Niin, olen jo joku aika sitten löytänyt tärkeimmän, eli parisuhteen, ja niin sitten olen ollut siitä onnellinen ja antanut elämän viedä eteenpäin ja ajatellut että kyllä minä vielä ystäviäkin ja kavereita saan.Lapsikin on tullut tässä välissä maailmaan.
Mutta enpä ole ystäviä löytänyt. En ole kummoinen ihminen kai, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä päällisin puolin. Yritän kyllä kovasti olla avoimempi...Mutta se on vaikeaa, sillä sosiaaliset taitoni ovat aika ruosteessa ja vieraille ja jopa tutuillekin(sukulaiset) puhuminen on vaikeaa. Kumppani on ainoa jonka kanssa voin olla oma itseni. Olisi mukava kun olisi pari ystävää joiden kanssa myös viettää aikaa, ystäväpariskuntakin kävisi. Sellainen tyyppi joka tykkäisi vaikkapa lenkkeilystä ja kahvittelusta, musiikista, olisi todella huumorintajuinen, tykkäisi jutella myös syvällisiä jne.
Tutustuminen mun kanssa vaan on todella hankalaa, koska kai mä vähän pelkään ihmisiä...Puhumista ja muutenkin. Lisäksi mun kokemukset ihmisistä ei ole kovin hyviä enkä esim voi sietää epärehellisiä ihmisiä. Jollain tasolla olen myös vähän ''hullu'' ja en maailman suvaitsevaisin ihminen vaikka toisaalta olenkin aika suvaitsevainen....mutta siis en ole mikään kovin ihmisrakas.
Mietinkin siis onko edes sellaisia ihmisiä, jotka kaipaisivat ystäviä, ja aitoja sellaisia..Olen yrittänyt netistä jo pitkään hakea ystäviä, mutta vastauksia ei kuulu. Suurin osa kun hakee parisuhdetta ja heillä on jo ennestään ystäviä..Tuntuu että ne joilla ei ole ystäviä niin ei ole parisuhdettakaan, ja monet sellaiset ei halua pelkkää ystävää etenkään ihmisestä jolla on suhde tai lapsi..
Mulla kävi hyvä tuuri löytäessäni puolison netistä aivan sattuman kautta, ja olisin ilman häntä varmasti yhä yksin, koska olen pahimmasta päästä ujo ja hiljainen ja olen saanut kuulla siitä aina, tämänluonteisista harvoin pidetään...
Mutta enpä ole ystäviä löytänyt. En ole kummoinen ihminen kai, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä päällisin puolin. Yritän kyllä kovasti olla avoimempi...Mutta se on vaikeaa, sillä sosiaaliset taitoni ovat aika ruosteessa ja vieraille ja jopa tutuillekin(sukulaiset) puhuminen on vaikeaa. Kumppani on ainoa jonka kanssa voin olla oma itseni. Olisi mukava kun olisi pari ystävää joiden kanssa myös viettää aikaa, ystäväpariskuntakin kävisi. Sellainen tyyppi joka tykkäisi vaikkapa lenkkeilystä ja kahvittelusta, musiikista, olisi todella huumorintajuinen, tykkäisi jutella myös syvällisiä jne.
Tutustuminen mun kanssa vaan on todella hankalaa, koska kai mä vähän pelkään ihmisiä...Puhumista ja muutenkin. Lisäksi mun kokemukset ihmisistä ei ole kovin hyviä enkä esim voi sietää epärehellisiä ihmisiä. Jollain tasolla olen myös vähän ''hullu'' ja en maailman suvaitsevaisin ihminen vaikka toisaalta olenkin aika suvaitsevainen....mutta siis en ole mikään kovin ihmisrakas.
Mietinkin siis onko edes sellaisia ihmisiä, jotka kaipaisivat ystäviä, ja aitoja sellaisia..Olen yrittänyt netistä jo pitkään hakea ystäviä, mutta vastauksia ei kuulu. Suurin osa kun hakee parisuhdetta ja heillä on jo ennestään ystäviä..Tuntuu että ne joilla ei ole ystäviä niin ei ole parisuhdettakaan, ja monet sellaiset ei halua pelkkää ystävää etenkään ihmisestä jolla on suhde tai lapsi..
Mulla kävi hyvä tuuri löytäessäni puolison netistä aivan sattuman kautta, ja olisin ilman häntä varmasti yhä yksin, koska olen pahimmasta päästä ujo ja hiljainen ja olen saanut kuulla siitä aina, tämänluonteisista harvoin pidetään...
