Olen nyt viime vuodesta asti lueskellut eri palstoja ja todennut jo ajat sitten kuinka narsistinen minun ex oli... mielipiteitä saa laittaa, vinkkejäkin otetaan vastaan.
Kaikki alkoi -99 kun tapasin aivan ihana nuoren miehen, oli komea, hemmotteli kaikin tavoin minua ja kahta tytärtäni edellisestä liitosta. Aloimme seurustella, menimme kihloihin nopeasti ja muutimme toiselle paikkakunnalle asumaan. Minun piti muuttaa lasten kanssa yksin vaan samaan hetkeen muutti tämä mies myös saman katon alle. Ennen muuttoa jo tapahtui ensimmäinen moka tältä mieheltä; oli ollut toisen naisen kanssa, mutta ilmeisesti olin niin rakastunut ja kun hän itki ja vannoi ettei ikinä tee enää mitään niin uskoinhan minä sen.
Elämämme oli vaudikasta, jännittävää aikaa. Rakkautta, rajuja riitoja jne... tulin nopeasti raskaaksi ja synnytin ihana pojan... muutimme toiselle paikkakunnalle miehen työn perässä ja siellä jatkui elämä... mieheni meni, petti, mukaan alkoi tulla väkivalta... aina kun jäi pettämisestä kiinni niin ei myöntänyt, ei millään. Koskaan hän ei ole tehnyt mitään väärää. Oli komeat autot ja kaikkea piti saada mitä vaan rahalla sai. Oli poissa pitkiä aikoja ja kun palasi kotiin niin selvisi että taas oltiin toisen naisen kanssa.
Jännä juttu oli se, että se ihminen sai aina puhuttua minut kaikilla ihanilla lauseilla ympäri, osti ihania lahjoja ym. Hetken sitä rauhaa aina kesti. Tällaista se oli monta vuotta. Monesti sain turpaani ihan kirjaimellisestikin. Monesti pakkasin laukkuni ja tein lähtöä, mutta aina se sama... "ÄLÄ JÄTÄ, MINÄ LUPAAN MUUTTUA"
Kunnes eräänä päivänä kerroin, että nyt tosiaan tilanne on se että lähden lasten kanssa. Sitten se hätä iski... mutta yllättävän helposti tilanne eteni ja muutin pois.. tosin hän jatkoi piirittämistäni puhelimella, lapsen ottaessaan luokseen tai palauttaessaan... Naisia oli joka sormelle ja varpaalle, mutta minua hän vain rakasti omien sanojensa mukaan. Eivät ne muut naiset mitään merkanneet.
Tapasi naisen, meni naimisiin, siinä perheessä alkoi olemaan huumeet kuvioissa sekä jatkuva väkivalta. minun piti monta kertaa hakea lapsi pois hänen luotaan. Sain oikeuden kautta yksinhuoltajuuden. Tätä rallia jatkunut sen jälkeen. On jättänyt lastamme heitteille, on pistanyt lapsemme tekemään rikoksen hänen puolestaan, on käyttänyt väkivaltaa lapsen silmien edessä ja tässä on vain pieni osa mitä hän on matkan varrella keksinyt.
nyt kun taas riita meneillään hänen tekemisiensä vuoksi niin taas kertoo minulle kuinka huono äiti olen, säälii meidän lasta, tekee minusta sen pahan.. vaan ei onnistu enää minua nujertamaan. Lapsi on aivan ymmällään tilanteista, TAAS sattui jotain pahaa (ja kun nämä asiat ei ole mitään pikkuisia juttuja) Kerran olen joutunut käymään psykoterapeutin luona kun mies sai uhkailuillaan minut niin huonoon kuntoon...Ottakoon uhrikseen jonkun kailtaisensa, tosin toivon ettei kukaan joutuisi kokemaan samaa.
Taisi tulla vähän sekavaa tekstiä, mutta tarina jatkuu. Kirjoitan varmasti joskus lisää.
