Karille ajaa vain typerä

Paitsi, että se merkintä ei aina ole ihan tarkka.

Muistan ajan, jolloin merimerkkien värit ja muodot vaihdettiin. Ennen merkit kertoivat kareista, nyttemmin väylästä. Vanhat hyvät muistisäännöt piti unohtaa. Tuosta tapahtumasta on vielä niin vähän aikaa, että sekaannus vieläkin senkun jatkuu, toistaiseksi.

Vähemmälle on jäänyt informointi siitä, että siinä samalla viranomaiset vaihtoivat myös karien paikkoja jotenkin vastaavasti. Joku kulkija siinä vaiheessa esitti toivomuksen, että veden syvyys rannasta erkaannuttua heti menisi kymmeneen metriin ja pysyisi sitten siinä. Ei mennyt läpi viranomaisessa se aloite.

Itse tykönäni olen joutunut rannikkoa lähestyessäni käyttämään ainoaa turvallista mittaa, luotainta. Narun päässä metalliklunssi, jonka pohjassa on vielä kolo talia verten. Sillä saa pohjanäytteen vallan kätevästi.

Vain typerä on ajamatta karille vähintää 10 vuoden välein. Kaikihan tietävät, että karille ajettu vene on korjauksen (jonka vakuutus maksaa )jälkeen uuttä parempi, Vuosien kuluessä köli alkaa elämään, ja on hyvä aika ajoin kiinnittää se uudelleen. Samalla myos pohja laminointia vahvistetaan, ja kölipultit uusitaan.

Purjehtijoita on kahdenlaisia, niitä jotka ovat ajaneet karille ja niitä jotka eivät vielä ole ajaneet karille. Vanha sananlasku sanoo, että ylpeys käy lankeemuksen edellä, joten enpä lähtisi typeriksi moittimaan niitä joille vahinko on sattunut.

Olosuhteet tuolla merellä kun eivät aina ihan vastaa sitä mitä kotisohvalla kuvittelisi eikä niitä kaikkia kiviä edelleenkään merikartoista löydy.
Vahinko voi siis sattua ketjuna aloittajallekin, vaikka jo tällä kaudella........

Jos väyliä myöten menee niin ei ole pelkoa kareista. Kuka niitä pitkin
viitsii sitten aina mennä.

Hyvällä kelillä varovasti voi koittaa mennä mistä vaan mutta huonolla
kelillä ei kannata paljoa poiketa väyliltä, pikkuveneet asia erikseen.

"Purjehtijoita on kahdenlaisia, niitä jotka ovat ajaneet karille ja niitä jotka eivät vielä ole ajaneet karille."

No joo, jos osuu kivelle, jota ei ole korttiin merkitty, niin eihän sille mitään voi. Merkitylle kivelle päätyminen etenkin nykyisenä GPS-aikana on sen sijaan täysin oma moka.

Juhuu!!!

On niitä, jotka veneilee ja ajaa joskus karille ja niitä, jotka eivät aja karille, eivätkä veneile. Toki niitäkin, jotka eivät vielä ole karille ajaneet.

T: Karillekin ajanut moottoriveneilijä

Sattuuhan noita paremmissakin piireissä:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013071017249112_uu.shtml

...oli kartalla tai ei.

Vain todellinen typerys laukoo tuollaisia, eikä todellakaan mikään osaava veneilijä.

Se on totta, että kukaan vastuullinen veneilijä ei aja kuin merkitsemättömälle karille.

Ei alkoholia
Huolellinen reitinsuunnittelu
Tarkka suunnistus GPS:ää apuna käyttäen

Tällä tavalla päätyy ainoastaan merkitsemättömille kareille. Merkityille kareille ajaminen ei ole mitään muuta kuin merkki vastuuttomasta asenteesta. Ne on nykytekniikalla erittäin helppo välttää.

Oikeastaan joka ikinen vahinkohan johtuu "typeryydestä".

On typerää kulkea niin varomattomasti että liukastuu talvella.

