Olen yksinäinen, vaikka minulla on ystävä. Raotan ongelmaani täällä, vaikka siitä pitäisi pystyä puhumaan ystävälleni. Minä en pysty.
Ystäväni on nainen, samanikäinen. Olemme tunteneet yli puoli vuotta, ja olin pitkän aikaa häneen ihastunut. Hän on ollut niitä harvoja ihmisiä, joita olen viitsinyt omalla paikkakunnallani lähestyä. Ongelmana onkin nimenomaan tuo, että olen ollut jo kauan ihastunut häneen, mutta hän ei minuun. En tietenkään koskaan sanonut tätä ääneen hänelle, mutta en ole oikein kunnolla onnistunut unohtamaan ihastumistani mielestäni.
Minua vihloo erittäin suuresti kuulla aina nämä sanat sanat: "kyllä sä vielä jonkun löydät" jne. Kun on takapakkeja vuoden ajalta vähintään viisi, niin se pistää kyllä miettimään. Kyllähän sitä tietenkin pystyy aina tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta kun kukaan ei ikinä anna pitää edes kädestä eikä kukaan ikinä voisi kuvitella sanovani minulle: "voi kulta, mä oon aina tässä sun kaa enkä jätä sua, koska mä rakastan sua".
Olen nytkin itkenyt parina viime päivänä ollen täysin murheen murtama, masentunut ja ahdistunut, koska ketään ei oikeasti kiinnosta. On toiveajattelua, että kaikki muka muuttuisi joskus toisenlaiseksi. Ajatus siitä, että joudun olemaan koko loppuelämän ilman minkäänlaista kumppania koskaan, tuntuu liian mahdottomalta minun hyväksyä, kerta kaikkiaan. Ennemmin haluaisin kehittää keinon, jolla voisi päättää päivänsä mahdollisimman nopeasti ja helposti, sillä itsemurhaajaksi minulla ei ole koskaan ollut rahkeita.
Ystäväni on nainen, samanikäinen. Olemme tunteneet yli puoli vuotta, ja olin pitkän aikaa häneen ihastunut. Hän on ollut niitä harvoja ihmisiä, joita olen viitsinyt omalla paikkakunnallani lähestyä. Ongelmana onkin nimenomaan tuo, että olen ollut jo kauan ihastunut häneen, mutta hän ei minuun. En tietenkään koskaan sanonut tätä ääneen hänelle, mutta en ole oikein kunnolla onnistunut unohtamaan ihastumistani mielestäni.
Minua vihloo erittäin suuresti kuulla aina nämä sanat sanat: "kyllä sä vielä jonkun löydät" jne. Kun on takapakkeja vuoden ajalta vähintään viisi, niin se pistää kyllä miettimään. Kyllähän sitä tietenkin pystyy aina tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta kun kukaan ei ikinä anna pitää edes kädestä eikä kukaan ikinä voisi kuvitella sanovani minulle: "voi kulta, mä oon aina tässä sun kaa enkä jätä sua, koska mä rakastan sua".
Olen nytkin itkenyt parina viime päivänä ollen täysin murheen murtama, masentunut ja ahdistunut, koska ketään ei oikeasti kiinnosta. On toiveajattelua, että kaikki muka muuttuisi joskus toisenlaiseksi. Ajatus siitä, että joudun olemaan koko loppuelämän ilman minkäänlaista kumppania koskaan, tuntuu liian mahdottomalta minun hyväksyä, kerta kaikkiaan. Ennemmin haluaisin kehittää keinon, jolla voisi päättää päivänsä mahdollisimman nopeasti ja helposti, sillä itsemurhaajaksi minulla ei ole koskaan ollut rahkeita.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostatko mielestäsi psyykkisesti terveeltä?
Puhut päiviesi päättämisestä, itkeskelet murheen murtamana, et viitsi lähestyä suurinta osaa ihmisistä, roikut sinua jäytävässä ihmissuhteessa etkä uskalla kertoa tunteistasi yms...
Tuo kaikki kertoo sinun olevan henkisesti huonossa jamassa ja tarvitsevan psykoterapiaa. Ei se kumppani sinua "pelasta" vaan oma suhtautuminen itseesi. Kun se on kunnossa, niin löydät 99,9% todennäköisyydellä kumppaninkin.
Lopeta itsesi nöyryyttäminen ja ota etäisyyttä tuohon "ystävääsi" vähintään niin pitkäksi aikaa että ihastus on aidosti painunut unholaan. Hakeudu psykiatrian poliklinikalle mielenterveyshoitoon ja sitäkautta psykoterapiaan.
Aikamoisia vastauksia olet saanut. Niin kuin itkemisessäkin olisi jotain pahaa.
Etkö voisi kertoa tunteistasi hänelle? Ihme kyllä, ettei hän ole huomannut mitään. Niin tai sitten niin kuin kirjoitit, että hän ei ole kiinnostunut. Mutta olen varma, että joskus vielä onnistaa.Vielä on hyvin aikaa löytää kumppani, jotkut löytävät sen jo nuorina ja toiset vanhempina.
