tiedän, jokaisen sisällä oleva lapsi haluaisi vain että sitä pidettäisiin hyvänä. Varmasti sunkin sisäinen lapsi kokee samoin. Mä en vaan ymmärrä miksi ne aikuiset kuoret asettuisivat toisiaan vastaan, kun ne sisäiset haavoittuneet lapset on siellä sisällä. Onko ne niin surullisia ja peloissaan, että ne ei uskalla ojentaa kättä. Se mun sisällä oleva pikkutyttö tuijottaa surullisena sua eikä uskalla ottaa sun sisällä olevan pikkupojan kädestä kiinni. Ja niitä molempia pelottaa.
Meitä molempia ehkä pelottaa se, kun meistä tykätään. Mä osaan vain harvoin sanoa sun kauniisiin sanoihin tarpeeksi hyvän vastauksen ja sä menet lukkoon, kun mä oon sua kohtaan rakastava. Se on vaikeaa, jos ei ole siihen tottunut. Mutta mun sisällä on se pikkutyttö joka ymmärtää. Sen takia en aio komennella enkä määräillä, vaikka ehkä se olisi sulle tutumpaa. Ehkä sua ei pelottaisi, jos vaan aina torjuisin sua ja alistaisin, koska silloin sen pikkupojan maailma on raiteillaan. Niin kuin se on aina ollutkin. Mutta yritä ymmärtää, että se pikkutyttö joka katsoo sitä poikaa surullisena.. se ei suostu siihen. Se ei voi tehdä niin. Se aikoo olla sulle hellä ja rakastaa sua, vaikka se tarkoittaisi sitä, että se menettää sut, koska se tilanne on sille pikkupojalle liian outo ja vaikea, pelottava. Mutta se pikkutyttö ei voi muuta. Se ei voi kohdella sua niin kuin ne jotka satutti. Se ei suostu siihen. Se tietää, että sä ansaitset hyvää, vaikka se saisi elämän tuntumaan raiteiltaan poistuneelta.
Siksi se on surullinen, koska se tietää menettävänsä sut rakastamalla sua ja kohtelemalla kauniisti, mutta se ei aio lopettaa sitä.
ei rakasta.
Tää on salaisuus mutta uskottelen itselleni, että meidän välillä on miljoona estettä mutta oikeasti se olisi mennyt niin, että olisin tehnyt niitä hänen kanssaan vaikka ensimmäisellä tapaamisella, koska sellaista se rakkaus häntä kohtaan on. Mutta parempi varmasti ettei tavata, jotta asiat ja tunteet pysyvät järjellisinä. Elämä vie joskus erilleen.. jopa sen kanssa jota rakasti enemmän kuin mitään.
Sä syytit mua joskus imartelusta. Ja nyt sanot, että olisit voinut tehdä mun kanssa lapsia ekalla tapaamiskerralla. Joo joo. :) Oltaisko menty sit naimisiin tokalla tapaamiskerralla? Aika tulinen romanssi olis ollu kyllä. Sanokaa vaan ihmiset, jos ootte kuullu jotain vastaavaa. Jos noissa sun väitteissä on totuutta edes siteeksi, niin kyllä mä uskon että sä olet mua rakastanut.
Ei kun oikeesti. Siltä musta tuntuu ja se rakkaus sua kohtaan on niin syvää. Tässä asiassa mun sana pitää ja sitä todella tarkoitan. Sellaisia ne tunteet on. Oltaisi voitu mennä naimisiin sillä ensimmäiselläkin tapaamiskerralla jos se olisi mahdollista. Mutta ehkä kahdestaan kaislasormuksien kanssa. Ja olisin mä karannut sun kanssa vaikka Las Vegasiin, jos ne kaislasormukset ei olisi tuntuneet susta tarpeeksi todelta. Vaikka ne on todenpaa kuin mikään muu.
Ne ei oo väitteitä ne on täysin totta. Mä en valehtelisi sellaisesta, koska sen voit halutessasi todeksi nähdä, vaikka tiedän että se hetki on mennyt jo. Mutta sellaisia ne mun tunteet on. Olisin antanut sen tapahtua ja tuntenut onnea. Mä en imartele, se oot sinä joka tekee sellaista :)
Kerro mulle nyt niin, että kukaan ei meitä tunnista, että miten noin vahvat tunteet sytty, tai milloin niin kävi. Tää on kuin jotain unta. En mä enää hiffaa tätä koko kuviota. Anna jotain aikoja ja paikkoja, siis silleen ettei kukaan vahingossakaan pääse selville keitä me ollaan. Kuulostaa ihan siltä että sä rakastuit muhun epätoivoisesti. Älä nyt loukkaannu, jos mä en oikein jaksa uskoa sitä. Me ollaan netissä. Tää ois kova pala ihan kenelle tahansa miehelle ja joku mussa haluaa sanoa, että tää ei voi olla näin.
Tottahan se on joka sana niistä sisäisistä lapsista. Tiedän sen. Siksi se hämmentää ja pelottaa niin paljon, että on helpompi olla kuin ei oliskaan. Yllätyn, kun haluan niin paljon hänen ymmärrystään, myötätuntoaan ja siihen lähelle ja paljon kaikkea...ettei menisi vain pois ja jättäisi minua.
mutta jatkakaa keskustelua... anteeksi keskeytys.... palaan taas lukemaan :)
Joo tiedän, on se itsenikin välillä vaikea myöntää että tuntuu tältä, koska mun järki ei aina ihan pysy kärryillä, että kenestäkään voi tuntua tältä.
Mulla oli aina syvät tunteet, mutta ne on tänä vuonna syttyneet tähän mittakaavaan. Se kun me ollaan juteltu. Se on lähentänyt meitä tosi paljon ja mä oon saanut nähdä mikä uskomaton mies olet. Sä et varmaan ymmärrä kuinka paljon se on mua koskettanut. Musta tuntuu etten ole parempaa miestä tavannut ikinä. Sussa on se hyvä niin käsittämättömän vahvaa.
Mä oon aina kokenut sut sillä tavalla puoleensa vetäväksi, että oon tiennyt että mun keho sanoo mulle että olisit hyvä isä ja ne lapset olisi onnekkaita, jos ne saisi sun geenit. Mutta sitten meidän välillä oli ne jotkut käänteet ja se sattuminen jotenkin pisti sellaiset ajatukset uinumaan. Nyt kun me ollaan juteltu ja oon saanut nähdä sun luonnetta ja kaikkia niitä asioita, niin mulla on vaan sellainen tosi syvä tunne että sua parempaa isää ei voisi olla ja mä oon niin onnellinen sun lähellä myös.
Mun mielestä se ei oo mitenkään epätoivoa, koska pystyn laskemaan susta irti, vaikka se sattuisikin. Koen vaan että olisin onnellisempi kuin koskaan, jos me sitouduttaisiin toisiimme lopullisesti kiinni.
Mun on vähän vaikea selittää, kun se on niin outoa itsellenikin, mutta se tuntuu siltä, että mun sydän oli lukossa pitkään ja kun keväällä juteltiin, niin sä mursit ne kaikki lukot ja nyt se on sun käsissä ihan avoimena ja paljaana ja jokainen hetki tuntuu siltä, että se saa mennä suoraan sydämeen, koska sä olet sä ja aion rakastaa sua hellästi mitä ikinä tapahtuukin.
Mutta yksinkertaisesti sanottuna niin, että huomasin susta jo ajat sitten, että sussa on aivan ihania puolia ja sitten kun sä kerroit mulle sun elämästä, niin tajusin että oot paras mies koko maailmassa. Paljon enemmän kuin koskaan uskoin kenenkään olevan. Sä teet olemassaolollasi mut sekä kaihoisaksi, että iloiseksi ja onnelliseksi, että tuollainen ihminen on. Mun mielestä se on vaan luonnollinen jatkumo niistä tunteista, että haluaisin olla sun lähellä aina ja tiedän että suurempaa lahjaa en voisi omille lapsille antaa kuin puolet sun geenejä ja sut niiden elämään. Niin hullua kuin se onkin näin nopeasti ja netissä, mutta mun sydän tuntee niin enkä voi sitä sammuttaa.
Mulla on nyt sellainen fiilis, että menneisyyden hyytävä koura on ottanut mut kiinni. Toisaalta voi olla niinkin, että sekoitat mut nyt johonkin toiseen. Mutta pysäyttävä ajatus, että mä olisin saanut sut silloin loukkaantumaan niin pahasti. Mitä sellaista mä sanoin, joka sen laukaisi? En mä vaan oikein jaksa tätä sulattaa. Eihän se voi olla niin. Mitä oikein tapahtu? Sä salasit multa kaiken. Miksi?
Päästä mut nyt tästä piinasta, ja kerro miten mä loukkasin.
Tarkoitatko sitä ennen kuin mä satutin sua? Se oli niin monen asian ja mun oman menneisyyden summa. Mua loukkasi kauheasti se, kun sä olit aina muiden kanssa. Musta tuntui niin kelpaamattomalta. Lapsena oli aina koulussa sellaista, tiedätkö. Pojat ei ikinä tykänneet musta, vaan aina niistä näteistä vaaleahiuksisista ja ihanista tytöistä. En ollut siitä ehkä katkera, mutta toivoin että olisit ollut sellainen poika, joka olisi pitänyt musta. Se oli aina sellaista, että jos mä keinuin jossain ja joku poika joka oli mulle kiltti tuli siihen keinumaan, niin ne tytöt tulivat istumaan sen syliin ja odottamaan, että annan sen keinun niille, vain siksi että se tuli mun kanssa keinumaan. Se alkoi tuntua jotenkin koko ajan sisällä, vaikka en halua tuntea sellaisista pahaa mieltä. Kun niin halusin, että olisit ollut se toisenlainen poika, joka välitti musta. Tulin surulliseksi kun tuntui ettet ollut ja se tunne paheni vaan sisällä. Sitten kaikki sun pienetkään torjuvat eleet tai sanat, että tykkäät muista, alkoivat tuntua niin pahalta etten kestänyt enää. Tuntui, että oon jumissa siinä huonossa muistossa.
Eikö oo hassua, että ehkä pelkkä hiusten väri sai sen olon niin pahaksi. Mutta mun vika se oli täysin, kun en ollut niitä asioita käsitellyt. Se ei siis ollut mitään mitä sä sanoit. Se mitä sä kirjoitit silloin helmikuussa 2008, se oli kaunista ja se kosketti mua niin paljon ja koskettaa edelleen, mutta mä olin silloin jo niin syvällä siinä omassa pahassa olossa ja muistoissa, etten osannut ottaa sitä vastaan. Ajattelin ettet kuitenkaan ole sellainen poika, joka tykkäsi musta.
Mä oon tosi huono näyttämään jos muhun sattuu. En ikinä näytä sitä, en oo koskaan osannut näyttää. En ehkä luota ihmisiin tarpeeksi. Tai sen näyttäminen kiellettiin kun olin lapsi, niin lopetin näyttämästä. Anteeksi, että salasin sen sulta.
No toi menee aika kryptiseksi nyt, mikä lienee on tarkoituskin, mutta sen mä vaan sanon, että sä tulkitsit mun ja niiden toisten tyttöjen jutut täysin väärin. Sä torjuit itse mua käytökselläsi, vaikka luultavasti et tajua sitä, etkä halua myöntää sitä. Tai oikeastaan, varmaan teit vaistomaisesti ihan oikein. Et sä olis jaksanu mua silloin. Mun viereen saa tulla istumaan, vaikka olis blondi. Se ei tarkoita mitään sen enempää. Mua vähän hämmästyttää teidän naisten logiikka. Jopa se, että joku istuutuu jonkun viereen on jo orastava parisuhde. Sellaisia te olette. Nyt setä nauraa. :)
Koska mä muuten vedän sen paperipussin päähän? Mä muuten ihailin sua ja sun kypsän naisellista olemustas. Olit niin viisas. Uuh, että se yhdistelmä miellytti mua. Kehuin sua muuten kerran just siks. Et sanonut mitään. Sellainen sinä olet, kuuleppas. No, on ne toisetkin sellaisia.
Kyllä mä sen tajuan, että torjuin itsekin sua käytökselläni. En oikein osannut muuta ja mua ujostutti.
