Erosin narsistista hetki sitten,painatin muuton ja muutaman viikon täysillä pysähtymättä pahemmin ajattelemaan,vietin aikaa kavereiden kanssa ym... nyt kun sitten olenkin yksin ja pysähdyin,ei ole ketään kaveria juttelemassa ym...niin hajoan,hajoan pieniin palasiin ja tunnen niin suurta tuskaa,hämmennystä,epäilystä,kaipuuta,vihaa itseäni kohtaan,sääliä,pelkoa...olen todella huolissani olostani kun itkustakaan ei tule loppua ja mikään ei ikään kuin tunnu miltään,ei tee mieli tehdä ruokaa vain itselle,en saa itseäni ulos edes lenkille,kaikki tuntuu turhalle itsekseen..tulevaisuus yhdentekevälle ja pelkään että masennun ja jämähdän paikalleni...kaikilla tutuillani on avopuolisot ja työt ja lapset joten koen olevani todella yksin... kertoka joku jtn kannustavaa,omia kokemuksia...
En ymmärrä itseäni..
miksi9
1123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu:( Se tuntuu niin kuin kaikelta olisi viety pohja, hän olisi vienyt osan sinusta mukanaan. Ja niin se ehkä tavallaan onkin.
Hän vei osan mukanaan ja antoi itsestään tilalle, siksi sinulla on niin paha olo - varsinkin nyt kun pysähdyit. Hyvä kun pysähdyit! Itku on hyvä, se tekee hyvää. Itse en pystynyt siihenkään pitkään aikaan.
Ajattele nyt mikä on sinulle hyväksi, älä anna niiden epäilevien ajatusten tulla päähäsi. Hän oli mikä oli, eikä siitä muuksi muutu!
Kun saat kasattua itseäsi, niitä puuttuvia hänen viemiään osasia, niin olokin paranee. Usko vain!:) Välillä tulee huonoja päiviä, mutta suunta on ylöspäin. Ansaitset parempaa.