Aina kun katson jotain sarjaa, alan tuntemaan ja ajattelemaan ja käyttäytymään sarjan mukaisesti.. esim, kun katson taran monta elämää sarjaa tunnen että olisi 5 persoonaa, täydelliset naiset tuntuu että olisin ongelmallinen kotirouva, ja nyt kun katson dexteriä tuntuu kuin olisin murhaaja. Ei ole kauhean terveellinen olo pään sisässä kun pystyy sarja ottamaan näin vallan. ihan pienenäkin kun katso hopeanuolia aloin ajatella olevani koira, ja oikeudenmukaisuus oli ainoa asia mikä merkitsi..
mulle on kyllä diagnisoitu mielenterveyssairauksia (pariki) mutta tää on silti todella hämäävää...
en siis pyydä neuvoa miten tän voi estää koska ratkaisu olisi aika helppo; katso sarjoja missä tehdään hyviä asioita. ei sitä, vaan haluan tietää miksi näin käy! en halua olla murhaaja...
mulle on kyllä diagnisoitu mielenterveyssairauksia (pariki) mutta tää on silti todella hämäävää...
en siis pyydä neuvoa miten tän voi estää koska ratkaisu olisi aika helppo; katso sarjoja missä tehdään hyviä asioita. ei sitä, vaan haluan tietää miksi näin käy! en halua olla murhaaja...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vakuttaa että olet erittäin herkästi manipuloitavissa ja otat onkeen toisten esimerkeistä. Paras lääke on olla katsomatta noita hölynpölyjuttuja.
oon tosi skeptinen ihminen ja nimenomaan en oo helposti manipuloitavissa, se on vaan noi sarjat ja niistä tulevat vaikutteet. rakastan sarjoja joten niiden katsomisen lopettaminen ei tule kysymykseenkään. ja edelleen syytä etsin en neuvoa.:)
Mutä luultavammin haet sarjoista fiktiivisen täytteen tyhjiöön (persoonaasi). Onko sulla terapiakontakti olemassa?
Jos jatkat katselua niin silloin sinun pitää oppia sopeutumaan tuohon ongelmaansi. Tulee mieleen, että sarjat ovat sinulle pako todellisesta elämästä ja juuri nuon sarjt manipuloivat sinun mielikuvistustasi.
Ja muuten ne henkilöt jotka luulevat että heitä ei voi huijata, ei manipuloida tai eivät hurahda huuhaajuttuihin, ovat juuri herkiimmin jonkin ulkopuolisen uhreja. Sinun mielesi on jo vietävissä ja katsomasi asian lumoissa, erttä terve minä ja todellisuus hämärtyy.
Ei ainakaan minulla ole keinoa antaa mielikuvituksellesi tehokasta "palomuuria".
Kerroppas, onko oikea elämä sinusta tylsää? Oma samankaltainen taipumukseni juontaa nimittäin juurensa siitä että olen äärettömän kyllästynyt tähän maailmaan jossa ei ole mitään järkeä. Omaksun sen vuoksi taipumuksia ja persoonallisuuksia muilta pitääkseni elämän siedettävänä.
Ja ihan vain testatakseni, kuvaile persoonallisuuttasi? Jos et osaa, tai jos viime viikolla olisit saattanut sanoa jotain muuta, saatat olla ensimmäinen ihminen josta olen kuullut jolla olisi sama ongelma kuin minulla... En ole narsisti, en sosiopaatti, minulla vain on valtava aukko siinä missä pitäisi jotain olla (dramaattisuutta minussa onkin sitten ihan riittämiin :D).
sarjoissa ja leffoissa on aina ollu sitä jotain, kaikki siinä, juoni ja kuvaustapa ja eri ihmiset... kaikki on vaan jotenki niin... en osaa kuvailla! mutta hienoa. oma elämä on niin paljon tylsempää verrattuna niihin vaikka ei nyt täysin tylsää. kyllä draamaa ja menoa riittää! mutta aikapaljon oon myös kotona tekemättä mitään muuta ku katon sarjoja..
käyn psykologilla (tosin nyt seki muuttuu ku muutan) ja sen verran tiedän mun diagnooseista että traumaperäinen dissosiaatiohäiriö, masennus ja joku persoonallisuushäiriö...
ainakin nykyään on alkanu tajuaa kuinka kamala paikka tää maapallo on, mitä lukee uutisissa ja no pelkästää feissarimokissa! mietin vaan koko ajan että i don't want to live on this planet anymore!
persoona? no niiinku sanoin niin niitä on monta:D mutta mua on kuvailtu hauskaks, hyväks ystäväks, hyväks kuuntelijaks, sekopääks.. :D en osaa ite ehkä ihan kuvailla... :D
Kuulostaa kuitenkin siltä, että tuo "euforia" kestää ehkä tunnin pari kunkin jakson jälkeen, joten ei kai siinä mitään. Sama kuin kirjaa lukisi ja jäisi kiinni tunnelmaan.