Kaikki alkoi -99 kun tapasin aivan ihana nuoren miehen, oli komea, hemmotteli kaikin tavoin minua ja kahta tytärtäni edellisestä liitosta. Aloimme seurustella, menimme kihloihin nopeasti ja muutimme toiselle paikkakunnalle asumaan. Minun piti muuttaa lasten kanssa yksin vaan samaan hetkeen muutti tämä mies myös saman katon alle. Ennen muuttoa jo tapahtui ensimmäinen moka tältä mieheltä; oli ollut toisen naisen kanssa, mutta ilmeisesti olin niin rakastunut ja kun hän itki ja vannoi ettei ikinä tee enää mitään niin uskoinhan minä sen.
Elämämme oli vaudikasta, jännittävää aikaa. Rakkautta, rajuja riitoja jne... tulin nopeasti raskaaksi ja synnytin ihana pojan... muutimme toiselle paikkakunnalle miehen työn perässä ja siellä jatkui elämä... mieheni meni, petti, mukaan alkoi tulla väkivalta... aina kun jäi pettämisestä kiinni niin ei myöntänyt, ei millään. Koskaan hän ei ole tehnyt mitään väärää. Oli komeat autot ja kaikkea piti saada mitä vaan rahalla sai. Oli poissa pitkiä aikoja ja kun palasi kotiin niin selvisi että taas oltiin toisen naisen kanssa.
Jännä juttu oli se, että se ihminen sai aina puhuttua minut kaikilla ihanilla lauseilla ympäri, osti ihania lahjoja ym. Hetken sitä rauhaa aina kesti. Tällaista se oli monta vuotta. Monesti sain turpaani ihan kirjaimellisestikin. Monesti pakkasin laukkuni ja tein lähtöä, mutta aina se sama... "ÄLÄ JÄTÄ, MINÄ LUPAAN MUUTTUA"
Kunnes eräänä päivänä kerroin, että nyt tosiaan tilanne on se että lähden lasten kanssa. Sitten se hätä iski... mutta yllättävän helposti tilanne eteni ja muutin pois.. tosin hän jatkoi piirittämistäni puhelimella, lapsen ottaessaan luokseen tai palauttaessaan... Naisia oli joka sormelle ja varpaalle, mutta minua hän vain rakasti omien sanojensa mukaan. Eivät ne muut naiset mitään merkanneet.
Tapasi naisen, meni naimisiin, siinä perheessä alkoi olemaan huumeet kuvioissa sekä jatkuva väkivalta. minun piti monta kertaa hakea lapsi pois hänen luotaan. Sain oikeuden kautta yksinhuoltajuuden. Tätä rallia jatkunut sen jälkeen. On jättänyt lastamme heitteille, on pistanyt lapsemme tekemään rikoksen hänen puolestaan, on käyttänyt väkivaltaa lapsen silmien edessä ja tässä on vain pieni osa mitä hän on matkan varrella keksinyt.
nyt kun taas riita meneillään hänen tekemisiensä vuoksi niin taas kertoo minulle kuinka huono äiti olen, säälii meidän lasta, tekee minusta sen pahan.. vaan ei onnistu enää minua nujertamaan. Lapsi on aivan ymmällään tilanteista, TAAS sattui jotain pahaa (ja kun nämä asiat ei ole mitään pikkuisia juttuja) Kerran olen joutunut käymään psykoterapeutin luona kun mies sai uhkailuillaan minut niin huonoon kuntoon...Ottakoon uhrikseen jonkun kailtaisensa, tosin toivon ettei kukaan joutuisi kokemaan samaa.
Taisi tulla vähän sekavaa tekstiä, mutta tarina jatkuu. Kirjoitan varmasti joskus lisää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Todella ikävää mutta epäilen että narsisti koskaan jää vinkumaan "älä jätä". Hän jättää ja hänen ehdot.
Ei ollut narsisti vaan psykopaatti.
kyllä se vain oli tämä mies joka ruikutti ja on ruikuttanut senkin jälkeen "ota takaisin, aloitetaan kaikki akusta" Että näin. Minä olin jättäjä...
