Olen elämässäni kokeillut kaikenlaisia keinoja päästä jonnekin ja estää syrjäytymistä. Mutta nyt olen tullut siihen pisteeseen etten enää jaksa jatkaa yrittämistä. Olen häviäjä ja luuseri tässä maailmassa. Olen aina ollut sitä, vain hetkittäin tunne on helpottanut. Mutta kuitenkin elämä vie minut aina ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Niin usein olen katsellut ulkopuolelta kun muilla menee hyvin.
En jaksa enää taistella vastaan. Jahka löydän nopean tavan tappaa itseni, teen sen. En jaksa enää olla häviäjä. Yksinäisyys, synkeys ja masennus on vihdoin minut voittanut. Taistelua kesti kauan, mutta nyt se on ohi. Ei ole enää mieltä jatkaa. Viisas soturi tietää milloin luovuttaa. Minulla luovuttamisen hetki on nyt.
Kiitos niille ihmisille jotka kohtelivat minua edes jotenkin kunnollisesti. Teitte elämäni hetkellisesti elämisen arvoiseksi. Ja saitte minut itkemään kun hylkäsitte minut.
En jaksa enää taistella vastaan. Jahka löydän nopean tavan tappaa itseni, teen sen. En jaksa enää olla häviäjä. Yksinäisyys, synkeys ja masennus on vihdoin minut voittanut. Taistelua kesti kauan, mutta nyt se on ohi. Ei ole enää mieltä jatkaa. Viisas soturi tietää milloin luovuttaa. Minulla luovuttamisen hetki on nyt.
Kiitos niille ihmisille jotka kohtelivat minua edes jotenkin kunnollisesti. Teitte elämäni hetkellisesti elämisen arvoiseksi. Ja saitte minut itkemään kun hylkäsitte minut.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mutta et ole mikään häviäjä. Ihmisten päissä elävä yhteiskunta vain luulee niin.
Mutta olen silti fyysisesti täysin yksin! Ei se ole muiden keksimää, vaan ihan täysin totta. Olen helvetin yksin, eikä mulla ole enää mitään voimaa jatkaa eteenpäin.
Yksinkin voi elää. Etsi voimaa jostain. Kyllä sitä aina löytyy jostain asiasta.
Hyvä jos joku voi elää yksin. Minä en siihen pysty, yksin oleminen tuntuu liian pahalta.
Voimaa en enää saa mistään. Ei Jumala tai mikään muukaan mua auta. Kaikkea on tullut kokeiltua
Ihminen sopeutuu vaikeisiinkin asioihin ajan kuluessa. Näin on tapahtunut minulle. Ihminen tottuu olemaan yksin jos on aina yksin.
En minä tiedä mitä muuta sanoa. En ole sosiaalinen ihminen, enkä osaa neuvoa enempää. Yritä kuitenkin piristyä. Nuku vaikka yön yli ja nouse uuteen päivään, ehkä kaikki tuntuu edes hieman paremmalta. Jaksamisia.
Kukaan ei voi auttaa tai ymmärtää minua, et sinä eikä kukaan muu. En vaan kuulu tänne.
En minäkään tänne kuulu, mutta en jaksa enää välittää...
No oletko yrittänyt käydä psykoterapiassa (intensiivisesti usean vuoden)?
Siinä te kaksi väitätte olevan yksin mutta tehän juttelette kirjoittamalla keskenänne. Kun on aikansa kolossa niin kyllä sieltä lopulta ulos kömpii. Kyllä Raamatun eliakin oli välillä yskin ja koko että Jumala on jättänyt, mutta hän oli silti Jumalan tarkkailun allla.
Teille molemmille ja kaikille nyt koloissaan yksin piileville: voimia luottaa tuleviin päiviin.
Pas.kat tässä nykyisin olla enää minkään Jumaluuden tarkkailun alla,
korkeintaan joitakin insestitautisia häiriintyneitä rikollisia.
Bunkkereissaan kyttääviä nettihörhöjä kyttäilemässä, ne on
verkostoitumistensa kautta löytäneet keinot ujutella haittaohjelmia
toisten netinkäyttäjien koneille kaapaten näin niiden koneet haltuun ja
sitten alkaa kyttäys.
Jos näitä piruja aletaan vielä vertaamaan johonkin jumalolentoihin, kuinka
siellä jumalainen voima seuraa sinunkin elämääsi ja vahtii, voin
kokemuksesta kertoa, että näistä on kyllä jumalaisuudet kaukana.
Pirullisempia pas.kaihmisiä saa hakemalla hakea täältä maan päältä,
eikä hevillä löydy.
Mitähän ketjun aloittajalle kuuluu? Tässä oli muutama tosi alkeellinen kommentti välissä... Tiedän itsestäni, että joskus se viimeinen teko on tosi pienestä kiinni, kuppiin tulee se viimeinen pisara. Jos olet vielä linjoilla, niin hae apua ammattilaisilta.... täällä kun on monenlaista hiihtäjää.
