Olen menossa yliopistoon, enkä vielläkään käytännössä tiedä mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Käytännössä hain niin moneen paikkaan kuin mahdollista ja sisään päädyistä aloista valitsin sen missä olen kuullut olevan paras työllisyys.. En edes kunnolla tiedä mitä olen menossa opiskelemaan.
Muilla samanlaista? Että et ole ikinä tiennyt mihin haluat ja olet vain mennyt johonkin.
Muilla samanlaista? Että et ole ikinä tiennyt mihin haluat ja olet vain mennyt johonkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"sisään päädyistä aloista valitsin sen missä olen kuullut olevan paras työllisyys.. "
Tämä on jo hyvä lähtökohta.
Minäkään en tiennyt, mitä haluaisin tehdä, mutta pahaksi onneksi päädyin lukemaan sellaisia aineita, joissa on huono työllisyys. Niinpä olen sitten saanut olla maisterina kortiston kirjoilla vuosikausia.
Itse pääsin juuri opiskelemaan itselleni kolmatta ammattia. Kaksi ekaa menivä siinä, etten oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä, ja opiskelin vain jotakin kiinnostavaa. Vasta puolisen vuotta sitten kolahti kunnolla, kun ymmärsin, mitä oikeasti halusin. Nyt olen onneni kukkuloilla, ja nokka kovaa vauhtia kohti todellista päämäärää! Ja niin, olen 26-vuotias, enkä tunne itseäni liian vanhaksi. Odottele ja etsiskele rauhassa, kyllä vielä oivallat oman juttusi.
Kolme ammattia, tai paremminkin tutkintoa, on mullakin tullut suoritettua.
Ei niistä mistään ole suurempaa haittaa ollut. Välillä kuitenkin kannattaa piipahtaa työelämässä tai tehdä rinnan opintoja ja työtä. Muuten jotkut työnantajat saattavat alkaa katsoa kieroon.
Aika harvoin yliopistosta valmistuu yhtään miksikään. Mutta siitä huolimatta voi tehdä monenlaisia töitä yksityisellä tai saa moneen virkaan muodollisen kelpoisuuden. Osaaminen tulee sitten vuosien myötä.
Eikä pidä unohtaa yrittäjyyttäkään,
Jep, näin pääsi käymään - onneksi tosin "vain" toisen asteen opinnoissa, menin lukion jälkeen ammattikouluun päästäkseni töihin. Ja pääsinkin, tein ei-niin-kiinnostavaa työtä yli kymmenen vuotta (ja sivussa perustin perheenkin) ja nyt, komeasti yli kolmekymppisenä aloitan yliopistossa alalla, joka oikeasti kiinnostaa - ei sitä leipätyötä pysty määräänsä kauempaa tekemään vain rahan takia. En minä ainakaan. Tuskaa luonnollisesti helpottaa se, että on jo ammatti, johon voi aina palata, jos kaikki muu menee pieleen. Unelmia pitää kuitenkin tavoitella ettei katkeroidu :)