Jonkin aikaa jos menee "hyvin" on/off suhteessa ja kerrotaan kuinka kaikki on taas ihanaa, kuinka järki on tullut takaisin päähän. Suorastaan olo on kuin uudestisyntyneellä ja jopa kehutaan. Siinä sitten yleensä "normaali" ihminen alkaa kuitenkin elättelemään toivoa vaikkakin varovaisesti että jospa asiat olisivat vihdoin menossa parempaan suuntaan. Olo alkaa taas tuntua normaalilta ja mukavalta, uskaltaisinko sanoa jopa hyvältä. Yritetään taas ja hetken aikaa se näyttääkin toimivan. Mutta auta armias kun menee muutama viikko niin johan taas alkaa merkkejä "tylsistymisestä" ilmaantua. Yht'äkkiä oletkin taas se masentavin ihminen maapallolla ja nälviminen, mitätöinti sekä provosointi alkaa. Myös mitä kummallisimpia (joskin erittäin tuttuja) ikäviä yleensä mielipahaan johtavia juttuja alkaa sattua (otetaan yhteyttä Exiin, katsellaan vieraisiin pöytiin, lupauksia ei pidetä jne) - jotta pääsisi eroon tästä "tavallisuuden" ikävästä kierteestä niin että syyllinen, se kaiken "pahan alku ja juuri" ei ainakaan ole itse diagnoosin saanut. Jotenkin siis tuntuu että jos diagnoosin saaneen kanssa menee hetken aikaa hyvin niin johan taas vedetään matto alta ja pudotus kuiluun on suhteellisen syvä. Johtuisko se kun alkaa tuntumaan "tylsältä" siitä että niitä narsistisia lähteitä pitää saada hinnalla millä hyvänsä? Että se normaali perus hyvä/huono mutta turvallinen olo ei yht'äkkiä olekaan hyvä juttu? Ja niin, sittenhän alkaa mykkäkoulu :(
Hetken hyvin ja useampi hetki tosi huonosti
sebastianblaaaaaahhh
3114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerro, mitä muuta narsistimaista on kumppanissasi. Onko hänellä diagnoosi?
on diagnoosi (f60.8) ja narsistimaisuutta löytyy sanoisinko koko kirjo mitä niitä Vakninin (?) sivuja ja tätä palstaa lukenut. ihan suhteen alusta asti ne hänen tekemiset pisti silmään, nyt pistää lähinnä sydämeen. ihmisiä kohdellaan kuin esineitä, vika ei koskaan hänessä, peilaaminen, pataloginen valehtelu/pettäminen ja siitä valehtelu (ei pettänyt, myönsi pettäneensä, väitti uudestaan ettei pettänyt), maaginen ajattelu, seksillä hallitseminen, toisen rahojen kuppaaminen, mut kaikista kamalimpana se syvä empatia kyvyttömyys Ja arvaamattomuus, tulevaisuutta ei voi suunnitella. Eletään hetkessä eikä seuraavan tunnin tapahtumista voi olla varma. ei siis mikään Cosmopolitan-narsu. toisaalta onko sillä mitään väliä, koska ei hänkään välittäisi. Ja se syyllisyyden tunne kun on saanut kuulla tehneensä kaiken väärin, loukanneen pahasti ja olevansa muutenkin arvoton (voisi vaihtaa heti toiseen). Narsujen kanssa on turha alkaa vääntämään, et voi koskaan "voittaa" vaikka olisitkin rehellinen ja oikeassa. Vaikea lähteä vain pois jos pelissä on tunteita (yksipuolisia) vaikka se tässä taitaisi olla viisainta loppupeleissä, hyvissä ajoin.
Noin se yleensä narsistin menee, kun tuntuu hyvältä lähtee matto jalkojen alta..
Narsistin hyvänmaun rajojen ylitykset ovat melko reiluja ja pitkäaikaisia. Toisen ihmisen hyvinvoinilla ei ole hänelle merkitystä.