Ehkä järki voittaa lopulta

Ja vanhukset mätänee koteihinsa.

On se elämää

Ruuhkat ja hitaat matkat lienevät suurin syy, jos pääkaupunkiseudulla kerrostaloasumisen kysyntä lähempänä työpaikkoja on lisääntynyt. Helsinki on kuitenkin ruuhkaisuudessaan poikkeus Suomen muista asutuskeskuksista. Lisäksi Helsingissä on toimiva julkinen liikenne, joka mahdollistaa sen, ettei busseja tai muita julkisia kulkuneuvoja tarvitse odottaa kohtuuttomia aikoja.

Valtaosassa maata pendelöinti maaseudulta kaupunkiin sujuu vauhdikkaasti. Parinkymmenen kilometrin maantiematka taittuu aamu- ja iltapäivisin usein vauhdikkaammin kuin viiden kilometrin matka lähiöstä kaupungin keskustaan. Lisäksi bussiliikenne Suomen asutuskeskuksissa on liian harvaa, jotta sitä olisi mukava käyttää.

Toisaalta monet Suomen kaupungit ovat lisänneet tonttitarjontaansa kaupungin ympäriltä ja niiden kilpailukyky omakotitaloasukkaista on parantunut. Tuollainen tontti kelpaa niille, joille tilavalla pihapiirillä ei ole merkitystä, mutta paljon on vielä niitäkin, joille sillä on.

Luulen, että ylipäätään liikkumiseen kuluva aika on syy siihen, miksi Helsingin suosio asumispaikkana on kasvanut. Työmatkoihin kuluu paljon aikaa, ellei ole toimivan julkisen liikenteen reitillä. Pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne on varsin toimiva ja esim. metroja ja junia ei tarvitse ruuhka-aikoina montaa minuttia odotella. Himelikunnissa asuvat tarvitsevat usein kaksi autoa, molemmille vanhemmille ja reissuja tulee lisää lasten kuskaamisesta päivähoitoon ja harrastuksiin työ- ja kauppareissujen päälle.

Kokonaisharkinnassa sitten arkielämän sujuvuus saattaa voittaa sen omakotitalon tilan ja oman pihan, jos sellainen on mahdollista hankkia vain pääkaupunkiseudun ulkopuolisesta himmelikunnasta.

Kysymys on myös siitä, että sukupolvien vaihtuessa urbaani elämä sisäistetään yleisemmin ja sitä pidetään itsestään selvänä tapana asua ja elää. Monille Helsingin palveluihin tottuneille muuttaminen jonnekin uinuvalle paikkakunnalle on melkoinen "kulttuurishokki". Kehotin erästä kaveriani käymään lomareissulla yhdellä paikkakunnalla ja siellä muutamassa paikassa. Hän kävi ja kertoi, että kaikki lähes suosittamani paikat olivat heinäkuussa kiinni ja yhdessä auki olleessa museossa museon hoitaja oli nukahtanut, kun kaverini astui sisään. Siinä kohdin kyse oli sananmukaisesti uinuvasta paikkakunnasta. Sanoin hänelle, että suositukseni olivat hyviä ja että hänen silmänsä aukenivat sillä lailla todellisuuteen, missä mennään jonkun pikkukaupungin ja stadin vilkkauden välillä.

Jos ihmiselle riittää se oma talo pihapiireineen, asia on toinen. En moiti sellaista valintaa olenkaan. Itsekin elän nykyisin paljolti niin nykyisin, mutta vaikea olisi ehkä sittenkin irtaantua kokonaan niistä mahdollisuuksista, joita eläminen Suomen suurimmassa kaupungissa tuo mukanaan.

Kun puhutaan muusta Suomesta, ensimmäisenä tulevat mieleen Tampere ja Turku. Käsittääkseni niissäkin on menossa samanlainen paikkakunnan keskuksen arvostamisen nousu kuin pääkaupunkiseudullakin.

Sinä et nyt ymmärtänyt, että Helsingistä muuttaa edelleen ihmisiä pois vaikka merkittävästi vähemmän kuin aiemmin.
Jonkun verran vaikuttaa myös Sipoolta anastetulle alueelle rakentaminen.

Takapajuisuus ei suinkaan piile haja-asutuksessa, vaan nimenomaan perinteisessä urbaanissa kaupunkiasutuksessa. Kaupunkeja tarvittiin nimenomaan ennen muinoin, kun kulku- ja viestintäyhteydet olivat kehittymättömät. Tässä tilanteessa oli järkevintä kasata ihmiset sinne missä tehdaskin oli, se oli sitä sen ajan maalaisjärkeä, joka sittemmin on yritetty naamioida joksikin erinomaiseksi urbaaniudeksi, vaikka kysymys on itse asiassa vain käytännön välttämättömyydestä. Käytännön pakosta.