Vastaukset 5
Vanhimmat
No sinua on onnistanut sitten erittäin hyvin: on puoliso ja lapsi. On todella paljon niitä joilla ei ole ketään, edes lapsuuden ydinperhettä enää. Ja suurin osa suomalaisista elään vain perheensä kanssa ja ei ole niitä ystäviä ja jos ystävät alkavat viedä liiikaa aikaa, niin parisuhde alkaa käsimään.
Ja ihminen ei ole koskaan pitkää aikaa tyytyväinen. Aina alkaa kaipaamaan jotain uutta muutosta.
Monet perheelliset saavat ystäviä ja kavereita harrastusten kautta tai lasten aktiviteettien kautta tutustumalla toisiin vanhempiin. Se on muuten ertittäin hvyä asia myös lasten tulevaisuuden kannalta. Lapset saavat tutustua uusiin ihmisiin, uusiin perheisiin ja oppivat elämään sosiaalisesti.
Mieti kumppanisi kanssa mikä olisi teille sopiva yhteinen juttu, jota voisitte perheenä alkaa harrastamaan.
Anna ihmisille aikaa osoittaa millaisia ystäviä he ovat eli älä heti ole niin tarkka kriteeriesi kanssa. Hyvä, että haet vielä ystäviä, koska ne varmasti vaikuttavat positiivisesti myös parisuhteeseesi.
Heips =)
Luin paljon itseäni sinusta. Olen aikalailla samanlainen.Olen myös syrjäänvetäytyvää lajia. Osaan kyllä "hullutella", olla hauska ja huumorintajuinen, vaikken sitä kaikille näytäkään. Hyvä luonteenpiirre minussa on, että olen kiltti ja en morkkaa ihmisiä, ovatpa ne minkä näkösiä tai kokosia. Luottamus on minulle tärkeää. Minullaki avopuoliso ja lapsi(9kk). Puolisoni kanssa pystyn olemaan parhaiten oma itseni. Ystäväpiiriin kuuluu enemmänkin oma suku (siskot,veljet, mummi...) Lapsuuden ystäviäni näen enään harvoin,asuvat niin kaukana. Joskus tuntuu ettei lapsuuden ystäviäni kiinnosta enään minun hissukka, tylsä seurani ja kun on lapsikin ei voi mennä mihkään riennoillekkaan kuin ennen. Vaikka olen sukuni kanssa aika paljon tekemisissä, tunnen silti oloni yksinäiseksi. on todella vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, olen siinä todella surkea. Varmaan sukukin ajattelee, että olen vähän yksinäinen. Päivät kuluu lasta hoidelles, kotihommis, mummulas, kauppareissut, tietokoneella. Käyn lenkilläkin yksin jollen siskon kanssa. Eikä viitsi harrastaakaa enään mitään yksin.Kaipaan muitakin ystäviä kuin avopuoliso tai suku. Äiti kavereitakaan ei ole, mikä olis hieno asia ,kun itelläkin muksu on. Mutta pitää yrittää olla sosiaallisempi kun lapsikin kasvaa, niin joutuu pakostakin olemaan tekemisissä toisten vanhempien kanssa, esim päivähoidot ,-kerhot kun alkavat. Tässähän me sitte valitetaan vaikka perhettä onkin....
Hei
Hei en tajua kuinka oot yksinäinen parisuhde ja kaikki. Meitä on täällä miljoonia ihmisiä jotka ovat tosi yksin. En tiedä mikä ikänen oot, mut oks siitä väliä. Mulla kävi silleen et miesystävä jätti tuosta vaan 8 vuoden yhdessäolon jäkeen. ihmissuhteita on vaikea luoda ei monikaan parisuhteessa elävä halua "kolmatta pyörää". Hyvää jatkoa
Kuinka monelle täällä riittäisi tosiaan se parisuhde. Itsellä lukuisia ystäviä ja kavereista ei pulaa. Vaihtaisin ne kaikki kuitenkin siihen yhteen, jonka kanssa voisi kaiken jakaa. Vaikeaa on ymmärtää ahdistustasi. Ehkäpä ihminen on sellainen, että mikään ei riitä....
No kuitenkin jos suhde ei itessään riitä, niin kehottaisin tosissaan harrastamaan jotain mikä kiinnostaa. Ja vielä parempi jos siinä harrastuksessa olisi jokin päämäärä. Joku asia sinua varmasti kiinnostaa, mitä et kuitenkaan syystä sun toisesta toteuta. Osallistu kaikkeen - joko yksin tai sitten puolisosi kanssa. Täältä et ketään löydä.