Kirjoitan blogia nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä. Olen 18-vuotias tyttö, muuttanut ensimmäiseen omaan kotiin ja parantumassa vaikeista psyykkisistä sairauksista (mm. anoreksia, vakava-asteinen masennus, persoonallisuushäiriö...). Kaipaisinkin mielipiteitä ja lukijoita uudelle blogilleni, jota kirjoitan omalla naamalla. Aikaisemman, hyvin synkän blogin, hylkäsin ja päätin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Kaiken jälkeenkin uskon vielä selviytyväni ja jos en kokonaan parantumaan, ainakin pystymään elämään suht normaalia elämää sairauksieni kanssa.
Toivottavasti edes joku vierailisi blogissa ja jättäisi viestin itsestään. Parannuksia, toiveita, mitä tahansa:)
Kaiken jälkeenkin uskon vielä selviytyväni ja jos en kokonaan parantumaan, ainakin pystymään elämään suht normaalia elämää sairauksieni kanssa.
Toivottavasti edes joku vierailisi blogissa ja jättäisi viestin itsestään. Parannuksia, toiveita, mitä tahansa:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
En oikeesti usko, että sä olet sairas. Sä vain luulet olevas sairas.
Sun pitää vain tajuta, että sairaassa maailmassa sun kaltainen ihminen tulee pakostakin sairaaksi. Mutta se ei tarkoita, että sä, siis sinä aitona itsenäs, olisit sairas.
Sun pitää vain laittaa aito ittes peliin, ja arvaa mitä? Sun "sairaudet" kaikkoaa pois. Huomaat, kuinka hait identiteettis "sairauksista" ja annoit sairaan ympäristön kertoa sulle kuinka sairas olet.
Suurin osa mielen "sairauksista" on vain rikkinäisen kulttuurimme lahoista peruspilareista johtuvaa pahoinvointia, jolla ei ole mitään tekemistä yksilön itsensä kanssa. Ainoa ratkaisu on unohtaa kaikki muiden ihmisten odotukset, koska suurin osa ihmisistä odottaa sun toimivan niiden rikkinäisten peruspilareiden mukaan.
Älä osallistu. Kirjota just sitä mitä tahdot.
iteki olen kokenut vaikka mitä mutta eteenpäin menään päivä päivältä muista pitää kiinni niistä ystävistä/sukulaisista jotka välitää ja tekis kaikensa sun puolesta.ite meinasin päästää elämäni tärkeimmän ihmisen menemään mut onneks se piti musta niin lujaa kii :) on muutama vuosi jo kerenny vierähtämään tässä kun on palaamassa edes vähän normaalimpaan elämään mut muista unelmoida ja yritä toteutaa ne koska kun saa pienimätki haaveet toteutettua niin tuntuu kun olis taas askeleen lähempänä määränpäätä :) onnea ja menestystä
ps. kurkaan blogiis