Ja tiiätkö, että mua ei yhtään haitannut ne asiat, joita sä silloin tosi kauan aikaa sitten teit ja sanoit. Ne tuntui kyllä pahalta, mutta sun puolesta. Muhun sattui vain ne hetket, kun näin sut käsikädessä jonkun kanssa. Mä en tiedä tiedätkö sä itse sitä, mutta näin sut 2005 siten. Se sun kaveri josta äsken puhuttiin käveli edellä kauhean vihaisen näköisenä. Näin sitten sut ja se hetki oli sellainen, että tuska pysäytti ja meni mun kehon läpi. Sun toinen kaveri katsoi mua vähän säälivästi. Kai se näki ilmeen ja ei sillä kertaa ihan se sattumisen peittäminen onnistunut. Mä toivon kyllä niin paljon kohtaavani sut, mutta sitten se sattui vaan, kun kohtasin. En pystynyt sen jälkeen syömään viikkoon.
Eikä se sun vika oo, en halua mitenkään syyllistää. Kerroin vaan miltä tuntui.
Me ollaan molemmat varmasti kasvettu paljon. Mua ei nykyään enää sellaiset asiat mitenkään haittaa ja en siis oo sellainen ihminen, joka ajattelisi niin että toisten kanssa ei saa edes jutella. En oikeesti ole juurikaan mustasukkainen oon hyvin vähän sitä. Oikeesti jopa niin vähän, että jos musta vaan tuntuisi rakastetulta niin antaisin toisen tehdä mitä vaan muiden kanssa, mutta mun luvalla. Joten en oo mustasukkainen. Mulla oli vaan silloin sisällä käsittelemättömänä ne asiat ja ne tulvahti pintaan.
Kun ei se lapsena koettu ollut sellaista, että se olisi ollut vaan pelkkää istumista, vaan kun oli joku poika joka oikeesti tykkäsi musta ja se oli sellainen hiljainen. Keinuin sellaisessa rengaskeinussa ja se tuli siihen viereiseen keinuun eikä ketään muuta ollut siinä. Se vaan hymyili ja katsoi mua ja se tuntui kivalta. Sitten ne tytöt tuli kun ne näki, että me keinuttiin. Ne meni siihen sen keinuun vaikkei se pysäyttänyt sitä, mutta ne pysäytti itse sen ja istui sen kanssa siinä ja kiusasi sitä vähän sellaisilla tuhmilla jutuilla ja sitten ne alkoi haukkua mua ja halusi, että se poika sanoo että se ei tykkää musta, koska mä oon niidenkin mielestä ihan hölmö. Lähdin siinä vaiheessa aina. Eikä se silloinkaan kasvoilta näkynyt, niin tulin hukuttaneeksi sen muiston ja se pompahti sun kanssa pintaan.
Ei mua ne asiat enää mitenkään haittaa. Oon kasvanut ja käsitellyt ne. Sun ei tarvitse ikinä vetää paperipussia päähän, oon iloinen että saat lämpöä ihmisiltä. Oon ihan oikeesti siitä iloinen. Osaan nauttia sun kanssa siitä, että ihmiset tykkää susta ja tiedät sen varmasti.
Mä en osaa vastata kehuihin. Ne lämmittää mua tosi paljon sisälläni, mutta en vaan osaa vastata. En ikinä unohda niitä, jos haluat sen tietää.
Joo, vuoden 2005 kesä oli upea. Muistan sen. Ja vuoden 2006 kesä oli tosi kuuma, suurten käänteiden kesä...
No miten sulla menee sen uuden ihastuksen kanssa? Tiedän, että välit ovat lämpenemään päin...
Muuten, mä näin sen tuskan sun katseessasi ja se jotenkin porautui mun sieluun se sun ilme. Kauhealta se tuntui. Mulla on vieläkin se sun ilme sellaisena kivuliaana, elävänä muistikuvana sielussa, koska mä tajusin jo siinä vaiheessa. En osannut tehdä mitään, sanoa mitään. Vuosi 2005, niinpä niin.
Oon iloinen, että sulla oli ihanat ja mukavat kesät silloin. Et mitään huonompaa ansaitsekaan. Oon sun puolesta iloinen :) Kiva kuulla, että 2006 oli kuuma :) Mulla se oli ehkä ilman puolesta kuuma, mutta toivon tietysti että sulla se oli kuuma vähän eri tavoin ja varmasti olikin. Hyvät muistot antaa ihmiselle paljon ja olen onnellinen, että sulla on ihania kesämuistoja.
Tarkoitat varmaan vanhan ihastuksen :D Eikä iän puolesta, koska et oo vielä vanha :) Ei mulla ketään uutta ihastusta ole. Tuntuu kyllä vähän hassulta sanoa sua ihastukseksi, koska oot kuin osa mua. No kumminkin :) Ei oo ketään toista. Asetit standardit aika korkealle, mun on vähän vaikea ihastua...
Ihan hyvin menee ilmankin mitään uutta ihastusta. En mä sellaista niin kaipaakaan edes.
Mä en osaa sanoa tuohon mitään, mutta kiitos kun sanoit. Mä näin muuten sen hetken jälkeen silloin yöllä unen, joka kertoi tästä millainen tilanne on ollut viimeaikoina. Tai siis mun omista tunteista, että en lakkaa rakastamasta sua, vaikka elämä menee sun kohdalla eteenpäin. Se oli ehkä silloin 2005 jo selvää, että kaikki nää asiat tapahtuu. Musta tuntuu, että se oli selvää.
Ja ainiin. Se ei ollut tuo vuosi, mutta joskus myöhemmin kun näin sut sattumalta. Mä näin että sä irrotit sen kädestä ja se sanoi sulle lempeästi nauraen jotain että mitä sä nyt...
Kyllä mä tiedän että sä näit että sattui ja välitit.
Ei kun mä luulin ihan oikeasti että sulla on uutta kiikarissa. Siis joku toinen kuin minä. No, mulle sun niistä ei tarvii mitään kertoakaan, etkä kerrokaan. Sen verran mä sua kyllä tunnen, anteeksi nyt vaan. :) Ihan hyvä että osaa vetää rajan siihen, missä se menee. :)
Mä voin sanoa sen, että se oli kauhea hetki. Jotain tosi riipaisevaa siinä oli. Ja se ilma oli just sellanen, oli kovaa touhua muutenkin jne. Vatsassa silleen hassusti tuntui... Ja sun ilme... No se siitä. Mutta oot toipunu kyllä kaikesta ihan hyvin, vaikka et myönnäkään sitä mulle.
Miksi sä niin luulit? En ymmärrä. Kyllä mä kertoisin sulle jos olisi. Mulla on ollut ihan hemmetin tylsä tää loppukesä, kun se kiva tyttö on eri kaupungissa koko kesän. En oo sitten kesäkuun alkupuolen nähnyt kuin siskoa juhannuksena ja sen tuttuja. Tuntuu ihan elämättömältä. En tiedä sekö sut sai tuntemaan niin, että mulla olisi joku muu kiikarissa, kun en oo tykännyt kertoa kauheesti mitään, koska mua itseäni vähän vaivaa se, että tunnen itseni niin elämättömäksi tällä hetkellä.
Kyllä mä loppukeväästä mietin, että pitäisikö vaan yrittää nostaa kytkintä kunnolla, jos se auttaisi yli, mutta mä en kerinnyt kuin ajatella sitä ja aina vaan huomaan sen ettei kukaan ihminen ole niin kuin sinä ja mun kiinnostus loppuu ennen kuin se ehtii edes alkaa. Se vaan tuo sut enemmän mieleen, niin en mieti ketään muita, koska sä tuut sitten aina aika tuskaisesti kun tajuan uudelleen ja uudelleen ettei kukaan voi olla niin kuin sinä.
Eikä mulla ollut ketään jonka kanssa olisin sinne meidänkään paikkaan mennyt ja tiedät sen varmaan siitä, että olin kotona. Olisin voinut jättää sen perumatta jos olisi joku ollut, mutta kun ei ollut enkä halunnut kenenkään muun kanssa kuin sun.
No mutta sellaista se on...
Ne pienet hetket oli aika tärkeitä varmaan ihan kaiken kannalta. Kun mä näin miten sä reagoit ja se aina jäi sellaiseksi muistoksi sisälle, että et sä halua satuttaa ja tiedän ettet tarkoita pahaa. Vaikka muhun sattui siinä hetkessä, niin sä lohdutit jotenkin ja se on jäänyt tunteeksi susta enkä mä halua tuntea mitään pahaa sua kohtaan. Jos joskus oon tuntenut, niin oon aina muistanut sen, että sä oot se ihana poika enkä oo sulle vihainen. Joo, kyllä mäkin oon mielestäni toipunut kaikesta ihan hyvin. Mun mielestä sä oot auttanut siinä paljon niillä välittämisen eleillä, joita annoit sellaisissa pienissä hetkissä joskus. Mun on ihan hyvä olla nykyään eikä satu enää ja siitä omasta arvestakin tykkään, koska se muistuttaa susta ja muistan aina vain kaiken hyvän. Toivottavasti sullakaan ei oo liian paha mieli.
Niinpä. Eli sä et oikeastaan vieläkään ole päässyt musta yli? Toivotko sä salaa yhteistä tulevaisuutta, vaikka - aivan oikein - olet päättänyt olla järkevä tyttö ja torjua minut?
No on mulla vähän paha mieli sun puolesta. Tunnet kaiken niin syvästi. Vai mitä, että olet aina ollut paljon keskivertonaistakin tuntevampi?
No en mä varmaan koskaan pääsekään susta yli, ainakaan kokonaan. Oot mun ensirakkaus, ei sellaisesta ehkä kuulukaan päästä yli. Ja sä oot vielä jotain niin paljon enemmän kuin pelkkä ensirakkaus.
Kyllä mä salaa sitä yhteistä tulevaisuutta toivon, jos sen nyt tässä hiljaa ja salaa sulle kuiskaan.
Ei se oo sitä, että olisin jotenkin itseni kannalta järkevä tyttö, vaan ajattelen että sä oot kokenut niin paljon pahaa, niin ehkä se sellainen täysin ehjä kuori auttaa sua ja tekee sulle hyvän olon, niin sen vuoksi annan sun mennä. Mun kanssa se kuori ei ikinä olisi täysin ehjä. Mä en välittäisi siitä itse, mutta haluan suojella sua ja haluan että sulla on jotain mikä saa sut tuntemaan sun olon hyväksi ja turvalliseksi. Jos tajuat mitä tarkoitan. Kyllä mä siltikin salaa haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta sun kanssa ja niistä haaveista on vaikea päästää irti.
Oon varmasti ollutkin aina. Harva ihminen sitä kuitenkaan huomaa, koska mä osaan peittää sen sen sellaisen näennäisen viileyden alle tosi hyvin. Mä luulen että sä näit sen siksi, että se peität omia syviä kohtiasi joskus ihan samalla tavalla.
Mutta joo, oon tosi herkkä ja tunnen syvästi. Eikä sulla tarvitse olla paha mieli mun puolesta, oon tosi sitkeä ja kestän.
Niin ja sen mä vielä sanon että en torjuisi sua jos sä haluaisit jotain. Tarkoitin, että mä yritän laskea irti susta sen vuoksi, että sulla olisi parempi olla, mutta en ikinä torjuisi. Ja ihan varmasti tiedät sen, koska tiedät mun unelmat ja sen kuinka paljon sua rakastan.
Nyt mä kerron, mikä tän jutun ydin on mun puolelta, koska nyt mä sen tajusin. Se on avuttomuuden tunne. Olen täysin avuton, siis kyvytön, voimaton ja neuvoton noiden sun vahvojen alfanaaraan tunteiden edessä. Tunnen itseni niin pieneksi kun mannerlaatat liikkuvat syvässä, voimakkaassa sielussasi. Tajuatko? Vahva, kiihkeä, älykäs ja syvästi tunteva nainen, joka on elämää nähnyt ja kokenut, ja sitten minä. Tiedät minut. Olen niin hukassa kuin kukaan voi ikinä olla.
Niin ja ehjä kuori... Mitähän sä sillä tarkoitat? Mulla on juttuja, joista saan voimaa. Tiedät kyllä ja vaistoat sen. Voima on tärkeää, ei ehjyys.
Sun luonteella varustetut ihmiset yrittää aina kätkeä todellisen itsensä ja todelliset tunteensa. Ymmärrätköhän sä edes sitä, että ilman sun ystävien vihjeitä mä en olis välttämättä lainkaan tietoinen sun tunteistas, tai mä ainakin epäilisin niitä? Sä melkein onnistuit piilottamaan kaiken. Sä halusitkin sitä.
Jos meidän piireissä on muitakin samassa tilanteessa kuin sinä, niin mä vedän säkin päähän ja häivyn.