Narsisti jättää jos kokee ettei saa imettyä "uhristaan" enää mitään irti tai provosoi käytöksellään toisen ihmisen siihen pisteeseen, että seuraa konflikti josta narsisti taas hyötyy. Eli saa eron näyttämään siltä että ainoastaan rääkätyssä "uhrissa" on vikaa. Ja monesti alkaa levittämään ilkeitä juoruja ex- kumppaneista pönkittääkseen omaa valheellista maailmankuvaansa. En vieläkään voi uskoa narsun ikinä ruikuttavan kenenkään perään, ei ainakaan vilpittömästi, ehkä hyötymis tarkoituksissa (asunto, raha, seksi jne) ja siltikin vain ehkä. Narsisti ei ole nöyrä, koskaan.
Nimenomaan, raha. Ja kun ei muita ihmisiä ollut ympärillä, oli näet tuhonnut kaikki ystävyyssuhteensa. Sekä myös välit sukulaisiin oli poikki. Mitä tuo sitten on jos ei narsismia?
Kyse ei ilmeisestikään ollut paksunahkaisesta narsistista (käytös puhuu selkeästi tätä vastaan), mutta tällä ei ole mitään merkitystä.
Hänellä on tosi pahoja psyykkisiä ongelmia ja se on sinun kannaltasi sitten sama oli kyse bibosta, rajatilalaisesta tai mistä vain... Hän on psyykkisesti sairas ja vaarallinen ja se on ainoastaan olennaista!
Eli unohda diagnoosin teot (tuhlaat vain aikaasi siihen) ja keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa. Miten käsittelet asian lapsesi kanssa, miten saat kerättyä rahaa lapsesi psykoterapiaan (muuten hän oireilee aikuisena ja sössii omat suhteensa) ja vastaavaan.
Tuntevatko muut psyykkisistä ongelmista kärsivät rakkautta ja empatiaa??
Psykopaatit ja narsistit ainakaan eivät.
Mitäs olette mieltä pyytäisikö narsisti anteeksi sen jälkeen kun on ollut epärehellinen ja se/hänen luonteensa on paljastunut? Suhde jo loppunut.
Olet oikeassa.. Lapsen kanssa ollaan apua haettu, koska lapsikin oireilee.
Ja taas saan osakseni sitä, että minä olen se paha, se joka tekee ja elää väärin tämän miehen mielestä. Kaikin tavoin yrittää minu lytätä.
Olen ihmetellyt, mistä nyt saan voimaa taistella tätä hirviötä vastaan... Onneksi viranomaiset ovat tukenani (tosin voisivat olla enemmänkin) ja lapsen kanssa kaikki hyvin.
Oletpa pahassa paikassa. Suhteesi kulku vaikuttaa kuvaamasi perusteella tavanomaisen tyypilliseltä narsistin kanssa suhteessa olemiselta.
Sinun ei varmasti muu auta kuin katkaista kaikki yhteydenpito ja välit ex.mieheesi.
Ei voi muuta sanoa kuin että pelasta itsesi ja lapsesi. Hän käyttää sinua hyväksesi niin kauan kuin uskoo sinussa olevan jotain lähdettä, josta vielä irtoaa jotain. Ja kun ei irtoa, alkaa vainota. Jatkaa sitä hamaan hautaan asti, jos et pistä peliä poikki. Ja miehellä oma parisuhde, eikä vielä ole jättänyt sinua rauhaan. Muista että sinun halveksiminen on yksi oire ja ilmentymä hänen sairaudestaan. Asetu sen yläpuolelle, niin hän ei pysty sinua nujertamaan,
Onko teillä yhteishuoltajuus? Jos on yritä saada se puretuksi, jos on.
Pidä ehdottomasti oma linjasi, aläkä noteeraa hänen halventamisyrityksiä mitenkään.
Hän satuttaa sinua tarkoituksella saadakseen psyykesi murtumaan. Et ole tehnyt mitään väärää tai elänyt väärin, etkä ole se paha, joksi hän sinua väittää.
Tuollaiset projisoivat kaikki syyllisyytensä toisen ihmiseen, ja sinä olet nyt se kohde.
Kun tutustut aiheeseen niin ymmärrät mistä ko. käyttäytyminen johtuu, ja osaat käsitellä asiaa paremmin.
