Se tapa ja voima millä sinä tempaiset minut tunteidesi ja ajatustesi voimalla mukaasi, se on kuin aavalla merellä olisi. ...siltä tuntuu....niin on voimakas ote sinulla minusta.
Juuri äskenkin näin sieluni silmin itseni uimassa meren aallokossa, joka tempaisee mukaansa kaikella voimallaan. Ainoa mitä voin tehdä oli vain antautua meren vietäväksi, se oli ainoa tapa selvitä hukkumatta. Minusta tuntuu samalta aina, kun tunnen sinun voimakkaat tunnereaktiosi. Silloin vain "antaudun" tunteiden vietäväksi, tavallaan kuuntelen ja tunnustelen mitä ne haluavat. Ainoa tapa selvitä tuntematta liiallista tuskaa on vain antauduttava tunteiden vietäväksi. Niinpä minä tavallaan kellun sinun tunteidesi aallokossa, luottaen, odottaen, rakastaen.
Tämä on ainoa tapa selvitä hengissä, sen oivalsin kerran, kun kipu ja tuska olivat ottaa liiallisen yliotteen.....olin vähällä saada oikeasti sydänkohtauksen...
Juuri äskenkin näin sieluni silmin itseni uimassa meren aallokossa, joka tempaisee mukaansa kaikella voimallaan. Ainoa mitä voin tehdä oli vain antautua meren vietäväksi, se oli ainoa tapa selvitä hukkumatta. Minusta tuntuu samalta aina, kun tunnen sinun voimakkaat tunnereaktiosi. Silloin vain "antaudun" tunteiden vietäväksi, tavallaan kuuntelen ja tunnustelen mitä ne haluavat. Ainoa tapa selvitä tuntematta liiallista tuskaa on vain antauduttava tunteiden vietäväksi. Niinpä minä tavallaan kellun sinun tunteidesi aallokossa, luottaen, odottaen, rakastaen.
Tämä on ainoa tapa selvitä hengissä, sen oivalsin kerran, kun kipu ja tuska olivat ottaa liiallisen yliotteen.....olin vähällä saada oikeasti sydänkohtauksen...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pitäisköhän sun hankkia oma elämä?
Kirjoitat alvariinsa kuinka "tunnet toisen tunnereaktiot" vaikka et sinä toisen puolesta voi mitään tuntea, voit tuntea vain omat tuntemuksesi!!
minun elämääni nyt. En odotakaan, että sinä tätä ymmärtäisit. Et millään voisikaan. Kyllä minäkin mieluummin Hänen kanssaan oikeasti olisin ja tunteistani hänelle kertoisin, mutta sitä en ole vielä saanut tehdä. Hän ei ole siihen valmis. Minulle tämä on kuitenkin niin kokonaisvaltainen tunne, että ei riitä sanat kertomaan, vaikka kuinka yritän. Prosessoin tätä samalla tässä itsekin.
Mäkin kellun, yleensä sammakkona. Silleen voi kellua pitkiäkin aikoja ja antaa aaltojen viedä. Se on ihan jees. Atlannin aallot antaa tosi hyvän tuntuman. ko. kelluntaan.
Sammakkokellunnassa siis otetaan polvet kiinni rintaan käsillä ja kellutaan. Olen suunnitellut harrastavani sitä, jos joudun haaksirikkoon joskus. Se on hyvä tapa, koska kelluu pinnalla. Voi haukata happea aina välillä ja mitkään voimat ei kulu muuten noin niinkuin.
Vai kannattaako ylipäätään jatkaa elämää jos muuten hukkuisi? Kyllä kannattaa. Lapset olisivat iloisia ja minä hyvä esimerkki.
Eli jos on hukkumassa, niin sammakko asentoon! Saa levätä aina välillä. Olen opettanut sen lapsillekin.
sun sammakko myös 15 metrisissä aalloissa jotka heittelee haaksirikkoista kuin höyhentä vain, välillä pinnan alla ja välillä päällä?
pelkää, että oikeasti hukkuisin, vaikka tiedostan senkin mahdollisuuden. Minulla on aina sellainen hyvä ja luottavainen tunne kuitenkin mukana kelluessani näissä tunnetiloissa mukana. En osaa sitä muuten sanoin kuvailla, kun tuon meren kautta. Tunne on vähän sama kuin aallokkoisella merellä; jännittävää ja hieman pelottavaakin, mutta samalla turvallista ja luottavaista. Tietää, että selviää, jos niin on tarkoitettu. Ja minulla on luottavainen olo. Kaiken kruunaa se vapauttava tunne, se tietoisuus, että saa happea, kun vaan uskaltaa mennä ja kellua mukana.....