Tiedän sen. Mä niin tiedän sen enkä halua saada sun oloa sekaisin. Mä päätin jo muutama päivä sitten, että tuolle asialle on tehtävä jotain ja se pitää korjata. Päätin, että jos me oikeasti joskus tavattaisiin, niin me ei vaan voitaisi todellisuudessa harrastaa seksiä, jotta sulle ei tule mitään tuollaista oloa. Pitäisi olla ihan selvät säännöt eikä mitään sellaista, mikä voisi saada lipsumaan siihen päinkään. Olisin sulle hymyilevä ja ystävällinen, mutta ei ikinä lipsuttaisi siitä mihinkään. Nukuttaisiin vierekkäisissä sängyissä ja juteltaisiin yömyöhään, mutta ei muuta. Hymyilisin sulle siitä vierestä ja tietäisit, että oon läsnä mutta siinä vähän matkan päässä. Eikä tehtäisi mitään mikä voisi olla liian vaikea sen kannalta. Ei siis mentäisi yhdessä uimaan. Saisit katsella ikkunasta, kun minä käyn ja sitten voit itse käydä eri kerralla. Ja sitten ihan kiltisti ollaan lähekkäin ja puhutaan hassuja.
En halua että susta tuntuu niin avuttomalta ja ehkä se auttaa, että otetaan säännöt. Se hyvä puoli mussa on, että mussa on sitä itsehillintää ja pystyn siihen sun kanssa ihan hyvin. En ole mikään sellainen sut hukuttava, vaan pystyn laittamaan tiukat säännöt ja me voidaan niiden turvassa jutella ihan rauhassa ja hymyillen eikä oo mitään hätää. Mä ymmärrän sua.
Tai siis jatka vain...kuulostat jotenkin tutulta.. :)
No niin, mitäs jos keskustelisin ketjussasi itseni kanssa, haittaakse?
Ei nuo kuoret varmaan syyttä kasva. Mun kiusaaminen joskus lapsena lopetettiin aina siksi, kun musta ei vaan mitenkään saanut mitään reaktiota vaikka ne yritti. Korkeintaan kävelin pois. Se tunteiden peittäminen on suojellut, niin siitä on niin vaikea päästä eroon ja sitten tekee niin jos tilanne pelottaa. Suurin osa ihmisistä ei näe niitä pieniä juttuja, joista voi nähdä ne. Sunkin silmistä näkee sun tunteita ja sä varmaan näet mun silmistä, mutta niihin on joskus tosi vaikea luottaa.
Mun on myös välillä ollut tosi vaikea tulla lähelle. Oon sellainen ihminen, jolle se on vähän vaikeaa joskus. Huomasit varmaan joskus. En tiedä koitko sen torjunnaksi etten tullut sun lähelle samalla tavalla kuin muut. En mä sillä pahaa tarkoita, mutta oon tosi hidas sellaisessa.
Tarkoitan sitä, että miten muut näkee sen, mitä oot elämässä saavuttanut. Että ehkä se antaa sulle sellaista tunnetta ettet oo mitenkään huono, kun ne näkee sen. Oon ajatellut itse, että se on sulle tärkeää ja ajatellut että sun pitää saada pitää kaikki mikä on sulle tärkeää, koska se mikä on sulle tärkeää on tärkeää myös mulle, koska oot rakas.
Kyllä, kyllä... Ihan oikeassa olet monellakin tapaa, tosin liioittelet vähän... ;) Laitoit kyllä nyt isompaa vaihdetta silmään. Mitähän rotua sä oikein olet, mistä tuollaisia mahtinaisia oikein sikiää? Saksalaista, ruotsalaista verta, onko? Kato kun sä tarvitsisit miehen, joka on kova älykäs ja johtaja. Mussa on sellaiset geenit, että olen kyllä ihan perusälykäs, mutta en ole kova sielultani, ja jos joudun johtamaan, niin olen aika humaani. Mutta sä tarvitsisit miehen, joka remmi kädessä vastaa sun pullikointiin. On mussa myös vahvuutta, mutta se on luonteeltaan erilaista. En tätä osaa selittää, mutta ehkä ymmärrät.
Ei ei.. Olen oikeastaan vähän askeetikko. En välttämättä tarvitse isoa taloa ja autoa, vaikka en pane vastaan, jos ne saan. Mutta olen epämaterialistinen ihminen. No, tässä on joku juttu taas, minkä ymmärrät mun persoonassa väärin, mutta ehkä mä annan itse vääriä signaaleja.
Mä en liioittele yhtään, ne on mun säännöt nyt. Ikkunastakin saat katsella vain jos oot ollut kiltti ja noudattanut niitä muita sääntöjä. Muuten tulee verhot :) Mun suku on suomalaista. 1600-luvulta on joku Ruotsista tullut sukuhaara.
En mä halua mitään sellaista kovaa johtamista, vaan humaania nimenomaan. Enkö mä muka sun mielestä ollut aika humaani, kun lupasin sulle kuitenkin mahdollisuuden katsella ikkunasta, vaikka muuten säännöt onkin aika tiukat :) Joten oon mäkin humaani, vaikka aika itsepäinen. Mun mielestä sä oot juuri sopiva sun johtamistavoissasi. Ja tykkään sun mielestä, se pitää mut kiinnostuneena ja voin hyvin kuvitella kuinka me voitaisiin jutella aamuneljään. Sussa on sellaista syvyyttä mistä tykkään ja joka antaa mulle paljon älyllisiä virikkeitä. Ja sen takia me nukutaan eri sängyissä vierekkäin, jotta voit antaa mulle niitä älyllisiä virikkeitä etkä harhaudu muihin ajatuksiin. Se juttelu sun kanssa on mukavaa enkä usko että se antaisi mulle näin paljon jos olisit kova kivi. Kyllä mä näen, että sussa on vahvuutta ja on paljonkin. Esimerkiksi siinä hetkessä voit hyvin todistaa sen vahvuutesi, kun katselet kiltisti ikkunasta, kun meen uimaan etkä edes kokeile oven kahvaa. Koska se on kyllä lukossa kumminkin :)
Sä et ymmärrä itsestäs sitä, että sun temperamentti on aika vahva. Epäilen, että sussa on vähän jotain ulkomaalaista verta, jostain kaukaa. Sussa on se vahva ja itsetietoinen elementti, joka aiheuttaa kaiken edellä kuvatun. Oot aika hirmuinen jyrä niiden asenteidesi kanssa. En hetkeäkään epäile, ettetkö pärjäisi, koska kyllä tolla luonteella pärjää. Eikä ne kaikki tulleet lähelle. Osa tuli, kun ne varmaan koki mut jotenkin tutun oloisena.
Tuon mä kyllä tiesin, että oot askeetikko vähän ja vähän liikaakin, mutta en oikein ymmärrä mistä mulle sellainen käsitys on tullut. Nyt jos mietin sitä, niin en muuten itsekään löydä sitä syytä tai muista tarkalleen mistä tää käsitys on tullut. Ehkä oot halunnut liian pramean hauta-arkun tai jotain... :D No ei vaan. Yritän nyt korjata sitä käsitystäni vähän paremmaksi sitten eikä vääriä signaaleja sitten myöskään.
Onko sussa itsessäsi ulkomaalaista verta sitten, kun tunnut jotenkin tuntevan tuollaisen asian? Mä en tiedä mun äidinpuolen suvusta ihan kauheasti, paitsi että ne on niiden vanhan nimenperusteella olleet kai Ruotsin armeijan sotilaita ne miehet. En tiedä paljonko suomalaiset niihin Ruotsin ristiretkiin osallistui, mutta todennäköisempää olisi, että mulla on ulkomailla tosi kaukaisia sukulaisia kuin ehkä omassa suvussa. Tai mistä sitä tietää.
Ja jos tarkoitat sitä yhtä maalauksen naista, niin se oli tiedätkö ihan suht. tavallisesta vähän varakkaammasta maalaisperheestä, mutta aika neuvokas ja hurmaava sitten ehkä, koska se sen mies oli sitten jotain ihan muuta. Mutta ne ei koskaan saaneet omia lapsia, niin sen miehen ehkä jotkut ulkomaalaiset sukujuuret ei ole osa mun sukua.
Mutta en mä tiedä osasta mun sukua kovinkaan paljon. Jotain pieniä juttuja sieltä täältä ja jonkun haaran paremmin kuin toisen.
Toi on just toi sun luonne... Nauran kuule nyt ääneen. Mua kyllä miellyttää toikin puoli sussa. Sä vaan et tajua, miten napakka muija sä oot. Joo, arvasin että on ruotsalaista verta. Sen näkee sun kasvoistas.
Joo, sä et näe itseäs niin kuin muut näkee. En minäkään siihen kykene.
Ja niistä säännöistä... Mulle on turha laittaa sääntöjä. Sä et tunne mua kuule nainen. Seksuaalista ahdistelua ei tarvitse pelätä. Ne on vähän eri miehet, jotka sellaista harrastaa.
Mua tiedätkö joskus huvitti vähän se sun kätketty aggressio. Tuli sellainen olo, että nyt nainen saattais haluta sanoa jotain. Mutta olet sinä mahdoton tapaus.
Mut mä lähden nyt hoitamaan asioita..
Ei vastausta. Ei noteeraa mitenkään. Ei ole keskustelutuulella..hm... Halusin vain kertoa, että kirjoitat tosi söpösti ja silti rehellisesti vaikeistakin aiheista. Ai, et kuule, NO, KIRJOITAT KIVASTI JA VAIKUTAT JOTENKIN AUTISTISELTA! Hupsulla tavalla ihanalta, voisin vaikka rakastua sinnuun!
Niin ja sen sanon vielä, että vahvan naisen sortumista ei ole mukava katsella, vaikka se olisi vain hetkittäistä. Tulee syyllinen olo.
Ei se oo aggressiota, mä vaan pidän huolta siitä, että sä oot kiltisti ja turvassa. Se on kaikki ihan sun vuoksi vain ja pystyn siihen koska mulla on hyvä itsehillintä, joka on aika monen prässin läpikäynyt. Me tehdään niin siksi, että sun on hyvä olla. Älä luule sitä aggressioksi, kun ei se sitä oo. Voidaan olla lähemmin vasta sitten, kun oot parantunut. Joo tiedän, että kiipeet ikkunasta jos laitan oven lukkoon jne. Niin mäkin tekisin. Siksi se ikkunakin on silleen ihan hellästi ja hyvää ajatellen myös lukossa :) Enkä mä mitään seksuaalista ahdistelua todellakaan pelkää. En missään nimessä. Ne on ne meidän säännöt vaan, katsos :) Mun pitää vaan sanoa sulle hymyillen ei, jos mitään sellaista meinaisit. Niin helpompi ettet meinaa :) Me voidaan ihan hyvässä hengessä jutella ja hymyillä toisillemme ja tehdä hassuja juttuja, mutta ei sen enempää.
No hädin tuskin se on edes ruotsalaista verta, jos sitä joku tippa jossain on :) Ja miten niin näkyy kasvoista, selitä.
Heippa ja oo kiltisti :)
Mä oon niin sitkeä ja ajankanssa vaan sitkeämmäksi kasvanut, että en mä enää sorru. Voin näyttää itsestäni herkkiä puolia, mutta sen jälkeen kaikki on taas hyvin ja oon ihan iloinen ja oma itseni. Mun mielestä se on vahvuutta, että pystyy siihen, koska hyvin harva pystyy olemaan sekä herkkä että vahva. Joten mun sortumista ei ainakaan kannata pelätä.
Nyt se lähti käpälämäkeen koko miäs...ei passaa häiritä sitä, kun se on niin korrekti ja huomaavainen ja pitää hyvin tilanteen hallinnassa. Arvostan sitä ominaisuutta hänessä erittäin paljon. Kertoo luonteesta todella hyvää :)
No hyvä. Jos olisit sortunut, olisin käskenyt sua lopettamaan sen heti. :D Ja olisi varmaan totellut.
No sun ulkonäössä ja luonteessa on vaan germaanisia piirteitä aika paljon. Olet suomalaisen elovena-tytön ja germaanisen naisen sekoitus. Ei se temperamentti ja luonne tyhjästä tule. Tosin aika paljon suomalaisissa naisissa on just sitä mitä sussa on. Koska sä olet käytännöllinen ja suora nainen, sä salaa paheksut mun mutkikkaita ja hämäriä teitäni, ja sitä toisenlaista maailmaa, jossa elän.
