Onko hän vihollinen? Miten rakas ihminen voi olla samaan aikaan vihollinen?
Kielletty rakkaus
Mitä se on?
17625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Rakkaus ei ole milloinkaan kiellettyä, jotkut teot ovat varatun kanssa. Rakas ei voi olla vihollinen.
Entäs ajatukset ja tunnetilat.Onko kiellettyä?
Onko syntiä ajatella ja himoita varattua ihmistä?
Niin kauan kun pitää ne omana tietonaan, eikä pyri vahingoittamaan muita ja heidän suhteitaan.
ei hän ole vihollinen. hän on niin läheisen tuntuinen, että uskallat olla hänelle myös vihainen, pelkäämättä, että hän jättää sinut. Ai niin kyseessä taisi olla kielletty rakkaus..voi olla. että sitten olet vihainen tilanteesta, et hänelle. saa sitä olla vihainenkin vaikka itselleenkin.
on varattujen kesken, mutta kun rakastuu, ei sille mitään voi,,
Ei hän ole vihollinen, rakas ei ole sitä. Hänestä välittää jollakin erilaisella tavalla kuin muista.
Kielletty rakkaus on sitä,
kun oman kumppanin jatkuva ja loputon himo ahdistaa ja hänen vaeltavat kätensä tuntuvat tungettelevilta.
kun kulkiessasi käsi kädessä kumppanisi kanssa mietit, millaiselta toisen käsi tuntuisi.
kun haluaisit tehdä toisen kanssa niitä retkiä, joita teet omasi kanssa. Liikkuessasi luonnossa näet toisen kasvot kaikkialla.
kun oman välittävä hellyys ja läheisyys tuntuu vieraalta ja sydämessä on jatkuva kaipaus johonkin/jotakin/jotakuta kohtaan.
kun tunteaksesi itsesi paremmaksi antaudut taas ja taas ja taas ja jälkeenpäin tunnet olosi likaiseksi. Eikä millään ole mitään väliä.
kun tunnet itsesi vilpilliseksi ja kelvottomaksi, vähemmän ihmiseksi, ja arvotat muut kunnollisuudessaan itsesi yläpuolelle.
kun puhut itsellesi ja muistutat alati itseäsi luvanneesi rakastaa.
kun muistat, että kaikki on suloista harhaa ja että todellinen onni on lähelläsi. Parempaa onnea et koskaan tule löytämään. Se onni pitää jo sisällään kaiken sen, mistä koskaan olet uskaltanut haaveilla.
No, mistäs sen tietää onko harhaa vai ei.
Hyvää luonnehdintaa kummiski.
Hyvin pistit sanoiksi, ja voin luvata, ettei mene ohi, kaihertaa, kaihertaa vaan siinä välissä.
Oma ei aina ole rakas.
tunnetta ihmisellä ole. Rakkaus on tunne.
Rakkaus on enemmän kuin pelkkä tunne.
Parhaimmillaan se on täyttä sitoutumista toiseen ihmiseen.
Silloin mennää kaikki elämän vaiheet yhdessä, mäet ja alamäet, tuskat ja ilot jakaen.
Se ei lopu mutta pelkkä tunne voi loppua mutta tosi rakkaus ei lopu vaikka olisi joskus useampikin rankempi arkipäivä elämää.
Rakkaus ajattelee toisen parasta.
Tosi rakkaus...aika ovelaa...onkohan sellaista ihmisten välillä olemassakaan?
Ei rakkaus ole toiseen sitoutumista.Toiseen sitoutuminen voi olla maallista hyvää ja siitä riippuvaisuutta.Läheisriippuvaisuutta myös.Elämäntapa tai totuttu rutiini.
Kyllä rakkaus voi loppua ja jäljelle jää mukavuudenhalu ja ihmisyyteen verrattavissa oleva rakkaus toista ihmistä kohtaan kuten ystäviäkin kohtaan tai kiintymys tai välittäminen jota voi esiintyä ketä tahansa kohtaan jota en kutsuisi intohimoiseksi rakkaudeksi jota on miehen ja naisen välillä.
Minä ajattelin myös joskus samoin. En usko tosirakkauteen enää. Periaate pitää yhdessä kunnes kuollaan. Enkä usko enää, että on vain yksi oikea. Jos oma suhde on vuosien saatossa muuttunut ystävyydeksi ja toinen pitää itsestäänselvyytenä ja jossain kohtaa ihmisen joka on huomaavainen tutuntuntuinen ja helppo puhekaveri ja muutenkin sydän alkaa lyömään posket tuntuu lämpenevän, kun ajatteleekin oman arjen keskellä.
Tosi on kohdallasi varmaan.........
Rakkaus ylittää rajat.
Sitä kun on rakkautta mitä ei saa antaa tai ilmaista. Rakkauden kohteella voi olla suhde mitä ei halua rikkoa, miksi pitäisikään jos on siinä onnellinen. Kielletty on suhteellinen käsite. Itse jossain vaiheessa ajattelin olevani oikeutettu pettämään kun suhteessa oli henkistä väkivaltaa ja aika paljon muutakin mikä ei mielestäni ollut enää toista kunnioittavaa kohtelua.
aika nuori? Mä ajattelin parikymppisenä samoin kun olin muutenkin aika tasapainoton. Nykyään pidän senaikaista toimintaani vaan nuoruuden sekoiluna. Kyllä se on aina parempi erota, jos suhde ei tunnu hyvältä, ja vasta sitten katella muita. Niin nykyään tasapainoisempana toimin. Ehkä se oli silloin jotain riippuvuutta. Ei osannut erota, mutta sen, ettei ollut tyytyväinen kosti sille toiselle. Typerää mun mielestä nykyään. Mitä kostamista siinä on kellekään, jos itse ei osaa olla suhteessa oikein.