Pitää kokeilla. Kun tulee myrsky, silloin se punnitaan -tapahtuu ns., koeponnistus. Mutta sillä kokemuksella joka minulla nyt on, niin uskoisin niin. Tornadot ovat asia erikseen. Siinä kun mennään eikä kysytä lihas -eikä tahdonvoimaa!
Höyhenellä olisi ihan jee asiat tornadossa..
Luulisin että ainakin minulla olisi pelastusliivit päällä ja keskittyisin siihen sammakkoon. Pelko pois :)
http://www.youtube.com/watch?v=ehA1cAItWT0
Ei kato ajattelisi sitä myrskyä. Keskittyisi vaan siihen omaan sammakkoon ja irtautuisi johonkin pois tod. tilanteesta...
löytää keinon irtautua todellisuudesta. Välillä se on tarpeellista omien tunteiden ja ajatusten selvittämiseksi. Pitää kuitenkin ymmärtää, että tämä irtautuminen ei voi olla itse tarkoitus. Se toimii vain silloin tällöin. Joskus se vain pitää uskaltaa kohdata se todellinen maailma.....mutta siihen asti tuo sinun kelluntaharjoituksesi on varmasti hyvä menetelmä....
Niin. Se olikin tarkoitettu oikeaan myrskyyn!
Oikeassa elämässä toimii vain kansainväliset sormimerkit ja riittävän selkeä EI!
Ja jos se Ei mene jakeluun, niin sitten pitää vaan ensin masentua, nousta sieltä ja sitten loulta kiittää luojaa siitä että meillä ei ole asetta!
Meillä on vaan silitysrauta -joka esimerkiksi toimii selventimenä ei:lle liiallisen, itepintaisen ja vähättelelevän olemuksen tainnuttimena. Itku, uikutus eikä muukaan kielto toimi, niin viime kädessä on sentään se rauta! Mutta kun panettaa niin panettaa, vaikka sitä itkevää uikutusta! Nih! Voi saatana!
Mutta tälle ajatusjouksulle on hyvä tehdä selväksi että: MInä sanoin hänelle kaiken jälkeen, jos sä et NYT lopeta, tapan sinut! Minä tapan sinut! Huusin suoraa huuota, se oli tuskallista uikutusta!
Ja siihen se loppui! Ja en tiedä olisinko tappanut.Mutta rajansa kaikella ja vankila armahtaa!
Ja mä jumalauta toivoin että joku poliisi olisi seisonut tuossa meidän oven takana!
Ja hän istui lopulta kuin eksynyt joku tyhjä, joku joka ei ymmärrä edes omaa olemassaoloaan!
Ei siinä auta mikään muu kuin elää itsenäisenä ja miettiä kuinka tästä eteenpäin. Pelästyneenä itsekin omasta varmasta tahdostaan tappaa joku.
Itkut on itketty! Ja nyt kuunnellaan mitä toinen sanoo, ja todellakin kuunnellaan. Ja jokainen sana, joka sieltä ulos tulee, on parasta olla jotakin ihmisyyttä todistavaa. Jokainen ele ja teko, jonka tekee, on parasta olla ihmismäistä ja inhimillistä.
Jospa se halu tappaa joku tarkoittikin halua tappaa menneisyyden haamut. Ehkä olet ollut tai joku läheisesi on joskus ollut sellainen, jota et voi hyväksyä. Ehkä nyt on tapahtunut muutos ja haluat alitajuisesti tappaa tämän aiemman käytöksen.
Tämä on hyvä asia tajuta tämä muutos, niin pääsee elämässä eteenpäin. Uskalla olla jatkossa luottavainen omiin tuntemuksiisi. Ihminen voi muuttua.
En osaa tai ehkä en ajatella noin, koska kyse oli miehisestä itsekkäästä halusta ja minä sen kohde eikä uskonut EI tä. Minun oikeuteeni koskemattomuuteen jne koko tilanteeseen, miksi se oli päässyt sellaiseksi...
