"Sen siitä fysioterapia-huoneesta saa."
"- Olet täydessä työn touhussa, etkä siitä mitään irti saa.
Oletko koskaan yrittänyt edes totella kehoasi, olemuksen ilmoittaessa, sen mieltymyksiä, jotka eivät tosin koskaan ole ihmisen alistaminen, tai väkivalta?
Oli mukavaa, ja varusteet olivat mukana, niin täydellisenä ja kaikkee.
Se vain antoi viedä mukanansa. Vihreä takkinen, niin pitkä mies, ja mikä ihaninta, jälleen tosi tarkoituksella. Asetin vain sen avuntarpeen, ja nopeuden hektisesti silmäillen, ja painostamatta rauhassa, myös itselleni, aivan pään viereen, sen vasemmalle puolelle. Tarkoittaen hetkeä ja rauhaa meille kahdelle, kiireisesti vain ja tasapainolla, jotta en loukkaisi.
- Se avuntarve oli niin suuri.
Pääsiäisrieha oli kesken. Se oli hekumainen, ensimmäinen kevään odotus, ja pian jo melkein vahinko, ihmistä arvostamaton.
- Ei hän hän voinut sitä tietää, että pubin päiväkin oli jo eri.
Olin niin yksinäinen, mun täytyi puuttua, heidän muuttua. Ei minussa mitään vikaa ollut. En tarvinnut fysioterapiaakaan, ja peppuni oli upea. Seuraavasta elämänkohtalosta, yö ravitsi, ja vei vilkkaana, meluisana, liikenteenä, aina seuraavaan, särkyneiden sydänten kerhon-, "syrjimisen voimakkaan valtiattaren tarjoamaan", yöpaikkaan. Kaaduin riehasta kai kuumissani, niin häväistynä, vain itsekkäistä tarkoituksista, täysin räkä-heitteillejätetysti, heittelevästi, pedatulle sängylle vaatteet päällä. Eihän sitä koskaan tietäisi, kokeilematta, kuka perässä loppujen lopuksi kulkisi, seuraillen.... "
Sen siitä saa.....
"- Olet täydessä työn touhussa, etkä siitä mitään irti saa.
Oletko koskaan yrittänyt edes totella kehoasi, olemuksen ilmoittaessa, sen mieltymyksiä, jotka eivät tosin koskaan ole ihmisen alistaminen, tai väkivalta?
Oli mukavaa, ja varusteet olivat mukana, niin täydellisenä ja kaikkee.
Se vain antoi viedä mukanansa. Vihreä takkinen, niin pitkä mies, ja mikä ihaninta, jälleen tosi tarkoituksella. Asetin vain sen avuntarpeen, ja nopeuden hektisesti silmäillen, ja painostamatta rauhassa, myös itselleni, aivan pään viereen, sen vasemmalle puolelle. Tarkoittaen hetkeä ja rauhaa meille kahdelle, kiireisesti vain ja tasapainolla, jotta en loukkaisi.
- Se avuntarve oli niin suuri.
Pääsiäisrieha oli kesken. Se oli hekumainen, ensimmäinen kevään odotus, ja pian jo melkein vahinko, ihmistä arvostamaton.
- Ei hän hän voinut sitä tietää, että pubin päiväkin oli jo eri.
Olin niin yksinäinen, mun täytyi puuttua, heidän muuttua. Ei minussa mitään vikaa ollut. En tarvinnut fysioterapiaakaan, ja peppuni oli upea. Seuraavasta elämänkohtalosta, yö ravitsi, ja vei vilkkaana, meluisana, liikenteenä, aina seuraavaan, särkyneiden sydänten kerhon-, "syrjimisen voimakkaan valtiattaren tarjoamaan", yöpaikkaan. Kaaduin riehasta kai kuumissani, niin häväistynä, vain itsekkäistä tarkoituksista, täysin räkä-heitteillejätetysti, heittelevästi, pedatulle sängylle vaatteet päällä. Eihän sitä koskaan tietäisi, kokeilematta, kuka perässä loppujen lopuksi kulkisi, seuraillen.... "
Sen siitä saa.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ympäristössä ovi avautui, ja väkijoukko tungeksi katsomaan, jo melkein valmiina, ja niin raittiina, aikuisia, ystäviä ja tuttavia, kuka oli kasvanut jo niin isoksi.