Muistatko sen?? Sen pienen hetken... Kanssasi kahdestaan lähekkäin, me vain. Olit sellainen suloposki. hieman ärhäkkänäkin.:) Kun supatin korvaasi asioita noita ja painoin pääni vasten poskeasi muu maailma katosi. Olisin voinut olla siinä, vaikka kuinka ja kauan. Sellainen tunne ei tule aivan jokaisesta, sen täytyy olla jotain sielunkumppanuutta sen.
Sitten katosit, mutta muistoihin jäi ihana muisto, lämmin hetki. Missä ikinä viipatat kompastelematta;) toivottavasti kaikki on hyvin. En ole monen naisen kanssa ollutkaan niin sielut solmittuna.
Sitten katosit, mutta muistoihin jäi ihana muisto, lämmin hetki. Missä ikinä viipatat kompastelematta;) toivottavasti kaikki on hyvin. En ole monen naisen kanssa ollutkaan niin sielut solmittuna.
Vastaukset 11
Vanhimmat
joskus sitä maailmassa kadottaa sen tietoisuuden, että näinkin pienistä asioita voi saada suuren nautinnon.
älä jaksa. Koskaan en sulle mitään merkinnyt.
Muistanha mää, hyvinki. Ison miehen jonka kans juttelimme tiiviisti kaikenlaist pehmost ja vähä kovempaaki. Juttu jäi kesken ku kurpitsavaunut saapuivat ja oli lährettävä, silloin tosin kompastelemat.
Raitiovaunu tuli ja vei pois. Jep.
niin päättyi suuri kärsimys miehen. Painajaiset oli viimein ohi. Mies eli elämänsä helpottuneena ja onnellisena päästessään turvonneesta paskaisesta pikkuapinasta eroon.
the end.
nyt on sairasta. Uhkailua?
Missä ja koska tällainen sielujen yhteenkietoutuminen on tapahtunut? ;)
luin tän. Tästä tuli taas se tunne, kuin silloinkin tuli.
Juu, muistan ja varmaan jää erityisenä hetkenä muistiini aina olemaan.
Kompastelematta en viipata, sotkeudun kenkieni nauhoihinkin ajatuksissani.
Mitään pahempaa tässä ei ole, kaikki hyvin ja tasaista arkea, kesälomaa.
..Vaikka kuinka ja kauan. Sama tunne yllätti.
Toivottavasti kaikki hyvin sielläkin, kuka tästä kirjoituksesta mieleeni tuli.
Naisia? Ja kovin monen naisen kanssa et ole tuntenut? kuinka monen kanssa sitten olet tuntenut?
kuka tahansa sen kirjoitti...mieleeni tuli eräs ihminen viimeisen 10vuoden ajalta...jostain vain heräsi sellainen olo, että nyt jos koskaan olisi oikea hetki ei korjata,eikä selvittää..koska ei ole mitään korjattavaa tai selvitettävää, mutta ehkä vain olla ja ihmetellä, kulkea muutama askellus eteenpäin toista tukien...voi olla että hänellä on edelleen negatiivisia tuntemuksia minua kohtaan,jotka eivät ehkä ikinä katoa...mutta toisaalta, on oltava jotain hyvääkin,on uskottava niin...vain silloin pystyisi vaikuttamaan positiivisesti...no, minä en ainakaan tällä hetkellä ole menossa minnekään...mutta myös minä osaan olla se elefantin jonomuodostelma josta pitää kiinni ja pompsahdella eteenpäin...
Yksi pointti vielä,jos minä en olisi niellyt kaikkea sitä mitä eteen on tullut...niin olisiko kukaan muu tehnyt niin...?
ei ole korjattavaa, ei anteeksiannettavaa - eikä pyydettävää. On vaan unohdettava kaikki hyvä ja paha. Olla kun ei olisikaan, kun tuulen riepottelema kuivanut lehti, joka sinkoilee määrättömästi suuntaan tai toiseen.