Eilisen Hesarin pääkirjoituksessa todettiin: ”Kumpikaan oppositiopuolue ei paistattele mielipidemittausten kärjessä omilla ansioillaan. Molemmat saavat kannatuksensa heijastumana muiden vaikeuksista. Aina kun euroalueen kriisi on otsikoissa, Timo Soinin joukkue saa muutaman äänestäjän lisää. Varteenotettavaa vaihtoehtoa eurokriisin ratkaisuun Soinilta ei tosin ole kuultu. Vastaavasti hallituksen kompurointi kunta- ja soteuudistuksissa on lisännyt keskustan kannatusta.”
Noinhan asia on. Eurokriisiin ei ole syyllinen hallituksemme, mutta eiväthän sitä kaikki ymmärrä. On hallitus kompuroinut kotoisissakin asioissa. Mitäpä muuta olisi odottanutkaan hallitukselta, jossa on mukana niin äärivasemmisto kuin äärioikeistokin. Jan Vapaavuori syytti liian pitkää ja yksityiskohtaista hallitusohjelmaa, mutta sehän on vain seuraus edellä toteamastani. Jokainen puolue niin vasemmalta kuin oikealta halusi saada ohjelmaan omat poliittiset tavoitteensa, joiden yhteensovittaminen on mahdotonta. Hallitus on joutunut kerta toisensa jälkeen umpikujaan kompuroimaan.
Lauantaisen Hesarin yleisön osastossa filosofian maisteri Timo Uotila totesi, että missään muussa sivistysvaltiossa ei voisi kuvitellakaan noin järjetöntä hallituspohjaa. Hän kehotti katsomaan mallia Ruotsista, jossa äänestäjällä jo ennen vaaleja on selvillä toimintakykyiset hallituskoalitiot, joiden välillä hän voi valita. Meillä näin ei ole. Kukapa olisi viime vaalien edellä voinut kuvitella tulevan sellaista hallituspohjaa kuin saimme?
Olen jo vuosia sitten täällä useastikin julistanut vankkumatonta uskoani selvän blokkijaon paremmuuteen. Sitä vaatisi ensiksikin äänestäjän oikeusturva: kokoomuksen äänestäjän oikeutta loukataan rumasti, jos hänen äänensä menee tukemaan äärivasemmiston politiikkaa, ja varmaan myös päinvastoin. Blokkijako olisi paras myös demokratian kannalta: jos äänestäjät ovat olleet valtaan äänestämänsä blokin politiikkaan tyytyväisiä, blokki saa jatkaa, muussa tapauksessa äänestäjät äänestävät valtaan poliittiset aikomuksensa ilmoittaneen ja ilmoitukseensa sitoutuneen toisen blokin, kuten nyt tapahtunee Ruotsissa.
Meillä tilanne on surullisesti toinen. Äänestämmepä seuraavissakin vaaleissa mitä puoluetta tahansa, emme ollenkaan tiedä, millaisista puolueista koostuvan ja millaisella ohjelmalla toimivan hallituksen saamme. Ei sitä tiedä kepunkaan äänestäjä eikä varsinkaan hän. Kepu nimittäin on aina ollut valmis hallitukseen yhtä hyvin äärioikeiston kuin äärivasemmistonkin kanssa. Se ei ole osoitus yhteistyö- vaan vallanhalusta. Muutkin puolueemme ovat yhä enemmän ottaneet oppia kepusta. Eipä kai SKDL ja kokoomus olleet koskaan samassa hallituksessa. Myös raja kokoomuksen ja demarien väliltä on hämärtynyt, vaikka toisen pitäisi olla vasemmisto- toisen oikeistopuolue. Meillä on vihreitä nimitelty kokoomuksen puisto-osastoksi, Ruotsissa ne kuuluvat kiinteästi vasemmistoblokkiin.
Kepu ei ole osaton nykyisen sekavan hallituksen syntyyn. Vaalivoittaja kokoomuksessa varmaan uskottiin hyvin toimineen hallitusyhteistyön kepun kanssa jatkuvan, ja Kiviniemi olisi kai ollut siihen valmis, mutta kepun vanhat ketut edessä olevat vaikeudet tietäen ymmärsivät oppositioon jäämisen tarjoavan sauman kannatuksen kasvattamiseen, ja ilmeisesti jyräsivät Kiviniemen. Niinpä Katainen joutui pakon edessä muodostamaan tuollaisen hallituksen.
Meille ei saada äänestäjän oikeusturvan ja vastuullisen demokratian vaatimaa blokkijakoa niin kauan kuin meillä on noin vahva kepu. Kolmeakaan blokkia meille ei voi syntyä: kokoomus ja oikeistolaiset pienpuolueet eivät ole siihen riittävän vahvoja, eivät liioin demarit ja vasurit vihreilläkään täydennettyinä, ei liioin kepu ja persut muodostamaan keskustablokkia. Kepun hajoaminen kahtia toisi meille vasemmisto- ja oikeistoblokin, sillä persujen kohtalo lienee sama kuin populistisilla puolueilla muuallakin: kuihtua pois. Saman kohtalon luulisi olevan luonnollinen nykyisessä Suomessa myös maalaispuolue kepulle.
Suomi ei siis ole länsimainen demokratia nytkään, vaikka Neuvostoliiton ohjaamasta suomettumisesta on päästykin. Niinpä tämä muista sivistysvaltioista poikkeava sekasotku meillä jatkuu. Me itsehän siihen olemme perimmältään syyllisiä. Meidän pitäisi vaalien edellä vaatia kannattamaltamme puolueelta sitovaa ilmoitusta, keiden kanssa yhteistyöhön se pyrkii ja keiden kanssa ei missään tapauksessa. Mutta emmehän me niin tee. ”Olemme poliittisesti harvinaisen tyhmä kansa”, sanoi Paasikivi ja oikeassa taisi olla.
Noinhan asia on. Eurokriisiin ei ole syyllinen hallituksemme, mutta eiväthän sitä kaikki ymmärrä. On hallitus kompuroinut kotoisissakin asioissa. Mitäpä muuta olisi odottanutkaan hallitukselta, jossa on mukana niin äärivasemmisto kuin äärioikeistokin. Jan Vapaavuori syytti liian pitkää ja yksityiskohtaista hallitusohjelmaa, mutta sehän on vain seuraus edellä toteamastani. Jokainen puolue niin vasemmalta kuin oikealta halusi saada ohjelmaan omat poliittiset tavoitteensa, joiden yhteensovittaminen on mahdotonta. Hallitus on joutunut kerta toisensa jälkeen umpikujaan kompuroimaan.
Lauantaisen Hesarin yleisön osastossa filosofian maisteri Timo Uotila totesi, että missään muussa sivistysvaltiossa ei voisi kuvitellakaan noin järjetöntä hallituspohjaa. Hän kehotti katsomaan mallia Ruotsista, jossa äänestäjällä jo ennen vaaleja on selvillä toimintakykyiset hallituskoalitiot, joiden välillä hän voi valita. Meillä näin ei ole. Kukapa olisi viime vaalien edellä voinut kuvitella tulevan sellaista hallituspohjaa kuin saimme?
Olen jo vuosia sitten täällä useastikin julistanut vankkumatonta uskoani selvän blokkijaon paremmuuteen. Sitä vaatisi ensiksikin äänestäjän oikeusturva: kokoomuksen äänestäjän oikeutta loukataan rumasti, jos hänen äänensä menee tukemaan äärivasemmiston politiikkaa, ja varmaan myös päinvastoin. Blokkijako olisi paras myös demokratian kannalta: jos äänestäjät ovat olleet valtaan äänestämänsä blokin politiikkaan tyytyväisiä, blokki saa jatkaa, muussa tapauksessa äänestäjät äänestävät valtaan poliittiset aikomuksensa ilmoittaneen ja ilmoitukseensa sitoutuneen toisen blokin, kuten nyt tapahtunee Ruotsissa.
Meillä tilanne on surullisesti toinen. Äänestämmepä seuraavissakin vaaleissa mitä puoluetta tahansa, emme ollenkaan tiedä, millaisista puolueista koostuvan ja millaisella ohjelmalla toimivan hallituksen saamme. Ei sitä tiedä kepunkaan äänestäjä eikä varsinkaan hän. Kepu nimittäin on aina ollut valmis hallitukseen yhtä hyvin äärioikeiston kuin äärivasemmistonkin kanssa. Se ei ole osoitus yhteistyö- vaan vallanhalusta. Muutkin puolueemme ovat yhä enemmän ottaneet oppia kepusta. Eipä kai SKDL ja kokoomus olleet koskaan samassa hallituksessa. Myös raja kokoomuksen ja demarien väliltä on hämärtynyt, vaikka toisen pitäisi olla vasemmisto- toisen oikeistopuolue. Meillä on vihreitä nimitelty kokoomuksen puisto-osastoksi, Ruotsissa ne kuuluvat kiinteästi vasemmistoblokkiin.
