Mielisairaala

Mielisairaalassa ei ole ihmisoikeuksia (perustuslaki LUKU 2) eikä potiasoikeuksia (valvira.fi). Ei tarvitse seota välttämättä, vaan joku lähimmäisesi lähettää sinut sinne ilman järkevää perustetta.

Toivotaan, että et joudu sinne, sillä sen jälkeen sinulla ei ole/olisi ihmisarvoa lainkaan.

Ihan turhaa pelottelua tuo sinulle annettu viesti. Ei sinun ihmisarvosi mene, jos joudut hoitoon fyysien tai mielesi ongelmien vuoksi.
Psykiatrisessä sairaalassa annetaan hoitoa väsyneelle ja sairaalle ihmiselle ammattihenkilökunnan kautta. Suuri osa hoitoa on huolehtiminen, että potilas saa nukkua, syödä, hoitaa hygieniinsa. varmaan sinua ahdistaa se ilmapiiri: toiset potilaat. Jos on itsekkin sairas, niin pitää hyväksyä toiset sairaat.. Jos on itse osastolla non silloin yksi tekijä toisten joukossa luomassa senhetkistä ilmapiiriä. Mielellään sitä ajattelee, että itse ei ole sairas, mutta nuo toiset ovat. Jos ei hyväksy omaa sairauttaan, ei ymmärrä silloin toisiakaan.
Taidat olal aika ylpeä tapaus. Jospa sinun pitää oppia sairautesi kautta.

Terveenä ihan kamalan tylsää ja ahdistavaa mutta sairaana se on mulle ainakin ollut helpotus. Tuo terveenä kommentti, koska itse olen ollut joskus sairaalahoidon lopussa jo ihan hyvässä kunnossa ja sairaalan "ohjelma" on aika tylsää.

Hmm. Monilla potilailla on erilaisia kokemuksia/käsityksiä/tuntemuksia.. Myös varmaankin monet jotka ovat olleet useamman kerran niin tietävät senkin että hoitojaksot saattavat olla erilaisia. Itselläni on sekä huonoja että hyviä kokemuksia. Olen saanut apua sairaalasta; olen ollut turvassa itseltäni, saanut puhuttua, nukuttua univelkaani pois, selvinnyt masennuskausista ja harhoista. Korjattua lääkitystä.. Sitten on ikävempiäkin muistoja missä koen että sairaala on vaan pahentanut oloa ja on ollut turhia osastojaksoja ja jopa nöyryyttäviä kokemuksia (esimerkkinä vaikka suihkussa käynti kun hoitaja kirjaimellisesti kyttäsi vieressä ja vessassa käynti sama juttu. nukkuessa sama juttu. eristyskopissa seonneena josta hirveät traumat. yms....)

Mutta samaa voisin sanoa mitä tuo edellinen, että sitten kun on jo terveempi vaikka sitten sairaalahoidon loppuvaiheilla niin on erittäin tylsää ja meinaa hajota pää ja tuntuu että tulee vaan hullummaks ja haluaa vaan pois. Se tylsyys ei ehkä kuulosta niin kamalalta, mutta sairaalassa se on aivan kammottavaa kun ei ole mitään tekemistä ja minuutit tuntuu ikuisuudelta ja ympärillä vaan karut seinät sekä muut hullut potilaat. Mutta huonossa voinnissa siellä on jopa hyvä olla, koska silloin siellä olosta on hyötyä.. Ja huonossa voinnissa varsinkin jos on melko pihalla maailman menosta niin aikakin kuluu nopeaa.

Itse olen ollut 3 eri osastolla kaikki suljettuja sekä vaikeehoitosten osastolla . ei ne nyt niin kauheita mitä voisi kuvitella. Meillä oli siinä ns. häkki missä ulkoiltiin. Eikä kovinkaan paljoo pidä seota että sinne joutuu ja se on fakta. Aika siellä kuluu hitaasti ja kaikkea valvotaan. Mullakin kun en lääkkeitä suostunut syömään tuli piikki 3 kertaa päivässä. Olin vielä kaikkein selväjärkisin mutta ainoo mikä mua vaivas ni oli mun väkivaltasuus. Ei siellä hullumpaa ollu ainoostaa ruoka oli pahaa.

Se on varmaa ihan hyvä paikka. sielä olet ainakin turvassa itseltäsi :) Sinne vaan meet asustelee.

