Hei! Oon vähän päälle parikymppinen nainen, ja suhteessa itseäni pari vuotta nuoremman miehen kanssa. Ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta, ja asutaan nyt samassa osoitteessa. Sitä oon vaan monta kertaa ihmetellyt, millä logiikalla poikakaverini toimii,... Kun hän ei osaa, tai halua viettää aikaa yhdessä kanssani. Nykyään nukumme vain yhdessä. Ja kerran viikossa EHKÄ harrastamme seksiä minun aloitteestani. Ja se, että hän käyttää 90% vapaa-ajastaan kavereillaan. Töiden jälkeen lähtee liesuun, ja tulee puolen yön jälkeen yleensä takaisin kämpälle. Oon sanonut tästä moneen otteeseen että välittääkö hän edes musta.... Sanoo rakastavansa, ja tarvitsevansa mua, kun oon uhannut jättäväni hänet. Mutta se välittäminen poikakaverin suunnasta ei vaan tunnu näkyvän. Onko vika mussa kun toivon enemmä kuin pari halausta ja pusua päivässä? Itse kyllä yritän huomioida poikakaveria, hieroa ja hiplailla mistä hän pitää, ja kantamalla useasti aamukahvit sänkyyn, ja muistamalla ystävänpäivänä, jouluna, synttäreillä,... Toisin kuin hän. Ja en oo mikään ruma nainen, minkä poikakaverini on monesti baarissa ja kaupassakin huomannut miesten iskuyrityksiltä. Ja oon kiltti ja mukava. Mutta ehkä se onkin sitten iso osa ongelmaa?
yhteisen ajan vietto seurustellessa
givemeahug
13466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vielä lisäilen, että lähinnä miehiltä toivoisin vastauksia, että rakastaako poikakaverini minua vaikka sitä ei tunnu näyttäväkään.... Vaikkakin sitä jo pahasti epäilen....
haluta ronklata sun paskareikääs.
Aattelepa ite!
aa, niin se kai olikin että turha täältä on keltään kysyä :)
No, täytyy sanoa ettei omanikaan sitä huomiota minulle mitenkään erityisesti suo, ja samalla tavalla hänkin kertoo rakastavansa vain eron uhatessa. Kannattaa puhua miehelle asiasta suoraan ja jos mikään ei auta niin näytä sille, että oot tosissas tämän asian kanssa. Itsekin kamppailen vaikeiden vaihtoehtojen välillä...
Jos ei puhuminen tuo asiaan mitään parannusta, niin erotkaa. Niin mä tein, kun väsyin olemaan yksin aloitteellinen ja itsestäänselvyys muutenkin. Sinällään miehessä ei muuten sellaista pahaa vikaa ollut, muttei vaan tajunnut parisuhde yksinäisyyden olevan mulle ongelma.
Arvokkaimmat astiat pidetään lasivitriinissä. :)
Hohhoijjaa. Sinulla on ihan hyvä poikakaveri. Älä nyt rupea meuhkaamaan vaikka ei hän jatkuvasti kihnutakaan kyljessäsi.
ei siltä tunnu. ja, tästä aloituksesta puuttuu se, että suhde on alusta asti ollut suht intohimoton. noin 3 kertaa kuussa saan seksiä, jos teen itse aloitteen. ei oikein tunnu että voi olla pelkkää stressiä poikakaverilla.
ehkä ukkos on eunukki?
”miehiltä toivoisin vastauksia, että rakastaako poikakaverini minua vaikka sitä ei tunnu näyttäväkään”
No ei takuulla rakasta, mutta tarvitsee ”alibiksi” pysyäkseen kaapissa tms syystä.
Miehiltä halusit kysellä, mutta vastaan nyt naisena, että ei vaikuta kumppanisi kovin kiinnostuneelta parisuhteen osalta. Miksi et nuorena ihmisenä lopeta suhdetta ja etsi itsellesi parempaa? Mikä sinua pitää kiinni suhteessa, joka toimii noin heikosti - ja ilmeisesti melkolailla alusta saakka ollut niin?
Kyllä ihmiselle löytyy useitakin mahdollisia hyviä kumppaneita ja etenkin nuori ehtii niitä vielä löytää vaikka kuinka - "se yksi oikea" on täyttä satua.
Taidat olla hänelle vain täysihoitopaikka. Jos rakastetaan, halutaan olla toisen kanssa. Ei koko aikaa, mutta pääosan ajasta. Muutakin elämää pitää olla, mutta tuollainen ei missään tapauksessa kerro rakastamisesta tai muustakaan yhteisestä. Pistä menemään, vaikka kuinka tuntuu, että onhan hänessä hyviäkin puolia. Hyvien puolien korostuminen eron hetkellä kuuluu juuri eron kipupisteisiin. Löydät toisen ja huomaat, miten ihanaa voi olla, kun merkitset oikeasti jotain.