Kepu ei ole osaton nykyisen sekavan hallituksen syntyyn. Vaalivoittaja kokoomuksessa varmaan uskottiin hyvin toimineen hallitusyhteistyön kepun kanssa jatkuvan, ja Kiviniemi olisi kai ollut siihen valmis, mutta kepun vanhat ketut edessä olevat vaikeudet tietäen ymmärsivät oppositioon jäämisen tarjoavan sauman kannatuksen kasvattamiseen, ja ilmeisesti jyräsivät Kiviniemen. Niinpä Katainen joutui pakon edessä muodostamaan tuollaisen hallituksen.
Meille ei saada äänestäjän oikeusturvan ja vastuullisen demokratian vaatimaa blokkijakoa niin kauan kuin meillä on noin vahva kepu. Kolmeakaan blokkia meille ei voi syntyä: kokoomus ja oikeistolaiset pienpuolueet eivät ole siihen riittävän vahvoja, eivät liioin demarit ja vasurit vihreilläkään täydennettyinä, ei liioin kepu ja persut muodostamaan keskustablokkia. Kepun hajoaminen kahtia toisi meille vasemmisto- ja oikeistoblokin, sillä persujen kohtalo lienee sama kuin populistisilla puolueilla muuallakin: kuihtua pois. Saman kohtalon luulisi olevan luonnollinen nykyisessä Suomessa myös maalaispuolue kepulle.
Suomi ei siis ole länsimainen demokratia nytkään, vaikka Neuvostoliiton ohjaamasta suomettumisesta on päästykin. Niinpä tämä muista sivistysvaltioista poikkeava sekasotku meillä jatkuu. Me itsehän siihen olemme perimmältään syyllisiä. Meidän pitäisi vaalien edellä vaatia kannattamaltamme puolueelta sitovaa ilmoitusta, keiden kanssa yhteistyöhön se pyrkii ja keiden kanssa ei missään tapauksessa. Mutta emmehän me niin tee. ”Olemme poliittisesti harvinaisen tyhmä kansa”, sanoi Paasikivi ja oikeassa taisi olla.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Ps.
Persut olisi messun arvoinen alussa mainitsemastani syystäkin, mutta palstan kehotteenkin tuntien en katsonut aiheelliseksi puhua persuista sanomaani enempää, eikä siihen olisi ollut avauksessani tilaakaan.
Olipa outo ja kummallinen näkemys demokratiasta. Siis se, että kahden blokki toteuttaisi demokratiaa paremmin kuin monipuoluejärjestelmä. Jo yksinkertainenkin logiikka kertoo, että demokratia toteutuu monipuolisemmin järjestelmässä, jossa on useampi puolue kuin vain kaksi tai peräti yksi puolue. Jos meillä olisi vain yksi puolue hallitsemassa, niin sehän olisi perinteinen banaanivaltion malli, jota ei toisen puolueen lisä juuri paranna. Sen sijaan useamman puolueen järjestelmässä erilaiset yhteiskunnalliset näkökulmat tulevat paremmin ja eriytyneemmin edustetuksi.
Mitä taas sekasotku -väitteeseen, niin kysymyshän on vain siitä, miten hyvin poliittiset toimijat osaavat neuvotella ja tehdä päätöksiä. Edistyneeseen demokratiaan kuuluu olennaisena osana muiden muassa neuvottelutaito. Siksi puhe monipuoluehallituksen haitallisuudesta ei ole muuta kuin suurten puolueiden tai heidän kannattajiensa pyrkimystä yksinvaltaan, jolloin päätökset voidaan suoraan nuijia valmiiksi tarvitsematta pohtia asioita eri näkökulmista. Tästä näkökulmasta Suomi on yksi, lähes ainoa, edistyksellisen demokratian maa maailmassa. Tosin tämä monipuoluejärjestelmä toimii vielä ikiaikaisessa, lähes kivikautisessa, asenneilmapiirissä, mutta toimii kumminkin. Jopa Kataisen hallitus on saanut päätöksiä aikaiseksi, ja jopa suhteellisen nopeastikin siihen nähden, että puolueita on hallituksessa useita.
Sekin on vaikeasti ymmärrettävissä, millä tavalla vastuu korostuisi blokkijakoisessa hallituksessa. Kyllä nytkin on käynyt selkeästi esille se, mitä mieltä kukin hallituspuolue on ollut suhtautumisessaan erilaisiin poliittisiin kysymyksiin tai mitä asioita kukin hallituspuolue on pitänyt esillä. Pikemminkin blokki -hallitus johtaa siihen, että hallituspolitiikka muuttuu jyrkemmäksi ja enemmän kansaa jakavaksi tekijäksi, jos vain yksi puolue pääsee määräämään millaisia lakeja maahan säädetään.
Hesarin käsitykset ansioista ovat Hesarin käsityksiä. Käsitys puolestaan ei ole fakta, vaan mielipide. Eikä tässä tapauksessa edes valistunut. Onpahan vain näköjään sitten jotakin kirjoitettu paremman puuttuessa. Sitä paitsi ei politiikassa välttämättä tarvitse omaa käsitystä heti esille edes tuodakaan, riittää kunhan kannattaa tai vastustaa jotakin asiaa, josta ei ole samaa mieltä. Näin saadaan aikaa harkintaan ja parempien vaihtoehtojen etsintään. Onkin valitettavaa, että porvarillinen media on alkanut entistä enemmän esiintyä messiaana, jonka sanaan pitäisi uskoa jonakin kansan keskuuteen ylhäältä tipahtavana viimeisenä totuutena.
Jos esittämäsi logiikka viedään johdonmukaiseen optimiinsa, niin parhaitenhan vastuu ja selkeys hallitsemisessa toteutuu silloin, kun valitaan vain yksi henkilö maata hallitsemaan. Tällöinhän hallitsijaksi soveltuisi parhaiten mustia silmälaseja käyttävä mykkä ja kuuro virkamies, joka tekisi päätökset sen mukaisesti, mikä tästä mustalasisesta mykästä ja kuurosta virkamiehestä mukavimmalta tuntuisi. Tosin eihän tämän mustalasisen mykän ja kuuron henkilön välttämättä tarvitsisi olla edes virkamies, vaan hänhän voisi olla vaikka jonkin suuryrityksen toimitusjohtaja. Eihän hänenkään ole tarvinnut juuri muita kuunnella saati sanoa kansalaisille yhtään mitään. Kuten ei ole tarvinnut nähdä edes sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Eipä ihme, että firmoilla menee huonosti.
Kuten huomaamme, niin demari-kapi haluaa maahan ykspuoluejärjestelmän
Kuten olemme huomanneet, niin ei ole nytkään mitään eroa demareiden, ja kokoomuksen välillä.
Tuohon samaan nippuun kuuluu vasemmistoliitto kuin myöskin muut hallituspuolueet.
Keskustaa tarvitaan, jottei tuollainen ykspuoluejärjestelmä pääse toteutumaan.
Keskusta on juuri se tärkeä jakaja tuossa välissä.
Ei enää puutu tuosta kaposen "ehdotuksesta" ykspuoluevaltaan siirtymisessä, kuin että sossudemukat vaihtaa nimensä pelkäksi demokraateiksi. :)))
Demukoiden peukalon allahan on koko vassukkaporukka Yrttiahoa, ja Mustajärveä lukunottamatta.
Viherporvarit taas ovat oma sekasikiölaumansa, joka nostaa elinkustannuksia jatkuvasti, jottei köyhällä ole varaa kohta kuin pelkkään sähkö ja jätemaksuun, jos edes niihinkään.
Kapi on just oiva esimerkki siitä, mitä on ja miten ajattelee poliittisesti harvinaisen tyhmä kansanosa.
Onneksi on Keskusta, ja toivottavasti on olemassa jatkossakin, sillä muutoin ei demuja saisi koskaan kirkumaan oppositiosta köyhien ja työläisten kurjuudesta.
Kuten nyt on huomattu, niin demujen valhepolitiikkaahan nuo kirkumiset ovat olleet, koska kun pääsevät hallitukseen, niin toimivat juuri noita ryhmiä vastaan, vieden loputkin mitä vietävissä voi olla.
Puutun vain tuohon oleelliseen, eriävään käsitykseesi avaukseni perusväittämästä:
Kyllä selvä blokkijako on ehdottomasti hyvä niin äänestäjän oikeusturvan kuin demokratian vastuullisuudenkin kannalta. Minua kokoomusta äänestäneenä riepoi pahasti, kun se joutui ottamaan johtamaansa hallitukseen myös vasurit, jonka hallitusohjelmaan saamat vaatimukset ovat yksi suuri syy hallituksen kompurointiin. Eivät joskus kannattamani demaritkaan ole pääpuolueen tukena varauksetta olleet esim. sote- ja kuntarakenneuudistuksessa, joskin heidän ansiokseen on luettava ponnekas toiminta eurokriisissä mm. Kreikalta saamiamme vakuuksia myöten.
Sinähän olet mielipiteissäsi selvästi hyvin vasemmistolainen. Mutta kuitenkin tulet varmaan äänestämään kepua seuraavissa vaaleissa. Mitäpä ajattelet, jos se ottaakin pääkumppanikseen kokoomuksen ja hallitus alkaa noudattaa sitä kokoomuspolitiikkaa, jota edellisenkin kepuhallituksen väitettiin noudattaneen?
Demokraattisen toimivuuden ja poliittisen vastuun kannalta myös selvä blokkijako on paras. Silloin hallitus ei voi vyöryttää epäonnistumisistaan syitä muille, kuten tällaisessa meidän sekametelisopassa tehdään, ihan aiheellisestikin esim. nykyhallituksen kokoonpanon huomioon ottaen.
Näkemykseni ei voi olla outo ja kummallinen, koskapa meitä pitemmällä itsenäisyydessään ja muussakin olevat länsimaat ovat päätyneet tuollaiseen blokkijakoon; kyllä se niissä on hyväksi havaittu. Mehän olemme vielä metsäläisiä esim. britteihin, ruotsalaisiin ja saksalaisiin verrattuna, mutta jäljessä varmaan tulemme tuossa kuten muussakin. Kepun vain pitäisi murentua siitä välistä pois tai jakaantua kahtia - mikä olisi luonnollista siksikin, kun sen äänestäjissä on selvästi oikeistolaisia ja yhtä selvästi vasemmistolaisia, kuten sinä - jotta päästäisiin toimivapaan ja vastuullisempaan demokratiaan.
Muu sanomasi on höpöä ja heittämäsi herja minun haluavan yksipuoluejärjestelmää on huonoa huumoria. En todellakaan toivo meille edes uutta Kekkosta, saati sitäkin diktatuurisempaa menoa.
Suosittelen matkustamista muuallakin Euroopassa kuin Suomessa, jotta havaitset, miten vanhoillinen ilmapiiri siellä vallitsee. Kyllä Suomessa on paljon vapaampi hengittää. Tosin säätely, kyttääminen, uhkailu ja kaikenlainen pelottelu on täälläkin lisääntymässä.
Siksi olisi suotavaa, ettei tämä takapajuisuus lähtisi leviämään meillekin EU:n okulaaripäisten säätäjien välityksellä.
Oletpa vitsikäs tuossa suosituksessasi! Vaikka viime vuosina olen matkaillut ja josskus ennen kauemminkin oleskellut Euroopan ulkopuolella, Euroopassakin on vain aivan muutama maa, jossa en olisi matkaillut.
Kyllä monissa Euroopan maissa on vanhoillistakin, kun niissä on paljon vanhempi kulttuuriperintö kuin meillä. Mutta ei kai meitä pitemmän historian omaavaa Ruotsiakaan voida pitää Suomea vanhoillisempana maana, ja siellä on politiikassa tuollainen selkeä blokkijako. Siellä on meitä pitemmän kokemuksen kautta siihen päädytty, kun se on todettu parhaaksi.
Ei, kyllä kysymys oli päätelmästä. Matkustaa voi monella tavalla, esimerkiksi silmät kiinni tai silmät avoimina. Siitä taas, että Ruotsin politiikassa on blokkijako, ei voi päätellä sitä, että se olisi paras vaihtoehto.
Itsehän sinä olet kirjoittanut, että pitäisi olla joko oikeisto tai vasemmistohallitus.
Keskusta on sittenkin enemmän työväenpuolue, kun ei lähtenyt mukaan tuohon oikeistolaiseen kusetukseen.
Kyllä Keskustan nousu on pääosin kiinni muusta kuin hallituksen epäonnistumisesta. Sipilä on merkittävin yksittäinen tekijä nousulle.
Sinä et reppana pahansuovuudessasi ja kaunassasi näytä ymmärtävän, että blokkijako tuo mukanaan jatkuvan taistelutilanteen, jossa mikään yhteinen hyvä ei toteudu.
Malliesimerkki jatkuvasta kamppailusta toteutuu USA:ssa.
Mutta mitäpä Sinulle järkeä päähän mättämään kun se ei kuitenkaan siellä lisäänny.
Eräs päivän suurista typeryyksistä on väittämäsi, ettei Väyrynen ole tehnyt politiikan ulkopuolisia töitä.
enhän minä tiedä mitä on työnteko, kun ikäpäivänä
en ole työhön joutunut turvautumaan.
Sen kerran kun yritin, potkut tuli oitis.
Kapu korhonen evp (elänyt vaimon palkalla)
Kun minua reppanaksi nimittelet, menepä omille uhoaville jäljillesi lueskelemaan sieltä eräiden vakavammin otettavien mielipiteitä minusta. Tässä tietoa myös silloisesta palvelustoveristani, noissa mielipiteissä voimakaksikoksi nimitetyn toisesta osapuolesta, josta siitäkin yritit irvailla:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11572298#comment-62344100-view
Otsikoit uhoavan avauksesi "Hauskaa piisaa". Mutta hauskuus taisi loppua lyhyeen, kun siellä niin vaikenit.
Sipilän ansioksi minäkin paljolti luen kepun kannatuksen kasvun, olen kertonut mielipiteestäni jo avauksillanikin. Mutta tietenkin tuo menestynyt yrittäjä pyrkii toteuttamaan porvarillista politiikkaa, mikä ei olisi ollenkaan epämieluista minulle eikä etujeni vastaista, mutta kuinkahan on sinun laitasi? Ja Seppo Ilmarisen, joka oikeasti on äärivasemmistolainen? Kepu kun on eriskummallisuuksien koonnos.
Muuhun tuossa sanomaasi höpöön ei kannata ottaa kantaa.
Kerrot noissa linkeissäsi olleen henkilöstöhallinnon opettaja sotaväessä. Mitä tekemistä sotaväessä on henkilöstöhallinnolla? Siellähän vain käsketään ja käskyjä noudatetaan. Ei niistä voi vedota mihinkään hallinnollisiin portaisiin eikä määräykisiin. Turhaa homma kai hallinnon opettaminen siellä oli.
Ehkä - toivottavasti - tarkoitat tuon huumoriksi, mutta vastaan kuitenkin vakavasti:
Sotaväessä asiat jakautuvat sotilaskäskyasioihin ja hallinnollisiin asioihin. Sotilaskäskyaluetta rajataan suuresti hallinnollisilla määräyksillä. Palkatun henkilöstön asema nojautuu ennen muuta hallinnollisiin määräyksiin. Niidenkin perusteina on tosin myös lakeja, kuten työaika- ja vuosiloma- ja monet muutkin lait. Myös varusmiesten oikeuksia säädellään hallinnollisin määräyksin.
Opetusaineeni - henkilöstöhallinnon - ydinaluetta olivat mm. työ- ja virkaehtosopimukset, joita tuolloin oli puolustusvoimien eri henkilöryhmiä koskien toistakymmentä. Ne opetettiin varsin tarkasti varsinkin luutnanttikursseilla, joilla koulutettiin joukko-osastojen komentotoimiston päälliköiksi tulevia, ja nehän olivat samalla myös joukkonsa henkilöstöpäällikköjä. Noiden asioiden tiimoilta olin usein yhteyksissä eri liittoihin ja osallistuin lukuisille Valtion Koulutuskeskuksen toimeenpaneville kursseille ja muihin tilaisuuksiin.
Myös varusmiehiä koskevat hallinnolliset määräykset käsiteltiin ja opetettiin tarkasti. Niistä asioista varusmiesten näkemyksiä saadakseni olin kontakteissa myös varusmiesliittoon, jota silloin johti kaksi kaksimetristä hujoppia, alikersantit Matti Vanhanen ja Eero Heinäluoma.
Henkilöstöhallinnon opetuksen piiriin kuului myös työ- ja sosiaalipsykologia, jota minua enemmän opettivat tuntiopettajina alan asian tuntijat, joiden joukossa oli opettajia yliopistostakin mutta myös siviilioppilaitoksista, kuten Johtamistaidon opistosta.
Ylipäätään henkilöstöhallinnon opetuksen lähtöteemana oli ”Ihminen - tärkein voimavara myös puolustusvoimissa”. Henkilöstöhallinnon opetusalue oli laaja ja hyvin mielenkiintoinen, ja myös opettajaansa suuresti kehittävä. Olen hyvin tyytyväinen, että sain toimia puolustusvoimien ensimmäisenä aineen pääopettajana. Ilmeisen hyvin tuloksi, koska sain siitä mieltäni lämmittänyttä tunnustusta niin esimiehiltäni kuin oppilailtanikin. Varmaan tuo vaihe sotilasurallani painoi eniten myös siinä, että sotilasurani jälkeen sain myös erittäin hyvän siviilityön.
Olit siis TOIMISTOROTTA.
Takalinjojen takana....
Herra Kapteeni on taputtanut alempaa upseeria hellästi. Vai olisko mennyt spaniel lupsille kuonon päälle vähän liian lujaa, kun näkyy kipiätä tehneen. Tuolla hänen avauksellaan kävin ja sen huvittuneena näin. Hyvä, hyvä!
Sinä typerys et kestänyt totuutta vaan itkit avauksen poistoon. Esikunnat ovat rauhan aikana melko pitkälle edelleen suojatyöpaikkoja. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Ugh, viisas kenttämies evp on puhunut!
Enpä ole viime aikoina enää juuri viitsinyt puuttua tuon epelin leuhottamiseen, kun ei sitä voi vakavasti ottaa. Mutta nyt katsoin vanhemman miehen ja suurempaa arvostusta saaneen sotilaan velvollisuudeksi antaa hieman palautetta, kun alkoi jo vinoilla hyvästä ja ansioituneesta palvelustoveristani, jonka kenkiäkään tuo epeli olisi kelvollinen kiillottamaan - uuden ukin käyttämällä kielikuvalla asian ilmaistakseni.
Ilmeisesti hän on poistattanut tuon avauksensa, jossa tuli perusteellisesti nolatuksi, koskapa hän itse tuossa toiseen persoonaan heittäytyen siitä ilmoittaa.
Enkä viitsi enää puuttua tuohonkaan, missä hän on minulle purkanut katkeruuttaan tuossa vähän alempana.
Yritähän nyt vanha esikuntaluuseri ymmärtää, että sulle suorastaan hirnutaan täällä.
Mollaat keskustaa, että se on aina innolla menemään hallitukseen minkä puolueen kanssa tahansa. Sitten mollaat sitä siitä, että se ei tullut tähän nykyhallitukseen. Mikään ei ole hyvin, mitä keskusta tekee.
Myönnän tuossa olevan ristiriitaa. Mutta sitähän nimenomaan kepussa on, ja tuottaa se sitä muillekin. Kun kepu noin petti kokoomuksen toiveet ja uskonkin, se vain vahvisti siitä sanotun "kepu pettää aina".
Pskaa , väessäkin suojatyöpaikassa lusinut taaskin haastat. Oletko tosiaan noin umpityhmä väittäessäsi Keskustan pettävän aina.
Etkö tosiaankaan pysty pätkääkään omilla aivoillasi ajattelemaan?
oikeassa. Vai äänestäisikö poliittisesti viisas kansa tällaisen
"muistisairaan" valtaan?
http://www.youtube.com/watch?v=dgZGGRt_2II
En äänestäisi, enkä hänen puoluettakaan äänestänyt viime vaaleissakaan. Mutta samanlaisia ja pahempiakin muistisairaita on muissakin puolueissa. Erityisesti kepussa, joka nyt vastustaa kaikkea sitä, jota vallassa ollessaan innolla halusi edistää, ja taan mahdollisesti valtaan päästyään kepupoliitikot tulevat taatusti osoittautumaan muistisairaiksi niin, etteivät muista enää mitään siitä, mitä ovat oppositiossa ollessaan sanoneet. Toisaalta sitä voidaan kyllä pitää myös osoituksena järjen palaamisesta heidän päihinsä.
kuin sanot, MUTTA MIKSI takinkääntö, kun sen tekee
kepulainen, on pelkästään pahasta ja kun sen tekee
demari se onkin tilanteen vaatimaa politiikkaa maan eduksi.
Etkö ymmärrä että tuollaisilla "naisen logiikka" kommenteilla
sinä syöt pelkästää omaa uskottavuuttasi?
Ei ole takin kääntöä, jos vaihtaa puoluekannatustaan. Uskonnonkin voi vaihtaa, saati puoleen. Omilla aivoillaan ajatteleva ei sitoudu mihinkään puolueeseen niin, että jos hänen oma tilanteensa muuttuu tai jos hän näkee aikaisemmin kannattamansa puolueen politiikan muuttuneen tai menettää siihen uskonsa, hän tietenkin antaa kannatuksensa jollekin muulle puolueelle. En toki ole sementoinut kannatustani kokoomukseenkaan loppuiäkseni, vaikke se jo varsin rajallinen onkin.
Säälin sellaista, joka vapaaehtoisesti jää jonkin puolueen kannatuksen orjaksi jopa vastoin omaa etuaan. Einten ihmettelen sitä, kuinka kepun kannattajissa voi olla niin porvarillisia, joille kaikki muut ovat punikkeja ja toisaalta ideologisesti selviä äärivasemmistolaisia, kuten tässäkin ketjussa pariin kertaan esiintynyt. Eihän kepu sen paremmin kuin mikään muukaan puolue voi revetä noiden molempien ryhmien näkemysten mukaista politiikkaa toteuttamaan.
Seppo Ilmarinen kritisoi niin hyvin blokkimyönteistä ajatteluasi, ettei minun tarvitse lisätä hänen esittämäänsä periaatteelliseen näkökulmaan mitään.
Käytännölliseen puoleen kuitenkin sen verran, että Suomen poliittisessa kentässä kaksijaon synty olisi sula mahdottomuus. Vasemmiston peruskannatus on meillä aivan liian pieni, jotta se kykenisi vaihtoehdoksi kokoomukselle, elleivät sitten keskusta ja perussuomalaiset liittyisi vasemmistoblokkiin. Se taas merkitsisi, että oikeistoblokki jäisi liian heikoksi, eikä kykenisi koskaan muodostamaan hallitusta. Jaon sijoittamista perussuomalaisten ja keskustan välille on taas vaikea kuvitella. Sellainen olisi suorastaan luonnoton puolueiden olemusta ajatellen.
Ehkäpä tasapainoisin ja samalla luontevinkin jako kulkisi niin, että oikeistoblokkiin lukeutuvat kokoomus, demarit ja ruotsalaiset. Keskustablokkiin puolestaan keskusta, perussuomalaiset ja kristilliset. Vasemmistoliitto ja vihreät jäisivät molempien ulkopuolelle vaa'ankielipuolueiksi myyden joka vaalin jälkeen tukensa jommalle kummalle hallituksen muodostajalle jotain omaa asiaansa vastaan.
Käytännössä demareiden ja kokoomuksen kantti ei kuitenkaan pysyvään yhteistyöhön riitä. Varsinkin demareille se olisi kohtalokasta. Vasurit nousisivat heidän kustannuksellaan.
Tuohon mitä väitit viime vaalien jälkeisestä tunnelmasta kokoomuksessa en voi yhtyä. Kuntauudistus oli kokoomukselle niin tärkeä asia, että hyvin mielellään se hylkäsi keskustan ja muodosti hallituksen demareiden kanssa.
Suomi ei ole mikään kummajainen "sivistysvaltioiden" joukossa. Myös esimerkiksi Saksassa demarit ja kristillisdemokraatit ovat muodostaneet yhdessä hallituksen. Blokkeja ei ole kaikissa muissakaan monipuoluemaissa, kuten Itävallassa ja Belgiassa. Jälkimmäisessä oltiin vailla parlamentaarista vastuuta kantavaa hallitusta muistaakseni puolitoista vuotta, koska uuden hallituksen muodostaminen ei onnistunut blokkien puuttumisen takia. Italiassa on vaalien alla blokkeja, mutta parlamentissa ne tahtovat hajota.
Nykyinen puolueiden kannatusasetelma meillä ei todellakaan anna mahdollisuutta tuollaisen blokkijaon muodostumiseen, ei edes kolmeen blokkiin, kuten itsekin avauksessani totean. Mutta ei tämä nykyinen asetelma ole mitenkään lopulliseksi sementoitu. Uskon, että kyllä tämä ”poliittisesti tyhmä kansakin” vielä viisastuu, ja siihen joskus meilläkin mennään. Eihän tällaisesta sekasotkusta mitään tule. Edellytyksenä paremmalle tietysti olisi kepun kuihtuminen tai jakautuminen kahdeksi tai ainakin selvä tunnustautuminen siitä, kumpaan leiriin se haluaa kuulua.
Saksassa oli vuosikymmenet hyvin selvät blokit, mutta on todellakin viime aikoina jouduttu menemään myös porvarillisen kristillisdemokraattien ja vasemmistolaisen sosialidemokraattisen puolueen yhteishallitukseen, mutta melko huonoin tuloksin. Ei se blokkiajattelu kansan mielissä ole siellä muuksi muuttunut. Ruotsissa se on pysynyt rikkumattomampana, samoin Britanniassa, joskin siellä konservatiivit joutuivat nyt ottamaan mukaansa pienen liberaalipuolueen, kun ei yksi olisi saanut enemmisöhallitusta aikaiseksi. Mutta Labourin mukaan tulo konservatiivihallitukseen olisi siellä mahdottomuus.
Vaikka itsekin avauksessani totean rajan kokoomuksen ja sdp:n välillä hämärtyneen, ja vaikka nuo puolueet monissa näkemyksissään ovat varsin lähellä toisiaan, kyllä demarit historiallisen perintönsä ja muiden länsimaiden mallinkin vuoksi haluaa profiloitua vasemmistopuolueeksi. Ja vaikka Niinistö ja eräät muutkin kokoomuslaiset oikeastaan ihan perustellustikin puhuvat kokoomuksesta työväen puolueena, kyllä kokoomus silti haluaa säilyttää porvarillisen leimansa.
Noiden puolueiden -kokoomuksen ja sdp:n - ympärille meillä niiden blokkien pitäisi muodostua ja varmaan ajan oloon tulee muodostumaankin. Kumman leirin sitten valinnevat kepu ja persut?
Blokkijako olisi aivan hyvin mahdollista tehdä esimerkiksi selliasella pohjalle, missä osa puolueista korostaa tulonmuodostusta ja toinen osa painottaa tulonjakoa. Kokoomus lienee selvin tulonmuodostusperusteinen puolue, kun taas SDP, Vasemmistoliitto ja Kepu ovat enemmän tulonjakopuolueita. Persut korostavat kovasti rehellisen duunarin asemaa, joten niputtaisin heidät tähän samaan joukkoon, vaikka persujen poliittinen retoriikka on välillä omituista ja omintakeista.
Demarien politiikassa alkoi Lipposen aikana korostua tulonmuodostuspolitiikka, mikä lähensi sen ja Kokoomuksen välejä. Silti on vaikea uskoa, että demarit hylkäisivät tulonjakopolitiikka -painotuksen ensisijaisuuden eli perinteisen demarinäkökulman.
Demarien ja vasemmistoliiton tulontasauspolitiikka liittyy ihmisten tuloihin ja varallisuuteen. Tulo- ja varallisuuserot halutaan pitää suhteellisen pieninä. Persuilla vaikuttaisi olevan sama näkemys. Kepun tulonjakopolitiikka on sen sijaan alue- ja elinkeinopainotteinen. Sen vuoksi Kepu voi nähdä sellaisia ihmisiä kuin Björn Wahlroos ja Antti Herlin tuentarpeessa olevina kansalaisina. Kepun tulontasausnäkökulma on siis hyvin kummallinen, minkä vuoksi se ei oikein istu tähän tulontasausryhmään samoin kriteerein kuin SDP, vasurit ja persut.
Muut kuin edellä mainitut puolueet kuten vihreät ovat tässä kohdin avoimia kortteja. Niillä ei ole kovin yhtenäistä näkemystä tulonmuodostuksen ja tulontasauksen välillä.
Kahden blokin järjestelmän suurin etu olisi kuluttajansuojan nykyistä parempi toteutuminen. Demokratia siis toimisi paremmin, kun äänestäjä tietäisi äänestyskopilla, mitä hän äänellään ostaa. Suomalaisessa järjestelmässä puoluevalta sivuuttaa kansanvallan. Veikko Vennamo oli tässäkin kohdin aikaansa edellä näin havaitessaan.
Paljoltihan tuo on totta, mutta muutama kommentti pitää silti heittää. Kahden blogin järjestelmä on parhaimmillaan hyvä ja selkeä, mutta kyllä liiallinen konsensus mädättää senkin. Muistat varmaan, miten itävaltalaiset äänestivät vuoden 1999 parlamenttivaaleissa kyllästyttyään siihen, kun eivät kokeneet minkään muuttuvan vaikka kuinka olisi äänestänyt.
Meidän tilannettame sumentaa mm. se, kun meidän "konservatiivipuolue" kokoomus on eurooppalaisista veljespuolueistaan poiketen niin julmetun rähmällään Brysseliin. Tästä syystä Isänmaalliset konservatiivit joutuvat äänestämään perussuomalaisia. Kun kokoomus lopettaisi tämän Brysselin edessä matelun, niin olisi mahdollisuus luoda mahtava porvarihallitus keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisten varaan.
Joo, mikäpä tässä maailmassa olisi täydellistä. En muista, mitä erikoista olisi Itävallassa tapahtunut vuonna 1999, mutta lähes kymmenen vuotta myöhemmin siellä pääsi valtaan Jörg Haider paljolti samanlaisin eväin kuin meillä on Timo Soinilla. Ehkä tarkoitat tuota tapausta? Mutta Soinilla ei näy olevan Haiderin tavoin vallanhalua. Ehkä häntä siitä rajoittaa Haiderin ja hänen puolueensa kohtalo, joka oli pian varsin surkea.
En ymmärrä, miten näet kokoomuksemme olevan rähmällään Brysseliin sen enempää kuin muidenkaan Euroopan maiden konservatiivipuolueiden. Konservatiivipuoluethan nyt ovat vallassa useimmissa Euroopan maissa, eikä niissä mitään EU:n vastaista kapinointia ole.
Voitkohan olla varma siitä, että persut tulisivat porvariblokkiin, jos ja toivottavasti kun meillä sellainen blokkijako joskus muodostuu? Perujen äänestäjäkunnan enemmistö taitaa olla varsin vähäväkistä porukkaa, tyytymättömiä työläisiä ja työttömiäkin, joille puolueen liittyminen porvariblokkiin olisi kauhistus. Sama kai pätee ainakin jossain määrin - mm. tällä avauksellani nähdyn valossa myös kepun kannattajiin.
Kyllä se Jörg Haiderin Vapauspuolue menestyi jo vuoden 1999 vaaleissa. Sai 27 prosentin kannatuksen ja pääsi hallitukseen. Muistat kai, mitä siitä seurasi. Suomessakin astui voimaan itävaltalaisten tervehtimiskielto ja heitä kohtaan öykkäröintipakko. Vieläkin saa Lipposen puolesta hävetä:
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/298131/Tanssi yli paasyvaatimusten
Joo, niin näkyy olevan kuin sanot tuosta Haiderista. Tuosta toisesta linkistä aukeaa tietoa, joka palautti minunkin muistini.
Haider oli kyllä jo paljon aikaisemmin tullut mukaan politiikkaan ja vaihtoi välillä puoluettakin, ennen kuin pääsi asemiin, ja vaihtoi sen jälkeenkin, eli vuonna 2005 perusti Itävallan tulevaisuuden liiton, joka sai sitten suuren vaalivoiton 2008, kahta vuotta ennen Haiderin tapaturmaista kuolemaa. Käy ilmi toisesta linkistäni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jörg_Haider
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itävallan_vapauspuolue
Kovin ristiriitainen ja vaikea persoona Haider joka tapauksessa oli, joskin ilmeisesti varsin kyvykäs kansan kiihottaja.
Nyt palautui mieleeni myös nuo Itävallan boikotointiyritykset. Sellaisiahan oli tapahtunut jo aikaisemminkin, kun 1980-luvulla presidentiksi valitun Kurt Waldheimin natsimenneisyys paljastui. Sen hyvin tietäen Neuvostoliitto kuitenkin oli ratkaisevassa asemassa siinä, että Waldheim 1970-luvun alussa valittiin YK:n pääsihteeriksi, jonka duunin muuten olisi saanut Suomen Max Jakobson.
Vai muka tapaturmainen...
Kyllä kuolema auto-onnettomuudessa on tapaturmainen. Vaikka itse olisi onnettomuuteen syyllinen ja vaikka vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena, kuten Haider oli.
Eivät muiden Euroopan maiden konservatiivit tällaisessa EU-kiimassa ole. Ei ainakaan länsi-Euroopan.
En tietenkään voi olla varma, olisiko persut tulossa prvaribloggiin. Mutta vaikea olisi kuvitella Halla-ahoa tai Hirvisaarta vihreiden kanssa samassa hallituksessa.
Paasikivi varmaankin puhui ulkopolitiikasta, kun suomalaisia oli vaikea saada neukkujen ystäviksi kahden sodan jälkeen.
Haikailet enemmistövaalien perään. Ymmärrän sen, koska olet ollut pitkään armeijan palveluksessa. Olet siten omaksunut heirarkisen ja autoritaarisen johtamisen, jossa demokratia on tuntematon käsite. Se on tietysti ainoa tapa johtaa armeijaa, mutta poliittiseen elämään se ei sovi.
"Enemmistövaali on vaalitapa, jossa valtio tai muu alue jaetaan vaalipiireihin siten, että jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi ehdokas. Valituksi tulee joko kussakin vaalipiirissä eniten ääniä saanut ehdokas (engl. first-past-the-post) tai enemmistön kaikista äänistä saanut, mikä voi edellyttää useamman äänestyskierroksen järjestämistä.
Vaikka enemmistövaalitapa ei sulje pois monipuoluejärjestelmää, se yleensä johtaa käytännössä kaksipuoluejärjestelmään, jossa valta vaihtelee kahden suurimman puolueen välillä. Kun enemmistövaalitapaa sovelletaan kansanedustuslaitoksen vaaleihin, vaalivoittaja saa yleensä selkeän enemmistön eikä voittaneen puolueen tarvitse neuvotella hallituskoalition muodostamisesta. Hävinneet puolueet eivät saa äänimääräänsä vastaavaa edustusta toisin kuin suhteellisessa vaalitavassa.
"First-past-the-post"-tyyppistä enemmistövaalitapaa käytetään parlamenttivaaleissa erityisesti anglosaksisissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa."
Tämä vaalitapa voi johtaa ja on johtanutkin siihen, että vähemmän ääniä valtakunnallisesti saanut puolue saa enemmistön parlamenttiin. Surullisin esimerkki tästä oli kun Bush nuorempi tuli valituksi presidentiksi vastustajaansa pienemmällä äänimäärällä. Surullista siksi, että nykyinen rahoituskriisi on hänen aikaansaamansa.