On typerää ajaa ruohonleikkuri kiveen.

On typerää antaa vaimolle auto koska se kolhii sen Prisman parkkiksella.

"Oikeastaan joka ikinen vahinkohan johtuu "typeryydestä"."

Kaikkiin vahinkoihin ei voi varautua ennalta. Kareihin voi. Minä en ole koskaan osunut kareihin, enkä tule osumaankaan, jos ne vain on korttiin merkitty. Suunnittelen reittini huolellisesti ja varmistan toistuvasti, missä purjehdin.

Finngulf purjehtijoista esim. Farr Outin kippari ajoi edellisen veneensä samana kesänä 2 kertaa kiville siirtäessään venettä telakalta kotisatamaan/takaisin ja Luna 46 veti kans kovaa kiville ja Viuhuttar kiville kans, kuten Isadorakin.

Ja sitten esitetään niin purjehtijaa, niin purjehtijaa.

Toisaalata jos on ajatellut vaihtaa kölityyppiä, 1 1=3

Useampi kirjoittaja väittää, ettei merkitylle kivelle (siis karttaan merkitylle, oletan tarkoitetun) nykyisin GPS:n aikakaudella voi huolellinen veneilijä osua. Kyllä voi. Kun ne karttaan merkityt kivet ei vielä nykyäänkään ole aina ihan tarkasti siinä, missä kartta näyttää niiden olevan. GPS:n ja plotterin tarkkuushan on tiukempi kuin kartanpiirtotarkkuus. Eli pohjakosketuksen voi saada sellaisessa kohdassa, jossa kartan mukaan piti vielä olla riittävästi vettä.

Tietysti, jos "huolellisen" määrittelee niin, että sellainen veneilijä jättää aina vähintään 50 metrin marginaalin, niin okei, sitten :)

On todella outoa ettei tekniikka ole vielä mahdollistanut huviveneilyä siten
että laitteeseen syötettäisiin vain kohde. Pitää otsa kurtussa kaivaa sekstantit, viivoittimet, kartat, öljylamppu, villapaita ja piippu esille jo edellisenä päivänä jos haluaa käydä jossain nauttimassa hienosta kelistä saimaalla. Autonavit kertovat jo ruuhkistakin (miksei plotterit tiedä veden korkeutta).
Ai miten, vastaanottavat sen radiolähetyksestä, niinkuin kellojakin on pidetty ajassa jo iät ajat. Tulee väkisin mieleen että mistä johtuu että veneilijät eivät osaa parempaa vaatia...

Tätäkään keskustelua ei käytäisi yhdessäkään pursiseurassa kokeneitten purjehtijoiden kesken. Vain täällä netissä.

Mistä se kertoo?

Joko täällä on joitain nettipurjehtijoita tai
muuten vain vähäisellä kokemuksen, mutta ison egon omaavia uusia purjehtijoita, jotka kulkevat vesillä kuin maantiellä.

Ensimmäinen kirjoittaja on sikäli oikeassa, että lähes jokainen kivilleajo on typerä tapaus, joka ottaa päähän. Realismia on kuitenkin myöntää, että olemme kaikki enemmän tai vähemmän typeriä.

Tyypillistä on, että typeryys ilmenee usein hetkittäisenä herpaantumisena, joka aktualisoituu usein vielä helpoissa paikoissa. Kovemmissa keleissä ja hankalilla väylillä sitä on skarppina, mutta helpot legit voivat olla tuhoisia.

Tänä kesänäkin oli puhdas tsägä, etten paukauttanut kiville. Kahdeksan tunnin intensiivisen purjehduksen jälkeen satama jo näkyi ja lähetymisvalmistelut oli aloitettu. Pieni epähuomio ja reippaassa myötäisessä vetäsin pienen luodon väärältä puolelta. Muutama kymmenen metriä vielä, niin olisi paukahtanut..

Kaikki johtui vain kipparin typeryydestä, johon vaikutti vahvasti viretilan heikkeneminen ja ajatus siitä, että vaativin osa purjehduksesta oli jo takana. Tämän voin todeta 34 matkapurjehdusvuoden ja kolmen kivelleajon jälkeen.

Voi sitä ajaa tahallaankin kiville eikä silti ole typerä.

Tänä kesänä tuli vedettyä kallioon väylältä toiselle oikaistessa. Virallisessa merikortin mukaan paikassa pitäisi löytyä 4,2 m vettä, mutta 1,9 m köli tässä kolahti. Vene päätyi loman jälkeen 3 viikoksi telakalle. Ilmoitin paikasta/merikorttimerkinnästä liikennevirastoon jossa todettiin tälläisen olevan aivan mahdollista. Paikan syvyysmerkinnät perustuvat linjaluotaukseen eivätkä kuulemma ole luotettavia. Harmi kun tällaista syvyyden epävarmuustietoa ei ole luettavissa merikortissa. Luku on painettu karttaan syvyyskäyrän sisälle mustalla kun epävarmojen lkukemien pitäisi kai olla punaisia. Lupasivat tutkia paikan tarkemmin. Vilkkaiden väylien risteyksestä löytämäni matala voi vaikuttaa jatkossa viitoitukseen tai merikartan merkintöihin. 100 % varmaa ei ole siis kun ajella reittiviivaa pitkin, toisaalta ammattimerenkulkijat suosittelevat nimenomaan pysymään sieltä poissa.
En ole vielä osannut päättää olenko typerä, huolimaton, huono tuurinen vai jokin muu.

kivilleajo kuuluu lajin luonteeseen. pinnamiehen tms pitää vain varoitella kun ollaan riskipaikalla. jos kolahtaa, vene kyllä kestää. Ainakin nämä 70-80 luvun paatit, joten eikun nautiskellaan

Koittakaa nyt ymmärtää että alle 10m kymmenen metrin alueilla on lähes millloin vain mahdollisuus ajaa matalaan koska noita alueita ei ole harattu kuten väylät ja hyvin suuri osa syvyysmerkinnöistä on arvioita ja vuosikausia vanhoja.

Syväväylät mukaan lukien niiden reuna-alueet ovat ymmärtääkseni myös alle 10 m alueilla suurelta osin monikeilattu ja väylän pitäjän kannalta tarpeellisilta osin myös viistokaikuluodattu. Veneilijä ei kuitenkaan pysty karttamerkinnöistä päättelemään missä esitetyt syvyystiedot perustuvat täysin luotettaviin ja missä Venäjän vallan aikaisiin mittauksiin. Merikorttien parantaminen veneilijöien tarpeisiin maksaisi ja tähän ei Liikennevirastolle ole juurikaan määrärahoja osoitettu.

"Ei karilla vielä 60v". En tiedä tarkoititko purjehtimiesi vuosien määrää vai ikääsi.
Papparainen olen itsekin ja purjehdusvuosia yli 50, mutta en ole edes laskenut pohjakosketusten tai kolhujen määrää. Vanhoista lokikirjoista sekin voisi tietysti tsekata. Vakuutuksen bonuksia en ole koskaan menettänyt, mutta pikkutörmäyksiä on ollut niin kotivesillä kuin maapallon eri puolilla; kivikkoja, hietikkoja, korallia, jäätä, uppotukkeja. Joskus on vuorovesilaskut mennyt pieleen, joskus on voinut syyttää karttavirhettä. Aina on irti päästy varppaamalla, kallistamalla, nousuvedellä tms. Hinausapua en ole vielä joutunut pyytämään eikä reissu ole keskeytynyt veneen rikkoutumiseen.

Jos täällä Itämeren alueella ei uskalla liikkua kuin väyliä pitkin tai yli 10 metrin alueilla, kyllä saariston luonnonsatamat jäävät kokematta! Valinta on tietysti vapaa. Jos haluaa "mansikkapaikkoja", pikkukolhuja tulee ennemmin tai myöhemmin. Nauttikoon kukin omalla tavallaan...