Päiväsairaala voi olla ihan hyvä paikka. Sen sijaan suljetulla osastolla ei ole kivaa, etenkin jos ei pääse edes saatettuna käymään ulkona.

käykääpä katsomassa millaista siellä on olla. osoitteessa www.mikkoweb.com

Ite pääsin just mielisairaalasta. Oon 15. Ei siel oo kivaa todellakaa ja toivon ettet ikinä joudu kokee sitä samaa paskaa mitä siel sairaaloissa tapahtuu. En ikinä haluu mennä uudestaa! (Psykiatrisil osastoil melkee sama meno.) se on iha hirveetä toivottavasti et ikinä joudu! Siel sul ei oo mitää ihmisarvoo ja hoitajat tekee mitä niit sattuu huvittaa... Meinaavat laittaa mut uudestaa mut en ikinä haluu mennä takas! Koita välttää sinne menoo iha vaa vinkkinä. Tuntuu et siel sekoo vaa enemmä...

Jos olet masentunut niin sairaala on oikea paikka. Siellä saat sähköhoitoa joka karkottaa masennukset varsin tehokkaasti. Itse en ole koskaan masentunut eikä ole muutakaan vikaa. Silti pakotettiin mielisairaalaan kun kerroin tavoitteenani olevan pankin perustamisen Suomeen. Helvetti!. Voi olla että yritysteni verot maksetaan muualle kuin Suomeen. Sen verran katkera olen viranomaisille.

Tuttavani kertoi, että siellä oli mukavaa ja ruoka oli hyvää. Oli saanut myös uusia kavereita. Voi se olla siis positiivinenkin kokemus.

Mun kokemuksen mukaan siellä oli lähinnä tylsää. Päivät tuntui pitkiltä kuin nälkävuosi. Neuloin monet sukat ja luin kirjoja, sekä kirjoittelin kirjeitä, että sain ajan kulumaan. Paikka on varmaan vielä pahempi sellaiselle, joka on tottunut aktiivisempaan elämäntapaan. Mä olen sohvaperuna.

Seuraa siellä ei oikein ollut. Moni oli ollut silläkin osastolla jopa vuosia ja ne oli aika laitostuneita. Mulla kuitenkin oli ollut työpaikka ja oli perhe, en oikein samaistunut niihin ihmisiin siellä.

Niin mäkin luulin, etten ikinä joudu mihinkään psykiatriselle, mutta niin vain tuli sekoominen, ihan kuin veitsellä leikaten. Lääkeitä siellä varmasti syötetään ja niistä ei voi kieltäytyä.

Siellä hotajat illalla istu kahvi huonessa ja puhu paska ja teke vain ne vältämätttömyydet laitta ilta pala ja anta lääkkeet.

Ja siellä huutoninen saairala potilas teki poltto itse murha ja hotajat mm roy ja per anders ym istu siellä kahvi huonessa ja puhu skeida ja luuli että toisella osastolla pala.

Niin tietenkin se potilas kuoli ja hoitajat siellä huutoniemellä varasta potilaitta tupakka ja raha säilytys kappista.

Moni äiti haluaisi nurkissa loisivan 40 paskahousun lukkojen taakse sairaalaan.

Mielisairaaloiden imagoa haittaa elokuvien luoma väärä mielikuva, ja huonokuntoisten ja hoitovastaisten ihmisten kertomat kauhutarinat.

Ei ne mitään hotelleja ole, mutta ei siellä myöskään kiduteta ihmisiä.

Ennen (olin pian 20 v sitten) oli mukavaa ja lepposaa. Nykyään ehkä pelkäisin kaikkia narkkeja kanssapotilaita, kun tuntuu, että "kaikki" lääkitsee itseään jollain huumeilla. Samoin nyt älypuhelinaikana kuulemma kuvataan salaa muita potilaita ja levitetään nettiin.

Tietääkö kukaan selviääkö henkisesti nuori joka on remmeillä kiinni viikkoja ja ei saa tavata omaisiaan. Yksinäisyys ja varmaan kova ikävä on kova yhdistelmä nuoren elämässä josta muutenkin puuttuu kaikki normaali. Vankilassa pääsee ulos mutta mielisairaalassa ei,

Mä oon kuullu että mielisairaalassa hoitajatkin käyttäytyy miten huvittaa ja saattaa jopa kiduttaa potilaita.