alko->masennus vai toisinpäin?

http://toimipaikka.a-klinikka.fi/vinkki/materiaalipankki/mielenterveys-ja-paihteet

"Yleisesti ottaen päihteet ja mielenterveys kulkevat käsi kädessä."

Meneppä lääkäriin, tk-lekurikin kelpaa aluksi.
Hyvä kun tilanne vielä jotenkin hallinnassa mutta et varmaan halua sen pahenevan.

Hoito kuitenkin pitäisi mennä seuraavasti.
Ensin hoidetaan alko poijes sen jälkeen keskitytään mt-ongelmiin.

Mikäli lääkäri tarjoaa vartissa jotain mielialalääkettä ja lähettää kotiin niin suosittelisin Second opinionia toiselta lekurilta.
Tai sitten suoraa pyytää lähete erikoislääkärille joka ymmärtää päihteistä jotain.
Se on potilaan oikeus lääkärin on turha siitä piruilla.

Itse olen käynyt pohjan kautta ja voin vaan suositella: alko pois ja sitten tuskaan lääkitys, että saat nukuttua.

Vältä terveyskeskusta kuin ruttoa.

Kerran juoponleima ottaa, se on siinä lopun ikäsi. Tulee hankaloittamaan asioita jatkossa. Mene A-klinikalle. Niillä ansa, mitä pitää välttää, verikokeet. Kehottavat menemään terkkariin verikokeisiin ja siinäpä se juoponleima salakavalasti tulee tietoihisi. Mene yksityislabraa, ei sekään mahdottomia maksa.

Noin ite aloitukseen. Ikuisuuskysymys. Kyllä kai käytännössä kaikki alkaa ottaa troppia mielihyvän takia ja hupikäyttönä. Vähän kai sama kuin huumeissa tai vaikkapa tupakissa. Jossain vaiheessa se ei enää olekkaan sitä varten, viinaa aletaan ottamaan vitutukseeen. Ikäänkuin lääkkeeksi. Ja totta onkin, pieni määrä alkoholia piristää ja uttaa. Vaan jos menee liiallisuuksiin. se lisää viitutusta entisestään, etenkin jos juominen alkaa olemaan humalahakuista.

Ite juon nykyisin lähinnä viitutukseen. Dokaan hiljalleen kyllä muutenkin, mutta kun sattuu jotain tympeää ja stressitaso kohoaa, alan tyynesti ottamaan kaljaa. Jos oikein paha tilanne, menen alkoon. Tavallaan se auttaa vieläkin, mutta keskimäärin kulutus on kohtuuutonta. Kesän ollut periaatteessa pikkupienissäni koko ajan. Niin nytkin.

Koitan vältellä juopottelua, siis ensisijaisesti stressiä. Ihmiset erilaisia. Itsellä Aspergerin syndrooma. Liian pitkä juttu selittää, tunnetuin suomalainen, jolla oli sama muuten Juoie Leskinen. Se kuitenkin aiheuttaa jotain ongelmia mm. sosiaalisissa suhteissa. Eli en pärjää kaikkien ihmisten kanssa, vaikka periaatteessa sosiaalinen olenkin. Aika usein törmää kucipäihin, jotka saa raivon partaalle. Silloin viituttaa ihan kaikki. Sulkeudun mökille tai asunnolle hiljakseen dokailemaan ja keittelen kiljua, koska olen kitsas.

Asperger ei ole sairaus, se on ominaisuus, siihen ei ole olemassa lääkkeitä. Lekuri voi määrätä unilääkkeitä tai masennuslääkkeitä, mutta itse asialle se ei voi mitään. Mulla meni 50 vuotta, ennenkuin hokasin asian ite. Sen kanssa eletty tähänkin asti, eletään edelleenkin, niin kauan kuin eletään. Promillen pikkukänni antaa hyväolon tunteen. Enenpi ei hyvä.