Enemmistövaalissa on myös mahdollista ettei voittaja välitä mitään hävinneiden asioiden hoitamisesta vaan keskittyy omiensa aseman parantamiseen. Mahtaakohan Brittien jyrkkä luokkajako olla seurausta vaalitavasta
"Suhteellinen vaalitapa on vaalitapa, jossa edustajat valitaan niin, että vaaleihin osallistuneen liittouman paikkamäärä on suhteessa liittouman ehdokaslistan yhteisäänimäärään. Suhteellinen vaalitapa edellyttää useamman ehdokkaan vaalipiirejä. Suhteellisessa vaalissa kullekin ehdokkaalle lasketaan vertausluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan saamien äänien että tämän edustaman puolueen saamien äänien määrä. Vertailulukujen laskuun käytetään mm. belgialaisen d'Hondtin menetelmää ja Sainte-Laguën menetelmää, joista aiempi on käytössä Suomessa.
Useissa suhteellisen vaalitavan maissa on käytössä äänikynnys, mikä tarkoittaa, että puolueen tai yksittäisen ehdokkaan tulee saada vähintään tietty prosenttiosuus äänistä voidakseen saada yhtään ehdokasta läpi. Joissain maissa jaetaan taas tasauspaikkoja niille puolueille, jotka kärsivät paikkojen jaossa eniten eli niille, jotka saavat pienemmän osuuden ehdokaspaikoista kuin ovat saaneet äänistä. Suhteellinen vaalitapa on pienille puolueille enemmistövaalitapaa edullisempi.
Suhteellinen vaalitapa on käytössä mm. Suomessa, Ruotsissa, Puolassa, Turkissa, Espanjassa, Belgiassa ja Argentiinassa."
Suhteellisessa vaalitavassa saa siis myös vähemmistö edustajia parlamenttiin se on parhaimmillaan pienoiskuva kansasta. Joudutaan tekemään komromissejä, mutta pidän sitä parempana kuin sitä, että voittaja polkee hävinneiden aseman maanrakoon.
Onneksi Suomessa ei ole vaaraa enemmistövaaleihin. Vaaliliitot ovat olleet teknisiä, eivät yhteisen politiikan ilmauksia.
Ihmettelen joskus mistä tuo kaiken yli menevä kepukaunasi johtuu. Kepu ja SDP ovat luoneet sen korkean elintason joka meillä on. Pitkään aikaan ensimmäinen kokoomuslainen pääministeri Holkeri hallituksensa kanssa vei rahoitusmarkkinoiden täydellä vapauttamisella kerralla, ilman mitään valvontaa Suomen sotakorvauksiakin kalliinpaan lamaan, josta selviämiseen tarvittiin kolme seuraavaa hallitusta, Ahon ja Lipposen.
Kun kepu ei kaikista yrityksistä ja toiveista huolimatta häviä puoluekartalta, niin olisiko niin, että osa kansaa vaan vierastaa sosialisteja ja porvareita.
Miksi heidän äänensä ei saisi kuulua myös eduskunnassa?
En haikaile Yhdysvaltojen tai Britannian systeemien mukaisten enemmistövaalien perään, joissa todella voi päästä valtaan vähemmistönkin kannatuksella, ja joissa valtavat määrät ääniä jäävät tyystin huomioimatta. Mutta Ruotsin ja muiden Euroopan maiden systeemeissä ei sellaista valuvikaa ole, joten valtaan pääsevät aina ne blokit, jotka saavat äänestäjiltä suurimman kannatuksen.
Tuon pitkän ja ihan tosiasioita esittävän luentosi muihin osioihin en näe olevan tarvetta puuttua.
Mutta yhteen sanomaasi puutun: Kyllä sinulla on perin yksioikoinen ja väärä näkemys sotaväessä esimiesasemassa olevilta vaadittavalta. Tuo näkemyshän syntyy helposti varusmiehille, kun he näkevät vain äksiisiä ja pokkuroiintia. Sitä pokkurointia ei ole lainkaan joukoissa eri sotilasarvoissa olevien aktiivien kesken, kun samaa työtä koimme tekevämme. Varsinkaan sotilaslaitoksissa, sotakouluissa ja esikunnissa sitä ei ollut ollenkaan. Sinut olin jo vääpelinä ja ylivääpelinä ollessani Puolustusvoimain Tutkimuskeskusken ja Topografikunnan päälliköiden kanssa, jotka olivat everstejä, ensiksi mainittu siviilikoulutukseltaan myös lisensiaatti ja viimeksi mainittu diplomi-insinööri. Sinut olin myös Pääesikunnan komentopäällikön kanssa, joka oli silloin kenraalimajuri, myöhemmin hänestä tuli puolustusvoimain komentaja.
Eikä minun kokemukseni rajoitu suinkaan sotaväkeen. Lähes 20 vuotta olin myös varsin vastuullisessa työssä, suuren alaisjoukon esimiehenä suuressa liikeyrityksessä. Kyllä siellä tarvittiin ihmisen huomioon ottavia esimiestaitoja. Ilmeisesti siinä onnistuin, koskapa yrityksen esityksestä sain korkeimman kunniamerkkini sieltä eläkkeelle jäädessäni.
No, yhteen sanomaasi sentään vielä puutun:
>>Kun kepu ei kaikista yrityksistä ja toiveista huolimatta häviä puoluekartalta, niin olisiko niin, että osa kansaa vaan vierastaa sosialisteja ja porvareita
Eihän se armeijassa sinuttelusta ole kiinni, vaan siitä että päätöksen tekee viime kädessä ylin esimies. Ja kuten kirjoitin ei se muuten voisi kriisissä toimiakkaan
Onhan niitä kaikenlaisia, tuntuu hölmöltä, kun olen parin viime vaalien alla katsonut vaalikoneista ehdokasta. Kun kone antaa kärkikymmenen joukkoon ehdokkaita vasureita kristillisiin niin onhan se naurettavaa.
joko puolueet ottavat listoilleen keitä tahansa tai ehdokkaat vastaavat kysymyksiin niin kuin kuvittelevat suuren osan äänestäjistä ajattelevan.
Onneksi tähän asti olen tuntenut ehdokkaan muista ympäristöistä, ei ole tarvinnut miettiä
"Eilisen Hesarin pääkirjoituksessa todettiin: ”Kumpikaan oppositiopuolue ei paistattele mielipidemittausten kärjessä omilla ansioillaan. Molemmat saavat kannatuksensa heijastumana muiden vaikeuksista. Aina kun euroalueen kriisi on otsikoissa, Timo Soinin joukkue saa muutaman äänestäjän lisää. Varteenotettavaa vaihtoehtoa eurokriisin ratkaisuun Soinilta ei tosin ole kuultu. Vastaavasti hallituksen kompurointi kunta- ja soteuudistuksissa on lisännyt keskustan kannatusta.”
Yllä oleva on täysin totta. Niin Persut kuin Keskustakaan eivät kumpikaan ole tehneet mitään ansaitakseen nykyisen kannatuksen. Kummaltakaan puolueelta ei ole tullut muuta kuin puhetta; ts. hyvät ideat ja niistä koituneet onnistuneet teot puuttuvat täysin. Kumpikaan puolue ei tee muuta näkyvää, tai pikemminkin kuuluvaa kuin räksyttää hallitusta vastaan. Tyhmä täytyy ihmisen olla, jos tyhjästä innostuu kannattamaan persuja tai kepuja.
Äänestäjien tulisi vaatia puolueilta aina selviä ohjelmia ja vaalilupauksia. Kepu on usein lähtenyt vaaleihin sammutetuin lyhdyin ja harrastanut sitten sille tyypillistä puoluevaltapolitiikkaa. Viime vaaleissa puolue lähti vaaleihin tavallistakin vähäisemmillä eväillä. Mari Kiviniemi ei suosutunut juuri edes kysyttäessä nimeämään sitä, mitä puolue aikoisi hallitusvallassa tehdä esim. kestävyysvajeen taltuttamiseksi. Kepu on aina yrittänyt pitää ovet avoinna joka suuntaan tähtäimenään hallitusvalta. Siinä sivussa se vain tulee sivuuttaneeksi kansanvallan.
Persut on ilhaduttavalla tavalla lisännyt meillä kansanvaltaisuutta. Se on puolueen toistaiseksi paras anti politiikkaan. Äänestäjien tulisi jatkossakin palkita niitä puolueita, jotka kertovat selväsanaisesti tavoitteistaan ja aikeistaan eivätkä tuo niitä julki vasta vaalien jälkeen. Monipuoluejärjestelmämme on valitettavasti johtanut kansanvallan sijasta puoluevaltaisuuteen.
Totta puhut. Enempää minun ei tarvitse tuota kommentoida, kun näyt juuri saaneen Mielipidepankilta hyvää palautetta.
Menhän tyhmä munakarva-aliupseeri jo nukkumaan.
Minulta jäi varmaan paljon huomaamatta viime vaaleista. Muistan tuon Soinin "missä EU, siellä pulma", metalliliitolta kopsatun ohjelmapätkän EU:tsa ja YK:sta eroamisen ja joitakin muitakin.
En muista Soinin esittäneen mitään selvää toimenpide ohjelmaa, johon puolue sitoutuisi
Oppositio haukkuu hallituksen tekemiset ihan riippumatta kuka kulloinkin siellä on ollut. Ja sitten hallituksessa toteuttanut niitä vastustamiaan asioita.
