Minulle aloitettiin n. puoli vuotta sitten psykoottisen manian hoitoon olantsapiini (Zyprexa) annoksella 15 mg iltaisin. Sivuvaikutuksena se on tehnyt minusta vihanneksen, zombin tai miten sen nyt sanoisi. Lisäksi seksihalut ovat menneet lähes kokonaan. Minulla ei ole naisystavää ja puolen vuoden aikana olen harrastanut sooloseksiä vain kerran, eikä se juuri mielihyvää tuottanut.
Lääkäri ei suositellut edes annoksen vähentämistä. Olen kuitenkin omatoimisesti vähentänyt annoksen 5 mg:aan. Välillä olen ottanut lisäannoksia, kun olen tuntenut psykoottisten ajatusten hieman nousevan mieleen.
Uutena lääkkeenä on hiljattain aloitettu lamotrigin (Lamictal), joka on sopinut hyvin. Annos on 200 mg iltaisin. Mielestäni se on pitänyt minut hyvin todellisuudessa kiinni. Vasta nyt olen ymmärtänyt kuinka epärealistisia ajatukseni ovat olleet.
Hieman on kuitenkin sellainen tunne, että masennukseni olisi jopa pahentunut. Onko muilla tällaista kokemusta Zyprexan vähennyksestä?
Lääkäri ei suositellut edes annoksen vähentämistä. Olen kuitenkin omatoimisesti vähentänyt annoksen 5 mg:aan. Välillä olen ottanut lisäannoksia, kun olen tuntenut psykoottisten ajatusten hieman nousevan mieleen.
Uutena lääkkeenä on hiljattain aloitettu lamotrigin (Lamictal), joka on sopinut hyvin. Annos on 200 mg iltaisin. Mielestäni se on pitänyt minut hyvin todellisuudessa kiinni. Vasta nyt olen ymmärtänyt kuinka epärealistisia ajatukseni ovat olleet.
Hieman on kuitenkin sellainen tunne, että masennukseni olisi jopa pahentunut. Onko muilla tällaista kokemusta Zyprexan vähennyksestä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moikka! Ymmärrän täysin sinua. En ole samaa lääkettä käyttänyt kuin sinä, mutta Zoloft-mielialalääke, teki minulle aivan samoja ongelmia sivuvaikutuksiltaan kuin sinulla. Lääkäri suosi kyseistä lääkettä, mutta ihminenhän on saatava kuitenkin normaalielämään kiinni, olematta itse jokin hiljaisuutta ja tyhtää tuijottavaa sorttia. Eli lääkkeet tasoittavat ne "huiput", jolloin ihminen ei voi muuta olla kuin ilmeetön. Pääsin ongelmistani yli lopettettuani lääkkeiden käytön jopa nopeassa ajassa, eli puolitin yhden tabletin viikon ajan kerran päivässä ja sen jälkeen jäi pois. Kävin omia prosessejani läpi ilman lääkkeitä ammattiauttajan ja perheen, sekä ystävien kanssa.
Sinun täytyy miettiä haluatko jatkaa elämääsi näiden vaikutusten alaisena. Niin kauan kuin ko. ainetta tai vastaavia otat, tulet olemaan enemmän tai vähemmän vihannes. Huomaathan, että zombiksi muuttuminen ei ole neuroleptien sivuvaikutus vaan toimintaperiaate. Suosittelisin, ainakin kokeilemaan, kunnon terapiaa. Niin ja mikään lääkeaine maailmassa ei pysty parantamaan ketään masennuksesta, se on työ on jokaisen tehtävä itse.
Asiaa... masennuksesta noustaan todellakin omin voimin ja ennenkaikkea se on ajattelukyvyn muutosta vaativa tila.
Myös vauhtivaihetta hillitsee oma järki, ainakin minulla.
Minua ei neurolepteillä tapeta.
Neuroleptejä tai tasavia on turha verrta esim antibiotteihin tai insuliiniin. Kaksi jälkimmäistä lääkeaineryhmää pelastaa ihmishenkiä ja edeltäjät ajavat ihmisen rappiolle. Mielestäni ei edes alkoholi tee niin pahaa jälkeä kuin psykiatrian käyttämät lääkkeet.
Vaan mitäpä jos ei sit voi olla ilman lääkkeitä,menee psykoosiin ym?
Oliko sinulla mahdollisesti käytössäsi jotain muuta lääkettä ennen olantsapiinia? En osaa neuvoa muuten kuin, että ehkäpä voisit lähteä hakemaan apua joltain muulta psykiatrilta, mikäli tämän hetkinen niin kovasti vastustaa omaa tahtoasi lääkityksen vähentämisen suhteen eikä kuuntele huoliasi noista kuvaamistasi varsin ikävistä haittavaikutuksista.