Niettä asioissa voi olla monia puolia. Ja mun mielipide tosiaan on, masennus voi monesti johtaa juopottelemaan. Ja juopottelu voi lisätä masennusta. Alunperin syyt alkoholin käyttämiseen on kyllä ihan muualla. Ikään kuin oravanpyörä. Mun mielestä alkoholismin hoitamisessa keskitytään oireisiin, ei syihin. Katkolla saa kenet tahansa kuiville, mutta jos masista tai muita ongelmia, ne niinkuin jätetään hoitamatta, tai ne hoidetaan muka erillisinä asioina.

Hinaudu A-klinikalle. Niillä on terapeutit, psykiatrit, tavalliset lekurit, on sitä paljon puhuttua vertaistukeakin (ilman AA-uskontoa) jne. Ja tuurilllaan, pelkkä jutteleminenkin voi auttaa, ainakin itse tajuamaan perusongelmansa. Mulle siitä ei ollut apua, kiitos AA-fanaatikko(entinen juoppo) terapeutti ja kaheli lekuri. Mutta mulla tosiaan on omat kriteerini ihmissuhteissa. Hoitotyö vaatii täydellistä luottamusta, uskovainen terapeuttti ei ollut sitä, mitä olisin tarvinnut. Mutta eri klinikoilla eri ihmiset töissä, kokeile sieltä. On nimittäin kuulunut tietoja hyvistä hoitotuloksista paljonkin, itellä sattui kehno tsägä.

.

kiitokset vastauksista.

t-terveys huollossahan tätä on käsitelty... eivät tosin tiedä juomisesta paljon mitään, veriarvot oli erinomaiset viimeksi.

täytyy yrittää vähentää (heh), on tässä muutama selvä päivä taas ollu. kattoa miten lähtee syksyllä menemään. tiukka tavoite olis olla aluksi edes 2 viikkoa kuivilla. mutta raskas työ/raskaat huvit... pitäs vissiin käydä joka päivä töissä, ettei retkahtais.

liittyyhän tähän koko kuvioon toki paljon sosiaalisia ongelmia ja eräänlainen luovuttaminen elämän suhteen on tosiasia.

ehkä tää tästä. :)

Alkoholi alentaa aivojen serotoniintasoa. Lisäksi alkon monta muuta tekijää sotkee mielenterveyttä.

Alkoholi on laillistettu huume eikä se pidemmän päälle sovi kenellekään.

Joo, minäkin tipahdin pohjan kautta hyvin lyhyessä ajassa vajaat neljä vuotta sitten. Siinä oli alkoholista johtuen erinäisiä katkolla käväisyjä, masennus helvetillinen välillä ja sössittyäkin tuli joten masennus ei ainakaan helpottanut. Sittemmin töistä pieni poissaolo alkoholin takia josta varoitus, itsetuhoisia ajatuksia ja jopa itsemurha yritys. Silloin loppui alkoholin käyttö, kävin hetken AA-kokouksissa jotka auttoi minua 34 vuotiaana huomattavasti eteenpäin. Nyt 3.5v raittiina alkoholistina ihmettelen miten saatoin olla niin masentunut ja syvällä, nykyään elämän täyttää urheilu ja menestyvä työura maailmalla. Velat on vaihtuneet vajaan sadan tonnin säästöihin ja kaikinpuolin olen onnellinen. Kaikesta huolimatta alkoholia kohtaan joudun nöyristelemään lopun ikääni, en saata ottaa pisaraakaan.

Minulla aikalailla sama tarina mutta pystyn kohtuukäyttöön, viinilasillinen tai oluttuoppi silloin tällöin sosiaalisissa merkeissä tekee kylläkin hyvää.
Samoin businees-maailmassa kuivistelijoita ei katsota kovin hyvällä joten pari drinkkiä pitää pystyä ottamaan.
Yletön ryyppääminen on sairasta ja tappavaa.

Suositus on, että päivittäin nautitaan 17 annosta alkoholia. Se pitää mielen virkeänä ja terveyden loistavana!