En ymmärrä lainkaan itseäni. Kohta kolmekymmentä on ikää. Koskaan en ole seurustellut. Muutamia kavereita on, mutta saattaa mennä parikin viikkoa etten juttele kenenkään kanssa. Lomat ovat pahimpia. Silloin tulee oltua yksin ja paljon.
Pääasiallinen ongelma on kuitenkin nyt parisuhdettomuus. Kaikilla kavereilla on jo oma elämä ja itse olen edelleen tällainen vässykkä. Töissäkin kaikki puhuvat perheistään. Eipä juuri siihen ole itsellä mitään sanomista.
Parisuhteen muodostamisessa onkin nyt paha ongelma. Ongelmaksi näyttää muodostuneen kyvyttömyyteni muodostaa minkäänlaista intiimiä suhdetta. Ulkonäön ja muiden fyysisten ominaisuuteni puolesta pääsisin kyllä treffeille ja on tullutkin käytyä silloin tällöin, mutta vika näyttääkin olevan päässä.
Haluan läheisyyttä, seksiä ja kumppanin. Kuitenkin erittäin paradoksaalisesti läheisyys ahdistaa minua erittäin paljon ja varsinkin ajatus siitä, että joku pitää minua mielenkiintoisena ja haluttavana. Tämä on aivan hirveätä. Olen aina tuntenut, ettei minulla ole mitään annettavaa toiselle ihmisille. Nytkin on muutama nainen ehkä kiinnostunut, jos vain olisin aktiivinen, mutta kun ajattelen asiaa ja yritän kuvitella itseni heidän kanssaan, en tunne muuta kuin ahdistusta ja kauhua.
Olen päättänyt pakottaa itseni, johonkin kontaktiin, mutta eihän tämä nyt normaalia ole. Mitä ihmettä tässä voi tehdä?
Pääasiallinen ongelma on kuitenkin nyt parisuhdettomuus. Kaikilla kavereilla on jo oma elämä ja itse olen edelleen tällainen vässykkä. Töissäkin kaikki puhuvat perheistään. Eipä juuri siihen ole itsellä mitään sanomista.
Parisuhteen muodostamisessa onkin nyt paha ongelma. Ongelmaksi näyttää muodostuneen kyvyttömyyteni muodostaa minkäänlaista intiimiä suhdetta. Ulkonäön ja muiden fyysisten ominaisuuteni puolesta pääsisin kyllä treffeille ja on tullutkin käytyä silloin tällöin, mutta vika näyttääkin olevan päässä.
Haluan läheisyyttä, seksiä ja kumppanin. Kuitenkin erittäin paradoksaalisesti läheisyys ahdistaa minua erittäin paljon ja varsinkin ajatus siitä, että joku pitää minua mielenkiintoisena ja haluttavana. Tämä on aivan hirveätä. Olen aina tuntenut, ettei minulla ole mitään annettavaa toiselle ihmisille. Nytkin on muutama nainen ehkä kiinnostunut, jos vain olisin aktiivinen, mutta kun ajattelen asiaa ja yritän kuvitella itseni heidän kanssaan, en tunne muuta kuin ahdistusta ja kauhua.
Olen päättänyt pakottaa itseni, johonkin kontaktiin, mutta eihän tämä nyt normaalia ole. Mitä ihmettä tässä voi tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No mistä ongelmasi johtuu, tuo ahdistus ja pelko? Jos et pysty antamaan vastausta siihen, niin kannattaa hakeutua psykoterapiaan. Ja vaikka pystyisit antamaan vastauksen, niin kannattaa silti hakeutua terapiaan, sillä olet selvästi käsitellyt asian heikolla tavalla.