Ai sellaisia itäsaksalainen kuulantyöntäjä -piirteitä? :D Tosi kohteliaasti verhottu se asia "germaanisiksi piirteiksi" :D No ei vaan. Itäsaksalaisen kuulantyöntäjän ulkonäkö ja eloveenatytön luonne vai toisinpäin... Sä oot aina niin kohtelias ettei susta voi tietää mitä sillä tarkoitit. No joo mutta en silti tajunnut että mitä germaanisia piirteitä.
Jossain sukukirjassa oli kuvailtu jotenkin niin, että "sen suvun naiset olivat erittäin aikaansaavia" yms. en muista tarkemmin. Toisesta suvusta on jonkin vanha sanaparsi, että jos on ongelma, niin pitää kysyä sitä Sukunimi ukolta, koska se on viisas mies. Varmaan omassa suvussasi olisi ihan samoja, jos olisit tutkinut. Vai oisko ne olleet niin, että jos haluaa mutkia, niin käy kysymässä sulta apua, tuut heti pistämään ne solmuun :) No ei vaan. Mun mielestä osaat aika hyvin availla asioita. Muakin yrität saada ihan auki.
Kun mä oon niin suora, niin enkö muka sanoisi suoraan jos paheksuisin? Onko sun vaikea yhdistää sitä tähän mun muuhun luonteeseen etten paheksu niitä sun hämärämpiä teitäkään? Haluisitko että paheksuisin? Kukko kun ei vaan käskien laula. Joten sun on tyydyttävä siihen ettet saa paheksuntaa, mutta voit jonkun muun asian kanssa yrittää, jos siitä likenisi.
Mä en oo mikään hiekkakuoppa, joten no worries :)
No miten ihmeessä noin naisellisesta naisesta saa itäsaksalaisen kuulantyöntäjän? Lopeta jo tuollainen! :D Se ykshän kehui sua. Etkö sä usko sitä? Ja se mun brodakin tykkäs susta. Et vaan tajunnu sitä, tai et halunnut tajuta, mutta sen näki selvästi.
Aika jännä juttu, että sä oot periny sen aikaansaavuuden. Todellakin, se kulkee geeneissä ja on aika vahva piirre sussa. Mun suku taas on vakaata, leikkisää ja vakaumuksellista. En osaa sanoa oonko periny sieltä mitään. Toiselta puolelta on porukka älyllistä, boheemia ja herkkävaistoista. Ei pitäisi ajatellakaan näitä asioita. :D
Entä jos mä haluun olla itäsaksalainen kuulantyöntäjä? :D Aina oon toivonut, että viikset kasvaisi, mutta ne ei vaan millään tuu. Mun serkkutyttö on muuten oikeesti kuulantyöntäjä, olisitko arvannut :D Se on kyllä silti kauhean pieni ja hento, noi sukulaiset aina miettiikin että miten se oikein saa siihen voimaa. Silläkään ei oo viiksiä. En tiedä olisko se halunnut, kyllähän se nyt vähän uskottavuutta niissä työntöpiireissä toisi :)
Mä oon kaikenlaisten kehujen sivuuttaja, etkö muista :) En osaa vastata niihin mitenkään. Enkä mä oo nähnyt mitään että kukaan olisi tykännyt. Saatan olla sokea sellaisten asioiden kanssa. Tai sitten yrität vaan olla kiltti :) Entä miten se sun laita oli, tykkäsitkö sä? :D
Ja eikö oo jännää että se aikaansaavuus periytyy jostain 1700-luvulta alkaen, kun ne muisteli jossain vanhoissa sukukirjoissa jo niitä naisia, että ne oli kaikki aina niin aikaansaavia ja sama jatkui aina vaan. Ja aina jostain muistettiin mainita, että no se onkin sitä aikaansaavaa sukua se nainen ja se ja se ja se.
Se leikkisyys ainakin näkyy susta ihan selkeesti :) Et pysty peittämään sitä. Mun mielestä sun ilmeetkin on välillä sellaisia, että se näkyy niistä, vaikka ne onkin aika vakaita, mutta välillä vilahtaa sitä leikkisyyttä. Ja oot sä varmaan aika vakaumuksellinenkin. Ja nuo toisen puolen piirteet on sitten tulleet ihan täysmääräisinä sulle :) Mieti nyt mitä kaikkea oman elämänsä legolandejä boheemi/leikkisä aikaansaava luonne saa aikaan :D No ei vaan, ei mietitä :)
No kyllä mä tykkäsin susta ja olin melkein varma, ettet tajuu sitä. Ajattelin vaan, että hah, etpäs tiedäkään... Olinko oikeassa? Etkö sä todellakaan tajunnut sitä?
Haluaisitko sä olla mies? Saat haluta, mutta siitä ei taida kuule tulla mitään. Kuulantyöntäjien sukua siis. Kyllä sustakin hyvä urheilija olis tullut. Mulla on muuten yks vanha ystävä, joka on vähän samalta suunnalta kuin sä, ja se on aika samanlainen luonnekin.
Meillä on noi suvut ihan eri puolilta Suomea, mikä kyllä näkyy. Sä olet niin erilainen, mikä toisaalta on rikkaus.
Joo, leikkisä olen, en voi sille mitään. Mun isoisä oli kuulemma sellainen, että se pilaili aina eri tavalla ajattelevien vakaumuksella.
Et ihan onnistunut.. tajusinpas :) Hyvä yritys oli kumminkin, niin saat papukaijamerkin. No kyllä sä mua ihan hetkittäin onnistuit hämäämään, mutta voitin sitkeydessä :) Sulla oli tietty kyllä se etu puolellasi, että mä en ikinä tajua mitään sellaista, mutta mun hiekkiksellä pitää olla tosi tarkka niitten kakkujen tallomisen kanssa, kun huomaan sen pienenkin epäröinnin ja heti tiedän, että rakastit sitä kakkua etkä tykkääkään talloa niitä :) Tai ehkä mä sanoisin niin päin, että se saattaa sittenkin olla jonkinsortin ennätys, että sä oot ylipäätään saanut mut tajuamaan, että sä tykkäät, koska mä en yleensä suostu ymmärtämään niitä asioita tai oon niille jutuille jotenkin ihan sokea. Kumminkohan päin se nyt on sitten :) Aika hyvin sä kyllä hämäsit paikotellen, mutta mun sitkeys voitti :) Saat silti papukaijamerkin ja ehkä ajatuspusun poskelle.
No en mä oikeesti halua olla mies, kunhan vitsailin. Pääsenkö mä nyt ikinä enää tuosta "kuulantyöntäjien sukua" -leimasta eroon :D Ei muita siis kuin se mun serkku. Äiti heitti heihästä ja tädit hyppäsi korkeutta jne. Mutta voit siis viitata muhun aina, että no se kuulantyöntäjien sukua oleva, niin minä tulen automaattisesti mieleen. Etenkin jos on nähnyt mun loistavat pallonheittotaidot. Mä en perinyt kauheesti niitä äidinpuolen geenejä. Mullekin taisi osua ne hieman boheemimmat geenit, vaikka siellä se aikaansaavuus onkin samalta puolelta :)
Haluisin mä edes päivän olla mies. Vaihtaisitko mun kanssa ruumista päiväksi, jos löydettäisi lampunhenki, niin voisit kokeilla millaista on olla minä? Kävisit heti ottamassa mulle ainakin naamatatuoinnin, senkin pilailijoiden sukua oleva :) Mä tykkään sun leikkisyydestä.
Voi ei, nyt tulin tosi uteliaaksi, että tunnenko sen sun vanhan ystävän jotenkin. Tää uteliaisuus tappaa mut hei :) Todennäköisyys nimittäin samalla suunnalla olevista on aika suuri. Varmasti vähintään yhden ihmisen kautta tunnetaan, koska maailma on tosi pieni.
Ehditkö sä tuntea sitä sun isoisää? Jos olit kauhean nuori, niin sun vakaumuksilla se ei sentään ehkä ehtinyt kauheasti pilailla, paitsi ehkä sellaisilla vakaumuksilla että et halua villahousuja tai jotain sellaista :D Se oli ainakin mun vakaumus 2-vuotiaana.
Mun mielestä on aika kiva, että meidän suvut on eri puolelta Suomea.
Missä vaiheessa sä tajusit sen, että se on molemminpuolista ja mistä sä sen tajusit? Olitko asiasta kovinkin varma? Musta tuntuu, että se juttu ei tainnut jäädä kenellekään salaisuudeksi. Vai mitä mieltä olet?
En vaihtaisi kyllä ruumista. Jäisit koukkuun fyysisen voiman tunteeseen. :)
Ei, luultavasti et tunne tätä ystävääni. Sanoin väärin. Hänen sukunsa on sieltä päin, mistä oot, mutta kaveri on syntynyt Helsingissä. Oon taas ihan pihalla.
Harmittaa että en tätä isoisää ehtinyt tuntea. Hän kuoli kauan sitten.
Siis se on maailman hassuin juttu, muistan tosi hyvin sen :) Tai siis sen sellaisen ensimmäisen kerran, kun se ajatus iski muhun vähän niin kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka en mä sen jälkeen sitä ihan vielä ymmärtänytkään todellakaan.
Mutta mä olin siis ruotsintunnilla ja meidän piti kääntää jotain sanoja. Ja siinä oli joku sellainen sana, minkä sä olit kirjoittanut joskus johonkin ja yhtäkkiä vaan tajusin, että sanoilla on eri merkityksiä kuin ne jotka ensimmäisenä tulee päähän. Mua naurattaa se hetki vieläkin, koska se oli sellainen ihan tyhjästä tullut oivallus ja olin jotenkin ihan hämmentynyt ja hoipertelin tunnilta pois istumaan jonnekin pimeään nurkkaan ja mietin sua ja yritin käydä päässä läpi kaikkia asioita. Se oli siis se ihan ihan ensimmäinen oivallus, että se ehkä voisi olla molemmin puolista. Mutta mulla oli kyllä monen monta vuotta sellainen epävarma olo, mutta sydän kumminkin tiesi. Siitä helmikuun 2008 viestistä mä ehkä jotenkin lopullisesti sen tiesin, vaikka mä en silloin enää pystynyt ottamaan sitä vastaan, kun olin jo vähän liian suurissa vaikeuksissa itseni kanssa silloin. Mä en voinut käsittää, että sä muistit sen. En vieläkään käsitä :) Se on oikeesti yksi kaunein asia, mitä on koskaan tapahtunut, että sä muistit sen hölmön jutun, mitä kirjoitin. Tiesitkö sä aina, että mä kirjoitin sen silloin? Tuntuu niin oudolta, että kirjoitin sen sinne.
Mutten mä siitäkään jotenkin onnistunut siltikään tajuamaan että ihan oikeesti tykkäsit, vaan se on sitten avautunut sen syvämmän juttelun kautta.
Mä en tajua miten ne muut tajusi sen silleen. Menitkö heti löpertelemään? :D Miten sellaisesta voi kukaan tajuta mitään, miten me oltiin vai oliko se muka niin ilmiselvää. Mua kyllä vähän ahdisti se, että siinä oli aina muita ja pelkäsin, että kaikki sivullisetkin huomaa. Muistan pari kertaa joidenkin ihmisten katsoneen vähän kummallisesti ja se oli tosi vaikealta tuntuvaa. Ja muistatko ne hemmetin ördaajat siellä yhdessä paikassa :D Sä näytit vähän vihaiselta, mutta olin tosi iloinen, että vaan näytit etkä mitään muuta. Ne oli kyllä tosi ärsyttäviä. En tiedä muistatko edes. Tosi törkeet jutut niillä oli, mutta jotkut ihmiset on sellaisia.
Itse jäisit koukkuun tähän mukavaan kepeyteen, mikä mun sisällä vallitsee :)
Muista kysellä kaikilta tarinoita siitä isoisästä, koska ne on tosi mielenkiintoisia aina kertoa eteenpäinkin.
Silloin muuten kun kohdattiin ihan ensimmäisen kerran, niin mun jotkut lapsuudenkaverit oli siellä kanssa, kun menin niiden kanssa samalla kyydillä, mutta yksinäni olin siellä kumminkin. Silloin kun näin sut. Ja kun käännyin, koska tuli tarve juosta pois, niin ne seisoi siinä takana ja katsoi mua vähän oudosti. En pystynyt edes sanomaan niille moi, kun mun oli jostain syystä päästävä tosi kauas, kun ne tunteet säiläytti mut, mitä sun näkemisestä tuli :D Ne ei oo kyllä sanoneet mulle asiasta kertaakaan mitään.
