Keskenmenoni viikolla 20 - minun tarinani

Olen pahoillani puolestasi

Isot voimahalit

Voimia sinulle.

Voimia sinulle. Saat kaiken myötätuntoni. Lapsesi on nyt pieni enkeli jota ei mikään kipu tavoita. Sinun kohdallasi elämä jatkuu ja saat paljon uusia tilaisuuksia elämässäsi.

Lämpimimmät osanottoni. Paljon voimia sinulle jatkaa elämääsi. Olen juuri keskenmenon kokenut, vasta viikolla 7, ja jo nyt tuntui niin raskaalta kokemukselta. Sinulla oli jo pieni vauva. Olen todella surullinen sinun ja vauvasi puolesta. Ehkä aikanaan saat lohtua siitä, että sait hyvästellä hänet, ja hän sai olla oman äidin sylissä lyhyen elämänsä viimeiset hetket! Tuskallista, mutta tulet aina muistamaan hänet sylissäsi.
Koeta jaksaa!

..On tarua ihmeellisempää.

Muisto lapselleni.

Antaisin mitä vaan, jotta sinuun tutustua saisin. Antaisin mitä vaan, jotta sinulle elämässä oppimiani asioita voisin opettaa. Antaisin mitä vaan, jotta sinulle iltasadun lukea voisin. Mitä vain, jotta sinut luokseni saisin, vaikka hetkeksi vain. Ihan mitä vain. Edes yhdeksi ohikiitäväksi hetkeksi.

Pitäisin sinua lujasti kiinni ja sanoisin, kuinka rakas ja tärkeä sinä minulle olet. Pitäisin kiinni, enkä pois päästäisi. Koskaan.

Sinut oli tarkoitettu syntymään keskellä kauneinta kesää. Minä sinua odotin hartaasti ja toivoin sinua koko sydämestäni. Vaikka olosuhteet eivät aina välttämättä olleet ne parhaat mahdolliset, puitteet sen sijaan olivat. Silti olin valmistautunut sinua varten, sydämessäni ja elämässäni. Olin valmis tekemään vuoksesi kaiken ja enemmän. Sinua niin kovasti toivoin.
Sen sijaan, joku muu päätti toisin. Joku muu päätti elämästäsi, kuten myös minun elämästäni. En kuullut sinun ääntäsi, en saanut sinua sylissäni koskaan pitää, sillä tämä kaikki minulta vietiin. En edes sinua koskaan saanut nähdä, paitsi ultrakuvassa, jossa olitkin hyvin eläväinen. Sinun ja minun elämästäni päätti äitisi. Se ihminen, joka on lapselle tärkein ja joka on tarkoitettu herkkää, viatonta sielua suojelemaan. Sillä vauva on heikko ja turvaa tarvitsee. Äitisi päätti keskeyttää elämäsi ja teki tuon päätöksen selvästi vastoin minun hyvin selkeästi ilmaisemaani tahtoa.

Kävin sinua katsomassa aikana, jolloin sinun olisi syntyä pitänyt. Paikka jossa nyt olet, on täynnä kauneutta. Puut antoivat suojaa, vieno tuuli puiden lomassa lehtiä heilutti. Oli kaunis kesäpäivä, silti sydämeni oli täynnä surua ja kylmyyttä. Mietin vain, miksi minulta vietiin mahdollisuus tutustua omaan lapseeni. Ja tämä vielä täysin tahtoani vastaan. Naisella, äidillä on oikeus päättää omasta ruumiistaan. Entä isän oikeus? Entä terveen lapsen oikeudet? Kuka lapsen puolta pitää?

Lapseni äiti keskeytti raskauden omalla päätöksellään ja teki keskeytyksen. Yritin viimeiseen asti vaikuttaa päätökseen, kykenemättä siihen. Minä tein omat virheeni, minussa on omat vikani. Silti, minä sen lapsen halusin. Enemmän, kuin mitään muuta koskaan elämässäni. Ja tunsin itseni niin avuttomaksi, kun en pystynyt tekemään mitään. Sain vain ilmoituksen päätöksestä ja myöhemmin tuli tieto lopputuloksesta.

Mukanasi meni suuri osa sydäntäni. Toivon vielä joskus sinut tapaavani.
Tässä on siis tarinan toinen puoli. Jokaisella tarinalla on kääntöpuoli. Tämä on minun ja lapseni tarina. Valitettavasti tosi-sellainen.

Ehkä aika antaa vastauksia, ehkä ei. Sen tiedän, että elämässäni on nyt tapahtunut asioita, joista selvinnyt olen. Enkä koskaan enää tule olemaan yhtä vaikeassa tilanteessa. Silti, mikään ei mennyttä muuta, eikä lastani tuo. Ehkä näen joskus myöhemmin elämässäni tapahtuneessa jotain hyvää, ehkä en.

Siunausta paljon. Tosi surullinen tarina. Onneksi hän oli sylissäsi kuitenkin. Uskon Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen.