Pitäisikö suunnata kohti uusia tuulia....en jaksaisi enää.. Olen rakastanut sinua enemmän kuin koskaan ketään ja sinä menit ja rikoit kaiken kauniin väliltämme... Nyt olen yksin, kun en enää kykene rakastamaan ketään, paitsi itseäni sen verran kuin on tarpeen. En tiedä, mitä teen vaikka usein olen miettinyt että voisimme jälleen olla yhdessä mutta en kykene johdonmukaiseen ajatteluun siinä suhteessa ... En tunne itseäni toivottomaksi mutta en tiedä, kykenenkö ajattelemaan tätä järjellä...enemmänkin tunteet ohjailevat ajatuksiani ja tuntuu että kaikki on lopullista....sinä tiedät, etten voi enää olla edes ystäväsi ja aina kun pakosta sinua joudun näkemään, on vaikeaa.. Olet sanonut samaa minulle....tunteita siis on ilmeisesti puolin ja toisin, mutta se, mitä aikoinaan vaalimme, on mennyttä. En voi olla enää kenenkään toisen kanssa....en vaan voi, enkä halua... Se, mitä meillä oli, oli jotain ainutlaatuista....mutta siitä on vain muisto jäljellä.. Se on kuin kuolema, mutta vielä pahempaa, sillä sinä olet olemassa siellä jossain minun ulottumattomissani enkä voi koskettaa sinua....
En tiedä....
Rakastin.
2176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivottavasti tämä ei ole se joka vuosikausia haukkui rakastaan täällä ja irlissä.
En todellakaan ole :(