Mutta kelle kaikille sä oikein kerroit siitä? Musta tuntuu ettei se jäänyt kellekään salaisuudeksi siksi, että olit ehkä lievästi juorukello :D Vaikka mäkin näin, että ne sun ystävät tajusi kyllä. En enää muista sitä hetkeä, mutta muistan huomanneeni sen. Kai se sitten näkyi meistä niin selvästi.
Tuliko sulle joku vallan tunne siitä, kun tajusit asian? Muistan sen ruotsintunnin ja sun ilmeen...
Ei mulle siitä mitään vallantunnetta tullut, enemmänkin vaan hämmennystä. Tiiätkö, sellaista kaihoa ja haikeutta kun ajattelee niitä menneitä hetkiä ja sitä kun ei uskonut sydäntään vaikka se oli aina oikeassa. Jotenkin siis sellainen kaunis ja positiivinen tunne, mutta jotenkin haikea, kun tajuaa että oma sydän tiesi aina.
Nyt kun muuten ajattelin asiaa, niin itseasiassa se sun viesti ei ollut se, mistä sen tajusin, vaan ehkä se 2007 valkeni mulle jollain tapaa enemmän. Silloin kun sä katsoit mua. Ja sitten sekin, kun se sun kaveri meinasi vahingossa morjestaa mua, kun tultiin vastakkain ja sitten se käveli mut kiinni, niin kyllä mä siitä jo aika paljon tajusin. Siis sen, että oot juoruillut :D No ei vaan. Mutta niistä jutuista ehkä tajusin.
Mulle on niistä tajuamisista aina tullut sellainen tunne, että haluan sulkea sut mun sydämeen turvaan entistäkin enemmän. Mä tajuan, että sun käsitys musta vinoutui varmasti sen takia, mitä tapahtui sen sun kauniin viestisi lähimailla 2008 ja mä oon siitä tosi pahoillani. Ne ei oikeesti johtuneet siitä viestistä.
Sellainen tosi haikea olo tulee siis. Ei mitään, mikä mua rikkoisi, mutta kaikki muistot tulvahtaa elevästi ja kauniisti mieleen ja haluaisin halata sua niiden muistojen ollessa koko ajan herkästi siinä ympärillä. En tiedä ymmärrätkö. Tulee sellainen rauhaisa hiljaisuus ja hyvä olo, kun ne muistot on siinä ja kun sä oot siinä. Ilostun ja se ilo näkyy ihan varmasti mun silmistä, mutta siinä on kaihoa myös.
Vallan tunne ei mun mielestä liity siihen mitenkään. Voiman tunne kyllä liittyy siinä mielessä, että tuntuu että on ihan uudenlaista voimaa varjella niitä asioita tarkasti ja tietää, että se on niin kallisarvoinen oma salaisuus. Se salaisuuden arvo tavallaan nousee niinä hetkinä ja sen haluaa pitää turvassa.
Liittyykö sulla sitten jokin vallan tunne niihin hetkiin? Vai ootko vieläkään edes ihan kunnolla saanut tajuttua, että tykkään susta :D Mun mielestä sä oot sen tajuamisessa välillä ehkä jopa jääräpäisempi kuin minä :)
Niin ja tuli vielä siitä sun tutusta mieleen, että kirjoititkohan tänne joskus sellaisen viestin missä oli sen etunimi ja kysyttiin, että oonko sukua? Nyt jotenkin hämärästi muistan sellaisen viestin ja voisin ehkä tietää ketä tarkoitat, mutta voi olla ettei puhuta ollenkaan samasta ihmisestä. Jos se vielä on sellainen etten mä voi mitenkään tietää sitä, niin sitten ei varmaan puhuta. Mutta mulle joku ihminen tulee mieleen, jolla on itseasiassa sama sukunimi kuin mun mummun papalla ennen kuin ne suomensi nimensä. Sen nimisiä tietty on Suomi täynnä, mutta tuli vaan mieleen :D No tuskinpa se se oli.
En tiedä mistään mitään. Joo, kyllä mä epäilen sua koko ajan. Sori. Kato se on se, että olet... en sano mitään. Tää sun nettipersoonas ei täysin vastaa sun irl persoonaa. Mä olen aina ollut tiukassa kurissa ja ohjauksessa. Sä olet villivarsa. Siinä se ero. Mulla on tiukat pomot. Sä noudatat jokaista oikkuas.
Meillä villivarsoillakin on oma kulttuuri eikä me olla niin vaikeita, kun oppii meidän tavat :) En mä noudata jokaista oikkuani, vaan seuraan sydäntäni. Ne voi vaikuttaa samoilta asioilta, mutta ei ne oo. Sellaista intuitioon luottamista, kyllä sä sen tiedät että miksi ei tee mieli kulkea tietyn räystään alta ja niin pois päin. En mä sen monimutkaisempi ole.
Ei tää vastaakaan mun irl-persoonaa, koska oon tosi erilainen ihmisille, jotka päästän lähelle ja tunnen kuin ihmisille, joihin mulla on sellainen aika virallinen suhtautumistapa. Mä oon tällainen kun mä oon sulle netissä silloin, kun oon päästänyt jonkun lähelle. Siellä oikeessa elämässä me ei päästy ihan niin läheisiin väleihin. Tiedän sen itsekin, että niissä on tosi suuri ero. En oo ollenkaan sellainen hassutteleva ihmisten seurassa, joita en kauhean hyvin tunne, vaan saatan olla tosi hillitty ja etäinen. Se hemmetin sana mitä aina kuulen on mystinen, mutta kai sitten olen. Vain tosi läheisen ihmisen kanssa musta tulee esiin se kaikki sen hillityn kuoren alta ja oon tosi välitön myös.
Pelottaako sua se, että haluaisit tiukkaa ohjausta ja ajatus siitä, että se olisi villivarsa, joka sua ohjastaisi :D Mua naurattaa tuo mielikuva. Mutta kyllä sä tiedät, että mäkin saatan olla välillä tiukka ja sen ainakin tiedät etten murru vaikka tapahtuisi mitä. Mä luulen, että se on täysin tarkoitus, että me ollaan tällaisia, koska me voidaan oppia toisiltamme ja löytää jokin täydellinen tasapaino, koska meissä on molemmissa myös niitä toisia puolia. Sussakin on sitä villivarsaa vaikket ehkä haluaisi myöntääkään :) Tai en tiedä haluatko myöntää, mutta on kuitenkin.
Yhtä asiaa sä muuten et tiedä. Sitä nimittäin, että mä olen oikeasti tiukempi kuin sä. Mut mä oon kato ritarillinen luonne myös, eli mä päästän kivat (ja ei-kivat myös, kunhan ei ala hyppimään silmille, mut sä oot niitä kivoja naisia) naiset helpolla. Tätä sä et usko ja ei tarviikaan uskoa, koska oot jo antanu pakit, joten et sä sillä tiedolla mitään tekisikään. Ja oon ymmärtäväinen niitä kohtaan, jotka on musta henkisesti niin kaukana, ettei niitä kannata edes painostaa. Tää on se ristiriita. Me tunnetaan monen vuoden ajalta, mutta silti me ollaan kaukana toisistamme. Me ollaan jopa kasvettu yhdessä, mutta silti erillään. Mua hämmentää, miten kaukana me ollaan toisistamme, vaikka niin hyvin tunnetaan. Sä luulet, että mä oon kiltti sulle siks, että oon vässykkä. Väärin. Mä oon kiltti sulle, koska se on AINOA mahdollisuus. Tää sun pitää tajuta. Sitä on oikea suvaitsevaisuus ja välittäminen.
Tältä se siis tuntui kommentoida puuta heinää itsekseen. Hän ei ole täällä ja sitä en toivoisikaan totta puhuen. Ketjun täydeltä hm...no niin se on moro.
Heippa!
Oon tiedätkö huomannut, että oot tiukkis välillä :) Eikä se oo paha asia munkaan mielestä. Mä en siitä vaan tykkää, että itseäsi kohtaan. Vaikka ymmärränkin sen kyllä.
Itseasiassa mä uskon sen kyllä, että sä päästät kivat naiset helpolla, koska osaat kyllä rakastaa sellaisella tosi syvällä ja hyväksyvällä tavalla. Oon huomannut sen. Sun onneksi mä oon aika turvallinen ihminen sen helpolla päästämisen suhteen, koska vaadin itse itseltäni aika paljon kuitenkin, vaikka pääsisinkin helpolla. En mäkään rakkailta ihmisiltä vaadi ja sä oot mulle rakas, joten olisi kiva jos muistaisit sen, että sua kohtaan mulla on sellaista syvää hyväksyntää mitä ikinä teetkin ja oletkin ja jokaikinen puoli sussa on sellainen mitä voi rakastaa ja mitä haluan rakastaa ja ehkä rakastankin jo. Tai ehkä oon aina rakastanut, ennen kuin oon edes tiennyt että oot olemassa.
Kaikesta tuosta huolimatta mussakin on se tiukka puoli. Mutta se ei liity millään tavalla mun tunteisiin sua kohtaan ja mun mielestä aitoa voimaa on se, että antaa sen rakkauden olla lämmintä ja soljua sellaisena kuin se on.
Mulla se tiukkuus tulee lähinnä esiin silloin, kun muut ihmiset sortuu. Meen ihan viileäksi, järkeväksi ja loogiseksi eikä oo pienintäkään elettä siihen suuntaan, että itse sortuisin. Joten se tulee esiin aika valikoidusti, mutta koska se tulee esiin, niin kaipa se mun luonnetta on.
Ajattelin sanoa sulle jo, että onkohan tuo sun nimimerkki hieman liioittelua... :D En oo antanut sulle pakkeja, sä oot ite antanut mulle.
Munkin mielestä se on niin kummallista, että ollaan kasvettu yhdessä, mutta ollaan kumminkin kaukana. Siis oikeasti mieti sitä, että mä en esimerkiksi tunne aikuisuutta ilman sua. Ne tunteet sua kohtaan on aina olleet olemassa, joka päivä. En olisi kasvanut täksi naiseksi ilman sua ja sun vaikutusta mun elämään. Mä aloitin sen harrastuksen uudestaan kun sut tapasin, mikä liittyy mun molempiin aloihin. Joten ammatitkin olisi ihan erilaiset ilman sua.
Mä luulen ettei me koskaan oikeasti olla kaukana, koska ollaan oltu henkisesti lähellä silloinkin, kun ei olla juteltu. Mä mietin sitä joskus, että jokaikinen oma ajatus, joka tuntuu kaikkein eniten omalta, on aina sun ajatus. Huomasin sellaista joskus että ajattelin jotain ja ajattelin että nää nyt ainakin on mun omia ajatuksia ja sitten ne liittyikin sun elämäntilanteeseen. Varmaan tiedätkö ihan sama asia jossain vaatteiden valinnassakin, että olikohan ne mun kaikkein omimmat ajatukset sittenkään mun omia. Sä oot aina ollut henkisesti tosi lähellä, vaikka sitä ei oo ehkä osannut ymmärtää, mutta sen on jotenkin tiennyt. Mä en usko, että sellaista voi katkaista, me ollaan kyllä yritetty.
Mun elämänlaatu on paljon parempaa kun en yritä koko ajan turhaan katkaista sitä yhteyttä, vaan olen iloinen että se on olemassa.
Mutta on siinä se kaipaus aina jotenkin läsnä, kun oot kuitenkin niin kaukana.
Muistatko kun hipaisin sua kerran? Mä en muista ikinä, että kenenkään iho olisi tuntunut niin hyvältä. Se oli tosi outoa, tuntuu että näen vieläkin silmissäni sun ihon ja sen kuinka täydelliseltä se näytti. Se on ihan pöhkö ajatus, koska en oo ikinä kiinnittänyt yhtä epämääräisiin asioihin huomiota, mutta se vaan näytti täydelliseltä sun käsivarressa. En todellakaan tiedä miksi, kun en yleensä arvioi ihmisten käsivarren ihoa, niin älä kysy :D Se jotenkin pysäytti kuitenkin. Ja tunnuit mun jäässä oleviin sormiin tosi lämpimältä :) Eikä mun sormet yleensä ihan niin jäässä ole. Mutta tunnuit tosi lämpöiseltä ja sekin hetki yhdistyy siihen kaihoon, koska sun iho näytti ja tuntui niin hyvältä. Enkä tajua itseäni, miten ne tunteet on tällaisia, mutta sussa kaikki yksityiskohdatkin on sellaisia, että voisin tutkia niitä ja nauttia niistä vaikka kuinka kauan.