Waltaria lainatakseni " näin on aina ollut, näin on ja näin tulee aina olemaan"
Olen tainnut tulla iän myötä kyyniseksi, mutta noinhan se menee
Toisin kuin Ruotsin listavaaleissa, Suomen eduskuntavaaleissa ehdokkaan valinta on vähintään yhtä tärkeä kuin puolueen valinta. Suurella osalla äänestäjistä ei olisi selkeää käsitystä puolueiden tavoitteista, vaikka niitä ryhdyttäisiinkin korostamaan. Etusijalla pysyisi edelleen ehdokkaan persoona ja joko ulkonainen tai jo tunnettu kyky ajaa alueensa äänestäjien asioita.
Ratkaisu ei ole listavaaleihin siirtyminen. Vakava aloite sellaisista joltakin puolueelta taitaisi olla niitä harvoja asioita, jotka puolueiden tavoitteista jäisivät äänestäjien mieleen ja samalla kyseiselle puolueelle poliittinen itsemurha.
Vaalilupauksilla yleensäkin on Suomessa huono kaiku. Tälläkin palstalla on viime päivinä ollut moneen kertaan linkki Jutta Urpilaisen veropoliittiseen lupaukseen ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Arvaatko miksi?
Soini keskittyi paljon EU- ja eurokysymyksiin ja niissä hänellä oli selkeä kanta. Soini listasi myös selväsanaisesti budjetin leikkauskohteita. Puolueella oli selkeä kanta maahanmuuttokysymyksiin. Sitä varten puolueen piirissä oli laadittu julistus nimeltä "nuiva vaalimanifesti".
Soini puheet lupasivat ja kertoivat paljon enemmän kuin Kepun lähes täydellisen tyhjä vaalisäkki. Tuloksena olikin sitten perujen kohdalla se, että hei joutuivat väistymään hallitusvastuusta pitääkseen vaalilupauksensa. Kepullahan tällaista syytä ei olisi ollut, kun mitään erityisiä lupauksia ei suostuttu antamaan.
Tulit aikanaan tälle palstalle hölmöillen, mutta eräistä puheenvuoroistasi jo silloin päättelin, että et ole aivan samanlainen mitättömyys kuin eräät toiset, jotka alemmuudentuntoonsa apua saadakseen imitoivat toisten nikkejä. Jo jonkin aikaa olen havainnut, että olet asioita seuraava ja maailmaa tunteva sivistynyt mies. Ilokseni huomaan, että tunnet myös kirjallisuutta, mielestäni suomalaisen kirjallisuuden kirkkaimman helmen, Mika Waltarin Sihuhen.
Se kirja tuo esille viisautta alkaen jo ensi sanoissaan, joissa elämää paljon kokenut mies, Sinuhe, kertoo syyt tarinansa kertomiselle. Viisaus kirjassa jatkuu olkoon kyse valtiaista tai tavallisista ihmisistä taikka Jumalista, mistä tahansa. Miten kauniisti hän kertookaan rakkaudesta ja sen menetyksestä: ”Niin kuluivat ne päivät, ja sitten niitä ei enää ollut. En tahdo muistella enempää, sillä pala nousee kurkkuuni ja silmieni kaste tahrii kirjoituspaperini. Ihmisen ei pitäisi olla koskaan onnellinen, sillä ei ole katoavampaa kuin ihmisen onni”. Viisasta on myös Sinuhen vanhan yksisilmäisen palvelija Kaptahin puhe hänen surressaan isäntänsä naisseikkailuja: ”Se pieni kapistus esivaatteen alla ajaa miehen hulluuksiin ja onnettomuuksiin”. Ehkäpä tuosta olisi minulla omakohtaisiakin kokemuksia, mutta jääkööt ne kertomatta.
Kun Siinailla rauhanturvaajana ollessani tein ensimmäisen Ylä-Egyptin matkani, luin sen edellä muinaisesta Egyptistä kertovan vakavan arkeologisen teoksen ja Sinuhen silloin jo toiseen kertaan. Kierrellessäni Luxorin ja Karnakin temppeleitä, Kuninkaiden laakson hautakammioita ja muita faraoiden aikaisia tapahtumapaikkoja muinaisessa Thebassa, peilasin näkemääni mielessäni enemmän Sinuhessa kerrottuun kuin tuohon arkeologiseen teokseen. Valtavasti täytyi Waltarin perehtyä historiaankin kirjaa kirjoittaessaan, sillä hän ei ollut tuolloin vielä Egyptissä koskaan käynyt.
Olen lukenut senkin jälkeen Sinuhen järjestelmällisesti läpi ainakin kaksi kertaa, ja silloin tällöin otan sen hyllystä jotakin mieleeni tullutta kohtaa katsoakseni. Olen lukenut myös Mika Waltarin muut teokset, mutta kyllä Sinuhe on niistä ehdoton ykkönen. Väinö Linnaa ja eräitä muitakin suomalaisia kirjailijoita kunnioittaen voin kuitenkin mielipiteenäni todeta, että ei Sinuhelle ole vertaa suomalaisessa kirjallisuudessa, vaan kyllä se kilvoittelee samassa sarjassa Tolstoin, Dostojevskin, Hugon, Voltairen, Dickensin, Steinbeckin, Urisin ja eräiden muiden maailmankirjallisuuden suuruuksien teosten kanssa.
Sorry, että intouduin tuosta Sinuhesta niin, että muu sanomasi unohtui. En ole siitä paljonkaan eri mieltä.
Soinin käyttäytyminen vaalien edellä oli todellakin sellaista kuin kerrot. Soinilla oli selvät pasmat, Kiviniemi puhui vain Kiviniemi kakkosesta, eikä muiltakaan kepupoliitikoilta kuultu mitään konkreettista.
Mutta nyttemmin Soininkin puheet ovat olleet perin ympäripyöreitä. Eu:n ongelmista ja eurokriisistä hän jaksaa paahtaa, mutta on niin kuin Hesari pääkirjoituksessaan totesi: ”Varteenotettavaa vaihtoehtoa eurokriisin ratkaisuun Soinilta ei tosin ole kuultu.”
Kepulla sentään on nyttemmin ollut hallituksen suunnitelmien vaihtoehdoiksi jonkinlaisia varjoesityksiä ainakin sote- ja kuntarakenneuudistusten suhteen. Persuilta ei silläkään alueella ole taidettu kuulla mitään konkreettista.
(Ohoh! Enpä olisi uskonut joutuvani joskus puolustamaan kepua!)
Kapi äläpä unohda suurta muistelma kirjailija J.Korhosta joka rinta rottingilla kehuu itseään kirjailijaksi, upseeriksi ja taidemaalariksi.
Tosiasiassa on pelkää mitättömyys eli äpäräna Rautavaaralla synnytetty evp alipuseeri reppana, jonka suurin saavutus on munakarvakuvansa esittely tällä palstalla.Eikö vain harmajahinttari?
olet osoittanut olevan melkoinen runouden tuntija. Näyt tuntevan proosankin. Tästä
"Viisasta on myös Sinuhen vanhan yksisilmäisen palvelija Kaptahin puhe hänen surressaan isäntänsä naisseikkailuja: ”Se pieni kapistus esivaatteen alla ajaa miehen hulluuksiin ja onnettomuuksiin”. Ehkäpä tuosta olisi minulla omakohtaisiakin kokemuksia, mutta jääkööt ne kertomatta"
kuiteskin sanoisin, että siinä on vissiin virhe. Ei se sinun kapistuksesi pieni voi olla, kun siitä ollaan täällä niin kiinnostuneita. Sen karvojen näkemisestäkin eräät saa orkkuja.
Avaukseni aihe ilmeisesti oli kiinnostava, kun se on tuottanut melkoisesti ihan järkevää asiakeskustelua. Sitä ovat tuoneet myös ne keskustalaiset, joilla sellaiseen on halua ja kykyä. Eivät he ole olleet kaikesta (ei ehkä monestakaan asiasta) samaa mieltä kanssani, mutta niin on oikein hyvä; vain siten syntyy keskustelu, joka voi antaa lisäeväitä ajattelullemme.
Asiakeskusteluun kyvyttömät ovat muutamaa tyhmää lukuun ottamatta ymmärtäneet jäädä sivummalle. Toivottavasti se on osoitus siitä, että hekin ovat alkaneet aikuistua.
Kiittelen asiakeskustelijoita, ja jos heille tulee aiheen tiimoilta lisää, käyttäkööt toki puheenvuorojaan, mutta minä tuskin pariin päivään täällä paljon pistelehdin, kun on aikalailla muuta puuhaa. Mutta palaillaan, ehkäpä taas uusin eväin!
Niin sinulla on varmaan tuota munakarvojesi kuvausta ja karvojen kampausta. Siitähän olet täällä näyttö antanut....
taas päsmäröi saitilla.
Alkaa olla taas koulutuksen aika ;)
Kapi keroppa rehellisesti oletko homo? Esiintymisesi ja kaveripiirisi viittaa siihen.
