Yöllä kuuma - viileä mutta mukava petauspatja?

Suosittelen lakanaksi kunnon pellavaa. Se ei tunnu niin märältä kuin puuvillaiset.

Kaksi petaria päällekkäin, ohuempi päällepäin. On helpompi pestä.
Poikkilakana hikoilun tähden mutta myös patjan pysymiseksi paikoillaan.
Kun herää hikisenä on kylmä sitten vetäisen peiton lakanan päälle.

Kiitos vinkeistä! Pellavalakana on hyvän tuntuinen ja poikkilakanan otan kokeiluun, jospa petaria ei joka aamu tarvitsisi kiskoa ylöspäin. Tällä välin kävin ostoksilla ja ostin lateksisen Törod-petarin, joka tuntuu reijitettynä hengittävältä ja paljon viileämmältä, muttei ihan yhtä mukavalta kuin tempur. Luultavasti se jää kuitenkin käyttöön. Samoin mukaan lähti lyosell-pussilakana, jossa on ihanan viileä pintatuntu, eikä ole osoittautunut hiostavaksi. Samasta materiaalista valmistettu patjansuojus kuitenkin vähensi hengittävyyttä joten parin yön jälkeen lähti käytöstä. Unet ovat parantuneet, mutta parantamisen varaa jäi vielä.
Jos jollain on lisää ideoita, saa kertoa!

Leveä sänky on hyvä, koska siinä voi kääntyillä viileämmälle puolelle. Itse olen ollut tyytyväinen tukevaan luonnonkuituiseen petauspatjaan, sillä se ei tunnu yhtä helposti märältä kuin keinomateriaalinen. On sitä tempuriakin ollut, ei tosin patjana vaan pelkästään tyynynä ja samalla tavalla se mielestäni hiottaa kuin jokin muu vaahtomuovinen.

Nämä on tietenkin yksilöllisiä juttuja ja minä kun olen enempi semmoista palelevaa sorttia, niin käytössä untuvapeitto kesät talvet - kesällä kyllä sentään ohuempi, ja olen huomannut, että sitä nukkuu paremmin kunhan jalat on läpimässä, vaikka muutoin sen peiton näköjään osaa unissaan heivata pois siinävaiheessa kun yöllä alkaa olla liian kuuma.

Mitään hihallista yöpaitaa en ole voinut käyttää enää vuosiin, vaan semmoinen naru-olkaimilla on osoittautunut parhaaksi. Jotain iloa sitten tästäkin.

Pellavalakanaa täytynee vielä kokeilla, kunhan sattuu sopivasti kohdalle.

Nyt on jo säät viilenneet, mutta edelleen nukun pelkkä (lyosell- tai pellava-) lakana peittona, lämpimät sukat jalassa.
Patjan pehmeyttä jäin niin paljon kaipaamaan, että ostin koko komeuden päälle vielä ihan ohuen älyvaahtopatjan. Nyt piisaa pehmeyttä, eikä ole tarve kääntyillä kovin usein. Yhdistelmä ei tunnu liian kuumalta, vaikka niin voisi luulla, liekö sitten syynä viileämmät yöt vai älyvaahdon ohuus. Joka tapauksessa kuuman kauden yllättäessä voin aina riisua päällimmäisen petarin pois.

Sitä ihmettelen että miksi useimpien älyvaahtopatjojen pintakankaat on tikattu niin maan perusteellisesti. Sehän vähentää älyvaahdon ehdottomasti parasta ominaisuutta, muotoutuvuutta, tuntuvasti.