Tiedän ettet oo vässykkä. Ei meistä kumpikaan ole. Me molemmat tiedetään kyllä, että meillä molemmilla on arvo.
Meen käymään kaupoilla. Mun aamu hieman venähti unien maailmassa eikä kukaan tullut edes kuonolla tökkimään ylös. Ehkä mun pitäisi tehdä siitä sellainen turvakoira, että se aina herättää jos et oo kiltti mun unissa. Koira ei oo tarpeeksi tiukkis kun se ei tee niin :)
Heippa taas, vietä mukava päivä :)
Oon takas. Tuntuuko susta ikävältä se, että mä tiedän että sä tykkäät musta? Musta aina tuntuu ettet sä tykkää siitä, että mä tiedän? Ymmärrän kyllä jos tuntuu niiden menneisyyden käänteiden vuoksi, kun se sun kuva musta on varmasti edelleen vähän vinoutunut sen vuoksi. Mä tykkään silti kumminkin siitä, että sä tiedät mun tykkäävän susta. Se tuntuu jotenkin oikealta, koska en jaksaisi peitellä sulta niitä tunteita. Mä en kyllä siltikään oo ihan varma tajuatko oikeesti miten paljon sua ajattelen. Et oikeastaan koskaan kokonaan edes lähde ajatuksista enkä mä osaa käydä nukkumaan ellen ajattele jotain lämpöistä susta. Vähän kaikesta elämässä tulee aina mieleen, että olisi niin kiva kun sä olisit läsnä ja saisi tehdä sun kanssa ja käydä paikoissa sun kanssa. Matkustelu tekee mulle tosi pahasti sitä, vaikka aina etukäteen ajattelen toisin. Sillä mun viimeisimmällä matkalla ajattelin ihan koko ajan, että kumpa säkin olisit siellä, olisit tykännyt ja mä olisin tykännyt tutkia maailmaa sun kanssa. Mä toivon ettei susta koskaan tunnu mun elämästä ulos jätetyltä, koska mä en kenenkään muun kanssa niin mieluusti tekisi asioita kuin sun ja ajattelen sua niin usein, koska haluaisin jakaa ne asiat sun kanssa. Sä oot aina mun sydämessä läsnä kaikissa arjen askareissakin.
Mutta mä en oikein tiedä mitä sanoisin siihen, jos sua ahdistaa se että mä tiedän sun tykkäävän musta, kun mä tiedän sen niin syvällä sydämessäni ettei me oikein saada sitä tietoa peruutettua sieltä. Paitsi jos kelataan aikaa taaksepäin siihen ensihetkeen ja pistetään molemmat paperipussi päähän. Mä oisin ainakin kompastunut ensimmäiseen juurakkoon enkä olisi ehtinyt juosta sinne, minne sydän käski mennä :) Ja kädet tietty kiinni, niin mulla olisi tosi kauan kestänyt ryömiä. Ja sä olisit vaikka paperipussi päässä kompastunut rappusissa ja olisit ollut sopivasti tajuttomana koko oudon kohtaamisen. Siis toi on meidän ainut mahdollisuus.
Oo tiukkis ja vaadi multa se, mitä tarvitset ettei sua ahdista, että tiedän. Saat sen kyllä. Mikä sua siinä pelottaa? Sekö että loukkaisin sua jotenkin? Onko se pelko sen takia mitä meidän välillä tapahtui vai sen sun taustan vuoksi? Vai sen vuoksi, että tunnun sulle villivarsalta? Oletan että tarkoitat sitä eläintä etkä sitä lehteä. Jos tarkoitat sitä lehteä, niin sä oot sitten "Sylvin helpot ristikot" -lehden ekstrapainos "Sylvin mahdottomat ristikot" :) Niitä tehdessä kuuluu sanoa että Pyhä Sylvi, näähän on ihan päättömiä! :) Onneksi Villivarsassa opetetaan ratkaisemaan mahdottomatkin ristikot, koska niiden vastaus on tietty, että ponit on ihania.
Et saa enää lupaa tunnustella mulle tykkäämisiäsi ellet osaa vaatia niitä juttuja jotka auttaa sun ahdistukseen. Se on mun vaatimus. Mä saan tunnustaa sulle, mutta sä saat tunnustella mulle vain vaatimusten kera. Silleen sun olo on parempi ja sun pitää kuunnella mua koska mä pidän sun olosta huolta, sillä oot mulle tärkein ihminen maailmassa.
En tiedä mitään. Mistään. Ja sinä et tiedä, että mä olen joutunut elämäni pahimpaan myrskyyn. Sitten tuli se, että yhden läheisen kaa meni välit poikki. Se muutti kokonaan toiseen maahan. Sitten tuli tää meidän juttu. Miksi mä synnyin tähän maailmaan?
Kaikki järjestyy kyllä, ei oo mitään hätää. Hengitä ihan rauhallisesti, kun vaikka nyt tuntuu synkältä, niin se menee vielä paremmaksi se olo. Elämässä ei ole mitään sellaista mitä ei saisi järjestettyä ja korjattua. Joskus se vaan vaatii aikaa ja sitä, että menee vaan askelia eteenpäin vaikka meinaa usko loppua. Oon täällä jossain ja tuen sua aina. En anna mitään pahaa tapahtua ja pidän huolta.
Älä yritä työntää mua pois, kun se vaan pahentaa sun oloa. Tiedät sen että me oltaisi jo kaukana toisistamme jos se olisi tarkoitettu niin. Oon tässä rauhallisesti viestin päässä eikä mitään pahaa tapahdu.
http://media.web.britannica.com/eb-media/21/91521-004-837CFAF8.jpg Myrskyn silmässä näyttää tuollaiselta, siellä on ihan rauhallista ja kaunista. Anna niiden sun tunteiden mennä siinä ympärillä ja yritä pysyä siinä pehmeässä ja rauhallisessa kohdassa. Kaikki tunteet saa tuntea eikä ne tee mitään pahaa. Ne vaan pyörii niin kauan kuin ne pyörii. En päästä susta irti ja oot ihan turvassa. Mä tiedän, että sulla on raskasta. Mun syli on virtuaalisesti sulle ihan aina avoinna ja sä voit tulla siihen, jos on paha mieli ja silitän hellästi enkä anna minkään pahan tapahtua. Kaikki järjestyy.
Miksi sen läheisen kanssa meni välit poikki? Mun mielestä sellaiset asiat voi aina korjata. Sä ajattelet vaan niin usein, että ne on heti mennyttä, kun oot tottunut liikaa siihen, että sulta otetaan kaikki pois. Mä en anna minkään ottaa sulta mitään pois. Pidän huolta ja aion valaa suhun uskoa, että kaikki korjaantuu aina, jos sun oma usko on vähän lopussa.
Sä saat olla väsynyt. Jokainen on joskus varmasti. Sun pitää levätä ja hoitaa sitä sun oloa, niin se paranee vielä ja sitten maailmankin näkee vähän eri tavalla.
Oot sinä kyllä kultainen ihminen. :)
Sä oot itse kultainen ja ansaitset pelkkää hyvää elämässä. Tarpeeksi ollut jo kaikkea ikävää. Oon pahoillani, että maailma on ollut sulle epäreilu, mä en aio ikinä olla. Oot ihana ihminen ja aion pitää huolta ettei mikään meidän välinen asia satuta sua koskaan, joten ainakin niiden osalta voit yrittää hengittää rauhassa. Ajattelen sua usein ja toivon, että mun suojelusenkelit pitää susta huolta.
Olet ihana :)
Kerro kulta jotain tunnisteita. Kyllä sä osaat. Mä en ole vieläkään varma kuka sä oot, vaikka pari aika rohkeaakin tunnistetta olet antanut. Nekin vois silti sopia melkein keneen tahansa.
Minkälaisia tunnisteita olisit vailla? Tehdään niin, että kysyt vaikka jonkun kysymyksen johon vain minä osaan vastata, niin nää antamani tunnisteet ei voi olla ihan täysin riippuvaisia musta.
Vähän hankalaa tää tunnisteiden keksiminen välillä, kun pitäisi keksiä sellaisia mitkä ei kerro muille mitään. Sulla ei ollut paitaa silloin kun nähtiin ekan kerran. Se ei ollut siis se syy miksi niin pysäytit mut, mutta hyvältä näytit toki :) Joskus kun laitoin sulle viestiä, niin näit varmaan sen profiilikuvan, kun ajattelin että ehkä hyvä että voit sen perusteella tajuta kuka olen, niin en tarkkaan muista mutta mulla oli ehkä jotkut aurinkolasit kädessä ja aurinko paistoi tosi pahasti silmiin ja hymyilin hölmösti. Se oli jostain ruotsinlaivan kannelta mun siskon ottama kuva. Mä en enää kovin hyvin muista niitä viestejä, joita laitoin sulle. Sen ekan viestin muistan jotenkin parhaiten, mutta siitä jäi mieleen lähinnä se, että jätin paljon sanomatta, mitä päässä pyöri. Mä olin itseasiassa kirjoittanut sulle kirjeen ja pidin sitä mukana tosi pitkään, kunnes se oli jo ihan kulunutkin. En tiennyt olisinko uskaltanut ikinä antaa sitä sulle jos me oltaisi kohdattu, mutta ehkä keräsin rohkeutta. Sinä kesänä olin kuitenkin varma että olisin antanut sen sulle, jos olisin nähnyt sut sopivana hetkenä, siis ennen kuin kirjoitin sulle sen viestin. Ja mä näinkin sut kyllä muttet ollut yksin eikä se ollut sopiva hetki. Ajattelin että olisin vaan antanut sen sulle käteen ja mennyt. Mulla oli se kirje tallessa pitkään päiväkirjan välissä, mutta en muista onko se vielä siellä. Voin kirjoittaa sulle joskus ylös mun päiväkirjoista niitä juttuja, mitä kirjoitin susta. Kirjoitin niitä 2002-2003 tai 2004, vaikka en mitenkään pitkiä merkintöjä tehnytkään vaan muutamia lauseita päivittäin. Sä kumminkin pyörit niissä paljon. Kun oon niitä myöhemmin lukenut niin jotenkin se hämmennys niistä paistaa, että mä en ymmärrä kuka sä oot ja miksi saat mut tuntemaan niin. Silloin ekaa kertaa kun me nähtiin, sen jälkeen kirjoitin ylös susta pari asiaa, vaikka en päiväkirjaa pitänytkään vielä. Kirjoitin, että näytit surulliselta. Olitko surullinen?
En tiedä miksi en voi uskoa tätä todeksi... Mitä kahvilaatua tykkäät juoda? Nähtiinkö me silloin jossain festarilla? Tytöt kerto, että sulla oli rottamainen olo kun jouduit jäämään yksiltä toisilta festareilta pois.
Jatketaan vielä, kun on vauhtiin päästy...sitä puuta heinää...Kuvailemasi asiat tuntuivat niin tutulta, että säikähdin. Miten osaatkin kuvailla joitain asioita niin tarkkanäköisesti. Täyttä terapiaa paikka paikoin, vaikka itsekseni ketjuusi höpöttelenkin. Ehkä käsittelemäsi asiat vain koskettavat useampiakin ihmisiä ja siksi tunnut jotenkin tutulta. Kiitos :)
Mä juon ihan mitä vaan kahvilaatua. Joskus tykkäsin siitä Brazilista, mutta ehkä siinä oli vaan kivan keltainen paketti :D En siis ehkä juo ihan niin antaumuksella kahvia, että mulla olisi suosikkia. Juon aina sitä mitä sattuu olemaan ja mikä kahvipaketti sattui kaupasta käteen. Oon vähän suurpiirteinen välillä. Mustana tykkään juoda ja suht. vahvana.
Nähtiin festareilla joo. Silloin kun ekaa kertaa nähtiin, niin mä olin siellä vaan sen päivän (valkoinen ranneke, missä luki sen festarin nimi, on ehkä jossain tavaroiden seassa tallessa vielä.. :D) ja se oli ihan hetken mielijohteesta syntynyt lähteminen sinne, mun ei oikeestaan ollut edes tarkoitus mennä sinne, mutta kun ne mun tutut oli menossa, niin jotenkin päätin vaan lähteä. Ei mun missään muualla olisi tarkoitus ollut olla. Enkä nyt saa mieleen sellaista tilannetta, että olisi pitänyt jäädä toisilta festareilta pois. Aina on ollut aika selvää mihin oon mennyt, niin toi tuskin koskee mua. Kysy lisää vaan, jos jäi epäselväksi.