Kaikki nauraa Paloheinän jomppelia,
tuota vanhaa, hikistä homppelia.
Ei ollut reppana upseeri,
vain onneton aliupserri luuseri.....
Eikö nyt voitaisi kapi pistää kurkkaamaan mikä Vihtavuoren kontissa savuaa?
Suurta vaaraa siitä ei olisi, kun ihmiset on sieltä jio evakuoitu.
Jombe on niin kova aliupseeri, että hän mielellään moisen pikkuhomman hoitaisi.Näin on näreet???
Viimeksi avauksellani käydessäni arvelin tulevani tänne seuraavaksi uusin eväin. Tarkoitin lähinnä sitä, että tulisin uudella avauksella uudesta aiheesta. Mutta ei kepu ole siihen eväitä antanut. Eikä viime käyntini jälkeen näy tulleen tällekään avaukselleni asiakeskustelua, johon voisi tarttua. Mutta kun huomiotani ovat hakeneet eräät, joilla ei ole eväitä asiakeskusteluun, täytyy toki heidän yrityksensä palkita:
Kerroin minulla olevan muita puuhia, mutta eivät ne ole olleet sellaisia, jollaisiksi joku ilmeisesti omien puuhiensa perusteella on niitä arvaillut. Ihan arkisia askareita ne ovat olleet. Pihatöitä vähän tein, ulkoilin muutenkin, ja kun ostin kaksi laatikkoa mansikoita, niiden perkaamisessa ja käsittelyssä oli myös hieman puuhaa. 1,5 laatikollista laitoin rasioihin ja pakastimeen, ½ laatikollista hillosin ja laitoin purkkeihin.
Aikaa on mennyt myös tv:n ääressä ja menee lähipäivinäkin, kun sieltä on tullut ja tulee suunnistusta. Suunnistus on hieno urheilulaji. Siinä vaaditaan jalkojen lisäksi myös päätä. Harrastinhan sitä hieman minäkin aikoinaan, tosin ilman kehumisen arvoista menestystä, mutta muutamia pokaaleitakin tuli. Nykyinen huippusuunnistus on kyllä aivan eri laji kuin minun harrastusaikoinani. Hienoa, että Suomellekin on tullut jo menestystä noissa MM-kisoissa, vaikka suurin mitalitoivomme Minna Kauppi jäi harmittavasti neljänneksi. Mutta toihan stadilainen Mårten Boström sprintin kultaa!
Futis on kautta maailman harrastetuin ja suosituin urheilu. Sitä tulee tv:sta lähipäivinä. Kohta alkaa tulla EM-kilpailujen matsi Suomi-Italia. Kukapa olisi uskonut, että Suomi pääsee pelaamaan Italiaa vastaan! Tosin kyseessä on mimmifutis, mutta sittenkin. Tietysti katson matsin.
Vielä täytyy kommentoida tuotakin, joka arvelee minun kaveripiirissäni olevan homoja. Hänellä on ajatusharha. En minä kuulu siihen tällä palstalla esiintyvään kaveripiiriin, jolla on ainakin suurta viehtymystä homouteen, koskapa heillä aina on homostelu mielessä. Kun arvelija itse varmaan on niitä, pitäisi hänen tietää, etten minä siihen piiriin kuulu.
Niin sinähän kuulut homojen evp aliupseerien piiriin, jotka kuvaavat munakarvojaan.
Harkitseppa facebookiin kirjoittamista, tuo ei kyllä liity kepun politiikkaan mitenkään.:D
Eihän tuo liity kepun politiikkaan, sillä kuten sanoin, se ei nyt anna aihetta kommenteille. Mutta kommentoin tuossa sitä, mitä oli edellisen käyntini jälkeen avaukselleni tullut, mikä ilmeisesti mielestäsi liittyy kepun politiikkaan, kun et sitä kritisoinut;))
Kyllä minä olen jo kauan ollut facebookissa, jossa minulla on paljon kavereita, mm. evp-, ja rauhanturvaajapiireistä, mutta myös muita ystäviäni ja eräitä sellaisia, joihin olen matkoillani tutustunut. Viime aikoina en ole siellä paljonkaan kirjoitellut, kun nuo tämä palstan eräät reppanat menivät sinnekin perässäni ja muutama alkoi esiintyä myös täällä sieltä bongaamillaan nimillä. Niinpä sitten kaksikin naista noista facebook-kavereistani uhkasi tehdä - toinen taisi tehdäkin - moisesta ilmoituksen poliisiviranomaisille. Lienee tehonnut, kun sellaiseen eivät enää ole uskaltautuneet nuokaan reppanat, jotka täällä toisten nikkejä raukkamaisesti lainaillen esiintyvät.
Älä jauha skeidaa aliupseeri reppana.Kukaan ei sinua munkarvakuvaajaa pidä fb-kaverinaan.
Ei ota harmajahinttarin höpöt tuulta purjeisiin. Pelkkää miinusta pukkaa???Herra paratkoon???
lukemisen ymmärtämisvaikeuksia.
" Kepulireppanat" (lue-normaalit ihmiset ) ovat täällä kyselleet
millainen on mies joka kuvaa omat munakarvansa ja laittaa
otoksensa yleiselle politiikan saitille.
No, kapi oppimattomana ja sivistymättömänä hompahtavana
on lukenut ( luullut lukevansa ) että kyselijät ovat kiinnostuneet
hänen munakarvoistaan, toivoen ilmeisesti että ihmisiltä
unohtuisi se tosiasia, että hän itse sen kuvan otti ja julkaisi
täällä.
Aivan oikein kapi itse on innostunut munakarvoistaan. Ei kukaan noita kuvia tänne ole tlannut, perverssi reppana itse ne on tänn postannut.
Pakoon taas munakarva-aliupseei loikki,
meni pupu pöksyyn ja ajatus poikki.
Sai korvalleen taas semmosen tällin,
että housuun lurahti hätäpaskat sällin...
Ihmeellinen on munakarva-aliupseeri kapin logiikka.
Reppana kuvaa karvansa ja pistää kenenkään pyytämättä kuvan palstalle.
Sitten väittää , että kepulaiset ovat kiinnostuneita hänen karvoistaan. Onko hullumpaa evp aliupseeria nähty...vastaan itse EI OLE!
Runopalstalle olet tuonut tämän hienon, varmaan hyvin vähän tunnetun runon
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11058813
Nimimerkkisi galleriasta jäljittäen löysin sinut täältä. Miksi ihmeessä viihdyt tällaisella keskenkasvuisten temmellyskentällä? Jätä ne melskaamaan keskenään ja tuo jotain uutta sinne paremmalle palstalle!
Niin voisin tuoda sinne munakarvakuvani, itse otetut ja tällä palstalla esitetyt.
Kyllähän minä niillekin palstoille takavuosina toin joskus jotakin, mutta silloin toisella nikillä. Luulen, että silloin myös keskustelimme Omar Khaijamin nelisäkeistä?
Ehkäpä tuon vastakin, jos sopivaa löytyy. Siellä on minua parempia runouden tuntijoita niin, ettei sinne kannata tuoda mitään Runebergiä, Leinoa, Koskenniemeä, Viitaa, Jylhää ja muita kaikkien hyvin tuntemia. Enkä minä harrasta nykyrunoutta. Mutta jos joskus osuu silmiini jotakin vanhempaa vähemmän tunnettu, niin ehkäpä siellä taas pistäydyn.
En minä muuten noiden ihmettelemiesi kanssa mitenkään seurustele. Vain asia-avauksia aina teen, mutta nuo ovat niin kiinnostuneita minusta, että aina tulvivat avauksilleni keskustellen muiden kaltaistensa ja itsensäkin kanssa vain minusta. Saattaa niissä iältään aikuisiakin olla, ns. poikkeavia, sellaiseksikin vinksahtaneita. Olisitpa nähnyt, miten eräs saunakuvani herätti heissä kiihkeän pohdinnan, onko minulla niitä karvoja vai ei. Olisivatko sittenkin keskenkasvuisia, joille ei vielä karvat kasva?
Itsehän tuon aiheutat, kukaan muu ei näillä saiteilla kirjoita itsestään ja päivittäisistä tekemisistään niin paljon kuin sinä. Ei ole mikään ihme, että sitä irvaillaan.
Keskenkasvuiset vastaavat keskenkasvuisen narsistin viesteihin
uskalla vastata?
" millainen on mies joka kuvaa omat munakarvansa ja laittaa
otoksensa yleiselle politiikan saitille? "
Muistappa Rautavaaran äpärä, että SINÄ ITSE KUVASIT MUNAKARVASI. ITSE LAITOIT KUVAN TÄLLE PALSTALLE. n
NYT EI PUHUTA SAUNAKUVISTA VAAN PERVOISTA KUVISTA JOITA TÄNNE OLET POSTANNUT MM PYLLISTYSKUVASI JA KUVA MAISSNTÄHKÄ ANUKSESSASI. SAIRAS SINÄ OLET.....
Ps keskenkasvuinen olet itse. Lyhyt jalkainen, ruma ja lihava evp aliupseeri
Pistelehdin taas täällä, mutta poistun trimmaamaan munakarvojani.