"Kun olen jo hengenpelastaja"
Tässä oli jokin aika sitten arvostettu ilman kokemusta mielestäni aitoa rakkautta, elämää ja arkea, rauhan palvomisessa vierähtäneenä aikana ja siten kuntoutumikseksi teetätettävänä työnä, ihan piha- ja ulkotöitä.
- Maailmahan ei ole sellainen pelkkä umpio, että yhdessäolo toisi mukanaan pelkästään turvallisuuden, toisesta ihmisestä, itsestä.
Eräänä päivänä syksyllä onnistuin löytämään kodistamme viivoittimen, jossa oli ihana, ja tuttu, myös seksi-elämää kärkevästi tukeva otepinta.
Otin katseelle kiinto-pinnan ikkunasta, ja sormeilin kulttuuri-esineiden edessä vihreän viivoittimen pintaa, ja katselin punaisia marjoja, odottaessani myrskytuulta. "Olipas se tukeva"; ajattelin. Maailma ei ollut tylsä, täydellinen onnistuminen siinsi mielessä tulevaisuutena, vain virikkeen parissa vietettynä aikana. Ihan rauhassa, yksinolemisena, ja rentoutumisena, vaikka vain itselle, tai muille ihmisille, ympäristöksi, ja läsnäolemisella rakastamiseksi, iloksi ja onneksi elämässä arkena mukana olemalla.
Tämän vaiheen jälkeen, löysin itseni ojasta haravoimasta jonkun muun pihaa. Poliisi ajeli ohitseni katselemalla valtavan lapsilauman kera. Hän oli varmasti huolissaan lapsistaan. Viivoitin oli jo aikaisemmin ollut monessa käytössä. Se oli pieni, mutta niin laadukas, hyvä elämän ilo. Aikaisemmin se pelasti yksinäisyydeltä.
Siten tämä kummallinen tapahtuma-sarja oli saanut alkunsa. Ihmiset istuivat kapakassa valiten päivän lehden, se oli arka, mukana pysymistä, ja rauhallisesta elämästä, turvallisuudesta nauttimista.
Mutta jokin puuttui.....
- "Oliko se viina, mikä siitä puuttui?" kysyi ulkopuolinen nainen. Mahdollisesti.
Tässä oli jokin aika sitten arvostettu ilman kokemusta mielestäni aitoa rakkautta, elämää ja arkea, rauhan palvomisessa vierähtäneenä aikana ja siten kuntoutumikseksi teetätettävänä työnä, ihan piha- ja ulkotöitä.
- Maailmahan ei ole sellainen pelkkä umpio, että yhdessäolo toisi mukanaan pelkästään turvallisuuden, toisesta ihmisestä, itsestä.
Eräänä päivänä syksyllä onnistuin löytämään kodistamme viivoittimen, jossa oli ihana, ja tuttu, myös seksi-elämää kärkevästi tukeva otepinta.
Otin katseelle kiinto-pinnan ikkunasta, ja sormeilin kulttuuri-esineiden edessä vihreän viivoittimen pintaa, ja katselin punaisia marjoja, odottaessani myrskytuulta. "Olipas se tukeva"; ajattelin. Maailma ei ollut tylsä, täydellinen onnistuminen siinsi mielessä tulevaisuutena, vain virikkeen parissa vietettynä aikana. Ihan rauhassa, yksinolemisena, ja rentoutumisena, vaikka vain itselle, tai muille ihmisille, ympäristöksi, ja läsnäolemisella rakastamiseksi, iloksi ja onneksi elämässä arkena mukana olemalla.
Tämän vaiheen jälkeen, löysin itseni ojasta haravoimasta jonkun muun pihaa. Poliisi ajeli ohitseni katselemalla valtavan lapsilauman kera. Hän oli varmasti huolissaan lapsistaan. Viivoitin oli jo aikaisemmin ollut monessa käytössä. Se oli pieni, mutta niin laadukas, hyvä elämän ilo. Aikaisemmin se pelasti yksinäisyydeltä.
Siten tämä kummallinen tapahtuma-sarja oli saanut alkunsa. Ihmiset istuivat kapakassa valiten päivän lehden, se oli arka, mukana pysymistä, ja rauhallisesta elämästä, turvallisuudesta nauttimista.
Mutta jokin puuttui.....
- "Oliko se viina, mikä siitä puuttui?" kysyi ulkopuolinen nainen. Mahdollisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.