Olethan tietoinen mielialalääkkeiden lopettamisen (tai vain annoksen vähentämisen) aiheuttavan monille koviakin vieroitusoireita. Vieroitusoireet voivat olla tyypiltään hyvin vastaavia kuin mitä alkuperäinen tila oli, mutta kertaluokkaa kovempia. Esimerkiksi ahdistus, masennus, itsetuhoinen käyttäyminen jne. voivat voimistua vieroituksen johdosta. Tätä kutsutaan englanniksi rebound-ilmiöksi. Olotilan tasoittuu monesti kyllä ajan kuluessa. Tarvittava toipumisaika riippuu käytetystä aineesta, annoksesta, käyttöajasta sekä henkilöstä ja voi kestää muutamasta viikosta useisiin kuukausiin.
Oletko muuten koskaan kokeillut hoitoa ilman lääkitystä, esimerkiksi pidemmän luotettavan terapiasuhteen tai vastaavan muodossa? Tsemppiä jatkoon joka tapauksessa!
Kiitos vastauksista! Ennen olantsapiinia oli käytössä Ketipinor/Seroquel unilääkkeenä. Siitä tosin tuli ikävinä sivuvaikutuksina suun kuivuminen ja nenän tukkeutuminen. Olantsapiinista ei ole tullut em. zombieoireiden lisäksi sivuvaikutuksia. Eli siinä mielessä olantsapiini on ollut ihan hyväkin lääke.
Ei minulla ole sellaista tunnetta, että olisi vieroitusoireita. Ainakin masennuslääkettä lopettaessa vieroitusoireet ovat olleet aivan selvät. Tullut sellainen "höntti" olo.
Kyllä mieluusti ottaisin vastaan hoidon ilman lääkitystä, mutta ei vaan ole sellaiseen ollut mahdollisuutta tai en ole sopivaa hoitoa löytänyt.
Koska en tunne elämäntilannettasi tarkemmin, en osaa neuvoa tämän pidemmälle. Kuitenkin kehottaisin ehdottomasti ainakin kokeilemaan lääkkeetöntä hoitoa. Sain sellaisen kuvan, että et ole sitä ihan täysipainoisesti päässyt testaamaan. Psykiatrit antavat yleensä hyvinkin nopeasti käteen pilleripurkkireseptin tai kolme, joten lääkkeetöntä hoitoa pääsee harvoin kokeilemaan ellei osaa sitä vaatia. Lääkkeettömän hoidon suositushan pitäisi tulla psykiatreilta itseltään, mutta valitettavasti heidän näkemyksensä masennuksen ja muidenkin mielentilojen hoidosta ovat usein varsin puutteelliset mitä lääkitykseen tulee.
Kerroit käyttäneesi aikaisemmin ketiapiinia. Toivottavasti olet tietoinen, että kyseinen "unilääke" on neurolepti siinä missä olantsapiinikin. Kaikki neuroleptit toimivat siten, että ne aiheuttavat käyttäjälleen tunteettoman tilan, jota usein kuvataan, kuten itsekin sen laitoit, zombie-tilaksi. 'Zombie'-tila ei siis ole aineen sivuvaikutus vaan toimintatapa.
Ainakin julkisella puolella on psykiatriassa sellainen sääntö, että lääkäriä ja hoitajaa voi kerran vaihtaa. Siinä on asiakkaan oikeusturvaa huomioitu ainakin himpun verran.
Uskon kyllä, että psykiatrit tietävät mitkä ovat vaihtoehdot ja pyrkivät parhaaseen looputulokseen potilaan kanssa yhdessä. Kyllä suurin osa heistä on auttamassa lähimmäisiään.
Onhan puoli vuotta aika mutta ei välttämättä pitkä prosessin vaiheissa. Ja kannattaa muistaa, että masentuneena voi arvioida omaa tilaansa alakanttiin, maniassa/hypomaniassa yläkanttiin. Kun tilanne rauhoittuu, on vaikea verrata aitoon lähtötilanteeseen. Lääkäri varmaan kertoo, kun mainitset tuntemuksistasi.
Minua zombie olon lisäksi Zyprexat lihottivat ihan hirveästi, vaihdettiin Zeldoksiin, lihominen loppui, mutta zombie olo jäi. Sitten itse, kun sille tuntui, ettei enää ole vaaraa psykoosista, lopettelin senkin pikkuhiljaa. Lääkäri ei oikein tykännyt, mut eipä hän voi pakottaakkaan ja olo on ollut hyvä jo monta kuukautta.
Jos sitten käy niin, että oloni pahenee sille tasolle, niin pitää kai se aloittaa uudelleen ettei joudu sairaalaan.
Muita lääkkeitä tosin joudun syömään (Lamictal, Escitalopram, Alprox).