Olen sinua vähän vanhempi, mieluummin vielä "tyttö" kuin nainen ja ei minullakaan ole kyllä mitään mainitsemisen arvoisia kokemuksia. Moniin olen ollut ihastunut, mutta en ole koskaan uskaltanut kertoa heille mitään. En ole vieläkään päässyt yli siitä viimeisestä. Ikävöin häntä niin paljon, vaikka emme koskaan edes kunnolla jutelleet ja nyt en enää näe häntä. Ajattelen aina, että kyllä hän vielä joskus kävelee kadulla vastaan. Olisin halunnut edes tutustua kunnolla, mutta nyt on jo myöhäistä. Hän on varmasti varattu, eikä häntä kiinnosta tälläinen säälittävän ujo tyttö. Oma syy, kun ei saa suutaan auki ja odottaa vain sitä toisen aloitetta. Ärsyttää, kun kaikki aika meni johonkin säälittävään jahkailuun ja nyt kun kaikki on ohi niin vasta tajuaa, että olisi pitänyt toimia :(
Olin joskus aloittajan kaltaisessa tilanteessa ja itse kerroin suoraan tykkäävän hänestä enemmän kuin kaverina.no,eihän se minusta välittänyt mutta eipä tarvinnut enään roikkua siinä tilanteessa.
löytäspä jostain tuollaisen "säälittävän ujon tytön"......ehkä sellainen saattais välittää tämmöisestä säälittävän ujosta pojasta.ja ehkä sitä ei jännittäisi niin paljoa kun huomaisi toisenkin olevan ujo ja jännittävän...
No, mä nyt välittäisin kenestä vaan. Aina käy vaan niin, että ihastun sellaisiin mitä en voi koskaan saada. Ja tuo viimeinen tilanne oli vielä sellainen, että se poika oli ehkä minusta vähän kiinnostunutkin ja missasin tilaisuuden. Olisi ollut pari hyvää hetkeä unohtaa miten säälittävä on ja jutella jotain. Nyt ärsyttää tämä saamattomuus todella. Pidin hänestä paljon ja jos hän nyt kävelisi kadulla vastaan en tiedä mitä tekisin. Toisaalta haluaisin nähdä hänet vielä.
Eli kannattaa aina toimia ennen kuin on liian myöhäistä. Minulle ei vuosi riittänyt. Kyllä siinä ajassa täytyisi jo uskaltaa.Toivon kaikille onnea, ettei kenellekään kävisi samoin kuin minulle. Ikävä raastaa aina ja huomaan reagoivani hänestä muistuttaviin asioihin. No, tässä taisi olla jo tarpeeksi. On vaan pakko kirjoittaa tänne, kun ei ole oikein ketään jolle voisi näistä asiosta jutella. Minulle olisi lottovoitto jos joku olisi kiinnostunut.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Ja sellaiseen ujoon olisikin helpompi tutustua : )
Pitäisikö sinun aloittaa käymäänä salilla ja hankkia kreikkalaisen jumala patsaan vartalo? Helpottaisi huomattavasti seuran saantia. Urheilu voisi myös piristää elämääsi. Never give up.
Mikä siinä on, että jopa täysin ilman ystäviä oleva ihminen ei välttämättä koe itseään yhtään yksinäiseksi, mutta paljon ystäviä omaava voi tuntea itsensä hyvinkin usein yksinäiseksi?
Sun pitäis opetella olemaan aggressiivisempi ja seksuaalisempi naisten kanssa. Nyt olet vähän kuin veli niille. Naisethan flirttaa aina ja kaikkialla. He tutkailevat uusia potentiaalisia kumppaneita. Ala sinäkin tähän ja muista varsinkin aina vastata naisten mahdolliseen flirttailuun. Lopuksi: "Lähetkö paneen?" suoralta kädeltä on parempi kuin vuosikausien kiertely naisen ympärillä odottaen naiselta aloitetta.
Tuo on aika ikävää, mutta uskon melko yleistä, että mies ja nainen ovat ystäviä: toinen rakastuu, toinen ei. Olen itse ollut samassa tilanteessa: ollut hirveästi rakastunut mutta hän (mies ei). No ehkä alussa oli hänkin mutta sitten hän aina alkoi korostaa sitä, että mehän emme koskaan seurustele, ei meistä tulisi varmaan ikinä paria, on se kiva että on tuollainen kiva "naisjätkäkaveri". Sisimpääni leikattiin kuin puukolla kuullessa tuota "huumoria". Nyt jälkeenpäin tajuan, että hän huomasi tunteeni, halusi olla rehellinen ja viestittää eten odottaisi liikoja. Siis hän oli erittäin fiksu ja hienotunteinen ihminen. Sitten hänellä alkoi olla muita kiireitä ja alkoi yhä useimmin puhua eräästä minnasta ja vihajilla että eikaa ei ole enää niin paljon ysväville.
On minulla ollut myös miesystävä joka on ollut ihastunut, mutta minä en. Mies on ollut ja roikkunut pitkäänkin yrittäen että ehkä alkaisi tunteeni lämmetä, mutta ei.
On vain niin että kaikki ihmiset eivät voi ihastua ja rakastua keskenään.
Sinun tapuksessa jos tyttö ei tiedä ja sanot asian yllättäen, hän voi jopa ahdistua ja perääntyä, jos hänellä ei ole tunteita sinuun. Sitten viimeistään jos hän ihastuu johon toiseen, ystävyytenne päättyy.
Jos teistä ei tule paria ja tytön tunteet pysyvät ystävyyden rajoissa, niin ehkä olisi hyvä että pääsisit tunteissai etäämmälle. Jos olet kiinni hänessä, niin et voi ihastua silloin toiseen. Sydämeen ei mahdu kahta ämmää, luki jo äidinkielen koulukirjassakin.
täällä on ujo ja säälittävä tyttö :3
miten suhun sais yhteyttä?
siis maili tms. osoite ois kiva...
en tiiä kehtaanko tähän laittaa..
tee vaikka uusi sähköpostiosoite jossa ei ole nimeäsi ja laita se tähän.sen voi sitten hylätä jos sinne alkaa tulemaan jotain *askaa...
eihän täällä muuten kehenkään pysty tutustuun...