Eli poikaystävä lähti tänään inttiin,jossa tod näk viettää ainakin 9kk kun Upinniemessä on.
Ollaan vuosi seurusteltu ja asutaan yhdessä joten olen tottunut että hän on vierellä koko ajan. Miten intti-ajasta selviytyä parhaiten? Kokemuksia,vinkkejä? Meneekö aika nopeasti,kuihtuuko suhde armeijan aikana?
Ollaan vuosi seurusteltu ja asutaan yhdessä joten olen tottunut että hän on vierellä koko ajan. Miten intti-ajasta selviytyä parhaiten? Kokemuksia,vinkkejä? Meneekö aika nopeasti,kuihtuuko suhde armeijan aikana?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minunkin poikakaveri pinkaisi tänään Säkylään, luultavasti 6 kuukaudeksi.
Olen lueskellut paljon blogeja, niin miehiltä, kuin naisiltakin. Neuvotaan, että kun se poikaystävä sieltä intistä tulee lomille, on paras vain kuunnella niitä juttuja ja olla rauhassa kotona. Mies on väsynyt tullessaan lomille, joten annetaan levätä. Vältytään riidoilta ja lomalla on parempi olla ja voi hyvin mielin päästää toisen takaisin armeijaan.
Kannattaa vaihtaa johonkin vaikka sivaria käyvään nuoreen mieheen, ovat yleensä älykkäämpiä ja herkempiä ymmärtämään naisia, eivätkä jauha aivopestyinä sitä iänikuista inttisontaa. Itseäkin oikein hävettää ajatella miten tulikin lässytettyä sitä inttipaskaa kaikilla lomilla ja vielä monta vuotta intin jälkeenkin. Onneksi en enää ole aivopesty surkimus.
Voitte näyttää niille varuspelleille ainakin tämän:
http://www.youtube.com/watch?v=C-KyMc6HKT8
Elä elämääsi, nauti omasta ajastasi ja rellestä kavereiden kanssa. Lähde matkalle. Aloita uusi harrastus. Poikkarisi kärsii intissä muttei se tarkoita että sinun tarvitsisi kärsiä.
Party all night long, smoke weed every day, - niin se menee.
Mullakin lähti poikaystävä upinniemeen 8.7. Ollaan seurusteltu 7kk ja oltu joka päivä yhdessä. Nää ensimmäiset päivät on ollu tuskaa, en saanut nukuttuakaan kun en oo yksin tottunut nukkumaan. Tänään on jo ollut vähän helpompaa ikävä on kuitenkin kauhea :( Kulta pääsee vasta 3 viikon päästä lomille. Päivät tuntuu todella pitkiltä vaikka olenkin kavereita nähnyt näiden kolmen päivän aikana enemmän kuin moneen kuukauteen.
Ei kai muu auta kun yrittää pitää mieli positiivisena ja nauttia nyt siitä omasta ajasta. Ensimmäiset viikot ovat kuulemma pahimmat, mutta sen jälkeen pitäisi helpottaa. Uskon kuitenkin että tekee ihan hyvää tää inttiaika, tosiaan jää aikaa itselleen ja kavereille ja sitten kun nähdään niin on tuplasti ihanempaa. Ite purkaan pahaa mieltä liikkumalla (suosittelen!!!) Hirveesti mulla ei oo vinkkejä antaa mutta netistä löytyy aika paljon aiheeseen liittyviä blogeja ja keskusteluja,joista löytyy paljon asiaa. Mutta joo... nää kavereita, liiku, tee asioita joista nautit (joille ei välttämättä ole ollut niin paljon aikaa tiiviissä seurustelusuhteessa) ja puhu :) Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, hyvää kannattaa odottaa :)
Tytöt, ihan tiedoksi teille:
Jos gineksiä (kiinnioloviikonloppuja) on esim 2- 3 peräkkäin esimerkiksi virka-avun takia, voitte olla varma , että poikaystävänne tekee varuskunnassa jotain homoseksuaalista.
Olen itsekin perushetero, mutta niin vain minäkin runkkasin palvelustoveriani Santiksessa 2007. Ja hän runkkasi minut.
HYI SAATANA
"perushetero", ketä yrität kusettaa? ei tainnut jäädä viimeiseksi homostelu-kokemukseksi?
Hei , jos olet kuolemassa nälkään, niin silloinkin syödään ennen kuulumattomia asioita. Harvemmin vastailen kaltaiselle tissiposkelle, mutta tässä muutama:
En usko , että ihmiskunnassa on olemassa täysin 100 % kansikuvaheteroja.
Sama juttu intissä kuin vankilassa, heterot tekevät joskus jotakin homoa, ei siihen maailma kaadu. Kokemus ei ollut kyllä mitenkään säväyttävä, se oli pakko. Lomille ei päässyt, pillusta puhuttiin koko ajan ja pornolehdet olivat puhki runkattuja kaikki.
Jos olet tyttö, niin voit olla varma, että äijäsi nuuhkii telttakaverin säkkejä tälläkin hetkellä.
Jos olet jätkä, niin ihmeen paljon kiinnostaa kysellä mun seksielämästä.
Nyt en sattumoisin tarvitse jonkun hintin persettä, joten painu muualle.
Samoin miun isäntä aloitti 8.7. Tikkakoskella Ilmasotakoulussa, välimatkakin on pitkä, joten näemme vain viikonloppu vapailla. Teen itsekin reissutyötä mikä aiheuttaa paineita.
Ollaan seurusteltu pidemmän aikaa, reilu neljä vuotta jo ja reissuamiseen totuttu, mutta ikävä on silti. Olisi mukava vaikka sähköpostitella jonkun kohtalotoverin kanssa!
Jii
Mulle voi sähköpostitella vertaistuki on aina tarpeen!!
Mun poikaystävä on ollut nyt 8kk Parolassa ja viimeistä kuukautta viedään. On ollut ylä-ja alamäkiäkin, mutta niistä on selvitty :)
Oma ukko lähti myös tikikselle.. 8.7... :/
Ois ihan jeba jutella jonkun kohtalotoverin kanssa, vaikka sitten s.postin välityksellä.. ! : )