Mitä väliä sillä että olet häviäjä. Elämästä voit silti nauttia. Kaikenlaista sulostuttajaa on maailmassa: ruoka, aurinko, taide, kauneus.
Lopettamalla itsesi ainakin todistelet tietynlaista heikkoutta...
Tsemiä sinulle!
Älä tee sitä. Elämässä on kausia. Nyt sinulla on synkkä kausi menossa, mutta usko minua, se tulee päätökseensä. Monet synkkänä hetkenä itsaria harkinneet, jotka eivät tehneetkään sitä, ovat myöhemmin, vaikka puolen vuoden kuluttua huomanneet, että elämä on helpottunut, enää ei ole niin paha olo. Ovat ehkä löytäneet seuraa ja elämä on alkanut hymyillä.
Jos nyt menee huonosti ja tuntuu pahalta, se ei tarkoita sitä että koko loppuelämä olisi sellaista. Koita kestää, kyllä se helpottaa! Tiedän kokemuksesta!
Kaikki me joudumme käymään läpi synkkiä aikoja, mutta välillä tulee niitä hyviäkin päiviä, myös sinulle! Ajattele nyt jos tulevaisuudessa tulisitkin todella onnelliseksi ja nyt sinulta jäisi se kaikki kokematta luovuttamisen takia!
Aloittajalle:
Voimia ja terkkuja sinulle Keskisuomesta! Koita jaksaa.
Susanna
On meitä muitakin "loosereita" mutta tässä vaan pötkitään etiäpäin,koita hommata joku mielenkiinnon kohde elämääsi tai jopa useampia niin alkaa masennus väistymään esim harrastus ihan vaan rohkeasti joku mikä on juniorina kiinnostanut mutta raha esti sen tms,koira,mp:t,keräily,...
Tsemppiä.
Toivottavasti tämän keskustelun aloittaja ei ole vielä mennyt tekemään mitään peruuttamatonta...
Itse olen pari kertaa melkein yrittänyt tappaa itseni,
Elämä on ainutkertainen, hyvässä ja pahassa. Vaikka menisi kuinka paskasti tahansa, niin aina on se mahdollisuus että taphtuu jotain hyvääkin! Ei elämästä koskaan täydellistä tule ja aina on vaikeuksia.
Mutta mikä on sitten vaihtoehto eli kuolema? Kukaan ei tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Joten ei ole lainkaan varma että se olisi parempi kuin elämä. Voihan hyvin olla niin että kuoleman jälkeen sitä vaan vajoaa johonkin tyhjyyteen. Eipä se nyt kovin mielenkiintoiselta tai hienolta kuulosta. Tai sitten saattaa syntyä vaan uudelleen, mikä tarkoittaa että joutuu taase elämään, mikä tarkoittaa myös vaikeuksia. Onhan sekin mahdollista että piru perii ja vie helvettiin (itse en siihen usko, olen ateisti).
Joka tapauksessa itse olen sen verran utelias että synkeimmälläkin hetkellä on jossain vaiheessa halu elää voittanut. Ei sen takia että odottaisin jotain ihmeellisen hienoa, vaan ihan sen takia että kuoleminen tuntuu vitun tylsältä. Elämä on todennäköisesti mielenkiintoisempaa ja siihen voi vaikuttaa aina jotenkin. Toki jos on vaikka neliraajahalvaantunut, niin silloin vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, mutta en usko aloittajan olevan siinä tilassa.
If you are going through hell, just keep going, sanoi joku itseä fiksumpi tyyppi.
Täällä myös yksinäinen nainen joka on lukemattomia kertoja yrittänyt muuttaa itseään ja elämäänsä mutta palannut aina lähtöpisteeseen. Elämä on pelkkää työssä käyntiä ja yksinäisyyttä. Liian kauan olen haaveillut rakkauden ja miesystävän löytymisestä.Turhaan, se ei vaan tule toteutumaan. Yhtenä syynä varmasti jännittämiseni ja epävarmuuteni sekä ulkonäköön liittyvät seikat. En enää jaksa iloita tuttujen nuorten puolesta jotka löytävät kumppanin. En jaksa tätä enää kauaa.
Itsekkin tunnen olevani oman elämäni hopeamitalisti :P kukaan ei oikeen puhu mulle eikä pyydä myöskään mihinlään :P joten on meitä muitakin
Emme ole täällä sinua hylänneet. Jospa nyt lepäät paikallasi ja sustut olemaan paikallasi. Ole osa rakentamassa tätä palstaa. Yleensä uhden asian loppu on toisen alku. Älä liikaa vertaile omaa elämääsi toisten elämään. Mitä ajattelet tänään?
Kaikilla on synkät kaudet. Et ole muita paljon enemmän yksin/erilainen, vaikka kuinka siltä tuntuu!