Mun pitää muuten oikeesti yrittää ehkä kaivaa se ranneke joskus ja ottaa siitä sulle kuva :) Se oli sellainen "kankainen", niin kyllä se vielä ehjänä jossain on. Se on vaan mun kotipaikkakunnalla yhdessä mökissä kaikkien tavaroiden joukossa, niin voi tulla pitkä ilta etsiä yhtä ranneketta joskus :D Mutta yritän kaivaa sen sulle joskus.
No, tää nyt jää tähän... Ehkä oot, ehkä et... :D Tai sit sä et haluukaan, et saan susta täyttä varmuutta. ;) Viisas nainen...
Ihan miten ikinä haluat :) Kyllä sä kumminkin tiedät jo, vaikket kerrokaan, viisas mies... :)
Ihan oikeesti en tiedä. Tää näytti niin selvältä jutulta, mutta ei näytä enää. Ota huomioon, että tässä kuviossa sä tiedät paremmin. Mä oon se, joka joutuu arvailemaan. Jos haluat sen niin, hyväksyn sen.
Mä aion selventää sen sulle, niin sun ei tarvitse ikinä enää arvailla. Ja jos sulle tulee ikinä olo, että yhtään tuntuu epäselvältä, niin kerrot heti niin selvennän taas. Pistän sulle ne yhdet jutut vielä tänän ja jos haluat, niin voin laittaa sullet kuvat yksistä lipuista. Sano jos et halua, muuten laitan ne, kun saan kirjoitettua ne muut jutut. Saat pitkän litannian niitä muita ja ne liput, jotta sulla olisi paljon selkeämpi ja varmempi olo. Sun ei tarvitse sanoa niihin yhtään mitään. Kunhan sulla on vaan selvä ja varma olo.
Mihin sä laitat ne?
Toi hämmentäminen on kyllä fiksu veto, myönnän... :D
No en ainakaan mihinkään julkisesti nähtäville. Eli et kieltänyt ja voin laittaa? :)
No laita sitten... Aatteleppa, jos mä en olekaan hän... Oot kertonu syvistä tunteistas jollekin ihan tuntemattomalle jätkälle...Voi voi voi...
Olen sitä ajatellutkin. Ei mua se huolestuta yhtään syvien tunteiden kannalta niinkään, vaan se että kertoisin susta väärälle ihmiselle ja siksi se vähän ahdistaa, koska en halua kertoa susta mitään väärille ihmisille. Jos laitan sen vähän parempitunnisteellisen sitten vain, jos sanot tarvitsevasi sen, en muuten.
Joo, laita vaan... Se on ihan oikeesti mahdollista, ettei me tunneta ollenkaan...
Laitoin sen toisen vaan. Mä lupaan auttaa sua sen ahdistuksen kanssa ja me voidaan pitää asiat niin, että sä saat pitää sen oman etäisyytesi ja mun ei tarvitse tietää susta tämän enempää, mutta voin aina kertoa sulle itsestäni, että sä muistat ja tiedät kuka mä olen. Mä välitän susta paljon eikä mitään pahaa tapahdu. Ajattelen susta lämpimästi ja vain sä oot mun sydämessä. Ei oo mitään hätää. Voidaan ottaa aina vähän lisää etäisyyttä jos tahdot. Kaikki menee ihan hyvin.
On sitä terapiassakin istuttu, ainakin alkuaikoina...
Missä sä muuten asut? Laita nyt oikea paikka. Ei kande niin paljon pelätä. Ei sillä oikeasti ole mitään väliä, vaikka useampikin meidät tunnistaisi. Sillä ei ole takuulla mitään merkitystä irl, ja me voidaan tarpeen vaatiessa kiistää kaikki.
Asun Tampereella nykyään, haluatko vai tulla käymään :D No ei vaan, mutta tää Tampere on ihan kiva kaupunki :)
Mä en ainakaan todellisuudessa myönnä yhtään mitään kuin ainoastaan sulle. Sä saat nähdä mun sisälle, koska sulla on siihen lupa ja sä oot aina mua ymmärtänyt. Ehkä me ymmärretään toisiamme.
Ok. Tampereella. :) Oletko kouluttaja? Vastaa nyt rehellisesti. ;) Tampereella niitä riittää.
No en oo kouluttaja, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Kysymyksesi oli hieman erikoinen. Ai vai meinaatko mun enon vaimoa? sen nimessä on t eikä asu tampereella, vaan lahdessa se. Tiedän että se tulee tuloksiin mun nimellä, mutta pistät saman yrityksen eteen sen t:n niin löydät varmaan ne loput tiedot ja vaikka niiden lapsetkin, jotka on siis mun serkkuja. Se on jo vanha nainen, älä sekoita muhun :D Oliksi tää se juttu, minkä halusit selväksi, vai meniks metsään :) Passin sivunkin saat joskus henkilöturvatunnuksia myöten, jos luotan suhun ihan varmasti, vaikka luotan kyllä jo, mutta jos haluut enemmän varmuutta.
Joo, voit olla tai sitten et... Kyllä mä ton tajusin, mutta aika hämärää vielä on ja ehkä niin on parempi. Olet kyllä aikamoinen, sepustelija. Ranneke... :D
Et hemmetti ala sitten vaatia sitä ranneketta, vaikka jo vähän lupasin :D Kuvittele sellainen 60 neliötä täynnä pahvilaatikoita ja kaappeja, missä on tavaraa ja se pienenpieni ranneke siellä jossain... mä voin ehkä löytää sen, mutta sitten oon ihan saamarin vihainen sulle, että pakotit mut siihen :D No ei vaan, en mä oo vihainen, mutta ne laatikot epäjärjestyksessä sen jälkeen ja sitä ranneketta ehkä naurattaa että se sai aikaan koko sotkun :) Sellaiset pienet tavarat aina tahallaan lymyilee viimeisessä paikassa mistä katsoo. Etkä naura, etten oo osannut heittää sitä roskiin. Hyvä kun osasin edes katkaista sen kädestä.
Enkä oo sepustelija :D Harmi kun tuohon ei voi nyt sun kanssa sanoa ollenkaan, että ite oot, kun se ei kuulostaisi ihan osuvalta... :)
Sä jätät mut nyt täysin epätietoisuuteen. Ilmeisesti nautit siitä. ;) Noi sun vihjeet on tosi epäselviä niin kuin aina, mutta ne on just ja just sellaisia että ne voi tajuta, mutta mitään varmoja johtopäätöksiä ei voi tehdä. Älä ihmettele, jos irl on vähän viileetä. Ei kukaan lähde tällaisen hämärän leikin perusteella mitään tekemään irl. No huvisi olet saanut kyllä ja ethän sä irl mitään edes halua kun sulla on se toinen jo kiikarissa. ;)
Muuten, sen mä vielä sanon että vaikka tää juttu nyt jäiskin tälle tasolle, niin sen mä sanon että on tää jo tähän mennessä antanut paljon virikkeitä ja ollut myös hauskaa. Ja, loukkaannut tästä tai et, niin höpönassu sinä olet. Ehkä haluaisit kieltää sen piirteen itsessäsi, mutta se sinä ehdottomasti olet. Kerran kun mä näin sut koneella istumassa ja sä hääräsit siinä jotain keskittyneenä lievästi kujeileva ilme naamallasi, niin mä jotenkin tajusin tätä sun hommaas. Et ollut ekaa kertaa niissä puuhissa selvästikään. Voi kun mä osaisin sanoin selittää sen. Kutkuttava näky se oli. Syvä huvittuneisuus pulppuili sielussani kun mä näin, miten sä hento hymy naamalla väänsit jotain juttua sinne. En epäile yhtään, etteikö sulla ole se sama hymy naamalla, kun sä mullekin näitä viestejä postaat, kutale. :)
En mä sua mihinkään epätietoisuuteen aio jättää, hassu :) Kerrot vaan mitä juttuja sä tarvitset varmojen johtopäätöksien tekemiseen, niin ne tulee. Mä oon ihan tarpeeksi epäselvyyttä pitänyt meidän välillä enkä aio tehdä sitä enää. Haluan, että sä tiedät ihan varmaksi. Sanot vaan aina kun vähänkin siltä tuntuu, että tarvitset varmuutta. Mä oon luova ja keksin kyllä sulle omia varmuudenantotapoja ja sä voit sanoa aina, jos sulla on mielessä jotain mikä toisi varmuutta. Kyllä me aina ne jutut sydämissämme tiedetään kumminkin. Huomenna jatkuu sitten ne varmuuksien annot, täytyy yrittää keksiä jotain, mistä sulle tulisi sellainen olo että vähän myrskyäminen tasaantui ja tiedät. Meidän välit on ihan rauhaisia ja kaikki hyvin.
Ja kyllä mä irlkin haluaisin. Mulla ei oo yhtään ketään muuta kiikarissa. Sä oot vienyt mun sydämen ja nään sun kuvan kun laitan silmät edes kiinni, niin mä en todellakaan haluaa mitään kenenkään muun kanssa. Eikä se oo mikään paine sulle, koska kaikki on ihan rauhaisaa. Mä itse vaan haluan mennä niin kuin mun sydän sanoo. Sut mä oon aina halunnut ja salaisesti haluaisin edelleen ja kyllä sä sen tiedät. Eikä se varmaan sulta mitenkään salassakaan oo, koska sä tiedät sen.
Unissas oot nähnyt :) Hassusti tiesit kyllä, että mulla on hento hymy naamalla, kun sulle kirjoittelen, koska sä teet mut iloiseksi ja oot välillä niin hassu, että mun tekee vaan mieli nauraa ihan sydämeni kyllyydestä eikä se hymy vaan lopu ikinä. Välillä repeilen sulle ihan täysin, mutta hyväntahtoisesti. Sellainen sä vaan oot :) On mullakin ollut hauskaa, ei oo kenenkään kanssa koskaan ollut tuollaista, sä oot ihan omaa luokkaasi :) Mulla on nytkin se hymy koko ajan, tulee varmaan ryppyjä, kun se on päivästä toiseen sun takia :)
Ehkä tiesit mun tuon hennon hymyn, koska itselläsi on samanlainen :) Nautit varmaan ihan täysillä siitä, että saat vähän kiusata mua :) Hyväntahtoisesti tietty. Kai se korvaa kutituksen, ja hyvä niin :D
Niin ja se mun piti vielä sanoa, että vaikka mä oon joskus juossut sun kohtaamista karkuun, niin mä yritän hitaasti ja hiljalleen olla sulle parempi. Sä varmasti näet sen. Sellaiset vanhat kaavat ei tietenkään murru helposti, kun on tottunut menemään piiloon. Mutta mä ihan koko ajan pienin askelin yritän ja tiedän, että sä näet sen ja arvostat sitä. Munkin mielestä se on hieno juttu, että saa vanhoja kaavoja vähän murtumaan ja se oikeesti on merkki hyvästä, että yrittää, vaikka se olisi vähän vaikeaa. Aina ei onnistu heti eikä tarvitsekaan. Askeleita on ihan luvallista ottaa molempiin suuntiin, koska siitä takapakistakin oppii aina jotain eikä se oo paha asia.
Mutta mun sydän tietää etten mä halua piilotella sulta, niin mä kovasti yritän ja tiedän että onnistun vielä ja sä tiedät silloin, että rakastan sua ja arvostat sitä, että taistelin itseni kanssa. Arvostat sitä varmasti paljon jo nyt. Sellainen on arvostettavaa eikä se mun mielestä ole kiinni tuloksista, vaan siitä että yrittää. Sekin on tulos, että pystyy olemaan paikoillaan ja jatkamaan parempana päivänä. Meidän välillä on sellaista ymmärrystä ja läheisyyttä, että kaikki menee ihan hyvin vielä. Tämän vielä halusin sanoa :)
Zuippa ja Sinna keskustelee. Sitä saa mitä tilaa...!
alkoholista viis, oli mies absolutisti tai täysi doku kunhan ei halua lapsia. Se on pääasia.
Ai, minäkin ajattelin, etten enää haluaisi. Lapset on totta puhuen niin valloittavia, että eihän sitä koskaan tiedä.
................................................................. .
......................................................................................... .
Jokainen tavallaan ilmaisee syynsä ja se selityksineen riittää.
Riittää, ehdottomasti. Ymmärsin kyllä, ja irl ei tule tapahtumaan mitään. Ota ihan rauhallisesti vaan. Minä lupaan tässä nyt, että en tee elettäkään siihen suuntaan, että toivoisin jotain enemmän. Kunnioitan tahtoasi täysin.