Nykyisin liikenne- ja viestintävälineiden kehittymisen myötä kaupunki on itse asiassa käynyt täysin tarpeettomaksi. Kaupunkeja voi kuvitella tarvittavan vain lähinnä lorvehtimiseen ja joutenoloon, joita toimintoja varten sitten erilainen ravintola ja kaljakuppilabisnes kenties vielä toimii tämänkinlaisessa ympäristössä, jossa ihmiset ovat jo siinä määrin veltostuneita, etteivät kykene tai viitsi etsiä muunlaista ajankulukkia.

Sen sijaan nykyaikainen talous on ajasta ja paikasta riippumaton kansainvälinen toimintaympäristö, joka ei tarvitse toimiakseen mitään kaupungiksi nimitettyä asukaskasaa, vaan se voi toimia vallan hyvin ihan missä tahansa ja ihan mihin aikaan tahansa. Siksi politiikassakin pitäisi kiinnittää huomio siihen, että valtakuntaan luotaisiin tasavertaisia edellytyksiä taloudellisen toiminnan harjoittamiselle eikä keskityttäisi vain jonkin Etelä-Suomen paapomiseen.

Onhan kerrassaan epäekonomista harjoittaa taloudellista toimintaa suuren maa-alueen yhdessä nurkassa, kun tilaa ja erilaisia edellytyksiä erilaiselle taloudelliselle toiminnalle olisi ympäri Suomen. Ja kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin jo osuuskauppias tietää, että liiketilat on saatava mahdollisimman hyvin käyttöön, jotta myynti saataisiin mahdollisimman suureksi. Näyttää siltä, että vain poliittiset porvarit ovat siinä määrin veltostuneita, takapajuisia tai muuten vain jälkeen jääneitä, etteivät näy ymmärtävän tätä ilmeisen yksinkertaista tosiasiaa, kun riuhtovat pelkästään Etelä-Suomen kehittämisen puolesta.

Keskeistä koko Suomen kehittämisen kannalta on toimiva infrastruktuuri: liikenne- ja viestintäyhteydet. Kun ne saadaan toimiviksi, niin on aivan samantekevää, missä ihminen asuu tai elää, menestyksellisen liiketoiminnan edellytykset ovat olemassa. Kaikenlisäksi taloudellisen toiminnan hajauttaminen mahdollistaa paljon monipuolisemman taloudellisen aktiviteetin kuin kaupunkimuotoinen toimintaympäristö, jossa tilanahtaus jo johtaa resurssien tarpeettomaan kallistumiseen ja muutoinkin sangen yksipuoliseen, palvelutyyppiseen talouteen. Siis lähinnä kaljan pöytään kantamiseen.

punikkitollo pataan 10-0! Hyvä pojat!

Helsingin väkiluku on kasvanut vuodesta 1962 viime vuoteen 450 000:sta 600 000:een. Mutta muun pääkaupunkiseudun väkiluku on kasvanut samassa ajassa paljon voimakkaammin, 250 000:sta 750 000:een. Eli pääkaupunkiseudulla asuu jo 1 350 000 ihmistä, neljäsosa suomalaisista.

Helsingin väkiluvun kasvussa tapahtui notkahdus 1968 alkaen niin, että väkiluku väheni joka vuosi ympäristökuntien kasvaessa kiihtyvällä vauhdilla. Ympäristökuntia silloin kaavoitettiin vauhdilla asuinrakentamiseen, ja asunnot niissä, varsinkin vähän kauempana Helsingistä olivat merkittävästi halvempia kuin täällä. Vasta vuonna 1995 Helsinki saavutti saman väkimäärän, 525 000, joka sillä oli jo 1962. Mutta sen jälkeen Helsingin väkiluku on taas kasvanut, viime vuosina kiihtyvällä vauhdilla, että nyt Helsingissä on siis jo yli 600 000 asukasta.

Tämä kehitys varmaan jatkuu, kun Espoo ja Vantaa ovat jo melko tiiviisti asutetut, Espoon pohjoisosia lukuun ottamatta, eivätkä asunnot niissä ole juuri Helsinkiä halvempia. Kauemmat pääkaupunkiseudun kunnat Vihti, Nurmijärvi, Tuusula, Kerava ja Sipoo eivät enää oikein vedä, väestönkasvu niissä on varsin vähäistä. Eli järki on pääsemässä voitolle pääkaupunkiseudullakin, joskin koko pääkaupunkiseutu vielä kauan hyötyy siitä, että järki voittaa myös muualla Suomessa, varsinkin Kepulandiassa.

Edellä kertomani tiedot selviävät mm. tämän linkin takaa:

http://www.hel.fi/hel2/ksv/julkaisut/yos_2012-3.pdf

palstapäivystäjän (kapi) tuoda mielipiteensä (kopio) julki.

Aahah, moderni talous tarkoittaa työtilaisuuksien runsautta.... kenelle??? Suomalaiselle työttömälle vai maahan tuotavalle halpistyövoimalle???

apina riehuu taas saitilla urakalla kehumassa munakarvojaan ;))