Suhteen lopettaminen ja eroaminen narsistista ei vaan onnistu samojen pelisääntöjen mukaan kuin normaaleisen ihmisten kesken. Narsisti kun ei noudata samoja pelisääntöjä kuin normaalijärjellä ajatteleva ihminen.
Hienoa, että olet hakenut apua, tuki on varmasti tarpeen.
Mielestäni kannatta katkaista kaikki yhteydet ko. henkilöön, ja alkaa rakentaa omannäköistä elämää lasten kanssa. Toivottavasti onnistut!
Kiitos kirjoituksistanne, myös "hengessä mukana". Olen lapsemme yksinhuoltaja ja tällähetkellä minulla on lastensuojeluviranomaisten mukaan oikeus päättää saako lapsemme mennä isän luo vai ei. Viranomaistutkinta on kesken enkä sinä aikana lastamme sinne päästä. Ja siitä tuo raivoaminen taas alkoikin.
Olen kohde ja tulen aina olemaan niin pitkään kunnes lapsi on täysi-ikäinen.
Hänellä on puoliso, haukkuu minullekin häntä, omaa puolisoaan huoraksi, kanaksi, siaksi, lehmäksi... :( Mietin vain millaista elämää nykyinen puoliso joutuu kestämään, tosin niin minun ei pitäisi edes ajatella, koska asia ei kuulu minulle.
Nyt on esimmäinen kerta kun en anna periksi. Aina olen ollut hiljaa kun isä on jotain sekoillut... Tosin olemme riidelleet, mutta en ole asioita viranomaisille asti vienyt, enkä vienyt nytkään vaan joku toinen sen teki. Onneksi tukena minulla on ystävät sekä lähisukulaiset. Eniten sattuu kun lapsemme saa nähdä/kokea tämän kaiken. Saan tottakai lapsemme kiukut niskaani ja välillä minä olen se paha lapsen mielestä kun ei isälle pääse, mutta onneksi nyt ymmärtää asian.
Sekin tuntuu hirveän pahalta, että isä puhuu lapsellemme minusta asioita jotka eivät pidä edes paikkaansa ja lapsi on ihan ymmällään. Tätä on jatkunut erosta saakka enkä oikein enää tiedä mitä tehdä. Henkisesti alan olla ihan loppu, mutta sitä en lapselle voi näyttää.
Tässä vain pieni osa mitä on tapahtunut, kertoisin mielelläni kaikki vaan pelkään, että isä tunnistaa itsensä jos lukee näitä tekstejä. Kokemuksistani syntyisi kokonainen kirja.
Onneksi pääsemme puhumaan ja saamme apua.
Kiitos kaikille kommentoijille ja lisää otetaan ajatuksia sekä vinkkejä vastaan.
Siis ihan oikeasti, älä usko sitä. "Hengessä mukana" kirjoittajaa!
Kyse on psyykkisesti hyvin sairaasta henkilöstä, kenties rajatilalaisesta.
MUTTA EI NARSISTISTA!
Miksi sinun on tärkeä oivaltaa tämä, on se ettet lähde kahlaamaan narsistikirjallisuutta läpi, istuta hänen päällensä asioita, mitä hän ei ole ja toimi sen mukaan.
Faktat:
- hän on psyykkisesti sairas
- hän on vaarallinen
Tämän mukaan sinun pitää toimia!
Ja vielä olennaisempaa asia, mikä paistaa tekstistäsi on se, että sinulla itsellänikin taitaa olla korjattavaa psyykkeesi kanssa. Sinun pitää saada oma mielenterveys kuntoon, että pystyt toimimaan äitinä.
Mieleltäni olen kyllä ihan terve ja jos on väärin että tuon kokemukseni esille niin olen sitten hiljaa. Äitinä olen toiminut ja vastaisuudessakin toimin oikein ja lasteni parhaaksi. En ole alkoholisti, en ole väkivaltainen, en ole valehtelija, en ole manipuloija, en ole varas, en ole rikollinen, olen työssäkäyvä ihminen... joten mikä minussa on vikana sitten?
Ainut joka vaikuttaa välillä mielialaani on tämä eräs henkilö. Ja siihen saamme pian apua.