Törkeetä hei mennä heti lupailemaan tuollaisia, kun mun silmä välttää :D
Tulee vain sellainen ajatus tästä että ihmiset tekevät usein itse asioista niin vaikeita, vääntämällä väännetään ja keksitään aina jotakin tekosyitä, tai pohditaan liian syvällisiä ja unohdetaan se pääasia että kaksi ihmistä pitää toisistaan, todella. Miksei voisi vain rakastaa ja antautua tunteeseen-nauttia toisen läheisyydestä ja siitä että hän on vihdoinkin siinä,mennä päivä kerrallaan eteenpäin sen rakastaman ihmisen kanssa ja sitten yhdessä miettiä pikkuhiljaa tulevaisuutta jos molemmat sitä haluavat, katsoa mitä jokainen päivä tuo tullessaan, yhdessä.
Ajatella rakkaudesta, tunteista,tulevaisuudesta postiivisin miettein,yhdessä. Tietenkin kummallakin on omat näkökulmansa ja ajatuksensa yksilöinä mutta ne voi halutessaan hitsasta ikäänkuin yhteen että siitä tulisi jotakin kaunista, kahden ihmisen "kauppa" ja yhteiselo. Mutta aina tuollainenkaan ei onnistu jos on jotakin näkymätöntä kitkaa ja asioita ei saada sovituiksi ja toisiansa täysin ymmäretyiksi. Nämä olivat vain mietteitäni ja ajatuksiani kun tätä keskustelua luin.... ja ajattelin....saa toki haukkuakin...ja ehkä ajatukseni ovat hieman naiveja mutta menköön nyt tämän kerran. Toivottavasti aloittaja asia saisi onnellisen ja hyvän lopun, tavalla tai toisella.
Musta ei kannata olla huolissaan. Mä saan kuule buustia jeesiä tarvittaessa. Olet täysin vapaa tekemään mitä ikinä tahdot. Mä tarkoitan mitä sanon. Mulla on nyt ihan hyvä fiilis. :)
Olen vain ulkopuolinen/tuntematon kommentoija joka vain ajatteli tästä aloituksesta ja tunteista ylipäänsä jotakin.
Mullakin on hyvä fiilis...
Isäainesta? Mitä se sinusta tarkoittaaa?
En tiedä mitä se tarkoittaa, eikä sillä ole mitään väliä nyt. :)
oikeasti? Mä miettisin sinuna sitä, mutta sua se ei siis jäänyt vaivaamaan.
Usvaa putkeen ,ja kokeilemaan se huomaa sitten itsekin
Niin usvaiselta vaikhuttaa toshiaan puthkiaivo kun olen.
Sen mäkin haluisin tietää. Joko tää piina kohta loppuu...
Absolutisti myös täällä ja sinkkuna.
Kai se viina on sit niin pop ja vissiin tulee sitten "parempilaatusia" lapsia. :)
Mää kyl röökaan, mut ihmettelen suuresti sitä, miksi viinaa pidetään vaarattomana ja, jos sitä ei käytä, niin on vähintään sairas tai uskovainen. En oo koskaa lukenu lehestä, et joku ois tupakka käedessä selvinpäin kadulla tai muualla tappanut jonkun hetken mielijohteesta ja sitten se viuna vielä lieventää tuol oikeudessa tuomioita. Ymmärrän kyl, että parveketupakointi ym. haittaa tupakoimattomia, mutta minua itseäni henk. koht. vaikken polttaisikaan, risoisi enemmän nuo kovaan ääneen hiljaisuusaikanakin hekottelevat ja tappelevat juopot noil parvekkeil ja asunnoissa, musiikin luukutukesta puhumattakaan...
Niin ja liikenteestä ja tehtaista sitä samaa paskaa tulee jokaisen elimistöön ja lisäaineita täynnä olevista ruoista. Astmaatikotkin vetää hymyssä suin inva-paikoille, et pääsee mahollisimman lähelle kauppaa, ettei tarvi kävellä, ku pian laihtuu. EN yleistä, mutta huvittaa, kun kaikki pyrkii autoillaan kaupan ovesta sisään.
En loukkaannu. Mun kanssahan et halunnut mitään.
Siis jos sä halusit piiloutua multa, niin se oli sun sydämen ääni. Harmi että mä tajusin sen. Kuuntele sydäntäsi. Sulla on oikeus juosta karkuun. Mä teen sulle nyt yhden lupauksen: Mä lopetan sun houkuttelun, flirttailun. Et voi vastustaa sitä. Teen väärin, mun omien standardien mukaan. Ymmärrät kyllä. Se loppuu nyt. Ja se aiempi lupaus pätee myös. IRL ei takuulla tapahdu mitään. Otat nyt rauhallisesti sinäkin. Tämä on käsky.
Ei se oo sydämen ääni, vaan ihan normaalia pelkoa ja ujoutta. Mun sydän on aina rakastanut sua. Joskus ihmisiä vaan pelottaa, Niitä pelottaa muutokset, haavoittuvaisena oleminen, se että tulee rakastetuksi, itsensä näyttäminen. Ne on ihan normaaleja asioita pelätä ja ihan kaikki varmasti pelkäävät niitä välillä.
Mä oon villivarsa enkä älä missään käskyjen maailmassa. En tiedä mitä ne sellaiset on enkä niitä osaa tulkita, elän vaan siinä vapaudessa minkä tiedän. Mulle pitää puhua hellästi, niin pysähdyn ja kuuntelen. Toivoisin että säkin haluaisit, että sulle puhuttaisiin hellästi, jotta sä kuuntelisit eikä käskettäisi.
Mä pystyn vastustamaan sun flirttailua siksi, että mulla on maailman paras itsehillintä. Muistatko kuinka monia vuosia olin ilman toisen ihmisen kosketusta. Usko pois, moni kyllä yritti. Ja se itsehillintä on ihan sama edelleen, saavat yrittää, ei murru. Sun on siis ihan turvallista flirttailla ja ehkä mä flirttailen takaisin, mutta pidän huolta ettei tapahdu mitään mikä tuntuisi susta pahalta. Vain sellaisia asioita voi tapahtua, jotka tuntuu susta hyvältä.
Se ON sun sydämes ääni. Kuuntele sitä.
Ei pelko ole sydämen ääni, vaikka se on sydämessä silloin kun se hakkaa. Ollaan ystäviä ihan rauhassa, niin ei tarvitse pelätä. Nuku hyvin :)
OK, ei ole sitten. Ja mä en aio tällä palstalla enää hengata kovin paljon, joten älä ota mitään satunnaisia viestejä, niin kuin ne olisi mun kirjoittamia, koska sulla on vähän taipumusta sellaiseen. Kun mä vastaan sulle, tai kun teen aloituksen, niin mä kirjoitan niin että sä tunnistat mut. Muista nyt tää, ettet loukkaannu johonki tuntemattomaan sälliin, joka tulee kehuskelemaan tänne olematonta suosiotaan missään. :D
Hyvä juttu :) Mä teen ihan samoin, että jos kirjoitan niin kirjoitan sillä tavalla, että tunnistat tunnisteista sitten. Älä säkään ota turhaan mitään epätoivoisia viestejä mun kirjoittamaksi, koska en ole yhtään epätoivoinen ja kaikki on aina ihan hyvin ja tykkään susta paljon etkä oo aiheuttanut mulle yhtään mitään pahaa. Äläkä ota mitään muutakaan ihmeviestejä mun kirjoittamaksi. Mä pistän hyvät tunnisteet, kun kirjoitan sitten. Munkin on ollut tarkoitus vähentää tätä palstalla käyntiä tosi paljon, niin ihan hyvä varmasti että tehdään molemmat niin ja käytetään tunnisteita, jos on jotain mitä haluaa sanoa :) Tiedät että kaikki on hyvin eikä tarvitse stressata yhtään mistään. Mun lämpöiset ajatukset susta ei muutu mitenkään. No ehkä sillä tyypillä oli sitten olematon suosio, mutta sulla ei kyllä oo ollut :) Kaikkihan susta on aina tykänneet :) Enkä mä loukkaantunut, hyvä kun enää edes muistin koko juttua. Ja muista se kanssa, että mä en kirjoittele tänne mitään sellaisia seksuaalisia kaipausviestejäkään, koska me ollaan ystäviä. Jos jotakin kaipaan, kaipaan sun ihanaa luonnetta ja hassuttelua sun kanssa.
Sulla on edelleen vähän ongelmia tuon sun nimimerkin kanssa :D Jos laitat vaikka vaa LimTor, niin siitä häviää noi sun ongelmat. Tosin Limtor kuulostaa tämän tarinan pahikselta, niin ei ehkä sittenkään :D Ikuinen nimimerkkiongelma tässä ketjussa :) Voi ei, mua kaduttaa että mä sanoin sen, otat sen kumminkin nyt joksikin identiteettisi rakennuspalikaksi ja muistat aina olevasi Limtor :D Eiiiiiiiii! Muistat sen kanssa sitten, että Limtor on aivan ihana poika, joka haluaa olla kaikille kiltti ja tytöt tykkää siitä paljon ja haluaa kohdella sitä nätisti, vaikka siitä välillä tuntuisi turvallisemmalta jos sitä komenneltaisiin :) Ja Limtor on hyvä ystävä. Hemmetin nimimerkki :D
Ei. Tämä kaikki on mun syytä. Mä otin ekan askeleen silloin kauan sitten. Oon kyllä limanuljaska niin kuin sanoit. Se oli mun viekoitteleva asenne, joka kaiken sai aikaan. Myönnä se vaan. Kaikki sun kyyneleet, ne on mun syytä, eikä saunatontun. Tästä lähin mä oon kaverillinen. Nyt loppu naisen härnääminen ja sen sydämen kiusaaminen. Tunteet voi olla aitoja, molemmin puolin, mutta flirttailusta ja muusta sellaisesta seuraa aitoja tunteita.
Vai että oikein limanuljaska.. :D Sä oot kaikkea muuta kuin limanuljaska, anteeksi vaan jos meinasit sitä sun vakkarinimimerkiksi :) Sä oot kiltti ja toisia huomioiva poika. Sen takia sulla on nyt vähän paha mieli, kun sä et halua kenellekään pahaa.
Me molemmat katsottiin toisiamme ja kohtalo meidät sillä tavalla toistemme eteen heitti. Se on ihan selvä. Se ei ole millään tavalla sun syy. Mä olen aikuinen nainen nyt enkä mitään teinityttö enää. Tiedän kyllä miten asiat on ja olen myös vahva. Sulla ei ole mitään syytä pelätä mun puolesta. Mä uskon siihen, että ne asiat tapahtuu mitä kohtalo tarkoittaa tapahtuvaksi ja me ihmiset vaan kestetään ne. Joten sä et ikinä voi tehdä yhtään mitään väärin. Teet juuri ne asiat, jotka kohtalo on sun tehtäviksi tarkoittanut. Mä tuen sua ja hassuttelen sun kanssa, mutta me molemmat ollaan nyt flirttailematta jottei tuu tilanteesta liian vaikeaa. Hymyillä voidaan ja olla ystävällisiä ja kohteliaita toisillemme, mutta siihen ystävyyden tasolle pysähdytään. Nämä meidän asiat ratkeavat ajallaan sitten.
Kyllä, juuri niin tehdään. Eikä ole mitään kohtaloa, on vaan typeriä miehiä. Typerää käytökseni on ollut. Typeriä me kaikki välillä ollaan.
Ei oo yhtään typerää ollut. Kaikki me ollaan vain ihmisiä. Se on ihan ymmärrettävää ettei aina tiedä eikä ehkä osaakaan jotain. Se kuuluu elämään, että elämällä oppii asioita. Ihan turhaa on murehtia jotakin kauan aikaa sitten tapahtunutta, koska ei silloin tiennyt niin paljon kun tietää nyt. Varmasti olisi käyttäytynyt eri tavalla, jos olisi tiennyt sen kaiken, mutta ilman niitä kokemuksia ei tietäisi nyt kaikkea. En mäkään kertonut sulle ikinä mitään, niin ei se oo mitenkään sun vika. Kaikki on hyvin ja ihan kaiken oot saanut anteeksi ja mä aion olla sulle hyvä, jotta säkin voisit antaa mulle joskus anteeksi. Mä tiedän, että sä olet kiltti poika, vaikka elämä joskus kovettaa sua. Niin se tekee jokaiselle. Hyvää yötä, jos meet nukkumaan. Kaikki hyvin.