Ja taatusti löytyy menneisyydestä syitä ja ihmisiä joihin tämä voidaan tavallaan kääntää ja että tämä teon kohde olisikin ollut minun mieheni? Ei todellakaan noin!
Varsin vieras ajatus. Ei , hän vastaa teoistaan itse. Ja varsinkin tunteistaan. Jos niitä edes oli, mikä arvo minulla hänelle ON?
Menneisyydellä voin korkeintaan ajatella meidän yhteistä menneisyyttä.
Ja avioliittokanslerille hän ei lähde, koska tietää tasan tarkasti, kuinka asiat ovat. Jos vaikeuksia tulee, pyydän häntä sinne, sillä joskus on hyvä että ulkopuolinen antaa selitystä tilanteille:) Mutta hän ei lähde.
Ja minulta ei sanat lopu, kun sanoitan todellisuutta ja tunteita!
Tämän hän tietää enkä valitettavasti unohda kokemaani. Ja punainen lanka ei katoa, kun käytöstä pitää selittää.
"Uskalla olla jatkossa luottavainen omiin tuntemuksiisi. "
Ja mä todellakin olin luottavainen omaan tuntemukseeni. EI tarkoittaa EI:tä.
Susta tulis varmaan todella hyvä terapeutti.
Mä olin valmis valitsemaan vankilan, joten kannattaisi varmaan miettiä kuinka vastaa.
Ja se tunne on yhä käsinkosketeltavan varma ja vankka.
Kaunista....
Tuntuu kuin voisin kirjoittaa samoin...
siltä tämä tilanne tuntuu..
Voisitkohan se olla sinä...
Onko tämä rakkaus tähtiin kirjoitettu...
ketä tarkoitat, mutta voisin kyllä ollakin. Tiedän hänen täälläkin joskus käyneen.
Itse uskon, että tämä oma tarinani on ennalta suunniteltu tuolta ylemmältä taholta. Niin on outoa, mutta luottavaista tämä odotus ollut....todella voimallista....ennen kokematonta, minulle.
epätietoista...
on vain pitänyt yrittää luottaa tähän tunteeseen..
Joskus yritin saada jotain vastausta...mutta tuloksetta...se on ajanut tilannetta siihen suuntaan, että olen kuvitellut kaiken..
mutta...miksi..kyselen itseltäni..olen miettinyt pääni puhki..yksin polkuja kuluttanut miettien, että onko sinulla tunteita....
Nyt olen vain päättänyt ottaa selvää..olen tehnyt elämäni vaikeimman päätöksen..
Sinun vuoksi....haluan selvittää..oletko näiden tunteiden takana..
Se kohtaaminen kertoo kaiken...ja silloin taivas koskettaa maata...
..jos se olet sinä....silloin tunteet purkautuu tulivuoren tavoin..
että olen tarkoittamasi henkilö, sillä tunteita minulla on sinua/häntä kohtaan enemmän kuin koskaan pystyn sanoin kertomaan. Sydämestäni toivon, että hän olisin ja, että sinä/hän minut kohdata uskaltaisi.
Ap:n kirjoitukset tuo taas erään naisen mieleen...tämä on aikasta hämärää puuhaa..tämä täällä tsättäily. Välillä menee pusikkoon, välillä ojaan..välillä leijuu pilvissä kun luulee kirjoittelevansa hänen kanssaan. Kunpa minunkin haaveiden kohde muuttaisi mieltänsä ja ja..no saahan sitä toivoa ja odottaa. Loputtomalta tuntuu odotus.
mieltänsä?
Tämä on näemmä mielenterveysongelmaisten paskanjauhajien ketju!
Kummalliseksi muuttui tosiaan tämäkin ketju...keskivaiheilla ihan kummaa juttua.
Mielestäni täällä on kauniitakin tarinoita...jotkut hörhöt vain aina pilaa nämä ketjut.
Luulen, että tämä on osaltaan semmoista terapeuttista pohdiskelua...jos ei vain voi sanoa ääneen asioita..ei välttämättä aina tarkoitettu henkilökohtaisesti kenellekään.
Ulkona on tosiaan kesä, nauttikaamme siitä!!